Lämmintä ylle

Pyhät on ohi ja palataan arkeen. Ihan kiva.
Jo ennen joulua tein kaksi takkia, joita ei voinut paljastaa, sillä ne olivat joululahjoja.

Vauhtikaksikko Myrsky ja Tuisku, tuuliset pojat ja Pallokerho Puhurin perustajat, sai uudet takit. Ja hyvin ehtivät aattopäivän lumipyryyn.

Takit ompelin muodikkaasta kevyttoppakankaasta. Valmiiksi tikattu fleece-vuori helpotti kovin ompelua. Kanttasin reunat ja tarranauhat kiinni. Mäyräkoiran vartalo on melkoisen mutkikas vaatetettava, ja siksi tämmöinen käärintä-malli sopii hyvin. Koiran voi ikään kuin paketoida takkiin.

Kirjailin nimet, jotta oma takki löytyy helposti.

Poikien oma blogi http://myrskytuisku,blogspot.fi on saanut palkintojakin taidokkaasta toteutuksesta!

Hyvää Joulua

ja

Hyvää Uutta Vuotta!

Mäyriksiä

Olipa mukava istahtaa omplukoneen ääreen ja antaa ajatusten mennä samalla kun värkkäilin mäyräkoiria.

Todella yksinkertainen malli. Turvallinen myös pienimmille, ei mitään irtoavaa osaa.

Kaavat olen piirtänyt itse  kuvaa apuna käyttäen. Ja nämä koiruudet jatkavat syksyn toistojen sarjaa. 

Terveisiä Maksilta

Sain terveisiä tuolta rapakon takaa New Yorkista Maksilta. Maksi on yorkshiren terrieripoika, jota voin kutsua oikeaksi maailmanmatkaajaksi. Hän on asunut Serbiassa, Suomessa ja nyt New Yorkissa.

Tutustuin Maksiin, kun hän muutti perheensä mukana Suomeen Serbiasta. Serbian auringosta Suomen pakkasiin ei ollut mukavaa pienelle Maksille. Villapuseroa kaivattiin kovasti ja niinpä tartuin puikkoihin.
Kotimaan tunnelmaan päästiin kun kuvioin villapuseron suomalaisella perinteisellä tähtikuviolla.Vuosi oli 2010.

Nyt Maksin perhe asuu Manhattanilla, kun äidin työ vei uusiin tehtäviin. Matkustellessaan lentokoneella Maksille on usein varattu oma tuolikin.  Kuulemma lentäminen sujuu herkkuja maistellen ja sikeästi nukkuen ihan asiaan kuuluvalla tavalla.

Villapusero on edelleen käytössä. Lämmintä rakastavalle  pusero on mainio sisälläkin suihkun jälkeen. 

Terveiset Maksillekin meiltä Karkin kanssa!

Poppanavillitys

Kun kerran oppii jotsin niin sitä toistaa toistamiseen. Niinhän se pienillä lapsillakin on! Kotikangaspuille mustaan loimeen olen kutonut erilaisia poppanaharjotelmia lisää.

Tämä punainen on n. 130cm pitkä. Tarkoitus oli saada jouluinen puna-vihreäpoppana joulupöytään.

Ostin Toikan myymälästä Toijalasta paksua Ruska-lankaa, todellista herkkuväriä. Lankana todella kaunis vihreä sateenkaariväreineen. Kuten niin monesti, lanka lankana on kaunista, herkullista, mutta kun sen työstää, ei lopputulos ole oikeastaan mitään.  Niin tässäkin kävi. Lopputulos ei ole sinne päinkään mitä olin ajatellut. 

Kun ostaa kudetta kilokaupalla niin sitähän sitten riittää vaikka mihin. Tämä vihreä on vaan riittänyt. Toisaalta on jouluinen vihreä, ja kaunis vihreä. 

Ihan oma mallini ja kokeilin taas eri sidoksia. Värit tein sen mukaan mitä kuteita kaapistani löysin. Varmasti tällekin käyttöä löytyy. 

Ritu tuli meille!

Ihana Ritu tuli tänään! Meidän kesken vain Ronski-Riitta (kts. tuo itsevarma nojailu joulupukin vierellä), mutta julkisesti hän on Ritu.

