Talvimorsian

Ulkona on yhä vaan yhtä vähän talvista kuin lokakuussa, jolloin näiden sukkasatolaisten olisi pitänyt valmistua. Valmistuivat kuitenkin vasta joulukuun alkupuolella, joten jos lumikelit ovatkin vain odottaneet projektin Virallista Päätöstä eli blogipostausta, niin ohohups ja pahoittelut kaikille!

malli: Mervi Mannisen Talvimorsian

lanka: Lankakauppa Kujeen Aapeli

(85 % suomenlampaan villaa, 15 % nylonia)

kulutus: 128 g

(100 g vyyhdissä lankaa noin 350 m)

2,5 mm puikot

(Ravelry)

Talvimorsian-malli on julkaistu alkujaan vuoden 2010 Kipakat-kalenterissa. Ravelry-surffaillessani löysin mallin helmikuussa 2011, mutta silloin kalenteri oli toki ollut loppuunmyyty jo aikapäiviä. Sain kuitenkin suunnittelijan onnekseni sähköpostilla kiinni ja ohjeen häneltä suoraan: nyttemmin ohjeen voi ostaa ja ladata itselleen myös Ravelrystä.

Pian ohjeen saatuani tein ostoksia Kujeen puodissa ja heti nähtyäni Aapelin tiesin, että siinä on tämän morsiusparin toinen puolisko. Upeasti ne sopivatkin yhteen!

Valoa, kiitos!

Miten tämä syksy onkaan mennyt niin nopeasti? Pikakelauksella pimeässä. Muutama neulomus on valmistunut, mutta ne odottavat hetkeään, koska (kuten kuvista näkyy) valoa ei ole liiemmälti. Vaan tästä se lähtee, vuoden lyhimmästä päivästä taas valoa ja kevättä kohti.

Onneksi kuitenkin nyt ollaan joulussa. Ensimmäisen kerran ikinä meillä on kuusi. Pipareita on sentään tehty ennenkin. Päiväkodintädit saivat teetä, mutta vaikka mielessä muhi montakin joulukortti-ideaa, niitä ei tänäkään vuonna lähetetty. Vaan ei haittaa yhtään. Olen päättänyt, että en suorita joulua tai ota siitä mitään stressiä: joulukorttirahatkin menivät varmasti paremmin tarpeeseen näissä perinteisissä kohteissa.

Rauhallista joulua itse kullekin säädylle!

Ritarillista

Joskus prinssillisiin velvollisuuksiin kuuluu taistella lohikäärmeitä vastaan, ja silloin on prinssillä hyvä olla suojanaan ritarin haarniskapaita.

Mithril

malli: omasta päästä

lanka: Novita Silver ja Novita Gold

(80 % viskoosia, 20 % polyesteriä)

kulutus: alle viisi kerää hopeaa, 

jokunen metri kultaista

4,5 mm pyöröpuikot

3,0 ja 4,0 mm virkkuukoukut

(Ravelry)

Haarniskapaidan neuloin ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Pääntien, hihansuut ja helman huolittelin virkkaamalla kiinteitä silmukoita ympäriinsä. Rullaa ne mokomat siitä huolimatta.

Helman ja pääntien halkioihin vähän kultaa joukkoon ja napit, jotka kesällä kaiveltiin lähikangaskaupan poistolaarista. Ne ovat ehkä sittenkin liian painavat tähän pukineeseen, mutta ei niitä kuulemma saa enää ottaa pois. Olkoot sitten, jos eivät menoa hidasta.

Kultaa ja hopeaa

Jalometallivärien kimallusta kaamosmasennuksen karkottamiseksi.

Sulan puolelle

Olipa hyvä, etten huhtikuussa osallistunut virallisesti siihen jämälankatempaukseen. Sain nimittäin oman varjojämäilyni valmiiksi heti saman vuoden marraskuussa. Köh.

malli: Alexandra Brinckin

Linda K's Yummy Mummy wristwarmers

lanka: Pirkanmaan kotityön Ohut Pirkkalanka
(100 % villaa)

kulutus ja väri: 50 g harmaata (501)

2,5 mm puikot

(Ravelry)

Työpisteessäni on lievästi ilmaistuna tehokas ilmastointi. Niinä päivinä kun ohjelmassa on luku- ja kirjoitushommia, joudun kääriytymään huiveihin ja villatakkeihin, etten vallan paleltuisi pulpettini ääreen. Hartiat olenkin nyt saanut suojattua, mutta sormet ovat olleet jäätyä kiinni näppäimistöön. Kun jo työkaveritkin taivastelivat vitivalkoisia käsiäni, muistin keskeneräisten laatikossa lojuvat ranteenlämmittimet ja tikuttelin ne pikaisesti valmiiksi.

