Vaikka elokuva lienee ensisijaisesti Apulannan syntytarina, se silti on myös monta muuta tarinaa samanaikaisesti, siinä on mukana pari rakkaustarinaa sekä myös Tuukan kasvutarina. Tuntuukin, että ohjaaja on ollut ankarin omaa nuorta itseään kohtaan. Särmiä ei ole hiottu ja kaikki huono käytös on asetettu katsojille tuomittavaksi. Jossain määrin tuntuu, että Temonen pyytää koko kansalta anteeksi, tälläinen olin ja näin tein. Voitteko antaa anteeksi ja voitteko pitää minusta?
Ja kyllähän me voimme.
Päärooleista löytyy tuoreita kykyjä, Sipen roolin vetää hiljaisesti ja uskottavasti Teppo Manner, angstia täynnä olevan Tuukan roolissa nähdään Iiro Panula ja aikakoneella on tuotu takaisin nuori Toni Wirtanen. Eikun ensimmäistä rooliaan tekevä upea Tatu Sinisalo. Tatu on Toni, hän puhuu kuin Toni, liikkuu kuin Toni, hän näyttää siltä miltä Toni 90-luvun alussa näytti. Tämän parempaa roolitusta ei olisi voinut tehdä. Elokuvan edetessä voikin sitten pelata ”löydä Apulanta”-bingoa, Toni, Tuukka ja Sipe kun esiintyvät itsekin elokuvassa.
Juoni lienee suurimmalle osalle tuttu, elokuva kun perustuu tositapahtumiin. Vaikka elokuvaa saa seurata kuin dokumenttia, on se myös komedia ja naurattaa katsojia läpi elokuvan. Suosittelen kuitenkin varaamaan mukaan myös muutaman nenäliinan, itse kaipasin muutamaan otteeseen nyyhkiessäni.
Tämä on sairaan hieno elokuva.
