Paljon on vettä virrannut

... sitten edellisen blogimerkinnän. Mutta tarina jatkuu tauon jälkeen toisaalla! :)

Juhannusaatto

Alkukesän säät ovat olleet niin kehnoja että tämänpäiväiset 16 lämpöastetta ynnä auringonpaiste tuntuu ihan ruhtinaalliselta. Kukkaa pukkaa sinne ja tänne kaikesta huolimatta kuten juhannukseen sopiikin. Lasten piti päästä juhannusuinnille, ja raikkaan merituulen ansiosta jaksoin itsekin rannassa melkein puolen sukanvarren verran.

 

(Lillestoffin farkkujerseystä keväämmällä ompelemani housut ovat olleet suosikit - harmi vaan että neulos on herkästi lenkkiintyvää sorttia.)

Omenapuut ovat toistaiseksi viihtyneet hyvin. Pekan lehdet ovat isoja ja karvaisia, Borgovskojessa on enemmän mutta pienempiä. Kumpikin taimi sai ensi alkuun kivireunuksen ympärilleen ja merenrannan ruokosilppua katteeksi.

Ompeluhommat olivat pahasti jumissa kiireisen alkukesän takia. Lopulta sain senkin jumin selätettyä ja ompelin isommalle tytölleni juhlavan kesätopin. Joku sopivampi alaosa tähän on vielä hakusessa.

Kaava Suuri Käsityö 5-6/2014 ja koko 146. Ihan kelpo kaava! Kangas on halpa löytö kierrätyskeskuksesta, veikkaisin puuvillan ja viskoosin sekoitteeksi. Ruttaantuu kyllä valitettavasti pesussa ja liehukkeiden silittäminen on hankalaa... Suosittelen siis ehdottomasti jotain rypistymätöntä materiaalia tähän malliin!

Juhlamekkoja suunnitelmissa seuraavaksi, kiva ommella taas!

Onnea on...

Kesäkuun ensimmäinen, mikä hieno päivä. Paras aika istuttaa omenapuu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Kukaan ei sitä silloin tehnyt, joten minä tein tänään. Haaveillut olen jo vuosia; onpa hieno tunne nyt. Tämä on Pekka ja kaverikseen laitetaan vielä yksi Borgovskoje. Toivottakaa meille onnea!

Hienot uudet vanhat

 

 

Meille muutti tänään tällainen. Kakkoskone. Lasten kone. Tällainen "moderni" muovipintainen, samanlainen kuin koulussa aikoinaan. Ei voita kokorautaista Royaliani, muuten kuin siltä osin että tästä löytyy mm. vetoketjujalka ja käyttökelpoinen napinläpitoiminto. Nyt ei tarvitse kilpailla ompeluvuoroista koululaisten kanssa, eikä pelätä että kone ampaisee jonkun kynsille kun nopeudenkin voi halutessaan puolittaa nappulasta.

 

Vertailin huvikseni että suunnilleen samalla rahalla olisi saanut vaikkapa uuden Singerin. En silti tosissani edes harkinnut, miksiköhän? Aivan mielissäni olin kun sattui löytymään tällainen ruotsalainen, ja liikkeestä sain erinomaista palvelua. Ohjekirjaa vain jäin kaipaamaan; olen toiveikas että jostakin sellaisenkin vielä löydän.

 

Saman otsikon alle mahtunee aamupäivän askarteluni. Vanhasta saippupullosta oli jo aikoja sitten etiketit irronneet ja paljas puteli näytti ankealta ja nuhjaiselta. Konepesussa valkaistuneisiin kylkiin leikkelin kappaleita värillisestä kontaktimuovista ja johan piristyi!

 

 

***

Blogissa on hiljaista, mutta elämässä ei. Juuri nyt tuntuu olevan kaikenlaista käynnissä. Vaalit, tulossa oleva kesä (siis huom KESÄ!), kauheasti uutta käsityöintoa. Lapset kaikki jotenkin jännässä iässä (talven taistelut on taisteltu, on kai aika välillä nauttia). Itsekin taidan olla jossain jännässä iässä, jonkin uuden kynnyksellä ehkä? Mielenkiintoista.

 

(Hiihtokuva on mennen talven lumia mutta niin tykkään - siellä ne lapset menee kovaa kyytiä ja edessä jotain häikäisevää.)

 

Nyt niin päivitän

Teknisiä hankaluuksia, kuvauslaiskuutta ja yleistä saamattomuutta täällä päässä. Mutta kevät on tullut, ei pitäisi valosta olla enää kiinni. Tänään heräsi taas blogi-into, joten talletetaanpa joitain tekeleitä.

 

***

 

Jo yli vuosi sitten ompelin lapsille kullekin oman huolisyöpön. Idea näihin Selian blogista.

 

Nyt tuli pyyntö tehdä keskimmäisen kaverillekin huolisyöppö synttärilahjaksi. Tein tietysti, on aina kiva kuluttaa tilkkuja vähemmäksi, ja pieni vetoketjukin vielä löytyi. Olen näihin käyttänyt enimmäkseen velouria mutta myös vähän joustofroteeta ja fleeceäkin. Tässä uusimmassa on nyt erilaista tikkikankainen vuori, kun halusin siitä vähän tukevamman. Otuksen maha pullottaa myös syystä että sinne kätkettiin yllätykseksi tikkari.