Kuvausteknisistä ongelmista** johtuen ei näy, että kämmekkääni ovat pitkät, lähes 30 cm, eli ylettyvät lämmittämään pitkälle kyynärtaivetta kohti. Jo tarkenee!

** Kuvaaja, päivänvalo ja kamera eivät ole viime päivinä osuneet yhtäaikaisesti samaan paikkaan.

Kolme sisarta

Harrastaako joku vielä liftaamista? Itse en ole liftannut koskaan, mutta muistan pienenä automatkoilla nähneeni tien laidassa peukalokyytiläisiä. Meitä varoitettiin, että parempi olisi aina hankkia joku tuttu kyyti, ja ikinä ei saa liftata yksin. Enhän siis voinut jättää omaa liftariani kavereita vaille.

Ensimmäinen kaveri lähtee siskolle synttärilahjaksi...

ja toinen toiselle joululahjaksi.

Molemmat on tehty samalla Lornan sukkalangalla kuin oma yksilöni. Nämä tosin olivat sitä vanhempaa 55 gramman vyyhtijakoa, joten kahdesta pikkuvyyhdistä tuli hitusen, pari hammasta, isompi huivi kuin omani (linkki Ravelry-projektiin).

Kolme sisartahan siinä. Jotakin kovin tsehovilaista minä tässä asetelmassa ja syksyn valossa kieltämättä näen. Nojaillaan verhoihin ja surraan hanhien syysmuuttoa...

Hyvä, lämmin, hellä – ohje

Vähän lupailin ohjetta... En ole koskaan ennen moista tehnyt, enkä oikein tiedä, miten onnistuin, mutta kokeillaan rohkeasti. Olkaapa hyvät!

Jos (kun!) löydätte ohjeesta virheitä tai epämääräisyyksiä, kerrottehan siitä minulle. Kiitos!

** 200 g alpakkasilkkiä (80 % alpakkaa, 20 % silkkiä;
     166 m / 100 g; langan puikkosuositus 4–5)
** 6,0 mm pyöröpuikot (80 cm)
** palmikkopuikko

(Tiheys ei ole tässä mallissa kriittinen tekijä, koska malli joustaa. Tärkeintä on, ettei neulo peltiä: siksi itse valitsin suositusta isommat puikot. Oman lämmittimeni ympärysmitta on venyttämättä noin 80 cm, yläreunan joustimessa noin 65 cm. Kun tuubi on puettu päälle kuten kuvassa yllä, se antaa myöten ainakin 130 cm:iin.)

Luo 168 silmukkaa (cable cast on). Yhdistä suljetuksi neulokseksi ja aloita kapeiden ja leveiden palmikoiden neulominen kaavion 1 mukaisesti: 12 silmukan palmikkokuviokerta toistuu kierroksella 14 kertaa. Toista kierroksia 5–12 yhteensä 4 kertaa.

Edit 15.12.11. Korjasin linkin silmukoiden luomiseen. Käspaikan ohje neuloen luomisesta olikin eri tapa kuin käyttämäni "cable cast on".

Kaaviot

(aukeavat isommaksi kuvaa klikkaamalla)

Kaavioiden selitykset

(aukeavat isommaksi kuvaa klikkaamalla)

Kun olet neulonut kierrokset 5–12 neljä kertaa (eli leveitä, kuuden silmukan palmikkokiertoja on yhteensä 4 kpl), siirry kierroksen ensimmäisellä ja seitsemännellä palmikkokuviokerralla neulomaan kaaviota 2. Kavennettavien kuviokertojen väliin jää selkäpuolelle viisi (5) ja etupuolelle seitsemän (7) palmikkoraitaa: jatka niillä peruspalmikoita kaavion 1 mukaan (toista kierroksia 5–12).

Yhdeksännen palmikkokierron sijaan neulo rivi 69 (kaavio 3) ja jatka joustinneulereunusta kaavion 3 mukaan (toista rivejä 73–76): oikeat silmukat kiertyvät palmikoksi. Kun joustinneuleen pituus on noin 6 cm, päättele silmukat löysästi ja päättele langat.

No höh.

