Valmis!

#1 ja #2 Lumihiutaleita, aloitus 1.6./valmis 3.6.
#3 Lumihiutale, aloitus 1.6./valmis 3.6.
#4 Lumihiutale, aloitus 1.6./valmis 3.6.
#5 Lapsen alpakkasukat, aloitus 2.6./valmis 4.6.
#6 Lumihiutale, aloitus 3.6./valmis 3.6
#7 Fantasy-tiskirätti, aloitus 4.6./valmis 8.6.
#8 Rock Island -huivi, aloitus 4.6./valmis 17.7. (pingotus 25.7.)
#9 Karkkipäivä, aloitus 5.6./valmis 31.7.
#10 Sardiinisäilyke, aloitus 6.6./valmis 7.6.
#11 Vauvan tossut, aloitus 8.6./valmis 15.6. (napit 17.6.)
#12 ja #13 Tiiliseinä-tiskirätit, aloitus 9.6./valmis 9.6.
#14 Chinese waves -tiskirätti, aloitus 10.6./valmis 11.6.
#15 Linoleum-tiskirätti, aloitus 12.6./valmis 12.6.
#16 Skew-sukat, aloitus 13.6./valmis 28.6.
#17 Kuopuksen huivi, aloitus 14.6./valmis 16.6.
#18 Pitsinen, aloitus 16.6./valmis 1.7. (pingotus 17.7.)
#19 Lätsä, aloitus 17.6./valmis 8.7.
#20 Lumihiutale, aloitus 22.6./valmis 24.6. (pingotus 17.7.)
#21 Aran Room Shoes, aloitus 22.6./valmis 31.7.
#22 Vauvan tossut, aloitus 23.6./valmis 29.6. (napit 6.7.)
#23 iPhonelle Slipari, aloitus 24.6./valmis 1.7.
#24 Lumihiutale, aloitus 24.6./valmis 24.6. (pingotus 17.7.)
#25 Sottopassaggio, aloitus 25.6./valmis 26.7.
(Ravelryn KYH-välilehdelle)

Loppusuoralla

Enää viisi kyhäilypäivää jäljellä, ja homma on varsin hyvällä mallilla. Vain yksi työ on reilusti kesken, uskon silti ehtiväni. Succaplokeilla lepää valmis pari kuivumassa, ja huivi odottelee pingotettuna lankojenpäättelyä. Pikkuruinen virkkuuprojekti empii keskeneräisten joukossa: sen voin ajan loppuessa kesken julistaa valmiiksi, mutta mielelläni tekisin sille vielä pari kaveria.

Takakaarteessa ja kalkkiviivoilla kirivien lisäksi muutama on ehtinyt jo hyvinkin tasata hengityksensä odottaessaan raportointivuoroa. Ne saavat sen nyt.

Pitsinen, KYH #18

malli: Mary Oljen Uusi pitsikirja, s. 19

Kuva 22 Pyörylä Kukka ja perhoset -mallia muokaten

lanka: Novita Kotiväki

(100 % puuvillaa)

kulutus ja väri: 30 g valkoista (010)

2,0 mm virkkuukoukku

(Ravelry)

Pitsisen tein tavoilleni uskollisena kahteen kertaan. Ensin orjallisesti Oljen ohjetta noudattaen, minkä tietysti olisin jo tehdessäni tajunnut hölmöksi jos yhtään olisin ajatellut, sillä pitsiliinan sijasta halusin tehdä kulhon. Vasta kun sovittelin valmista liinaa pingotusalustaksi aikomani astian päälle keksin, että sen muotoilu kulhoksi olisi huomattavasti helpompaa, jos ei se olisi kuin liina, sievästi tasainen.

Niinpä purin virkkuun kukkaan asti ja tein uloimmat kierrokset uudelleen, nyt liian pieniksi niin, että liinan reunat kupruilivat pois tasosta.

