Rauhallista joulua!

Rauhallista joulua kaikille!

Tilkkuilijan ensiapupakkaus

En ole koskenut ompelukoneeseen vähään aikaan. Nyt tuli olo, että pitää ommella paljon ja lujaa. Vieroitusoireet olivat pahoja. Onneksi ostin Ikeasta kangasrullia. Näillä pääsee nopeasti työn alkuun, ei tarvitse miettiä ja jahkailla.

Trimmasin neliöt 7½ tuumaisiksi. En ole pessyt kankaita, koska ne tuntuivat rispaavan melkoisesti.

Tilkunviilaaja ehdotti disappearing four patchiä. Hieno idea, kiitos! Nyt on kangasta ja on blokki, ei muuta kuin ompelemaan! Ensin siis ommellaan four patch -blokkeja ja sitten leikataan ja ommellaan uudestaan niin, että alkuperäinen neljän neliön kuvio häviää.

Oikealla on yksi valmiiksi ommeltu disappearing four patch, mutta siihen laitoin kankaat väärin päin! Tämä oli ensimmäinen blokki, muut ompelin oikein.

Pestyistä kankaista on mukavampi ommella. Nämä tuntuivat liukkaalta ja vähän vaikeilta käsitellä. Joka paikka oli täynnä langanpätkiä. Saumat kyllä silisivät helposti.

Tässä muutama valmis blokki design floorilla,  keittiön lattialla.

Osa kankaista on hiilenmustia. Niitä en uskaltanut vielä ommella. Täytyy ainakin kastella. Ehkä näistä pitää ommella toinen peitto. Ovat väreiltään vähän eri sarjaa.

Ajatuksissa on rento peitto saunakamariin, tai kaksi rentoa peittoa. Kaapissa on vielä vanha rullan loppu polyestervanua täytteeksi. Voisi harjoitella konetikkausta.

En ole laskenut riittävätkö kankaat. Ikeassa käynti voi olla edessä. Täytyy ottaa mies mukaan, niin jää turhat kuviot pois, enkä sorru ostamaan ylimääräisiä rullia.

Huonekaluliikkeessä tilkkuostoksilla

Piti käydä nopeasti Ikeassa (mies mukana). Mitä hain, sitä ei ollut, mutta jotain löytyi.

Kangasosastolla oli pieniä kangasrullia, kuin korkeita jelly rolleja. Niitähän ne olivat. Ikean puuvillakankaista leikattuja 20 x 20 cm:n neliöitä 50 kappaleen rullissa. Hinta alle kolme euroa.

Pakko oli ostaa. Koska oli kiire (mies mukana), en ehtinyt kovin koria penkomaan. Rullia näytti olevan erilaisia,  jokaisessa aina muutama pala kutakin kangasta.

Kankaat ovat enimmäkseen isokuvioisia. Perinteisiä tilkkutöitä niistä ei ihan helpolla saa, paremminkin palapeittoja.

Palat ovat aika rispaantuneita. Olen himopesijä, mutta näitä en uskalla pestä. Tulevat yhtenä keränä koneesta.

Jelly rolleissa on se paha puoli, että kynnys lähteä ompelemaan on korkea, ainakin minulla. Näitä ei tarvitse säästellä. Joskus tekee mieli vain ommella ilman kikerryksiä. Käynnistää kone, ommella ja kuunnella koneen surinaa. Sellaisena hetkenä otan nämä palat ja annan mennä. Start your engines ladies!

Puolivalmistevaraston syysinventaario

Keräsin kaikki tikkausta vailla olevat työt (tai no joo, osan niistä). Nämä neljä työtä pitäisi saada ensi talven aikana valmiiksi. Osan kuvasin pari viikkoa sitten ja loput eilen.

Blokit on mukava levittää nurmikolle. Nurmikolla on paljon miellyttävämpi kontata kuin lattialla. On tilaa ja valoa eikä häiriötekijöitä (lue:mies).

Urban urban

Jätin urban-blokit talvella odottamaan kesää ja nurmikkoa. Pari viikkoa sitten levittelin ne ja aloin miettiä asettelua.

Blokit voi yhdistää monella tavalla. Tässä yritin laittaa blokkiparit ristikkäin neljän nippuihin.

Sitten kävi näin, eikä tyyntä hetkeä enää tullut. Tämä on vihreän design wallin huono puoli.

