Kroonikko

Ihan välttämättä en haluaisi neuloa joka ikistä työtä kahteen kertaan. Tällä kertaa harmaita hiuksia aiheuttaa Jared Floodin Juneberry Triangle. Lanka ei riitä. Tosi tyhmää, sillä tilasin Royal Yarnsilta ohjeen ja langat pakettina: ohjeen mukaista lankaa tasan se määrä, joka ohjeessa väitetään riittävän. Yleensä (oikeasti, aina!) ostan ylimääräisen kerän tai vyyhdin, ettei näin kävisi. Ja juuri nyt kun en varmuuskerää ottanut, olisin sen tarvinnut. Yhtään ei lohduta, että Ravelryn keskustelujen perusteella on monelle muullekin käynyt samoin. Joku tiesi kertoa, että ko. suunnittelijan ohjeissa langan menekki on usein aliarvioitu. Hyvä tietää noin vastaisen varalle, mutta nyt vain harmittaa. Tilasin langat jo viime kesänä, joten lisäkerä samaa värjäyserää tuskin järjestyy tähän hätään. Mur!

Ensin ajattelin, että tilanne korjaantuu, jos puran reunuksen ja neulon tiukempaa. Lähes valmiiksi sen neuloinkin ja huolellisten laskutoimitusten jälkeen päättelin langan juuri ja juuri riittävän, mutta sitten alkoi arveluttaa. Kireämmin neulottu reunus nimittäin tuntuikin juuri siltä, liian piukealta. Lanka, StDenis Nordique, on aivan ihana: pehmoinen ja kuohkea. Ja sen pehmeyden kadotin reunuksesta, kun neuloin napakampaa.

Eilen aloin neuloa huivia uudelleen pienemmillä puikoilla. Loppukerästä alkaen, miltei valmista huivia vastaan, sitä samalla purkaen. Tuumin, että jos en suoraan pura ensimmäistä versiota, voin vähän tästä alkumatkasta vertailla, miten langan kulutus muuttuu puolikasta pienemmällä puikkokoolla. Toivottavasti riittävästi.

Mutta miten ihmeessä tästä melkein jo krooniseksi käyneestä vaivasta pääsee irti?! Jos neulon ohjeen läpi kahteen kertaan, olisi kiva, jos tuloksena olisi kaksi huivia. Tai takkia. Tai sukkaa.

Pässinpökkimä

Ensimmäinen handulaiseni. PukkIlu, ohut sukkalanka (n. 400 m 100 g:ssa) suomenlampaan villasta. Olen sitä silitellyt ja nuuskutellut, hyvältä tuntuu ja tuoksuu. Väri on kaunis ja syvä. Yritän malttaa mieleni ja odotella rauhassa, että se kertoo, miksi haluaa isona tulla.

Minun Sylvini

Hän on valmis.

malli: Mari Muinosen Sylvi

lanka: Briggs Little Atlantic

(100 % villaa)

kulutus ja väri: 13 vyyhtiä punaista (73)

6 mm pyöröpuikot (40 cm ja 80 cm)

(Ravelry)

Kun lähes kaksi vuotta sitten näin Tikrun blogissa Sylvin, minun oli pakko saada sellainen ja ostin ohjeen välittömästi. Minulla on paha(?) tapa olla ohjeille uskollinen: lähes poikkeuksetta metsästän ohjeessa mainitun langan ja miltei yhtä usein päädyn samaan väriin kuin mistä mallineule on tehty. Mielikuvituksetonta, myönnän... Langan löysin Kanadasta, Wool Trendsiltä. Atlanticissa oli montakin silmää miellyttävää värivaihtoehtoa, mutta en voinut sille mitään, Sylvi on punainen. Tilasin langat kesäkuussa, ja ne saapuivat etanapostilla viimein elokuussa 2009.

Aloitin Sylvin neulomisen kohta langat saatuani, mutta kuopuksenodottelumaha kasvoi pian ulos kaikista vaatteistani ja samalla lopahti innostus tehdä suuritöistä neulomusta, jonka tulevaisuuden sopivuutta en voinut varmaksi tietää. Kun Kuopus oli syntynyt, jatkoin hissukseen Sylvin parissa kunnes kesällä jouduin taas laittaa työn syrjään ja ottaa tilalle jotain helteisiin paremmin sopivaa. Syksyllä jatkoin, syyskuun lopussa sain takin lähes valmiiksi ja huomasin, että pieleen meni.

