Sirpaleaika

Lukeminen on ihanaa. Ennen luinkin koko ajan ja paljon. Vaan nyt en ole vuosiin joutanut tarttua juuri muuhun kuin Tammen kultaisiin kirjoihin, aamun Hesariin ja töissä välttämättömiin. Silloin kun vielä ehdin uppoutua hyvään lukuromaaniin, löytyi aikaa myös kierrellä divareita löytöjen toivossa.

Kerran osui käteen Marie Darrieussecqin kirja Sikatotta, jonka takasivulle edellinen omistaja oli kirjoittanut viestin.

Lohkareaikaa ei ole vielä arjesta irrottaa, joten Kirjan ja ruusun päivän hankinta saa jäädä muiden lohkareiden seuraan odottamaan hetkeään, mutta muuten yritän pientä muutosta asiain tilaan. Tuokioita pienille kirjoille. Aloitan ohuella kylkiäiskirjalla. Jos saisin viestin kirjoittajan tapaan minäkin lukemisen ilosta taas kiinni.

Särjetyt helmet

 malli: Handepanden Broken Seed Stitch

lanka ja kulutus: Kujeen Aapeli (39 g) ja 

Araucania Ranco Multy (26 g)

2,5 mm puikot

(Ravelry)

Nämä valmistuivat jo hyvä tovi sitten, mutta ovat jääneet raportoimatta, kun ei oikein irtoa tarinaa. Ihan perussukka: varpaista ylös, kantapää lyhennetyin kerroksin, joustin 1 kiertäen oikein ja 1 nurin, Rancon kesytys Handepanden ohjeella. Eipä muuta.

Tuota lyhennetyin kerroksin tehtyä kantapäätä jäin miettimään. En löytänyt tekemälleni versiolle linkkiä, joten yritin selittää. Tykkään nimittäin tästä tavasta paljon. Se sopii kireänpiukealle sukkakäsialalleni, ei jätä löysiä silmukoita ja ikäviä ilmastointiaukkoja!

Kantapää lyhennetyin kerroksin

Jos vielä jokunen aika sitten luulin, että on Yksi Oikea tapa neuloa sukkaan kantapää, nyt onneksi jo tiedän, että tapoja on yhtä monta kuin sukantekijöitä. Mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella.

Kokeilin erilaisia versioita tiimalasikantapäästä, mutta useimmissa ongelma oli että kaikenlaisesta kiristelystä huolimatta jäi osa silmukoista liian löysiksi ja kantapäähän tarpeettomia ilmastointiaukkoja. Jostain löysin ohjeen tehdä lyhennetyt kerrokset kiertämällä langan silmukan ympäri (w&t eli wrap and turn), mutta en enää kuollakseni muista mistä. Yritin etsiä ohjetta, mutta vastaan tuli vain sellaisia, joissa langankierto tehdään kerran (esim. Cat Borghin video). Minun sukissani täydellisesti toimiva versio kiertää langan kahdesti. Yritän selittää.

Neulon sukat nykyään pyöröpuikolla (magic loop -tekniikasta on ohjeita netti pullollaan, esim. Ullassa), joten silmukat ovat jaetut kahdelle puikolle. Toisen puikon silmukoista teen kantapään, toisen puikon silmukat jäävät jalkapöydän päälle. Kantapään teen näin:

Neulon puikon silmukat oikein viimeistä lukuunottamatta. Viimeisen silmukan ympäri kiepautan langan etukautta taakse, käännän työn ja neulon nurjaa puikon toiseksi viimeiseen silmukkaan asti...

Kuten oikealla puolella jätän viimeisen silmukan neulomatta ja kiepautan sen ympäri langan nyt takakautta. Käännän työn ja neulon oikealla puolella oikein kunnes tulen toiseksi viimeiselle silmukalle. Jätän sen neulomatta, mutta kierrän langan etukautta ympäri ja käännän työn. Näitä lyhennettyjä kerroksia jatkan, ja joka kerroksella neulon yhden silmukan vähemmän kuin edellisellä.

