Ei meille pitänyt saareen puutarhaa tulla. Ajatus oli, että heinikon leikkaaminen kulkuväyliltä olisi se ihka ainoa huolenaihe. Mutta sitten tehtiin pikkuruinen kasvimaa, jotta saadaan kasvun ihmettä ihailla yhdessä lasten kanssa. Tämän jälkeen alkoivat puheet, että olisi niin kiva syödä marjoja suoraan pensaista ja maistella saaressakin omia omenoita.
Paikka puutarhalle on meillä oikeasti ollut ihan alusta asti, sillä kaikki multa huvilan alta nostettiin aikoinaan huvilan toiselle sivulle. Siellä se on kukkinut maitohorsmamerenä kaikki nämä kesät. Tänä syksynä mies innostui kiskomaan maitohorsmat ja vadelmat paikoiltaan, joten ensi kesänä meille perustetaan hedelmäpuutarha.
Suunnitelma piirrettiin paperille, kuopat kaivettiin valmiiksi ja mies raahasi saareen alesta useamman säkin multaa. Kangas, jota aiemmin pidettiin lasten uima-altaan alla (uima-allasta ei ole viime vuosina enää käytetty), levitettiin paikoilleen ja upo-uudella oksasilppurilla aloitettiin silppuamaan isoja oksakasoja, joita on kertynyt useampia huvilan lähettyville.
Oksasilpun lisäksi maankatteena käytetään vanhan mökin eristeinä olleita puruja, joita on tallessa useampi säkillinen.
Askelmiksi kaiken purun ja silpun keskelle on tarkoitus asetella vanhan mökin piipusta purettuja tiiliä. Kaikki ehjät ja kohtuullisen puhtaat tiilet säästimme aikoinaan ja vain rikkinäiset ja nokiset tuli käytettyä kuoppien täytteenä huvilan terassin alla. Tiiliä ei kuitenkaan taida olla tarpeeksi jäljellä, joten muitakin askelmia pitää jostain keksiä.
Ensi vuonna sitten nähdään, miten puutarha tulee menestymään saaren kohtuullisen vaativissa olosuhteissa...