Lokakuun loppu pääsi yllättämään – mitenkäs se nyt jo on täällä?! Pakko oli siis ottaa palmikkopolvisukkien kanssa hurja loppukiri, että ehdin saada ne Sukkasatoon valmiiksi. Vaan en tiedä, mitä ihmettä on tapahtunut. Liekö deadlinen vääjäämätön lähestyminen saanut kireälle muutakin kuin leukaperät: kantapäästä lähtien käsialani on kuitenkin tiukentunut niin paljon, että toisen sukan nilkka oli ympärykseltään hyvän kaksi senttiä kapeampi kuin ensimmäisen.

Ja eihän se semmoinen käy: Purkaja pärvötti sukasta noin kolmen illan työn. Nyt otetaan vähän löysemmin rantein. Ehtii, jos ehtii. Kaunis sukkapari siitä tulee kumminkin.

Makeaa mahan täydeltä

Kuka se oli, joka juuri kävi täällä vinkumassa, ettei ole aikaa neuloa. Ja tilaakin on niin vähänlaisesti. No, se sama tyyppi sai eilen postia.

Kilogramma lankaa. Melkein neljä kilometriä.

Kujeelta ruskeita ja mustia sukkalankoja. Ilulta Luksusseuran toinen lähetys, syksynkeltaista silkkivillaa. Ja vielä toinenkin paketti Ilulta! Pläjäysseuran olin ehtinyt unohtaa täysin: kuusi vyyhtiä merinovillaa aivan mielettömän kauniissa, toisiinsa täydellisesti sointuvissa väreissä.

Ei kuulkaa haittaa vaikka ei ole aikaa. Tai tilaa. Minä voin pitää näitä sylissä ja vaikka vain silitellä.

Dimensiot

Vastaanotetaan aikaa. Vaikka vain pari lisätuntia vuorokauteen, näin aluksi. Pää puskee ideoita ja sormet syyhyävät toteuttaa, mutta aikaa ei ole edes aloittaa. Joten miten olisi, joutilaat minuutit minulle?

Liftari
malli: Martina Behmin Hitchhiker

lanka: Lorna's Laces Shepherd Sock

(80 % villaa, 20 % nylonia)

kulutus ja väri: 100 g Pioneeria (16)

3 mm pyöröpuikot

(Ravelry)

Sukkasadon toinen pari on vain pariaan vaille valmis. Polvimittainen palmikkosukka 2,5 mm puikoilla etenee sitkeästi muutaman kierroksen illassa, mutta huoh, miten hidasta se on. Kaipasin nitkuttelulta parin illan loman, joten otin työn alle Martina Behmin yksinkertaisuudellaan ihastuttavan huivin. Neuloin sen jo kertaalleen eri jämälangoista raidoittamalla, mutta pehmoisen Cascade Heritagen rauhoittava vaikutus ei tällä kertaa riittänyt: kovanonnen Ranco oli kaulanahkalla pidettäväksi liian pistelevä. Se siis purkuun ja uusi yritys Lornan sukkalangalla. Miten upea lanka – suosikkisukkalankojen ranking taisi mennä taas uusiksi! Nopean ainaoikein-mallin neulomista hidasti merkittävästi pakko pysähtyä lähes joka kerroksen jälkeen ihastelemaan langan pehmeyttä ja kaunista väriä.

Suunnittelija sai huivin nimelle innoituksen Douglas Adamsin kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille, jossa vastauksen "elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen" tiedetään olevan 42. Suunnittelija neuloi mallihuivinsa Wollmeise-vyyhdillisestä ja se riitti 42:een reunuspykälään, hampaaseen. Minun lankani loppui 38 hampaan kohdalla. Likimain elämän tarkoitus.

Jos on aika meikäläisellä kortilla, niin tuntuu olevan tilakin. Fysiikan Nobel meni tänä vuonna universumin tutkijoille: maailmankaikkeus kuuluu laajenevan kiihtyvällä tahdilla. Koskahan se vihdoin alkaa näkyä meillä? Muutamalle lisäneliölle löytyisi nimittäin hyvinkin käyttöä. Nykyisissä kuutioissa juhlii vain entropia.

Nobelistien tutkimusaiheesta muistin pitkästä aikaa tuon videon. Pitäisikin katsoa se ihan säännöllisesti: sillä on hyvin meditatiivinen vaikutus, sen jälkeen pää tuntuu aina kovin kevyeltä. Monet murheet huomattavasti pienemmiltä.

