Löytökissat

malli: Alice Bellin Wonderland Socks

lanka: Cascade Yarns Heritage

(75 % merinovillaa, 25 % nylonia)

kulutus ja väri: 76 g harmaata (5631) ja 44 g valkoista (5618)

2,5 mm pyöröpuikot

(Ravelry)

Netin neulontafoorumilta tarttui kesällä kaksi vinkkiä: illuusioneule ja Heritage-sukkalanka. Ihmemaan Irvikissan innoittama sukkaohje on idealtaan niin upea, että se pääsi puikoille heti kohta kun KYHeistä toivuin ja sain langat tilattua. Ja tämä Heritage, se on uusi sukkalankasuosikkini. Suloisen pehmoista, mukava neuloa ja superwash-käsiteltyä eli sen voi pestä koneessa. Ja minusta vieläpä aika edullista ollakseen noin luksuksen tuntuinen! Saapa nähdä, miten tuo kestää käytössä.

Neuloin kissan sekä jalkapöydän päälle että nilkkaan. Joustinneuleen (1 kiertäen oikein, 1 nurin) joukkoon neuloin muutamalla kierroksella mukaan kuminauhaa, että sukka pysyisi napakammin paikallaan.

Siskoni ovat adoptoineet eläinsuojeluyhdistykseltä löytökissanpentuja, joten löytökissasukat suorastaan huusivat tulla tehdyiksi heille. Toisella onkin nyt sopivasti syntymäpäivä, joten sain täytettyä KYHin jättämää tyhjiötä ja lääkittyä pahinta sukatusta ennen Sukkasadon alkua. Sukat valmistuivat juuri parahiksi – siispä kissat tapettikuoreen ja posteljoonille kuljetettavaksi.

Kruunu

Alkukesästä huomasin marketin lankahyllyssä kultaista ja hopeista lankaa. Jotain kohtuullisen kammottavaa keinokuitua, mutta kummalla tavalla kiehtovaa. En tokikaan heti keksinyt mihin sitä voisi käyttää, joten jätin hyllyyn. Kun myöhemmin näin Mrs Marplen virkkaaman kruunun, sisäinen harakkani muisti kultalangan. Sitä oli sitten haettava.

malli: Kukkapenkki
Virkkaa, neulo, solmeile -kirjasta (1974)

(ohjeesta kuva Virkattu lintu -blogissa)

lanka: Novita Gold

(80 % viskoosia, 20 % polyesteriä)

kulutus: 21 g
2,0 mm virkkuukoukku

tärkkäys Erikeeper-vesi-seoksella

(Ravelry)

Viimeinen pari

malli: Pierrotin Aran Room Shoes

lanka: Novita Nalle kaksinkertaisena

(75 % villaa, 25 % polyamidia)

kulutus ja väri: 168 g harmaanruskeaa (009)

4,0 mm puikot

(päättely 5,0 mm puikot)

3,0 mm virkkuukoukku

(Ravelry)

Viimeisenä heinäkuun päivänä, viimeisenä KYH-projektina valmistui aloitus numero 21, Aran Room Shoes. Ja nyt, vihdoin ja viimein ehdin sen esitellä viimeisenä kyhistelynä.

Aloitin yksinkertaisella Nallella ja tunnollisesti kaaviota noudattaen, mutta noin puolivälissä ensimmäistä tossua alkoi epäilyttää.

Ensinnä tuo kantapään reunakuvio: se oli kaavioon piirretty siksakiksi, mutta mallitossuissa se minusta näytti olevan palmikko. Eipä sillä, Aransaarten kalastajaneuleissa* kyllä voi olla siksak-kuviotakin, mutta minun taiteellinen kierosilmäni olisi laittanut nuo kaksi mieluummin peilikuviksi toisilleen. Hetken harkitsinkin pitäväni kuvion siksakina, sillä irlantilaisneuleiden kuvioille kuuluu vakiintuneen erilaisia merkityksiä, ja siksak tarkoittaa rakkautta. huokaus Mutta koska mallikuvissa oli palmikot ja suunnittelen vieväni tossut syksyllä töihin sisähiihtimiksi, päädyin kieputtamaan kuvioihin rakkauden sijasta onnea.

Toisekseen Nalle-lanka nelosen puikoilla alkoi tuntua liian harvalta, vaikka tiheys olikin ihan ohjeen mukainen – paluu siis lähtöruutuun ja uusiksi kaksinkertaisella langalla. Ovatpa ainakin lämpöiset!

* Tossuohje on alkujaan Japanista, mutta luulen, että nimi haluaa viitata Aran-neuleisiin.

Pohjaksi otin sen, mikä Valtsun suppeasta valikoimasta vaikutti sopivimmalta eli fleecepohjallisen, jonka kumimainen toinen puoli ei toivottavasti ole liukas työpaikan muovisilla lattiapinnoilla. Varren neuloin pidemmäksi kuin ohjeessa. Halusin, että sen voi taittaa kaksinkerroin.