Laidoilla kierrettyjen silmukoiden määrä lisääntyy, keskellä "vapaiden" silmukoiden määrä vähentyy. Langan kierron teen oikealla puolella etukautta ja nurjalla puolella takakautta, niin että lanka tekee kiepautuksen aina samaan suuntaan eli työn etupuolelta nurjalle.

Jatkan tätä kunnes noin kolmasosa silmukoista on kiertämättä. Neulon oikealla puolella vapaat silmukat ensimmäiseen kierrettyyn silmukkaan asti.

Nostan langankierron puikolle ja neulon silmukan takalenkistä oikein langankierron kanssa...

 ... kierrän langan etukautta seuraavan, jo kerran kierretyn silmukan ympäri ja käännän työn.

Neulon nurjalla ensimmäiselle kierretylle silmukalle asti. Nostan langankierron puikolle ja neulon silmukan langankierron kanssa nurin. Kierrän langan takakautta seuraavan, jo kertaalleen kierretyn silmukan ympäri ja käännän työn.

Neulon oikealla puolella oikein kahdesti kierretylle silmukalle asti. Nostan molemmat langankierrot puikolle ja neulon silmukan langankiertojen kanssa takalenkistä oikein. Kierrän langan jälleen etukautta seuraavan, jo kerran kierretyn silmukan ympäri ja käännän työn.

Vastaava juttu nurjalla puolella.

Näin siis jokainen reunasilmukka (keskimmäisiä lukuunottamatta) tulee kierretyksi kahdesti.

Kun oikealla puolella neulon kierretyn silmukan takalenkistä, kallistuvat kierretyt silmukat langankiertoineen vasemmalle. Kantapäästä tulee kauniin symmetrinen, sillä nurjalla puolella nurin neulotut kierretyt silmukat kallistuvat oikealle (ks. edellinen kuva).

Kun työn oikealta puolelta kaikki kierretyt silmukat on neulottu, jatkan neulomista pyörönä. Nurjan puolen viimeinen kahdesti kierretty silmukka tulee siis neulottua oikealta puolelta. Silloin neulon silmukan ja nostetut kiertolangat ihan tavallisesti (eli etulenkistä) oikein, jolloin silmukka langankiertoineen kallistuu oikealle kuten kaverinsa.

Ei reikiä. Toimii yhtä lailla varpaista varteen kuin toiseenkin suuntaan.

Mitäs sanot tästä? Kuulostaako miltä?

Täydessä kukassa

Tiesittekö, että tämän hennon ja varsin vaatimattoman kukan tuoksu on suorastaan huumaava? Minun nenääni hyvin hyasinttimainen. Anopinkielellä on näemmä myös samanlainen tapa kuin hyasintilla pöhäytellä tuoksuaan. Ihastuttava!

Raparperi-Lintilla

 malli: Martina Behmin Lintilla

lanka: Wollmeise Sockenwolle 80/20 Twin

(80 % merinovillaa, 20 % nylonia)

kulutus ja väri: 152 g, Rhabarber

3,5 mm puikot

(Ravelry)

Ensimmäinen neulontakokemukseni Wollmeisea. Odotukset olivat korkealla, siksi käsituntuma oli pienoinen pettymys. Vaikka avasin kivikovan vyyhdin ja annoin langan levätä muutaman päivän ennen kerimistä, tuntui se yhä neuloessa varsin kovalta ja joustamattomalta. Yritin käyttää vyyhtini mahdollisimman tarkkaan ja hyvästä ohjeesta huolimatta aliarvioin reunarimpsun langankulutuksen, joten jouduin purkamaan hieman: kertaalleen neulottu ja purettu lanka olikin huomattavasti pehmeämpi neuloa. Ehkäpä tuo tuosta vielä pehmenee, kun saa oleentua, ja ensimmäisessä pesussa viimeistään.

Mutta väri on upea. Hehkuvaa punaista ja vihreää, hiven oranssia ja ruskeaa, vaikeasti toistettavaa. Raparperinen pääsiäisherkkuni.