Ylellistä ihanaa

Sukkasadon ensimmäinen pari siis valmistui, ja niistä tuli lopulta oikein kivat. Mutta ennen sukkasatoskewejä sain valmiiksi jotain aivan ihanaa.

Syyskuun alkupuolella toi posti Handun Ylellisyysseuran ensimmäisen lähetyksen, kaksi vyyhtiä perulaista alpakkasilkkiä. Aivan käsittämättömän pehmeää luksusta, johon Ilu oli valinnut värin kuin minua ajatellen.

Muutaman päivän etsin sopivaa ohjetta suorastaan maanisena. Mielessä oli hartialämmitin. Mieluiten palmikkokuviota, mutta ei mitään liian monimutkaista – jotain yksinkertaista, että lanka saisi jäädä pääosaan. Löysin paljon kauniita malleja, joista osa päätyi jonoonkin, mutta juuri tälle langalle täydellistä ei hakuihini osunut. Hinku tehdä oli kuitenkin niin kova, että loin vain reippaasti silmukat ja aloin veivaamaan peruspalmikkoa. Tavoilleni uskollisena tein ja purin, tein ja purin, mutta lopulta päädyin tähän. Ja olen niin tyytyväinen, että!

Hyvä, lämmin, hellä

malli: oma sovellus ikiaikaisesta peruspalmikosta

lanka: Handun käsinvärjättyä

(80 % extrafine alpakkaa ja 20 % silkkiä)

väri ja kulutus: Musta kulta, 2 vyyhtiä

vyyhdissä 166m /100 g

6 mm pyöröpuikot

(Ravelry)

Aluksi ajatukseni oli kaventaa reippaammin, mutta matkalla muutin mieltäni ja jätin pääntien avaraksi, koska näin lämmittimen voi kiepauttaa kaksinkerroin kauluriksi.

Puikkosuositukseksi oli annettu 4–5 mm, mutta minulla on tiukkaa neulovan identiteetti, ja halusin neulepinnasta ilmavan ja pehmeän, joten valitsin 6 mm:n puikot. Loin 168 silmukkaa (cable cast on) ja tein suljettuna neuleena kuuden ja kahden silmukan peruspalmikoita 14 toistoa (6o, 2n, 2o, 2n; kuuden silmukan palmikkokierto 8 krs:n välein, kahden silmukan palmikkokierto joka 2. krs).

Kun olin tehnyt viisi kiertoa kuuden silmukan palmikkoon, aloin kaventaa palmikkoraidan kummankin käsivarren kohdalta niin, että kavennusten väliin jäi selkäpuolelle viisi ehjää palmikkoraitaa ja etupuolelle seitsemän. Kuuden silmukan palmikon jaoin yhdeksännen palmikkokierron yhteydessä 2o, 2n -joustimeksi, jossa kaksi oikeaa silmukkaa kiersin kapeaksi palmikoksi.

Neuloin niin pitkästi kuin lankaa riitti. Ja se tulikin käytettyä tarkkaan, viimeisen silmukan pääteltyäni lankaa oli jäljellä kymmenkunta senttiä!

Nyt saavat kylmät tulla (ja työpaikan ilmastointi puhaltaa), minä olen valmis.

Edit 15.12.11. Korjasin linkin silmukoiden luomiseen.

Sukkasatoskewit

malli: Lara Holdenin Skew

lanka (kulutus ja väri): Araucania Ranco Multy (36 g, 332)
ja Cascade Yarns Heritage (32 g, valkoinen 5618)

2,5 mm pyöröpuikot

joustinneuleeseen 2,0 mm pyöröt

(Ravelry)

Ne ovat viimein valmiit. Olen optimisti ja sanon, että ne ovat ensimmäinen sukkasatoparini.

Rumasti alakynnessä

Kun Sukkasadon toinen erä lähestyy loppuaan, näyttää tämän pikku satoilijan tilanne hyvin huolestuttavalta. Ei vielä ensimmäistäkään valmista sukkaa, parista nyt puhumattakaan.

Heti turnauksen alkaessa pieni sukkasatoilija sai vastaansa kaikista pahimman, Aikavarkaan. Myös Työnä tunnettu Aikavaras vie leijonanosan sukkasatoilijan arkipäivien tunneista ja aikaisilla aamuherätyksillä nipistää juonikkaasti minimiin myös iltayön hiljaiset tunnit eli perinteisen neulomishetken. Pieni sukkasatoilija aloitti kuitenkin rehvakkaasti ja Aikavarasta julkeasti uhmaten loi silmukat kahteen sukkaan heti Sukkasadon alkajaisiksi.