Lopputulos on, että en vieläkään tiedä, miten blokit asettelen. Näen nämä kerrostaloina, pitäisi löytää kerrostalomainen asettelu. Aina on tietysti olemassa hälläväliä-asettelu: blokit kasaan ja se on siinä. Olen käyttänyt, eikä lopputulos ole ollut huonompi kuin pitkällisen pohdinnan tulokskaan.

Jelly  Roll -neliöt

Blokit ompelin viime talven aikana, jelly rollista. Kankaat sopivat tietysti hyvin yhteen, kun ovat samaa sarjaa. Jelly Roll -peitosta puuttuvat väärän väriset blokit. Kyllä yksi pitäisi olla, että saisi katua ja selittää, kun ei yhtään sovi!

Reunaan sain onneksi laitettua mustaa. Tuli enemmän omannäköistä.

Anita's arrowheads

Nämä blokit ovat jo vanhempaa vuosikertaa. Pidän blokista kovasti, ja sen tekotapa helppo ja nopea. Tämä on kesäpeitto, ja valmis ensi kesänä.

Lentokone

Laitan kuvan lentokoneesta, kun näitä koko ajan taas lentelee. Parikymmentä vuotta olemme näitä katselleet, ja vieläkin kurkistan joka kerta taivaalle, kun kone tulee. Minulla on myös tapana vilkuttaa. Monia naapureita nämä häiritsevät, minullle niistä on enemmän iloa.

 Perhoset kummitytölle

Kauhea sanoa, mutta kummitytön synttärit tuli ja meni, mutta peitto on vielä tässä blokkeina  kasvihuoneen räystäällä! Peilin kautta otetut selfiet olivat kova juttu. Tämä on kasvihuoneen kautta otettu selfie.

Omenasoseviikonloppu

Viime viikonloppu oli kanttarelliviikonloppu, tämä on omenasoseviikonloppu. Vanha punainen kaneli tekee omenia oksat notkuen.

Kivipusseja ja pioneja

Kivipussit

Kesä on ollut ihana sen jälkeen, kun se pääsi vauhtiin. Tilkkutyöt ovat vähän jääneet. Ompelin sentään kivipusseja.

Istutimme kaksi kääpiöivää hedelmäpuuta, omena- ja päärynäpuun. Oksat pitää saada taipumaan oikeaan asentoon heti alusta asti. Vanha omenapuu oli sellainen vappuhuiska, ettei latvaan yltänyt kuin tikasautolla.

Puun oksien taivuttamiseen on konsteja. Sen voi tehdä laittamalla pyykkipojan oksanhankaan tai vesipullot riippumaan puun oksille. Tilkkuihmisenä ompelin kangaspusseja, kun kangasta sattuu olemaan.

 Ompelin pussin, laitoin sisään kiven ja sitten kaitaleella oksalle.

Käytin John Deere -kangasta. Olen joskus vuonna mummo ja muumio ostanut John Deere -kangasta! Hämärästi muistan, että tarkoitus oli ommella tuttaville country-tyynynpäällisiä, ja pari ompelinkin. Sen jälkeen ei näille ole löytynyt käyttöä.

Jos pitäisi valita omituisin koskaan ostamani kangas, se saattaisi olla tämä. Mutta kuten hyvä kiltaystäväni Kirsti sanoo: Aika tavaran kaupitsee ja Kuiva tavara ei happane.

Pionit ja vesimelonit

Vesimelonityö valmistui kesäkuussa (hah!). Paremmin voisi sanoa talvikuussa. Aika kauan sain odotella, että pystyin ottamaan kuvan ulkona. Tämä on myös niitä harvoja kuvia, missä näkyy pioni kukassa. Sade ja rakeet kaatoivat kukat maata pitkin, vaikka tänä kesänä olin ensimmäistä kertaa tukenut ne kunnolla ja ajoissa.

Joka kesä olen ottanut kuvan ja verrannannut, ovatko pionin kukat yhtä isoja kuin Pasin pää.Tänä vuonna olisi pitänyt Pasi laittaa maahan makaamaan, että olisi ollut samalla tasolla pionin kukkien kanssa.

Vesimelonit, suppea työselostus

Vesimelonin värisistä jämäkankaista ompelin noin kuuden tuuman korkuisia epämääräisiä neliöitä, joista leikkasin melonisiivut 60 asteen viivottimella. 

 Sitten taustakangassuorakulmio halki ja alas vähän reunakangasta.

