Make it up

Tälläinen 30-vee lahja valmistui jo jokin aika sitten.

Silmämääräistä ohjetta hieman Hipun blogista *klik*.

Päälikangas Marimekon Raanu, sisällä joku toinen ohut kuviopuuvilla.

Hyvin mahtuu tavaraa sisälle, meikit kuulemma ihan sopivasti.

Semmoista.

Mitäs siitä sitten tuli?

Kun esikoinen oli reilun vuoden tai kaksi, piti kutomani hänelle villahousut Sandnes Smartista.

Ihan mukavasti pääsi alkuun, kokokin oli vähän reilu ettei tarvinnut heti valmistuakaan.
Ja sitten se unohtui kaapinperukoille.

Lapsi kasvoi, syntyi muita lapsia.
Käsityöntekele pysyi unohdettuna.
Muutettiin.
Ja vihdoin kaivettiin keskeneräiset villahousut esiin.

Koska olin katkaissut langat aina välillä, ei purkaminen oikein innostanut, joten tein vain resorin toiseenkin päähän ja päättelin langanpäät.
Ja nyt on esikoisella, ei villahousuja, mutta villakauluri.

Lämmittää ja vieläpä samaa ihmistä jolle tämä oli tarkoitettu.

Aloitettu tuolta vihreästä resorista, jossa myös reikäkerros villahousujen nyörille. Näin kun jälkikäteen katsoo, niin selkeästi astetta pienemmillä puikoilla on aloitettu mitä tultiin maaliin. Mutta eipä varmaan käyttöä haittaa.

Raidat satunnaislukugeneraattorilla.
Eli keksin omasta päästäni sitä mukaa mitä kudoin.

Teit meistä kauniin - kuinka Apulannasta tuli Apulanta

Elokuva alkaa hajanaisilla muistikuvilla ja katsoja pääsee lama-ajan tunnelmaan uutisvilahduksilla. Samanlainen tyyli jatkuukin läpi koko leffan, eteenpäin mennään muistosta muistoon. Juoni on kuitenkin sujuva eikä tarina jää laahaamaan, kaikkea ei pureskella katsojalle valmiiksi. Tälläinen keski-ikäinen, 90-luvulla teini-ikänsä viettänyt pysyi hyvin juonessa mukana vaikka välillä jäi muistelemaan omaa nuoruuttaan.

Vaikka elokuva lienee ensisijaisesti Apulannan syntytarina, se silti on myös monta muuta tarinaa samanaikaisesti, siinä on mukana pari rakkaustarinaa sekä myös Tuukan kasvutarina. Tuntuukin, että ohjaaja on ollut ankarin omaa nuorta itseään kohtaan. Särmiä ei ole hiottu ja kaikki huono käytös on asetettu katsojille tuomittavaksi. Jossain määrin tuntuu, että Temonen pyytää koko kansalta anteeksi, tälläinen olin ja näin tein. Voitteko antaa anteeksi ja voitteko pitää minusta?

Ja kyllähän me voimme.

Päärooleista löytyy tuoreita kykyjä, Sipen roolin vetää hiljaisesti ja uskottavasti Teppo Manner, angstia täynnä olevan Tuukan roolissa nähdään Iiro Panula ja aikakoneella on tuotu takaisin nuori Toni Wirtanen. Eikun ensimmäistä rooliaan tekevä upea Tatu Sinisalo. Tatu on Toni, hän puhuu kuin Toni, liikkuu kuin Toni, hän näyttää siltä miltä Toni 90-luvun alussa näytti. Tämän parempaa roolitusta ei olisi voinut tehdä. Elokuvan edetessä voikin sitten pelata ”löydä Apulanta”-bingoa, Toni, Tuukka ja Sipe kun esiintyvät itsekin elokuvassa.

Juoni lienee suurimmalle osalle tuttu, elokuva kun perustuu tositapahtumiin. Vaikka elokuvaa saa seurata kuin dokumenttia, on se myös komedia ja naurattaa katsojia läpi elokuvan. Suosittelen kuitenkin varaamaan mukaan myös muutaman nenäliinan, itse kaipasin muutamaan otteeseen nyyhkiessäni.

Tämä on sairaan hieno elokuva.

Teit meistä kauniin ensi-illassa 7.9.2016.

Kuvat Lars Johnson

Long time no activity

Töihinpaluun ja muiden kesäkiireiden aikana on jäänyt sekä käsityöt että blogi hunningolle.

Muutama pikainen sohvatyynyn päällinen on valmistunut.

Jokainen hyvinmarinoidusta Marimekon kankaasta.

Piipahdimme myös asuntomessuilla (viime tingassa viimeisenä päivänä vaikka messut olivat tällä kerralla naapurikaupungissa), tälläkin kerralla oli käytetty runsaasti käsitöitä sisustuksessa. Tai ehkä jotenkin vain kiinnittää huomionsa niihin.

Kirjoneulerahit vois kerätä mukavasti koirankarvoja meidänkin olohuoneessa.

Pitsipöytäliinat lienee tulleet takaisin muotiin?

Messuilta löytyi jopa huone pelkille käsitöille (jonka lattia ei ollut täynnä keskeneräisiä käsitöitä, lankakaatikoita, käsityölehtiä), kangaspuut, neulomisnurkkaus..

Ompelukone..
Joka tosin saatoi olla ehkä vain koristetarkoituksessa.

Torkkupeittoja oli sekä kangaspuilla tehtyjä että puikoilla kudottuja

Pisteenä iin päälle löytyi Kauhajokisen Wood Art -yrityksen taideteos josta tykkäsi äiti ja muksut.

Kiertomekko

Tää on ollut suunnitelmissa jo iät ja ajat.

