Kalevala-peitto puolessa välissä

Kalevala Cal jatkuu. Ollaan melkein puolessa välissä, ruutu 10 on juuri ilmestynyt. Tosi hienosti keksitty idea, että ruudut ilmestyvät sopivin välein, eikä kaikki 24 kerralla.

LEMMINKÄINEN, osa 7

Tuop' on lieto Lemminkäinen,

itse kaunis Kaukomieli, 

lähteäksensä lupasi

Saaren kukkoa kosihin, 

tuota mointa morsianta,

kaunokaista kassapäätä. 

(Kalevala, runo 11, 61-66)

AHTO AHTO, osa 8

Ahto, aaltojen kuningas,  

ve'en ukko ruohoparta,  
ve'en kalvolle veäikse, luikahaikse lumpehelle;  
siinä kuunteli iloa.  

Itse tuon sanoiksi virkki:  
"En ole mointa ennen kuullut sinä ilmoisna ikänä,  
soitantoa Väinämöisen, iloa ikirunojan!" 
(Kalevala, runo 41, 130-140) 

KALEVALAN MERI, osa 9

VÄINÖLÄN VILJAVAT VAINIOT, osa 10

Läksi maata kylvämään, 

siementä sirottamahan. 

Itse tuon sanoiksi virkki: 

"Minä kylvän kyyhättelen  

Luojan sormien lomitse, 

käen kautta kaikkivallan 

tälle maalle kasvavalle, 

ahollen ylenevälle." 

(Kalevalan 2. Runo 293–300) 

Melko eri kokoisia näistä tulee, mutta ehkä höyrytys auttaa tasoittamaan. Värejä muuttelen oman mieltymyksen mukaan, koska haluan pysytellä luonnonläheisissä sointuvissa väreissä. Koska ruudut ovat eri suunnittelijoiden tekemiä, on niissä paljon epätasaisuutta ja ehkä symboliikkakin jää näkymättä.

Hyvää viikonloppua ja TUHANNET KIITOKSET teille kaikille, jotka olette tsemppiviestejä lähettäneet ja yhteyttä ottaneet. Olen niistä tosi iloinen. Voiton puolella ollaan ja tulevaisuus näyttää hyvältä. 

Puustapudonneen oloinen

Terveyteni tahtoo pistää kapuloita rattaaseen, mutta en ole huomaavanikaan.

Yritän ottaa rauhallisesti.

Kuvalla ei ole mitään tekemistä käsitöiden kanssa, mutta kuvastanee oloani hyvin.

Otin kuvan lähes antiikkisella nokialaisellani viime viikonloppuna.

Aamuvarhaisen tunnelma oli lähes maaginen.

Tällä kuvallakaan ei ole mitään tekemistä käsitöiden kanssa. Symboloikoon tämä vahvaa elämää vahvoilla otteilla jatkuen.

Hirvisonni, arviolta n. 7-8vuotias oli piipahtanut lähellä. Kuvan otti riistakamera, jonka omistaa hyvä ystäväni.

Huomenna odotan Kalevala Cal-projektiin lisää tekemistä.

Kalevala etenee

KÄTKETTY AURINKO, osa 4

”Louhi, Pohjolan emäntä [...]

Kätki kuun kumottamasta 

kirjarintahan kivehen, 

lauloi päivän paistamasta 

vuorehen teräksisehen.”

(Kalevala, runo 47)

ISO TAMMI, maailmanpuu, osa 5

Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä.

Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi:

piätti pilvet juoksemasta,

hattarat hasertamasta,

päivän peitti paistamasta,

kuuhuen kumottamasta.
(Kalevala, runo 2, 81-88)

POHJAN AKKA, osa 6

"Vielä mä tuohon mutkan muistan,
mutkan muistan, keinon keksin
kynnöllesi, kylvöllesi,

karjoillesi, kasvuillesi,

kuillesi kumottaville,

päivillesi paistaville...

(Kalevala, runo 43, 307-312)

Tähän asti olen edennyt virkkauksessa. Työn alla on osa 7 lieto Lemminkäinen. Alla nämä ruudut valmiina.

Ruutuja virkataan ilmestymisjärjestyksessä ja niitä tulee yhteensä 24 kpl. Viimeiset marras-joulukuussa.

Olen niin kovin virkannut, että kaikki muu on jäänyt. Innostuin myös kaivamaan Kalevala-kirjan esille ja selailin sitä lumomaailmaa.

Hyvää viikonloppua!

Kalevala uusin silmin

Suomi 100-juhlan merkeissä on julkaisu Kalevala Cal -peittovirkkausprojekti. Projektiin kutsuttuja suunnittelijoita on useita.   http://www.arteeni.fi/kalevalacal  sivuilta löytyy kaikki ohjeet, videot, tiedot, suunnittelijat jnejne.
Presidenttiparillekin peitot käytiin luovuttamassa.

Hurahdin täysin näihin upeisiin blokkeihin vai ruutuihin, jotka virkattu kalevalan henkeen ja maailman synnyn järjestyksessä virkkauskin eteenee.


ILMATAR alkaa sarjan. Osa 1

Olipa impi, ilman tyttö,
kave luonnotar korea.

Piti viikoista pyhyyttä,

iän kaiken impeyttä

ilman pitkillä pihoilla,

tasaisilla tanterilla. 

1. runo / 111-116

SOTKAN PESÄ, osa 2

Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

(1. runo, 207 - 212)

Kullankeltaiset munat, rautamuna keskellä.

.

MAAILMAN SYNTY, osa 3

Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:

munat vierähti vetehen, meren aaltojen ajaikse;

karskahti munat muruiksi,

katkieli kappaleiksi.

(1. runo, 223 - 228)

Tätä blokkia en ole vielä ehtinyt tehdä. Kuvan lainasin sivustoilta.

Tästä jatkuu. Maailma syntyy munan kuorten sirpaleista. Blokkeja julkaistaan vähitellen uusia.  Olen jälkijunassa virkkauksissani, mutta onneksi ohjeet ja opastusvideot löytyvät sivuilta. Tällä hetkellä lienee 4 tai 5 valmiina.

Aivan ihana idea. Koulun pilaaman Kalevala-kauhun jälkeen opiskellessani kirjallisuuden historiaa löysin Kalevalan uudelleen. Rakastuin. Olispa hienoa jos runot saisi jotenkin liitettyä peittoon, mutta lienee mahdotonta.

Keijutalo

Pitkään tämä projekti iti mielessäni sen jälkeen kun Sonja Lumme aamutv:ssä ideaa esitteli.

Aineita löytyi meidän niin superparhaasta Savi-Heinäpuodista (https://www.facebook.com/SaviHeinaPuoti/?fref=ts) . Puoti on todellinen helmi meille käsintekeville

Talot päällystin kiviseinää muistuttavalla servetillä, katot pellavahuopaa.

Kolme keijua tein Fimo-massasta ja pienet hiiret ostin puodista.

Ja sitten iski flunssa ja kaatoi petiin. Talon piha jäi kesken ja odottanee ensi kesää.