Näillä mennään!

Alikulkutunneli

malli: Yarnissiman Sottopassaggio

lanka: Puffalan Sukka-Puffa (400 m/100 g)

(75 % villaa, 25 % polyamidia)

kulutus ja väri: 84 g, Kristiina (semisolid)

2,0 mm pyöröpuikot

(Ravelry)

Sottopassaggiot ehtivät olla tehtävien listalla tovin: Ravelryn jonoon olen laittanut ne vakavin aikein jo reilu vuosi sitten, ohjeen ostin twistiltä tammikuussa ja itselleni ystävänpäivälahjaksi tilaamani Sukka-Puffat korvamerkitsin näille helmikuussa. Silti en saanut aikaiseksi ennen kuin vihoviimeisenä KYH-aloituksena. Juhannuspäivänä mökillä, kun muut ottivat päivänokoset, minä istuin terassilla kahvikupin kanssa ja loin silmukat.

Alkuvuodesta vaivannut sukkaplääh on muuten poissa – ilmoittauduin korjaamaan Sukkasatoa.

Rock Island

malli: Jared Floodin Rock Island

lanka: teetee Elegant

(70 % kampavillaa, 30 & tussahsilkkiä)

kulutus ja väri: 48 g (480 m) mustaa (126)

4,0 mm pyöröpuikot

(Ravelry)

Rock Island on henkäyksen kevyt huivi. Se vei lankaa vajaan vyyhdillisen eli painaa alle 50 grammaa. Sitä oli lopulta myös kiva tehdä, vaikka alku oli kamala.

Olen ehkä maininnut aiemmin, olen addikti. Addin metallisilla pyöröpuikoilla neulominen on puhdas nautinto, muilla en enää suostu. Ne muut, ne kelpaavat korkeintaan keskeneräisen neuleen silmukoiden lepuuttamiseen sillä aikaa, kun tarvitsen addejani toisaalle. Siksi ajattelin, että addin terävämpikärkiset pitsipyöröpuikot olisivat hyvät myös, ja ostin sellaiset tätä huivia varten. Jostain syystä ne eivät kuitenkaan sopineet: pitsipuikkoja pidellessäni käteni hikosivat hirvittävästi, mitä ei pahimmillakaan helteillä tapahtunut tavallisten addieni kanssa. Puikkojen kultaus kului nopeasti pois, lanka ei luistanut lainkaan, ja lisäksi puikot haisivat... jotenkin metalliselle, hyvin epämiellyttävälle.

Nitkuttelin huivin pitsireunaa aikani haisevilla, hikistävillä, tahmeilla puikoilla kunnes ymmärsin käydä palauttamassa ne ja jatkaa tavallisilla pyörö-addeilla. Sen jälkeen huivi neuloutui valmiiksi vauhdikkaasti.

Huivin pingotus on aina yhtä rasittavan suloista. Se on homma, jota en koskaan jaksaisi aloittaa, vaikka tiedän miten palkitsevaa se on: reppanasta rutturupaleesta oikenee kaunis ja ilmava pitsi. Jo pitkään olen suunnitellut investoivani pingotuskaapeleihin helpottaakseni tätä viimeistä työvaihetta, mutta en ole saanut aikaiseksi viedä tuumaa toteutuksen asteelle. Nyt, kun ähräsin huivin ja nuppineulojen kanssa, tuli mitta viimein täyteen. Nämä on tilattu.

Hetkinen

KesäYön Hullutuksen päättymisestä on viikko ja aistittavissa pientä taisteluväsymystä. Ei onneksi käsitöiden suhteen – kuluneen viikon aikana olen saanut pingotusta vaille valmiiksi yhden huivin, virkannut melko monta isoäidinneliötä ikuisuusprojektiin, neulonut ihan uuden projektin hihat puoliväliin sekä suunnitellut usean muun isomman ja pienemmän työn aloittamista – mutta kolme viimeiseksi valmistunutta KYHiä eivät ole saaneet omaa blogiraportointiaan. Ravelryyn sentään päivitin todistusaineistoa niiden valmistumisesta määräajassa.

KYH oli hyvä kokemus. Olen iloinen, että uskalsin osallistua. Sain tartuttua moneen pieneen projektiin, jotka ovat olleet listalla jo ties kuinka pitkään, mutta aina jääneet isompien jalkoihin. Sain myös käytettyä hyvän määrän varasto- ja jämälankoja: vain tiskirätteihin, Rock Island -huiviin ja Aran Room Shoes -tossuihin ostin uutta lankaa. Totesin myös käytännössä sen, minkä etukäteen jo tiesin: en oikein siedä kovin monta keskeneräistä projektia kerralla. Selvisin kuitenkin.

Ja niinkuin se yksinäinen, empivä karkkipäivävirkkuu sai kaverinsa, ne viimeiseksi valmistuneetkin saavat kyllä raporttinsa. Ihan kohta.