Suurinpiirtein siitä lähtien, kun säästin ensimmäiset kulahtaneet farkut materiaaliksi.

 Tähän asti on tullut tehtyä vain käyttötavaroita, oli jo aikakin tehdä vaate.

Suurien soirojen lisäksi piti vähän tehdä pienemmistä paloista. Kainaloiden alla jouston takaavat vanhat lapsosen legginsinpultut.

Tosin ensimmäisen sovituksen jälkeen otin vielä sakset käteen ja suurensin kädenteitä - ei istunun ensin niin hyvin kuin halusin.

Pitsiä laitoin  käyttötaskunsuuhun ja ihan pikkasen kaulukseen. Komian tähäre.

Istuu kuin valettu, uusia materiaaleja vain ja ainoastaan ompelulanka ja ihan vähän (tarjouksesta ostettua) pitsiä.
Halvalla saa kun vaan viitsii.

En muuten huolitellut reunoja lainkaan, saa rispaantua käytössä - mekossa kun on muutama reikäkin jo valmiiksi.

Hercule Poirot and the mystery of Shetland Hap

Elokuvissa sun muissa televisio-ohjelmissa  tulee aina välillä vastaan kaikenlaisia mielenkiitoisia käsitöitä. Nyt silmiini osui shetlantilainen villahuivi.

Hercule Poirot parka oli vilustunut jaksossa Hunter's Lodgen arvoitus, ja harteillaan hänellä oli shetlantilainen perinnehuivi.

Kyseinen huivi kudotaan neliön malliseksi ja se tehdään kolmessa osassa, keskusta, viuhkakuvio (Feather and Fan), ja reunapitsi.

Ohuesta langasta kudottu, mutta iso ja lämmin.

Kuvat napattu Yle Areenasta, jossa tämä kyseinen jakso katsottavissa vielä vähän vajaa kaksi viikkoa.

Olatin

Taannoin purin hyvin alkaneen ja kauan marinoituneen neuletakin.

Ja siitä syntyi olatin kummipojan ristiäisiin.

Mulla on melkein kaikissa kuvissa tuollainen pieni kuvausapulainen sylissä.
Eikä sitten tullut kuvattua erikseen.

Kudottu poikittan ainaoikeaa, vajaita kierroksia kahdessa kohtaa, vähän mielen mukaan. Hihat tehty niin, että jätetty alasilmukat odottamaan ja otettu mukaan taas hihan valmistuttua.

Reunaan virkattu kiinteitä silmukoita pari kerrosta ja sitten ketjusilmukkanapinläpiä läpi olattimen - että voi napittaa haluamallaan tavalla.

Kuvassa siis ylin nappi vain koristeena.

Lankana Dropsin Silke Alpaca, puikot tais olla neloset jos en väärin muista.

Kiva ja nopsa.

Ja lankaa vielä jäljellä, aikanaan kun hankin neuletakillisen, eikä tämä ole edes puolikkaan neuletakin kokoinen.

Tajunnanvirtaa ja sisäpiirinvitsejä

Eilen kastetun kummipojan äitin kanssa meillä on piiiiiitkä historia.

Tämä peitto lähti vähän eläinsatupeittoajatuksesta ja löytyyhän siitä toki pari eläintäkin.

Mutta tästä se ajatus oikeastaan lähti.

Banaani.

Saa nauraa.

Jos olisi ollut enemmän aikaa (meinas tulla vähän kiire), niin tähän olisi tullut myös joko Def Leppardin logo tahi Britanian lippu ja Marlboroaskin näköinen postilaatikko.

Muistoja ja hauskoja juttuja on niin paljon, että kaikki ei millään mahdu yhteen rakkaudella tehtyyn peittoon.

Ehkä joskus teen ihan suuren torkkupeiton johon sisällytän enemmän muistoja, sitä saa sitten kiikkustuolissa vanhana mammana tutkailla ja pohtia mitä ihmettä tuollakin tarkoitetaan.

Takapuolet on aina hauskoja ja alati kiinnostavia, tässä yksi.

Tuttiritarille sijainen

Hyvinmarinoidusta joustofroteesta tuli (melkein) peruspaita.

Omien mittojen mukaan, aavistuksen muotoltu, mutta ei mitään kommervenkkejä.

Paitsi kuvaamisessa kun mun kamerankäyttäjä oli hiihtolomailemassa isoäitinsä luona.

Peruskauraa.

Seuraavaksi kuitenkin jotain ihan muuta. 

Saa nähdä kuinka käy - vasta ommellessa hoksasin että kangasta ei ole esipesty (pyöritän tavallisesti kaikki 60 asteessa, värien kiinnittymisen ja kutistumisen vuoksi), toivottavasti pysyy pesun jälkeen vielä mallissaan.

Aiemmin vilahtanutta lämmittävää

Tämmöisiä oon tehnyt urakalla, kaurapusseja Marimekon kankaasta.

Kolmelokeroinen ja kauraa noin 1,25 kg per pussi.

Tää oli taas näitä mitenihmeessätästäotetaankuvia-juttuja.

Napillinen onnea

Nappihöperön varastoista löytyy nutullinen aarteita.

Ja tämä nuttu lähti pienelle helmikuun alussa syntyneelle aarteelle.

Lanka Hjertegarnin Ciao Trunte, puikot 2,5 mm ja 3 mm.

Hihat tehty Magic-loopilla.

Nutun lisäksi pakettiin sujahti vähän jotain muutakin, ennen joulua vilahtanut kypärämyssy ja vähän lämmikettä äitille (tästä myöhemmin lisää).
Kuvasta puuttuu vielä äitini taidonnäyte - helavyö-vauvasukat.