 

 

Syöpöt olen ommellut muuten ompelukoneella mutta lopuksi kiinnitin vuorin reunat vetoketjun sisäpuolelle käsin ommellen.

 

 

Sitten erä perusvaatteita. Kangas-Mallasta innostuin tilaamaan useammankin trikookankaan kerralla kun halavalla sai. Ohuesta skootteritrikoosta peruspaita, kaavana Ottobren 'On the Road' kokoa 110. Pääntien kanssa oli ongelmia: ensin tuli liian tiukka, nyt se on liian avara. Saa nähdä päätyykö ihan vaan unipaidaksi tämä...

 

Merirosvotrikoosta hihaton kesää ajatellen, kaava on 'Tommy' 110. Rintatasku olisi voinut olla ylempänä.

Muuten kiva kaava mutta seuraavan kerran taidan lisätä sivuihin vähän ylimääräistä. Hellepaidassa ei pieni väljyys haittaa, mutta tämähän olikin aluspaitakaava oikeasti. Aluspaita, toden totta!

Punaiset velourhousut ompelin jo ennen joulua, vanhoista isommista housuista kierrättäen. (Velour housumateriaalina alkaa kai jo olla so last season mutta itse innostuin siitä uudelleen, tai ehkä vasta nyt kunnolla, kun meille syksyllä muutti kuivausrumpu. Saatanpa ensi talveksi ommella pojalle joukon veloureita eri väreissä...)

Kengurutrikoota halusin itselleni, tuli peruspaita vajaamittaisilla hihoilla. Samanlaisen fuksian värisen tein vähän aiemmin, sekin tarjoustrikoota ja tilattu muistaakseni Tyyne-Esteriltä.

 

Keskimmäisen tähtitunika on kuvaamatta ja pala norsutrikoota vielä kokonaisena. Melkein koko kangaspaketti siis silputtuna, hyvähyvä. Yritän tällä hetkellä välttää hankkimasta mitään sellaista mikä jäisi vain kaappiin marinoitumaan. Tämä Noshin alesta tilattu ribbi muuttui myös ripeästi peruspaidaksi, sama kaava kuin skootteripaidassa ja sama vika eli avara pääntie, tosin eri syystä tällä kertaa. Kaava on muuten hyvä - jokohan seuraavaan paitaan osaisin sen kaula-aukonkin tehdä..?

 

 

Tässä puolestaan yksi huolella marinoitu kangas viimein hyötykäytössä. Ohutta kissacollegea ostin aikoinaan kuopuksen unipotkareiksi... no, nyt tuli sentään pusero. Kuosi ei ihan vielä ole liian lapsellinen ja tykkään väriyhdistelmästä kovasti.

Lopuksi vähän neulottua: pojalle vielä uusi pakkaslakki. Entiset ei mätsänneet tähän haalariin eikä missään tullut valmiinakaan vastaan tuollaista likaisen limen väristä, lämmintä päähinettä. Ei tämäkään väri ihan oikea ole, kun ruokakaupan lankahyllystä sen ulkomuistin perusteella valitsin. Puolipatenttia Isoveljestä; resorireunan sisäpuolella on pehmeämmästä bambuvillalangasta reunus jottei kutita. Kuvaushetkellä pipo oli liian pitkä, jouduin jälkeenpäin sitä lyhentämään ettei mene silmille.

 

Näin se homma etenee!

Tällä välin tapahtunutta

 

 

 

Poloinen blogini on jokseenkin pystyynkuollut. Osittain kiireiden vuoksi mutta paljolti myös siksi että koko bloginpidon punainen lanka on ollut vähän hukassa. Välillä teki mieli pistää lappu luukulle ja aloittaa toisaalla jotain muuta. En sitä ikinä kuitenkaan tehnyt ja kevättä kohti taas mennään. Ehkä saisin taas kuvattua jotain? Muistoksi myöhempiä aikoja varten. Fiilispohjalta.

Tämmöistä täällä

Monenlaista on jo tälle kesälle ehditty. On uitu ja pesty mattoja. Juhlittu synttäreitä ja reissattu pohjoiseen ja etelään. On ollut kuumaa ja kylmää, märkää ja kuivaa.

 

 

 

 

 

Ommellutkin olen, kuvannut vaan laiskasti. Itselleni hihattomia,

 

 

 sekä uuden hupparin. Otsolle isommat uikkarit, ihan simppelit,

ja uuden ikävuosipaidan. Entinen vastaava oli 1-2-3 ja se mahtuu juuri tämän kesän vielä, joten numerot pitivät siinä paikkansa.

 

 

 

Toinen trikoolippiskin tuli Otsolle tehtyä oman paidan jämistä ja tällä kertaa vähän matalampana versiona. Hyvin toimii!

 

 

Pari paitaa ja pikkupöksyt joukon jatkona, erikseen kuvaamatta...

 

Yksi neulomuskin valmistui. En raaskinut hävittää kokonaan mummon neulomia tossuja, jotka olin pitänyt loppuun. Pelastin niistä lyhyet kirjoneulevarret ja jatkoin sukiksi suunnilleen samoilla väreillä. Tuli yllättävästi eripariset, mutta yllättävän kivat sukat.

Koululaisilla kuukausi lomaa jäljellä, joten vielä ehtii paljon lisää!