Purkamiseen keräsin vimmaa muutaman viikon. Sen jälkeen pidimme, Sylvi(n langat) ja minä, mykkäkoulua pari kuukautta. Tein alta pois sesongin kiireisemmät eli joululahjat ja perheen sukat, ja niiden myötä myös kränävälimme vähän lientyivät. Helmikuun alussa ilmoittauduin Sylvin kanssa Ravelryssä Kahelien Vaatetta päälle -KALiin, ja vaikka neuloin takkia hissukseen, tuumaustaukoja pitäen ja rimakauhua väistellen, eteni se harppauksin ja valmistui alle kuudessa viikossa!

Täytyy tunnustaa, välillä oli usko koetuksella. Tällä toisella yrityksellä aloitin helpoimmasta eli etukappaleesta, ja neuloessa tuntui, että siitä tulee aivan liian pieni. Valmis kappale ennen pingotusta oli hädin tuskin 80 cm pitkä, mutta kastelun ja pyyhkeeseen puristelun jälkeen se oikaisi itselleen lähes 20 cm lisää pituutta! Rouhea lanka myös pehmeni kastelun myötä huomattavasti.

Syksyn 2009 Designer Knitting -lehdessä näin Nicky Epsteinin lehtisoljet ja tiesin heti, että ne ja Sylvini kuuluvat yhteen. Ne sopivat selkämyksen kukkaköynnösteemaan, ja koska takin etupuoli on hyvin yksinkertainen ja selkeä, eivät noin ohjelmalliset kiinnittimet minusta tunnu rauhattomilta tai liioittelulta. Kalvosimiin olisin halunnut solkien sijaan napit, mutta vielä en ole löytänyt sopivia. Siksi laitoin soljet myös hihansuihin. Katsotaan, miten ne käytännössä toimivat: saavatko olla, vai otanko irti ja ompelen kalvosimet vain langalla kiinni.

Kun sovitin valmiin takin, oli hymy herkässä. Ja vaikka meidän taloudessamme ei olekaan rukkia, niin olen minä kehrännyt! Takki istuu aivan täydellisesti, ei valu hartioilta. Jopa jästipäisyyteen asti periksiantamattomasta luonteesta on siis joskus hyötyäkin: kyllä tästä lopulta tuli wow. :-)

Suurenmoista

Sain Auringon ihanat -blogin Inkalta tunnustuksen. Olen nähnyt sen kulkevan blogistaniassa, mutta että se osuisi matkallaan myös tänne... en olisi koskaan arvannut! Tunnustus teki hyvin iloiseksi, mutta edelleen myös hämmentää tavattomasti. Kaunis kiitos!

The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka hänen mielestään sen ansaitsevat.

1. Milloin aloitit blogisi?

Blogini on hyvin nuori, alle puolivuotias. Ensimmäisen varsinaisen blogitekstin kirjoitin lokakuussa 2010.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Ajattelen tämän muistikirjakseni. Viimeisimmät postaukset ovat käsitöistä, mutta muitakin mielen päällä pyöriviä aiheita on sivuttu.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Kottby on varmasti hyvin tyypillinen käsityöblogi. Erityinen se on vain siksi, että se on minun. Ja vaikka olen huomannut, että täällä joskus piipahtaa joku, en vieläkään ajattele kirjoittavani yleisölle, vaan ensisijaisesti itselleni. Omaksi ilokseni.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Vielä pari vuotta sitten en edes tiennyt, mikä on blogi. Kun olin kotona Esikoisen kanssa vanhempain- ja hoitovapailla, tein ohessa joitain opintoja ja kävin mm. luennolla, jonka aihe käsitteli tieteen julkisuutta ja asiantuntijablogeja. Minun oli tosi vaikea käsittää, mistä on puhe, koska en ollut koskaan lukenut tai edes nähnyt yhtä blogia.