Sukkasatoilija oli jo saanut ensimmäisen sukan kierrosta vaille valmiiksi, kun kehään astui säälimätön Purkaja. Sen armotonta silmää ei langan käyttäytyminen miellyttänyt: se oli sitä mieltä, että vyyhdillä niin kaunis Ranco näytti neulottuna koko-jalan-mustelmalta. Kriittisyys neulepintaa kohtaan oli ollut aistittavissa alusta alkaen, mutta julma Purkaja antoi pienen satoilijarukan neuloa sukan lähes valmiiksi asti ennen kuin iski täydellä raivollaan ja purki koko moskan.

Rakas arkkivihollinen Purkaja on sankarittarellemme kuitenkin niin tuttu, että sen oikuttelusta ei urhea sukkasatoilija tasapainoaan menettänyt. Sisukkaasti hän loi puikoille uudet silmukat ja alkoi kesyttää levotonta Rancoa valkoisella raidoittaen. Näyttääkin siltä, että Purkaja on toistaiseksi poistunut kehästä.

Mutta sitten sai pieni sukkasatoilija vastaansa itseään paljon suurempia voimia eli Handun Ylellisyysseuran ensimmäisen paketin: kaksi vyyhdillistä jumalaisen pehmeää alpakkasilkkiä. Pieni sukkasatoilija kuuli suustaan lauseen: "Hiiteen sukkasato ja joululahjaneulomukset, minä haluan tästä langasta itselleni jotain ihanaa. Mielellään heti." Ja niinhän siinä kävi, että kun Aikavaras pariksi päiväksi hieman hellitti, pieni sukkasatoilija antoi mieliteolle vallan, siirsi sukanraakileet sivuun ja kävi käsiksi luksusvyyhteihin.

Sukkasadon kolmas erä on alkamassa. Miten käy pienen sukkasatoilijan? Jaksaako sankarittaremme taistella Aikavarasta vastaan? Pystyykö hän vastustamaan ylellisyyslankojen seireeninlaulua? Saako hän mitään valmista Hillokellariin säilöttäväksi? Henkeä pidätellen seuraamme tilannetta.

Sadonkorjuun aika

Syksy on nyt virallista, Sukkasato on alkanut. Minä kerään satoa Hillokellariin – kävin siellä hyvissä ajoin esittäytymässä ja suunnittelemassa alustavia.

Nopeimmat näyttävät saaneen ensimmäisensä jo valmiiksikin. Hoppu tahtoo tarttua. Yritän muistuttaa itselleni, ettei tämä ole kilpailu, malttaa mieleni ja muistaa keskittyä nautiskemaan tärkeimmästä eli prosessista.

Löytökissat

malli: Alice Bellin Wonderland Socks

lanka: Cascade Yarns Heritage

(75 % merinovillaa, 25 % nylonia)

kulutus ja väri: 76 g harmaata (5631) ja 44 g valkoista (5618)

2,5 mm pyöröpuikot

(Ravelry)

Netin neulontafoorumilta tarttui kesällä kaksi vinkkiä: illuusioneule ja Heritage-sukkalanka. Ihmemaan Irvikissan innoittama sukkaohje on idealtaan niin upea, että se pääsi puikoille heti kohta kun KYHeistä toivuin ja sain langat tilattua. Ja tämä Heritage, se on uusi sukkalankasuosikkini. Suloisen pehmoista, mukava neuloa ja superwash-käsiteltyä eli sen voi pestä koneessa. Ja minusta vieläpä aika edullista ollakseen noin luksuksen tuntuinen! Saapa nähdä, miten tuo kestää käytössä.

Neuloin kissan sekä jalkapöydän päälle että nilkkaan. Joustinneuleen (1 kiertäen oikein, 1 nurin) joukkoon neuloin muutamalla kierroksella mukaan kuminauhaa, että sukka pysyisi napakammin paikallaan.

Siskoni ovat adoptoineet eläinsuojeluyhdistykseltä löytökissanpentuja, joten löytökissasukat suorastaan huusivat tulla tehdyiksi heille. Toisella onkin nyt sopivasti syntymäpäivä, joten sain täytettyä KYHin jättämää tyhjiötä ja lääkittyä pahinta sukatusta ennen Sukkasadon alkua. Sukat valmistuivat juuri parahiksi – siispä kissat tapettikuoreen ja posteljoonille kuljetettavaksi.