Liinan tärkkäsin erikeeper–vesi-seoksella (arviolta 4–5 osaa liimaa ja yksi osa vettä) ja pingotin kulhon päälle. Kulhon vuorasin t-paidalla, johon sain nuppineulat kiinnitettyä, ja tuorekelmulla, ettei liina liimautuisi kiinni t-paitaan. Tärkkäysseuraa Pitsinen sai lumihiutale-KYHeistä #20 ja #24 (liima ja vettä noin 1:1).

mallit: Margaret Kiprenkon Maggie's Snowflake 1

ja Deborah Atkinsonin Golden Anniversary Snowflake

lanka: Novita Virkkauslanka

(100 % puuvilla)

valkoinen (011)

1,5 mm virkkuukoukku

(Ravelry-linkit)

Esiteltäköön myös #22 eli Pikkiriikkisten vielä pienemmät sisaret sekä se empivä projekti #9, joka kyllä saa toverin jos toisenkin, mutta ne eivät välttämättä ehdi kyheiksi.

 

Vielä pienemmät

malli: Sylvia Schuchardtin Little Button Loafers

lanka: Novita 7 Veljestä

punaista, mustaa ja oranssia

3 mm virkkuukoukku

(Ravelry)

Karkkipäivä

malli: Pinwheel Candy (Lion Brand Yarn)

puuvillajämiä

3 mm virkkuukoukku

(Ravelry)

Lätsä

malli: Bonne Marie Burnsin Keelin Cap

lanka: Novita 7 veljestä

(75 % villaa, 25 % polyamidia)

kulutus ja väri: 80 g harmaata (044),

kahden eri värjäyserän jämät

4,0 mm ja 4,5 mm puikot

lipassa vissypullovahvike

(Ravelry)

KesäYön Hullutus -projekti numero 19 on jo hetken odotellut raportointia. Että minulla olisi siitä jotakin asiallista sanottavaa. Assosiaatio on kuitenkin niin väkevä, että ei tule mitään. Toivon, että mielleyhtymä hellittää siksi kunnes hattua tarvitaan.

Paratiisin Oskari vinossa

malli: Lana Holdenin Skew
lanka: Handun merinosilkkisukkalanka
400 m/ 100 g
(85 % merinovillaa, 15 % silkkiä)
kulutus ja väri: 72 g Paradise Oscaria
2,5 mm ja 2,0 mm pyöröpuikot
(Ravelry)

Joskus talven pakkasilla tilasin Handusta sukkalankakerhopaketin: kolme vyyhtiä Ilun käsinvärjäämää sukkalankaa. Olin jo pitkään halunnut kokeilla noita kehuttuja lankoja ja Handun nettisivuilla ostoaikeissa pyöriskellytkin, mutta en ollut osannut päättää, mitä haluaisin. Sukkalankakerho oli hyvä keino kiertää valinnan vaikeus, sillä pakettien sisältö on yllätys. Maaliskuun paketista löytyi upea, syvän violetti vyyhti PukkIlua. Toukokuussa silkkipaperista kuoriutui kaunis monivärinen, euroviisutunnelmissa Paradise Oscariksi nimetty, suloisen pehmoinen luksuslanka merinosta ja silkistä.

Ja juuri tässä on sukkalankakerhon hienous: tykkään langasta todella paljon, mutta en olisi varmasti itse koskaan tullut valinneeksi sitä kahdesta syystä. Ensinnäkin värinsä vuoksi: vaikka vyyhti on kaunis, magenta ei suoranaisesta ole "minun värini". Epäilemättä olisin sitä ihastellut, mutta tuskin uskaltanut ostoskoriini klikata. Toisekseen en ole ollut moniväristen lankojen ylin ystävä. Taannoin neuloin kokeeksi kahdella erivärisellä Noro-kerällä raitasukkia, ja niistä kyllä pidänkin, mutta muuten en oikein ole tykännyt siitä, miltä pätkävärjätyt langat näyttävät neulottuna.