Valmis työ on 20 x 20 tuumaa ja yhden vesimeloniviipaleen valmis korkeus 4 tuumaa.

Samalla tavalla saisi ommeltua kuusia, kun lisää alas vähän runkoa. Jos kaventaa kulmaa ja ompelee oranssista kankaasta, niin saa porkkanoita. 

Ei ole kangasta, ei mustavalkoista eikä yksiväristä

 Quiltmania Issue 100 -lehdessä on tilkkupeitto Eleanor, jossa on suuria 60 cm:n blokkeja ja kepeät vanhahtavat kankaat. Tästä tulisi äidille kaunis kesäpeitto. Heti kangaskaapille!

 Mielestäni minulla on kohtuullisesti kankaita. Ei paljon eikä vähän, mutta joka työhön on jotain löytyy. Paitsi nyt ei ainuttakaan mustavalkoista. Tai löytyy yksi, mutta se ei sovi tietenkään. Kuvassa on käyttökelpoinen kangasvarastoni, kammotukset ovat toisessa kaapissa ja pikkupalat koreissa ja muovilaatikoissa.

Kun katselee tilkkuilijoiden kangasvarastoja netissä, niin onhan tämä surkean pieni. Suhteutettuna siihen, mitä saan valmiiksi, tämä on varmaan ihan sopiva.

 Katsoin lehdestä kankaan kulutuksen ja tilasin mustavalkoiset kankaat Cotton Patchista. Samalla tilasin jelly rollin yksivärisiä kankaita. Yksivärisiä minulla ei ole, ja kovasti teki niitä mieli.

Vuosia sitten ompelin pari työtä yksivärisistä kankaista Amish-ohjeilla. Amishit eivät käytä kaikkia värejä vaan vain tiettyjä riippuen esimerkiksi asuinseudusta. Se oli mielenkiintoista. Tarkoituksena oli käydä Amish-kirja läpi ja ommella siitä kaikki kymmenkunta työtä.

Moderneissa tilkkutöissä yhdistetään usein yksivärisiä kankaita valkoiseen. Niillä saa silmiähivelevän uudenraikkaan ilmeen. Pitäisi päästä kokeilemaan. Näen sieluni silmin yksivärisiä lankarullia valkoisella pohjalla, nam!

Yksivärisissä kankaissa värien vaikutus tehostuu. Tuntuu että pää menee pyörälle väreistä. Ompeleminen on nautinnollista.

Kävin kankaat läpi ja plokkasin yksiväriset, siis ne mitä minulla ei ole. Olihan niitä muutama, mutta kuten näette kaikki väärän värisiä.

Päätön mies esittelee vesimelonitilkkutyötä

Hölmö kuva, mutta ajankohtainen. Kuvateksti voisi olla: Päätön mies tyhjässä kasvihuoneessa esittelee melkein valmista vesimelonitilkkutyötä.

Kasvihuonetta on rakennettu pihalle kolmisen viikkoa. Nyt on valmis. Ei puutu kuin multalaatikot ja tomaatit.

Vesimelonityön aloitin pari vuotta sitten. Löysin äskettäin ufokaapin perältä ja tikkasin valmiiksi. Nyt puuttuu vain reunakaitale. Vesimeloneita on kiva ommella, suoria saumoja ja kauniit värit.

Tarkemmin laiskoista perhosista

Tällä hetkellä perhosia on valmiina parikymmentä. Ajattelin ommella kaikki siivet erilaisista kankaista. Maikki haastoi kangashamsterit tammikuussa ottamaan jämät käyttöön. Niinpä olen minäkin vähän silitellyt ruttupalasia.

Tässä on puolivalmistevarasto eli siipivarasto odottamassa jatkojalostusta.

Kolmen päivän aikana olen nyt nähnyt kuusi perhosta: viisi keltaista ja yhden tumman. Viime vuonna ei tainnut näkyä paljon muuta kuin lunta.

Perhosblokkeja netissä

Mrs Schmenkman Quilts -blogi saa hengityksen salpautumaan. Versioita on monia, vaalealla ja tummalla pohjalla. Ohjeen blokin koko on 6 tuumaa. Erityisesti ihastuin peittoon, jossa on kaksi perhosta rivissä ja välissä valkoista kangasta. Blogissa Freda's Hive on tällä ohjeella ommelluista blokeista tehty peitto.