Kruunu

Alkukesästä huomasin marketin lankahyllyssä kultaista ja hopeista lankaa. Jotain kohtuullisen kammottavaa keinokuitua, mutta kummalla tavalla kiehtovaa. En tokikaan heti keksinyt mihin sitä voisi käyttää, joten jätin hyllyyn. Kun myöhemmin näin Mrs Marplen virkkaaman kruunun, sisäinen harakkani muisti kultalangan. Sitä oli sitten haettava.

malli: Kukkapenkki
Virkkaa, neulo, solmeile -kirjasta (1974)

(ohjeesta kuva Virkattu lintu -blogissa)

lanka: Novita Gold

(80 % viskoosia, 20 % polyesteriä)

kulutus: 21 g
2,0 mm virkkuukoukku

tärkkäys Erikeeper-vesi-seoksella

(Ravelry)

Viimeinen pari

malli: Pierrotin Aran Room Shoes

lanka: Novita Nalle kaksinkertaisena

(75 % villaa, 25 % polyamidia)

kulutus ja väri: 168 g harmaanruskeaa (009)

4,0 mm puikot

(päättely 5,0 mm puikot)

3,0 mm virkkuukoukku

(Ravelry)

Viimeisenä heinäkuun päivänä, viimeisenä KYH-projektina valmistui aloitus numero 21, Aran Room Shoes. Ja nyt, vihdoin ja viimein ehdin sen esitellä viimeisenä kyhistelynä.

Aloitin yksinkertaisella Nallella ja tunnollisesti kaaviota noudattaen, mutta noin puolivälissä ensimmäistä tossua alkoi epäilyttää.

Ensinnä tuo kantapään reunakuvio: se oli kaavioon piirretty siksakiksi, mutta mallitossuissa se minusta näytti olevan palmikko. Eipä sillä, Aransaarten kalastajaneuleissa* kyllä voi olla siksak-kuviotakin, mutta minun taiteellinen kierosilmäni olisi laittanut nuo kaksi mieluummin peilikuviksi toisilleen. Hetken harkitsinkin pitäväni kuvion siksakina, sillä irlantilaisneuleiden kuvioille kuuluu vakiintuneen erilaisia merkityksiä, ja siksak tarkoittaa rakkautta. huokaus Mutta koska mallikuvissa oli palmikot ja suunnittelen vieväni tossut syksyllä töihin sisähiihtimiksi, päädyin kieputtamaan kuvioihin rakkauden sijasta onnea.

Toisekseen Nalle-lanka nelosen puikoilla alkoi tuntua liian harvalta, vaikka tiheys olikin ihan ohjeen mukainen – paluu siis lähtöruutuun ja uusiksi kaksinkertaisella langalla. Ovatpa ainakin lämpöiset!

* Tossuohje on alkujaan Japanista, mutta luulen, että nimi haluaa viitata Aran-neuleisiin.

Pohjaksi otin sen, mikä Valtsun suppeasta valikoimasta vaikutti sopivimmalta eli fleecepohjallisen, jonka kumimainen toinen puoli ei toivottavasti ole liukas työpaikan muovisilla lattiapinnoilla. Varren neuloin pidemmäksi kuin ohjeessa. Halusin, että sen voi taittaa kaksinkerroin.

Näillä mennään!

Alikulkutunneli

malli: Yarnissiman Sottopassaggio

lanka: Puffalan Sukka-Puffa (400 m/100 g)

(75 % villaa, 25 % polyamidia)

kulutus ja väri: 84 g, Kristiina (semisolid)

2,0 mm pyöröpuikot

(Ravelry)

Sottopassaggiot ehtivät olla tehtävien listalla tovin: Ravelryn jonoon olen laittanut ne vakavin aikein jo reilu vuosi sitten, ohjeen ostin twistiltä tammikuussa ja itselleni ystävänpäivälahjaksi tilaamani Sukka-Puffat korvamerkitsin näille helmikuussa. Silti en saanut aikaiseksi ennen kuin vihoviimeisenä KYH-aloituksena. Juhannuspäivänä mökillä, kun muut ottivat päivänokoset, minä istuin terassilla kahvikupin kanssa ja loin silmukat.

Alkuvuodesta vaivannut sukkaplääh on muuten poissa – ilmoittauduin korjaamaan Sukkasatoa.