Samoin talvella kiinnitin huomiota vekkulin näköisiin, viistosti neulottuihin Skew-sukkiin. Ainakin Heidillä oli kivat raidalliset. Muistan miettineeni, miltä ne mahtavat tuntua jalassa, pysyvätkö nätisti paikallaan vai vääntävätkö ikävästi, mutta hillanen esitteli omat sukkansa niin vakuuttavalla myyntipuheella, että ohje meni jonoon välittömästi. Se jäi sinne kuitenkin hetkeksi odottelemaan sopivaa lankaa, mieluiten moniväristä, sellaista joka toisi hienosti esille sukkien erikoisen rakenteen.

Niinpä toukokuun lopussa kohtasivat he: mielenkiintoinen, suorastaan nerokas sukkamalli ja sille täydellinen lanka. Heistä tuli KYH-projekti numero 16, uudet lempisukkani!

Haavistolaisen taivutus virkkuulle

Kesäkuussa reissulla piipahdimme Kaarakan taloon. Rustoopuorista hankintalistalla oli kaksi asiaa, lapsille Tokkuli-käsinukkeja ja mökille tuliaiseksi pohjalaistalon mallinen avainkaappi. Sillä pysähdyksellä emme valitettavasti saaneet kumpaakaan, mutta itselleni löysin ihastuttavan KOTO-tunikan. Tunikakankaan kuva-aiheet ovat eteläpohjalaisista vaakunoista, ja niitä katsellessani sain idean KYH-projektiin.

 

Slipari

malli: oma

kuvio: Eeva Haaviston

Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjasta

(no. 97 Peräseinäjoki)

lanka: Novita Kotiväki

2 mm virkkuukoukku

(Ravelry)

Mekon kuosista syntyi perusidea Sliparille eli puhelimen suojapussille. Halusin käyttää jotain perinteistä mallikuviota ja sellaisen löytääkseni selasin Mary Oljen ja Eeva Haaviston kirjoneule- ja ristipistokirjoja. Toisaalta tiesin haluavani tehdä kännykkäpussini virkkaamalla, en kirjoneulomalla, että saisin siitä riittävän napakan ja tukevan.

Kirjoneule- tai ristipistomallin yhdistäminen kirjovirkkaukseen ei sitten ollutkaan ihan niin suoraviivaisen helppoa kuin ensi alkuun kuvittelin. Aluksi yritinkin tehdä ihan eri kuviota kuin mikä valmiiseen pussukkaan lopulta valiintui.

Ongelma syntyi siitä, että kirjovirkkausjälki ei ole samanlainen silloin kuin kuvio kallistaa vasemmalle tai oikealle. Yritin ratkaista pulmaa käyttämällä apuna Carol Venturan kehittelemää kirjovirkkauspaperia, mutta se ei toiminut oletettavasti siitä syystä, että hän virkkaa silmukat edellisen kerroksen silmukoiden molempien lenkkien alta. Minä olen aikanani Korsnäsin paitaa tehdessäni opetellut kirjovirkkaamaan silmukat edellisen kerroksen silmukoiden takareunaan. En halunnut tapaani muuttaa, koska minusta jälki on takareunasta virkaten huomattavasti nätimpi.

Valitsin siis kuvion, joka ei ole symmetrinen, ja ensimmäiselle kuvioriville virkkasin apilan(ko?)lehteä niin, että varsi kallistuu oikealle – siihen suuntaan kuvio käyttäytyykin oikein siivosti. Kokeilemalla ja värinvaihtopaikkaa muuttamalla sain kallistuksen joten kuten toimimaan myös vasemmalle, mutta varsinkin mustissa lehdissä eron huomaa selvästi. Vaan ei haittaa: tähän projektiin olen hyvin tyytyväinen ja kirjovirkkauksen epäsymmetrisyyden otan vastaan vain kiintoisana haasteena, johon palaan varmasti uudelleen.

Viimeisillä kierroksilla reunaan vielä lenksu, ja kesäloman saanut Gollan pussi lainasi lenksuun lukon.