Red Pepper Quilts -blogissa on ohje 4½:n tuuman blokkiin. Keskikaitaleena on käytetty tekstikangasta. Kiva idea. Ohjeen lopussa on linkki valmiiseen ja keskeneräiseen peittoon sekä tekstikankaisiin.

Bijou Lovely -blogissa perhosen siivet on leikattu vinoon silmämääräisesti, ja lopputulos on viehättävä. Blogista löytyy linkki ohjesivulle.

Clover & Violet kutsuvat blokkia lankarullaksi. Kaunis työ pienistä blokeista.

Halusin omasta blokistani vähän isomman. Valmis blokki on 6½ x 6½ tuumaa. Kaavat löydät tästä.

Laiska perhonen -blokin ompeluohje

Leikkaa

Siivet 2 kpl 3 x 7 tuumaa värillinen kangas

Siipien kulmapala 4 kpl 33/4 x 2 tuumaa 

Keskipala (perhosen vartalo) 1½ x 6½ tuumaa

 Ompele siivet

Ota siipipala. Aseta siiven kaava siipipalan oikealle puolelle. Merkitse kynällä vinot sivut.

Riittää että merkitset vain osan viivaa. 

 Asettele kulmapalan pitkä sivu (hypotenuusa) viivaa pitkin. Jos haluat symmetrisiä perhosia, asettele tarkasti viivaa pitkin. Muuten asettelulla ei ole väliä, kunhan vähän kulmapalan kangasta tulee yli sekä ylhäällä että alhaalla.

 Ompele.

Asettele ja ompele toinen pää samalla lailla.

Trimmaa siivet

 Leikkaa ylimääräinen siivistä. Nopeimmin se käy saksilla.

Silitä saumat. 

 

Leikkaa ylimääräiset kulmapalakankaat leikkurilla.

 Trimmaa siipipala 6½ tuumaa pitkäksi.

Yhdistä

Tämä on ehdottomasti hauskin vaihe. Aikaa kului, kun mallasin varaston pienimpiä jämiä keskikankaaksi.

Ja sitten taas ommellaan: keskipala kiinni.

 Ja perhonen kokoa 6½ x 6½ on valmis.

Laiskoja perhosia

Kummityttö on kasvanut ulos vanhasta pikkutytön tilkkupeitosta. Kesäkuun puolivälissä Laura täyttää 15 vuotta, ja sinne pitäisi saada valmiiksi teinipeitto.

Tähän blokkiin ihastuin vuosia sitten. Joka kerta sen nähdessäni olen jäänyt miettimään, mitä siitä ompelisin.  Tästä on monta versiota, on lihavaa ja laihaa perhosta. Jotkut kutsuvat rusetiksi. Tein tästä oman mallin, että sain sopivan näköisen ja kokoisen blokin. Laitan myöhemmin kaavat blogiin.

Tästä pitäisi nyt tulla teinitytön peitto. Blokki ei ole übersöpö ja musta tuo siihen vähän rockia (tai Robinia ja Isacia). Toivotaan että Laurakin pitää.

Myöhemmin selviää, tuleeko koko peitto näistä perhosista vai laitanko kaitaleita väliin.

Kannattaa ottaa kuvia blokeista  ja keskeneräisistä töistä. Oikeassa alakulmassa oleva perhonen on liian tumma.

Tree Farm - Metsätila: ratkottavaa metrikaupalla

Ompelin blokkirivejä yhteen. Ensimmäinen rivi: ei ihan täydellinen, mutta kulmat osimoilleen kohdillaan. Tämähän on helppoa.

Toinen rivi: kamalaa! Kuusen latvat eivät osu ollenkaan kohdalleen. Ensimmäinen rivi olikin moukan tuuria eikä vuosien tilkkuilun tuomaa taitoa. Katsoin alkuperäistä kuvaa lehdestä. Kulmat naksahtavat millilleen.

Ompelin seuraavan rivin. Pistin nupparin kankaiden läpi ja yritin tosissani saada kulmat kohdalleen. Osa oli kohdallaan osa ei. Kokeilin rivien yhdistämistä käsin, mutta tulos oli yhtä huono. Nyt ratkottavaa on jo metrikaupalla.

Olen suurten linjojen tilkkuilija. Milli sinne tai tänne ei yleensä heilauta. Tässä työssä hutimillit valitettavasti näkyvät,  suorastaan kirkuvat. Hyvä tilkkuhaltija, ompele rivit yhteen pliis!