Henkäys

Muistatteko ensimmäisen Nuvemini? Sen ohuen ohuen ja ilmankevyen. Lisäksi se on käsittämättömän lämmin. Ihan täydellinen siis esimerkiksi matkalle mukaan otettavaksi. Jossain vaiheessa aloin haaveilla puserosta, joka olisi kuin tuo huivi. Ohut, tuskin minkään painoinen, mutta lämmin. En edes muista, kuinka kauan asiaa hauduttelin, mutta joltisenki tovin, sillä projekti tuntui vähän riskiltä. Eihän niin ohuelle langalle löydy edes valmista paitaohjetta! Olin kuitenkin nähnyt pari ohjetta ohuemmasta langasta tehtyä versiota Toulouse-puserosta, ja pikku hiljaa ajatus mallin ja ohuen kashmirlangan yhdistämisestä alkoi vaatia tulla toteutetuksi.

Tuumasta siis toimeen. Tilasin ColourMartilta pari kartiollista kashmirlankaa, keräsin vielä hetken rohkeutta, tein mallitilkut, pesin ne huolella puhtaiksi öljystä, suorittelin muutamia laskutoimituksia ja aloin neuloa. Ja siinäpä se, tekisi mieleni sanoa.

Oikeastaan mitään suuria yllätyksiä ei tullut eteen, valmiin neuleen pesussa ehkä suurimmat. Valmis vaate ei mennyt kasaan ihan samalla tavoin kuin pieni mallitilkku, mistä syystä jouduin hieman lyhentämään hihoja pesun jälkeen. Ja tuon rusettisuikaleen olisin tehnyt lyhyemmäksi ja leveämmäksi, jos olisin tiennyt – silläkin oli oma, tilkusta hiukan poikkeava luonne. Mutta eipä tuokaan mitta haittaa, jos sidon sen kahdelle rusetille (kuten ylemmässä kuvassa).

malli: Leah B. Thibault'n Toulouse Pullover

lanka: ColourMart Cashmere 2/28 NM Lace Weight

(100 % kashmiria, 2069 m/150 g)

kulutus ja väri: 108 g (1514 m), Charcoal

3 mm puikot

(Ravelry)

Tykkään.

Ahti is not dead, he just went home.

Villatakista jäi yksi vyyhti kammarinsinistä Ahtia. Ostin sen kaveriksi vaaleaa ja tummaa harmaata, maltillisesti yhdet vyyhdit kumpaakin. Ja se niin jäi kaivelemaan, sillä jos olisin tiennyt, että kohta näiden ostosten jälkeen ei Ahtia enää saa, olisin hamstrannut kaupan tyhjäksi. Ahti on nimittäin ihana.

Ja koskapa Ahdista tuli harvinainen, piti sille löytää arvoisensa projekti. Etsiskelin sopivia pipo- ja huivimalleja, joitain vähän aloittelinkin, mutta purkuun menivät kaikki. Sitten näin neulojaystävän hienon toteutuksen Rililien VulcanSpy-piposta ja tiesin heti, että siinä on Ahtin Kohtalo.

malli: Rililien VulcanSpy Hat

lanka: Louhittaren Luolan Ahti (R.I.P.)

(100 % villaa, 200 m/100 g)

kulutus ja väri: 20 g Hämyä (tumma), 24 g Hopeaa (vaalea) ja
32 g Kammaria (sininen) sekä tupsuun villatakin mallitilkut

(Ravelry)

Tämä pipo on aivan täydellisen mallinen. Reuna muotoillaan lyhennetyin kerroksin niin, että se asettuu hyvin korvien päälle ja pysyy(!) siinä. Lisäksi mallineule on semmoinen, että uskoisin pipon pysyvän napakkana läpi talven. (Lörpähtävä ja silmille valuva myssy on nimittäin tyhmää!)