Ritu tulee kuuluisasta Suden apinaperheestä (http://sudensilmukat.blogspot.fi). Veljiä ja siskoja on matkustanut ulkomaille asti.

Suden kanssa teimme hieman vaihtokauppoja ja kivaa, että teimme, sillä Ritu on niin parasta. Aivan upea ilmestys.

Uudenlaista kokeilupoppanaa

Kudontaopiskeluni etenevät ja nyt uskaltauduin jo kokeilemaan ihan ihkaomaa ideaa. Tekniikaltaan ei varmasti mitään taivaita hipovaa, mutta osaamisen mukaan mennään.

Sain trikootuubia tuttavalta ja kudoin siitä toimikas-sidoksella mutta palttinan tapaan, jolloin loimia tuli aina kaksi vierekkäin. Näin muodostui tylsään valkoiseen tasapaksuun pintaan vähän kuviota. Eipä tuossa kuvassa näy.

Raidaksi löysin frillahuivilankaa sopivin sävyin. Langassa on pieniä nyppyjä, joista tulee lisää sävyä.

Kuvauspaikka on ompeluhuoneeni pöytä, missä valo riitti!!

Tämän kynttilänjalan olen ostanut kirpparilta parilla eurolla. Minusta näyttäisi kovin tuonne itään päin viittaavalta mallilta. 

Hyvää adventtia!

Tonttu Kalevi

Iso tonttu lähti uuteen kotiin ja tässä tapauksessa uuteen tehtäväänkin.

Ylähyllyltä Kalevi-tonttu katselee ja tarkkailee luokassa esikouluopetuksessa olevia. Hänet koululaiset ristivät Kaleviksi. Tehtävänsä on vahtia melua ja kiltteyttä kaulassaan olevan mittarin (=kello) avulla. Tärkeä ja vastuullinen tehtävä.

Olipa kiva yllätys saada Kalevin terveiset ja mitä parhainta, että näin tärkeässä ja vaativassa tehtävässä tonttuna olonsa rinnalla. Kiitos.

Himmeli

Kässäkerhomme järjesti yhden illan pienoiskurssin himmelin tekoon. Olen huomannut, että himmelien suosio on todella kovassa nousussa. Vintaget, vanhat tavarat, sisustaminen ym. on varmaan siihen syynä.

Opettaja Mirja L. neuvoi ja hänen opeillaan aloitin viime vuonna vastaavalla illan kurssilla. Sitten innostuin lisää ja tein alla olevat kaksi isoa himmeliä.YLEn elävästä arkistosta löysin myös videon

(http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/himmelintekija_16509.html#media=16512) aivan uskomattomasta taitajasta. Todella upeita hänen tekemänsä.

Yllä olevan himmelin on tehnyt opettajamme Mirja L. ja tämä himmeli on 14 vuotias.

Laitan vielä modernin himmelin kuvan tähän alle. Ehkä ei minun makuuni suurena vanhan ihailijana,  

Itsenäisyyspäivä

Onnea Suomelle itsenäisyyspäivänä!

Itsenäisyyspäivän juhliminen on tullut minulle perinteeksi johtuen ulkomailla vietetyistä yli 20 vuodesta. Päivää vietin kotomaata muistellen ja kynttilöitä poltellen. Neljässä eri maassa päivää olen viettänyt. Muistan ensimmäisen kerran Lontoossa kuinka muiden suomalaisten opiskelijoiden kanssa lauloimme "Siniristilippumme....". Taisi siinä kyynelkin tulla koti-ikävää poteville. Vuosi oli silloin 

1970.  

Sittemmin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotoilla sai päivää juhlistavan tunnelman, yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Suomalaisia herkkuja maisteltiin ja vieraille kerrottiin, mitä itsenäisyys meille suomalaisille merkitsee. 

Nyt sytytän kynttilät.  Käyn hautausmaalla viemässä kynttilän isälleni. Juhlatunnelma, rauhallisuus.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Koiratossut

Pitkästä aikaa pääsin ompelupöydän ääreen. Kudonta saa nyt hetken levätä, kun hierojalla käynti avasi niin hyvin selän ja niskat jumitukset.

