Viime viikonloppu sujui skräppäyksen merkeissä skräppiristeilyllä. Kuvat on yhä kamerassa, ei ole ollut energiaa tyhjentää niitä. Ostoksia tuli tehtyä maltillisesti, mutta onneksi sain minialbumin hyvälle mallille Inspiroidu-blogin kuukauden kisaa varten. Tehtävänanto on tässä:
SAMANLAINEN MUTTA ERILAINEN
Valitse itsesi lisäksi joku toinen henkilö. Se voi olla puoliso, ystävä, lapsi, vanhempi, sisko tai veli, kuka tahansa. Toteuta kokonaisuus (sivusarja, minialbumi, taulukokonaisuus tms.) joka kertoo teidän samanlaisuudestanne sekä erilaisuudestanne. Missä asioissa olette samaa mieltä, mitkä ovat yhteisiä kiinnostuksenne kohteita, mitkä asiat näette täysin eri tavalla ja mitkä näkemyserot ovat paitsi koetelleet, myös vahvistaneet keskinäistä suhdettanne.
Aiheen valinta oli työläs ja tuskainen. Mä valitsin meidän vauvan, josta tiedän jo yhtä sun toista. Mulla on ollut etuoikeus tutustua tulokkaaseen erittäin hyvin jo nyt. Välillä (lue: lähes päivittäin) mua ärsyttää ravata sairaalassa ja tutkimuksissa, mutta ei se kivaa ole sille pienellekään. Kaikesta tästä on tuloksen paljon tietoa ja kuvia, joita tähän oli hyvä käyttää.
Valitsin minialbumin pohjaksi valmiin jo varastoissa olleen minikirjan, joka sisälsi luukkuja, taskuja ja läpinäkyviä kuvia.Mulle tuli siitä ihan mieleen lapsuuden puppekirjat, jotka oli mun suosikkeja. Risteilylle lähtiessä valitsin kolme kuviopaperia, niihin sopivia kartonkeja, printtasin vauhdilla kuvia ja tekstejä ja ajattelin hahmotella loput laivalla.
Kotona albumi sitten vasta valmistui, kun leikkelin (Ommun ideasta) siluetteja ja lisäilin yhtä sun toista pientä koristetta. Viimeistelin albumin maalaamalla kaikkien sivujen reunat ruskealla maalilla. Albumia on aika mahdoton kuvata, kun se on jokaisesta kulmasta katsottuna ihan eri näköinen. Lisäksi läpinäkyvät sivut heijastelevat ikävästi, mutta eiköhän tästä jotain selvää saa.
Jotta ei tarvitse tihrustaa tai tutkailla huonoja iltavalossa kuvattuja sivuja, tässä tekstit:
Samankaltaisuuksia:
- ”Sulla ei vielä edes kuulu olla säännöllistä unirytmiä, mutta et sä taida koskaan nukkua. Mä en ole oppinut koskaan nukkumaan kunnolla, joten kohta meitä on varmaan kaksi samanlaista yökukkujaa.”
- ”Me molemmat ollaan aina liikkeessä, ei koskaan paikoillaan. Sua on vaikea tutkiakin, kun et pysy yhtään aloillasi. Älä huoli, en minäkään osaa vain olla.”
- ”Sä potkit aina hirmuisesti, jos on paljon meteliä ja meininkiä, oli se sitten U2, matkustus lentokoneessa tai ilotulitus. Sä innostut aina, kun mäkin innostun.”
- ”Me ei kumpikaan onnistuta valokuvissa. Susta on otettu niitä satoja, mutta vain harvat on onnistuneita. Musta niitä on otettu jo tuhansia, mutta yhtä huonoin tuloksin.”
- ”On uskomatonta, että mä olen vielä tässä ja on ihan yhtä uskomatonta, että sä olet siellä. Me ollaan aika ihmeellisiä molemmat.”
Erilaisuuksia:
- ”Sä olet notkea, tykkäät köllötellä linkkuveitsiasennossa varpaat suussa. Mä en meinaa edes yltää käsillä varpaisiini.”
- ”Sulla on pieni pää. Mulla ja isillä on tosi iso pää. Onneksi sulla on kuitenkin jo hurjan pitkät jalat ja varpaat. On sussa siis paljon tuttujakin piirteitä.”
- ”Sä olet arka ja stressaannut helposti. Et oikein siedä tutkimuksia ja oletkin ihan paniikissa lähes joka kerta. En minäkään niistä pidä, mutta pärjään jo stressin kanssa hiukan paremmin.”
- ”Sä vaikutat olevan aivan terve ja normaalisti kehittynyt. Sulta ei ole löydetty tutkimuksissa mitään kummallista. Et usko, kuinka iloinen ja helpottunut olen tästä erosta meissä kahdessa.”
****
Ai niin, olin kokonaan unohtanut täällä blogissa mainita, että Baula, Meinaaja ja Kuutar muistivat minua hiljattain blogitunnustuksilla. Kiitos! Ette uskokaan, miten paljon ilahdutti. Aikaa ja energiaa, ei ole ollut laittaa tunnustuksia eteenpäin. Kivoja skräppäysblogejakin on vino pino, jokainen olisi tunnustuksen ansainnut. Ja kiitokset vielä kaikille vauvaonnitteluista ja tsemppauksesta. Jokainen lämmitti mieltä 🙂
Elämän askartelua 