50 silmukkaa, 2o2n-joustinta

4 mm puikot

(Ravelry)

Vyyhdeistä ei pipoon kulunut kuin vähän alkua, joten neuloin loput huiviksi. Värin vaihtokohtaan tein samanlaista raidoitusta ja ribbinsiirtelyä kuin pipoon. Huivin aloitin tubular cast-onilla, jolla piponkin reuna tehdään, ja päätin tubular binf-offilla. (Mitä ne on suomeksi, tietääkö joku?) En ollut tätä aikaisemmin kokeillut, mutta sepä olikin tosi hyvä tapa luoda ja päätellä: molemmista reunoista tulee samannäköiset. Ravelry-linkin takaa löytyy lisätodisteita.

Ahti, kerro tutuille terkkuja!

Pesti hulluuteen

Brooklyn Tweedin Bridgewater-huivi ja Karnaluksista jossain kummassa vilenismin puuskassa ostettu ohuen ohut merinopitsilanka. En todella tiedä, mistä sain "kuningasajatuksen" yhdistää nämä kaksi. Mutta idea tuntui niin hyvältä vielä kuukausien kypsyttelyn jälkeenkin, että loin silmukat, vaikka piporadio soitti YUP:n Rakkaus on pesti hulluuteen-biisiä sinnikkäällä toistolla, uudelleen ja uudelleen.

Juuri tuolta projekti vaikutti matkan varrellakin, pestiltä hulluuteen. Neulekäsialani on paremmin napakan kuin löysän puolella, mutta silti tuntui etteivät ohuet silmukat pysy liukkailla puikoilla. Neulomisasentoni ei ollut millään muotoa rento, kun hartiat jumittaen suoritin urakkaa varoen pudottamasta silmukoita. Ja tuo ulompi reunapitsi, se ei tuntunut loppuvan koskaan.

Mutta valmiina tämäkin on kaiken vaivan arvoinen. Huivi on ylellinen ja mielettömän ihana: pingotettuna se venyi valtavaksi, ilmanohueksi neliöksi.

Pesti hulluuteen

malli: Jared Floodin Bridgewater

lanka: Austermann Merino Lace

(100 % merino)

kulutus: 107 g (n. 1500 m)

3,75 mm puikot

koko pingotettuna 135 cm x 135 cm

(ravelry)

Tuota pitsilankaa olisi jäljellä vielä puolentoista huivin verran. Ideoita? (Mitä ihmettä siellä Karnaluksissa oikein ajattelin...!)

Ikuisuusprojekti

Hetki sitten sain yhden ikuisuusprojektin päätökseen. Vuosien työ on nyt paketoitu kansiin, menestyksellisesti puolustettu ja juhlittu akateemisten perinteiden mukaisesti.

Jännittävästä päivästä jäi niin hyvät muistot, että halusin vielä kiittää vastaväittäjää. Neuloin sukat kirjankansiväreissä ja laitoin lämpimin terveisin tänään postiin.

sukat

varresta varpaisiin (60 s), kantapää omalla ohjeella

lanka: Vuorelman Vetoa (vaalea harmaa ja valkoinen) ja
Louhittaren luolan Sportia (porkkana)

kulutus yhteensä 110 g

3 mm puikot

(Ravelry)

Waste is what is left when imagination fails.

Taide on kuusivuotiaani, sitaatti prof. Christian Ekbergiltä.

Toivo jotain

Se on syksy. Ja saa taas pukeutua villaan.

 

Kuvat otti ihana rouva Valas. Kiitos!

 

Toivo jotain

malli: Joji Locatellin Make a Wish

lanka: Wollmeise Pure

(100 % merinoa)

kulutus ja väri: 370 g (alle 2,5 kerää) Heavy Metal

3,5 mm puikot

(Ravelry)

Minun uusi syysvaatteeni on Make a Wish -pitsivillatakki. Oikein neyle, niin hieno se on.

Sopivan koon kanssa jouduin hieman lisätöihin, koska neulokseni oli leveydestä melko lailla tiheämpää (pestynä 25 s / 31 krs) kuin ohjeen (20 s / 30 krs). Toisaalta ohjeessa olkasauma laskee melko alas käsivarteen, ja minä halusin istuvamman hartialinjan. Jouduinkin kertaalleen purkaa selkäpitsin ja tehdä pienemmän koon, mutta olen jälleen sitä mieltä, että vaivannäkö kannatti.