Kauan sitten ostamani paksuhko huopa tuli nyt käyttöön, kun löysin japanilaisen koiratossun ohjeen.

Mallissa oli käytetty helmiä koiran silminä, mutta hylkäsin ne, sillä kyseessä on kuitenkin 2-3 vuotias lapsi, joka varmasti saa näprättyä helmet suuhunsa.

Korvat ompelin myös varmuudeksi kahteen kertaan, etteivät irtoa lapsen käsittelyssä. Vielä pohjiin liunestoa, sitten valmista. 

Kiva malli ja nopea tehdä. 

Hyvää adventtia, joulun odotuksen aikaa!

Kaksien puiden välissä

Kotona innostuin kokeilemaan jouluista poppanaa mustilla loimilla. Elämäni ensimmäinen loimi, minkä puihin saimme kurssin oppien mukaisesti.

Kutomossa kudon taas elämäni ensimmäistä pellavaliinaa. Olin suurin ennakkoluuloin varma, että en ikinä opi niin vaikean näköiseen työhön. Mutta kiitos kannustavista kommenteistakin, onnistuin. Eihän se niin vaikeaa ole, vain matematiikkaa ja tekniikkaa. 

Kyllä tämä syksy on ollut yhtä pelkkää kudontaa. On jo vähän aikaa tuo ompelukone houkutellut ja kun nyt kutomossa lopetellaan, varmasti ompelukone alkaa surrata. 

Blogiavustaja Karkki ei ollenkaan ole samaa mieltä kudonnan riemusta. Mukaan halusi, mutta paikka ei ollut yhtään niin mukava. Ilme kertoo kaiken.

Pelkkää Tonttuilua

Kyllä aika rientää, ei millään tahdo pysyä perässä. Viikot sujahtaa ohi ja tekemättömät työt lisääntyvät.

Kudonta kutomossa vie kaiken liikenevän aikani ja tontut sen ajan mitä ei oikeastaan edes ole. Kaikki muu jääkin tekemättä.

Kutomossa pääsin opiskelemaan pellavaliinan tekoa. Kyllä oli aluksi outoa ja hankalaa, mutta nyt sujuu ja on tosi kivaa. Kiitos kaikille, jotka kannustitte, ei tosiaankaan ole vaikeeta kun pääsee rytmiin. 

Kaikille mukavaa viikonloppua ja käykäähän myyjäisissä!

Meidän Tonttula

Tuntuu, että asummekin Tonttulassa. Sellainen joukko näitä hiippalakkeja on valmistunut. Ja osa jo lähtenyt maailmallekin.

Selvästi veljeksiä!

Tyttöenergiaa!

Joillekin meistä saattaa tuo leningin kuosi olla tuttu. Näitä käytettiin ennen lämmittämään, if you know what I mean! Tosin tässä käyttämättömänä.

Poppanat

Ensimmäiset poppanani sain valmiiksi kutomossa ja olipa niitä mukava suunnitella ja tehdä. Mallit piirsin värikynillä paperille ja mittanauhan kanssa suunnittelin leveyksiä eri väreille. Lopputulos on mielestäni onnistunut ainakin värityksen osalta. Hain maanläheisiä värejä raikastettuna vaalealla ja nyppylangalla.

Poppana on pitkä ja sopii hyvin 8 hengen ruokapöytääni ja ruokahuoneen tummiin väreihin.

Alla olevat poppanat suunnittelin ystävättärelleni käyttäen samaa maanläheis-teemaa. Toisessa tosi kauniit vihreät ja havumetsän tunnelmaa. Nämäkin ovat 8 hengen pöytään sopivat.

Elämäni toinen kutomani poppana olikin vaalea, luonnonvalkoinen. Siihen harjoittelin toimikas- ja palttinasidoksia vaihdellen. Tämä malli syntyi kutoessani, kun tein mitä mieleen tuli. Ei siis mitään varsinaista suunnitelmaa ollut, mutta selvästihän tuokin metsään menee, havunoksiahan nuo ovat.

Kotona aion tehdä lisää poppanoita eri värisiä kunhan nämä joulukiireet saadaan pois. Mistä muuten mahtaa tuo nimi poppana tulla?