Hiirulaisia

Huovuttaminen vaan kummittelee mielessäni. Olen yrittänyt opetella, mutta ei millään tahdo sujua. Tein neulahuovutettuja hiiriä, joka tahtovat vieläkin jäädä löysiksi. Youtubesta löytyy paljon oppia ja nämäkin mallit sieltä löysin.

Tähän sitten taisi päättyäkin niin huovutusopettelut kuin virkkauksetkin. Olkapää kipeytyi todella samoin kyynärpää. Nyt on pakkolepo edessä.

Onneksi ehdin viedä kaikki 51 pelargoniani sekä kylvetyt krassit kasvihuoneeseen. Tämä tässä sivuhuomautuksena, koska tämähän on käsityöblogini. Olen saanut puutarhan päivitettyä muutaman laiskavuoden jälkeen. Mutta pakkolepo tulee tähänkin.

Punatulkkupeitto

Peittosarjani jatkuu. Nyt innostuin punatulkkukankaasta tekemään lapselle peiton. Koko on noin 110x150cm. Raikas punainen ja valkoinen yhdessä kiva yhdistelmä.

Nopeatekoinen ja yksinkertainen, hirsimökkitekniikan tapainen  tekniikka ja oikein rentouttavaa tehtävää.

Hieman hankalaa oli tuon punatulkkukuvion kangas, mikä oli ohutta ja vähän näkyi läpi. Onneksi vanu välissä valkoisena estää pohjakankaan siftaamisen läpi.

Nyt on pakko keskittyä puutarhaan ja rikkaruohoihin.

Muurauslankanalle

Uskomaton tämä muurauslankavillitys. Langat ovat loppuneet Suomesta ja Bilteman myyjän mukaan Ruotsin langatkin on jo virkattu.  Virkkaaminen on nyt niin muotiakin ja varmasti sekin osaltaan tätä villitystä vei eteenpäin.

Nalle on Novitan mallilla virkattu ja nopeasti valmistuva. Tämähän voisi olla vaikka jääkarhun poika.

Oli niin mukava istua ulkona auringossa ja virkata. Samalla katsella kuinka puutarha huutaa työntekijää ja rikkaruohot kasvavat silmissä. Mutta asioillahan on tärkeysjärjestys!

Kaaripeitto

Kaaripeitto valmistui. Jotenkin en saa makua tähän työhön. Oli tosi kiva ommella sitä ja samalla opetella kaarien ompelua. Mutta mitä pitemmälle työni eteni sen enemmän alkoi tökkiä.

Peitosta tuli melko iso n. 170x200cm ja sen ompeleminen oli melkoista punnertamista. Tikkaukskuvioita en ole koskaan tehnyt ja niin tässäkin tikkasin saumoja pitkin ruutuun helppona ratkaisuna.

Väritys on mukava, vaikka tuolla edellisessa postauksessa kerroin, ettei valkoinen ole värini. Tuo riemukirjava tekee peittoon kivaa keväisen kukkakedon fiilistä valkoisen korostamana.

Ompelua ja ompelukoneen hyrinää

Innostuin kokeilemaan tilkkupeiton tekoa minulle uudella tavalla. En ole koskaan ennen tehnyt kaarevilla kuvioilla tilkkupeittoa saati sitten valkoista. Valkoinen väri on yksi suuresti karttamani, eikä huushollista juurikaan valkoista löydy.

Ohjeet peiton tekemiseen löysin kirjaston poistomyynnistä ostamastani Rosemary Wilkinsonin Tilkkutöiden käsikirjasta. Sinänsä hauska yksityiskohta, kun käsikirjan ohjeessa oli virheitä! Käsikirja neuvoo siis virheetkin. No onneksi ei tullut suurta haittaa: katso molemmat päätyreunat.

Tilkkupinta on mielestäni hyvä, vaikka ohjeessa oli epätarkka ompeluohje reunablokeille. Olisin kääntänyt nuo blokit toisin päin, jos olisin tajunnut ajoissa. Näillä mennään ja reunakaitaleet tulee valkoiset punaisen kanttauksen kanssa. Eli sain kuin sainkin omat puumerkkini malliin. Tapanani kun on muutella mallit mieleisekseni.

 Ompelukaveri kuorsasi sikeitä ompelupöydän alla. Hyrinä on niin väsyttävää ja varmaa on, että nyt menee muutama tunti. Heti kun suljen koneen, hyppää Karkki pystyyn, että valmista tuli.