Ja niin, ne toiveet. Viisautta päättäjille. Ja maailmanrauhaa.

Lyhyt mutta vähäluminen

Surkeasta alusta huolimatta tässä kesässä on ollut paljon keskimääräistä enemmän niitä päiviä, kun minä en palele. Jopa siinä määrin, että sadetta ehdittiin oikein kaivata, ja tänään se vihdoin jaksoi hetkeksi meille asti. Askarreltiin lasten kanssa hamahelmillä ja kuunneltiin sateen ropinaa.

Sesongin kretiinit!

Hamahelmilumihiutaleita omasta päästä
ja Pinterestistä innoitusta hakien.

Ovien ja ikkunoiden auki pitämisessä on pitkästä aikaa mieltä: ilma liikkuu, ja talossa lämpötila on laskenut 26 asteeseen. Paljaissa varpaissa tuntuu melkeinpä viileältä.

Raparperitaivas

Näin tämän vyyhdin siskon toissasyksyn kuitupitoisissa kokoontumisajoissa. Pyörittelin sitä käsissäni monesti, mutta joku kumma kainous esti ostamasta. Ja jäihän se kaivelemaan. Harmittelin asiaa joskus ääneen, ja ihana asarum värjäsi sitä seuraaviin kokoontumisajoihin uuden vyyhdin.

Heti oli selvää, että siitä tulee sukat. Ensin mietin, että sukkiin pitäisi saada jokin pintaneulos. Nostettuja silmukoita kenties, vähän jotain viemään huomiota väriyhdistelmästä, joka minua oudosti kiehtoo, mutta on harmaan rakastajalle ehkä siltikin liian rohkea. Monenlaisia ohjeita löytyi, mutta mikään ei tuntunut oikealta, joten lopulta päätin että sileällä neuloksella mennään ja annetaan langan olla vaan reilusti oma räyhäkkä itsensä. Ja parempi näin. Minusta.

lanka: Yarngrimoire BFL Supersock

(75 % BFL, 25 % nylon)

kulutus ja väri: 78 g Raparperitaivasta

2 mm puikot
(ravelry)

Kohta meillä on raparperitaivasta toisaallakin. Kaivelin ohjeen jo esille, ettei tarvi sitten enää etsiä kun asia on akuutti.

Raparperipiiras

Maailman helpoin piirakkaresepti, joka meidän perheessä kulkee nimellä "Se Kauppiaan ohje". Toimii yhtä lailla omenoiden ja marjojen kanssa.

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl soodaa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 dl jogurttia (tai piimä tai kermaviiliä)

75 g juoksevaa margariinia

1 kananmuna

raparperia paloina

kanelia

sokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon jogurtti, margariini ja kananmuna. Kaada taikina voideltuun vuokaan. Pinnalle raparperipalat, kaneli ja sokeri. Paista 200-asteisessa uunissa 25–30 minuuttia. Tarjoile kaveriksi vaniljakastiketta tai -jäätelöä.

Musta

Viime kesänä neulomani alpakkatunika oli syksyllä ja talvella niin kovassa käytössä, että pelkäsin sen olevan täysin palvellut ennenkuin päästään kevääseen. Siksipä päätinkin hetimmiten tehdä toisen ja jouluaattona anoppilassa loin mustat silmukat. Varsinaisia hämärähommia olivat paitsi tunikan neulominen mutta myös valmistuneen vaatteen kuvausyritykset. Tämän parempaan en nyt valitettavasti pysty. Ihan samanlainen kuin se edellinen. Mutta musta.

