yksin muttei yksinäinen

Olen vasta muutama vuosi sitten hyväksynyt ja ymmärtänyt, että olen ihminen jonka on säännöllisesti saatava olla yksin. Lomat tuntuvat olevan vaikeita kun koko ajan on seuraa. Mökille meno estyi kovan pakkasen vuoksi, siellä olisin taas latautunut. Olen ollut tällainen varmaan koko ikäni, tuntuu vähän häpeälliseltä tarvita yksinoloa. Mutta tuntuu että pää pamahtaa ilman sitä. Olen kyllä sosiaalinen, mutten viihdy ihmisjoukoissa enkä oikein osaa smalltalkia. Turvallisinta on silloin kun on joku yhdistävä asia, esim. työ.

Olenkohan vähän autistinen kun muiden kanssa olo niin kuormittaa?

Aviopuolisoni taas on ihminen, joka ei kaipaa yksinoloa lainkaan, siinäpä sitä sitten ollaan.. Onneksi hän hyväksyy minun tarpeeni ja antaa minulle mahdollisuuden,

kunhan vaan itse avaan suuni. Se taitaa olla kaikkein vaikeinta.

Onneksi on myös joki, jäätyneenäkin se auttaa. Kunhan lähtee ulos.

valkaisu ja lämmintä valoa

Kirjoitin edellisellä kerralla valkaisusta. Nyt sitä on saatu. Kolmen päivän telaamisen, nitkutuksen ja hinkutuksen jälkeen olohuone on valoisa ja vaalea. Vanha paperitapetti oli kiinnitetty 1970-luvulla ja se lähti pois ainoastaan pieninä paloina, käsityönä. Puhdistettavaa seinä pinta-alaa oli n. 60m2 ja maalattavaa kattoa n. 30m2.. Lauantaiaamuna vähän pyörin olkkarissa ja mietin lähdenkö urakkaan, mutta kyllä kannatti! Tammiparketti on ensimmäistä kertaa kaunis ja muu sisustus sopii siihen. Vanhat tavarat löysivät uusia paikkoja ja täydentyivät kirppiksiltä.. Sillisalaattihuoneesta tuli suomalaisen pelkistetty, raikas ja simppelimpi.
Olohuoneen ruokailunurkkaus sai tapetin. K-raudan metsäkuvioinen tapetti istahtaa valkoiseen taustaan tosi kivasti. Mökiltä tuotu kehys pääsi oikeaan paikkaan.
Keravan Fidasta löysin hauskat miekkoset kehystä ilostuttamaan.
Veikkaan niiden olevan DDR:n peruja. Lampunvarjostimen neuloin siskolta saadusta paksusta villakaapelista, rungon sain vanhasta varjostimesta. Samasta langasta virkkaan myös penkinpäällisen.

Tuohikorit muuttivat olkkariin, jonne ostin Ikean Lack-hyllyjä. Sininen sohva sai toistaiseksi vielä jäädä. Sohvan osto on edessä kuitenkin, vanhan täytteet alkavat olla kuopalla.
Valkoista vasten on kiva laittaa kauniita esineitä, ikkunoista niihin paistava aurinko saa värit hehkumaan. Päivitän tänne päivänvalokuvia ensi tilassa..

Neulomisnurkkaukseni on viihtyisä uudella tavalla.

Vanha senkki sai selkäänsä samaa tapettia, nyt sen saattoi kääntää esiin ja laittaa sermiksi.

Vanha vanerinen matka-askikin pääsi makkarista ihmisten ilmoille.

Olkkariremontista tuli koko perheen yhteinen proggis. Peikkis tervehtyi influenssasta juuri sopivasti ja pojat kävivät aina välillä rapsuttamassa tapettia irti. Kaikki pitävä myös lopputuloksesta, minä varmaan eniten. Nyt voin rauhoittua tenttilukuihin loppulomaksi kauniissa ympäristössä.

päreitä

näistä pidän kovasti. valkoista vasten kauniita. hiihtolomalla luvassa valkaisua kotiin.

väriä elämään

pääsykoe ei mennyt hääppöisesti. olen kokonaisvaltainen ymmärrysoppija ja on hankalaa päntätä päähän paljon hajatietoa. ja juuri sitä koe oli täynnänsä.

no, meni miten meni, en odota kutsua haastatteluun.

ostin kotimatkalla freesioita, koska näin unta niiden tuoksusta ja pidän niistä kovasti.


lankakorityhjennystä edelleen.
sukkanorot taipuivat satumyssyksi.
lisäilen tähän vielä jotakin, sitten sen saa täältä lunastaa ken haluaa,
kuten myös allaolevan kaulurin.

jämälankakauluri

huomenna pääsykoe.

sitten katse kohti seuraavaa tenttiä.

hihnalle, hihnalle..

tarvikkeemme ovat

tarvikkeet:

snoukkailuun liian kylmä ilma,

tekniikkalegoja

pala tuikkukippoa

maitoa

kaakaota
mielikuvitusta

tylsistynyt esiteini

kaadetaan miniblenderiin hiukan maitoa ja lisätään hyppysellinen kaakaota

visp, visp, vatk, vatk

nautitaan valmis kaakao heti

peruukki?

(kuva: surffis)

neuloin mohair- ja sukkalankaa kimpassa kypärämyssyksi itselleni.

surffiksen mielestä olen tosi söpö kuulapää.

"onko sua pitkään aikaan kukaan sanonu söpöksi?" kysyy hän.

itse on söpö. ja kypärämyssy lämmin.

tämä on ollut harkinnassa jo jonkin aikaa,nyt hankin.

vaikuttaa todella hyvältä, tässä on kaikki se tieto, mitä mummoni korjaamiseen tarvitsen.

ensi kesänä alkaa korjaus ulkopuolelta, sitä odotellessa voi opiskella tätä(kin).

säärystimet meni purkuun ja kaupasta tuli yksi kerä lisää takkatulta. kauluri alkaa olla loppusenteillä. joo, en ole lukenut niin paljon kuin olisi pitänyt. motivaatio tosi kadoksissa, tietoisuus työtulevaisuudesta ei sitä vähennä.. saa nähdä kuin ämmän käy.

luento-, kokous- ja koulutusneuleita

ostamalla yhden uuden, saa toisen vanhan käytettyä. puikoilla jämälankasäärystimiä.

tämä vihreä oli ennen keltainen. neuloin noro kureyon silk-langan kanssa jo säärystimeksi, mutta väriyhdistelmä oli ällöttävä. purin ja värjäsin langan elintarvikevärillä ja neuloin uudestaan. nyt kelpaa. mistään uudesta ja haastavasta ei voi nyt innostua, täytyy tyytyä ihan vaan normineulomiseen. vielä muutama tentti tälle vuodelle, sitten saa jo villiintyä. koskahan sitä oikein voisi olla edes kolme vuotta opiskelematta yhtään mitään. akateeminen koulutus tuntuu tarkoittavan lisää akateemista koulutusta, jos sattuu olemaan minä. mitäs läksin, oma syy kun ei koulutusta vastaava työ riitä.