turku
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (vanhentunut) tori, kauppapaikka
- Ja hän meni ulos liki kolmannella hetkellä, ja näki muita seisowan turulla joutilasna. (Biblia, 1838)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪urku/
- tavutus: tur‧ku
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turku | turut |
| genetiivi | turun | turkujen |
| partitiivi | turkua | turkuja |
| akkusatiivi | turku; turun |
turut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turussa | turuissa |
| elatiivi | turusta | turuista |
| illatiivi | turkuun | turkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turulla | turuilla |
| ablatiivi | turulta | turuilta |
| allatiivi | turulle | turuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turkuna | turkuina |
| translatiivi | turuksi | turuiksi |
| abessiivi | turutta | turuitta |
| instruktiivi | – | turuin |
| komitatiivi | – | turkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | turu- | |
| vahva vartalo | turku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
[muokkaa]- esiintyy nykykielessä ainoastaan sanonnoissa: turuilla ja toreilla, maailman turuilla, turhuuden turuilla
Etymologia
[muokkaa]slaavilainen laina[1], muinaisvenäjän търгъ (tŭrgŭ) (> nykyvenäjän торг, "torg", ruotsin torg > suomen tori)
Aiheesta muualla
[muokkaa]- turku Kielitoimiston sanakirjassa
- ”Tori ja Turku”. Kysymyksiä ja vastauksia. Sanojen alkuperä. Kotimaisten kielten keskus
Latvia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]turku
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