 

(Ravelry)

Raidallisia asioita

Talvi taisi jo mennä? Kyllä minä silloinkin neuloin, mutta valmistuneet jäivät aikanaan raportoimatta. Luultavasti siksi, että oli liian pimeä kuvata yhtään mitään ja toisaalta ehkä siksi, että töissä on ollut raivokkaan kirjoittamisen vaihe, joka vei huvituksen kaikelta vapaa-ajan kirjoittamiselta. Nyt on taas valoa paremmin ja intensiivinen vaihe vaihtumassa toiseen – katsotaan, mitä se jatkossa blogin kannalta tarkoittaa.

Mutta nuo mainitut valmistuneet, ne ovat raidalliset. Joku kumma epidemia vaivaa täällä.

malli: Lea Viktorian Strandwanderer

lanka: Wollmeise Pure

(100 % merinovillaa)

kulutus ja väri: 150 g Emil (WD)

3,0 mm puikot

(Ravelry)

Minä herkästi sorrun pätkärääkättyihin lankoihin. Niiden ongelma vain on siinä, että vaikka vyyhdillä ovat kuinka kauniit, ovat ne neulottuna pintana usein aivan kammottavia värioksennuksia. Strandwanderer on kuitenkin malli, joka tekee pätkävärjätylle langalle kunniaa! Teen luultavasti joskus toisenkin (minulla on varastossa aika paljon niitä huonosti käyttäytyviä monivärisiä vyyhtejä...), mutta ensin on pakko antaa unohduksen hoitaa vastenmielisyys noita lyhyitä kerroksia kohtaan. Huivi oli hieman tosi rasittava neuloa lyhyiden, kohtisuorien kerrosten takia ja eteni hitaasti, kun välillä oli pakko pitää taukoa, mutta valmiina palkitsi kaikki vaivat.

malli: sukka varpaista varteen, 

64 s jalkaterään, 80 s varteen.

lanka: mustia ja harmaita sukkalankajämiä, 

yhteensä 64 g koon 33 sukkaan

2 mm puikot

(Ravelry)

Pellintiukka sukkakäsiala on ihan älyttömän hyvä juttu siinä mielessä, että neulomani sukat kuluvat tosi harvoin puhki. Mutta ei auta vaikka sukka on ehkä, jos se on liian pieni. Ja se on aika noloa, kun neulojan lapsella on liian pienet villasukat. Onneksi minä en kuitenkaan ole ainoa lasteni sukittaja, koska nämä jannut kasvavat maata pitkin.

Näihin sukkiin Esikoinen sai esittää väritoiveen. Hän halusi mustaa ja harmaata. Äidin poika.

malli: Isabell Kraemerin Paulie

lanka: Drops Alpaca

(100 % alpakkaa)

kulutus ja väri: 325 g harmaata, 50 g oranssia

3,0 mm puikot

napit Villavyyhdistä

(Ravelry)

Neuloin Still lightini Dropsin alpakkalangasta ja ihastuin ikihyviksi. Niinpä tikuttelin siitä uuden lempitakin. Se on ollut koko talven ahkerassa käytössä, mutta napakkaan tiheyteen neulottu alpakka on pitänyt pintansa tosi hyvin. Ja samaisesta langasta on neulottu talven pimeinä iltoina muutakin, mutta siitä myöhemmin, koska se ei ole raidallinen...

Varovaisempi värisuora

Saateenkaarisukkien jämistä mustalla kesytetty pari. Näyttävät kyllä huomattavasti omemmilta näin.

malli: perussukka varpaista varteen 68 silmukalla

kantapää lyhennetyin kerroksin

lanka: Trailing Clouds Mind the Gap

ja Cascade Heritage

(75 % villaa, 25 % vahviketta)

kulutus ja väri: 28 g Primary secondary 

ja 48 g mustaa

2,0 mm puikot

(Ravelry)

Katsoin olympialaisia. Kuuntelin keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. Ja neuloin samalla sukat.

 perussukka varpaista varteen 72 silmukalla

kantapää lyhennetyin kerroksin

lanka: Trailing Clouds Mind the Gap

(75 % villaa, 25 % nylonia)

kulutus ja väri: 72 g, Primary secondary

2,0 mm puikot

(Ravelry)