Kesällä 2009 selailin lapsuudenkodissa Moda-lehteä (3/2009), jossa oli Mari Muinosen suunnittelemat pitsipolvisukat. Henkeä haukkoen katsoin niitä: voiko villalangalla ja sukkapuikoilla tehdä jotain tuollaista! Jutussa kerrottiin, että sukkien suunnittelijalla on blogi, mutta muistaakseni sen osoitetta ei annettu. Googlettamalla tuo kuitenkin löytyi, ja Tikrun MadeByMyself oli ensimmäinen lukemani blogi. Sieltä linkkejä myöten löysin Jatta soheltaa- ja Sisäinen villapaita -blogeihin, jotka myös tekivät Suuren Vaikutuksen. Tikrun, Jatan ja Vilman uskomattoman upeita tuotoksia jäljittämällä tutustuin Ravelryyn, sieltä yhä uusiin ja uusiin taitaviin käsillätekijöihin ja moniin hienoihin blogeihin. Olen vaikuttunut koko tästä uudesta maailmasta: että kotona sohvan nurkassa neulominen voikin olla näin sosiaalista touhua :-)

Ensin päivitin pari käsityötäni Ravelryyn. Sitten hiljalleen alkoi itää ajatus perustaa blogi, jonne voisi kirjoittaa valmistuvista töistä ja prosessista enemmänkin. Kuopuksen syntymän jälkeen huomasin, että aika tehdä yhtään mitään omia juttuja on suorastaan olematon (ei puhettakaan, että voisin tässä ohessa esimerkiksi keskittyä opiskelemaan, mikä kuitenkin onnistui vielä Esikoisen – pitkien päiväunien erikoismiehen – kanssa!). Blogista tuli sellainen Oma Juttu, kanava toteuttaa itseään edes pienesti!

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Tällä hetkellä en mitään erityistä. Toki toivoisin, että olisi enemmän aikaa istua ja kirjoitella postauksia... ja neuloa, virkata, lukea hyviä kirjoja tai vaan olla möllöttää. Mutta tämä elämänvaihe nyt on tällaista, vain sirpaleaikaa sille ja tälle, ja hyvä niin. Luulen, että blogi väistämättä muuttuu ja muokkautuu elon kulussa vähän itsestäänkin :-)

Jaan tunnustuksen eteenpäin

- MadeByMyselfin Tikrulle, jonka blogi oli se ensimmäinen lukemani. Huikea osaaja! 

- Handicraft happensin Heidille, joka oli blogini ensimmäinen lukija. Se oli tosi iso juttu!

- Voimaannuttavan synnytyksen Terhille: Tämä blogi oli minulle todella tärkeä toisen raskauteni aikana. Uskallan väittää, että sillä oli suuri merkitys sille, että onnistuin saamaan Kuopuksen syntymästä niin upean, voimaannuttavan ja korjaavan kokemuksen.

- Rintamalla-blogin Minnalle. Kuopuksemme ovat aika lailla samanikäiset, ja blogi on ollut hauskaa vertaistuenomaista seurattavaa. Imetys on tärkeä juttu sekä lapselle että äidille!

- Epäkorrektille äidille, jonka "julkaisukelvottomista ajatuksista" tunnistan niin usein itsenikin.

Pistepirkko

Neulomisesta olen tykännyt aina, ompelemisesta en erityisesti koskaan. Vuosiin en ole mitään verhojen käänteitä vaativampaa ommellutkaan. Esikoisen innostus erilaisiin rooliasuihin on nyt kuitenkin herättänyt minussa vastustamattoman halun ommella koneella.

Päiväkodissa on vaikka minkälaisia upeita roolivaatteita, joista Esikoisen ykkössuosikki on viime aikoina ollut leppäkerttuasu. Juttelimme päiväkodin ihanan tädin kanssa roolileikeistä ja -vaatteista, ja kun kerroin harkitsevani asujen tekemistä itse, täti sanoi, että otahan tuosta leppis mukaan ja tee siitä kaavat! Siispä tuumasta toimeen. Äidin ompelukone oli huollossa, mutta saumurin sain heti lainaan. Ja kyllähän silläkin tekee jo vaikka mitä!

 

Kankaaksi ostin Ikeasta halvat fleecehuovat. Alle neljän euron peittokankaista raaski vähän leikellä harjoituspalojakin! Kypärälakista vielä malli ötökän pääksi, ja pistepirkko on valmis leikkiin.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Oma ompelukone on nyt haave- ja hankintalistojen tuorein nousija...