Taksissa. Helsingissä.

Kampin metroaseman vieressä. Menen taksiin.

Minä: Kallioon, Kolmas Linja sejase, kannattaa mennä oopperan kautta.

Kuski (hetken kuluttua): Voitko neuvoa se reitti?

Hassuja ihmisiä

Istuskelin tuossa A-junassa Pitäjänmäeltä Pasilaan. Heti junan lähdettyä liikeelle alkoi vaunussa kuulua erittäin kovaääninen pätkivä monologi. Minun oli tietenkin pakko kääntyä katsomaan, mistä on kyse.

Näky oli uskomaton. Nuori, jonkun mielestä varmaan trendikkäästi pukeutunut, mies kuunteli musiikkia isohkoilla luureilla ilmeisesti mp3-soittimestaan. Tämän lisäksi hän samanaikaisesti puhui puhelimeen. KOVAA!

"Trendikäs" pukeutuminenkin sai selityksensä kun jokaikinen miekkosen sanoma sana upposi vastentahtoisten kuulijoiden kalloihin kuin naulapyssyllä ammuttuna. Mies keskusteli miesasioistaan ja toisten miesten miesasioista. En olisi välttämättä halunnut kuulla. Kokeilin kyllä sormet korviin -metodia, mutta vaimennus ei ollut riittävä. Laiskuuttani en jaksanut vaihtaa vaunua, matkahan kestää vain 8 minuuttia.


Toinen hassu ihminen.


Joku kauppias on suivaantunut näpisteleviin koululaisiin niin kovin, että on kieltänyt peruskoululaisten pääsyn liikkeeseensä päivällä.

Samalla hemmo katsoo asiakseen muistuttaa meitä, että kauppa ei ole julkinen tila. Siitäkin huolimatta, että kaupat ovat julkisia tiloja. Jos vain ovat auki.

Helpoin tapa päästä eroon epämieluisista asiakkaista olisi teljetä kaupan ovi niin tanakasti, että kukaan ei pääsisi sisään enää ikinä. Liikevaihto saattaisi kyllä hieman kärsiä.


Loppu"kevennyksenä" näkökulma suomalaiseen kulttuuriin. Yleensä kun keskustellaan, miten Suomessa on asiat aina olleet ja mikä on ollut tapana ihmisten kesken, niin katsotaan hyvinkin lyhyttä aikajanaa. Olisiko se se kuuluisa "miesmuisti", ehkä n. 50 vuotta? Voi myös ottaa pari askelta taaksepäin ja yrittää tarkastella kulttuuria hieman laajemmalla linssillä. Tässä yksi vaihtoehto (en ota kantaa ovatko faktat täsmälleen oikein):



Sori, Helsingin Sanomat, pöllin leikkeen keskustelupalstaltanne välittämättä yhtään mistään tekijänoikeuskysymyksistä.

Ei muuta kuin mårttensson!

Parasta Kalliossa

Kävelen Kolmatta Linjaa alaspäin Sandron Kulman kohdalla. Vastaan kävelee nainen, ohittaa minut. Noin neljän metrin päässä takanani hän huudahtaa:

"Sä olet muuten mielenkiintoisen näkönen tyyppi."

Käännnyn katsomaan ja vastaan:

"Aha."

Nainen jatkaa:

"Mä tiedän susta paljon!"

Käännyn ja kävelen pois.

Hyvä kirjoittaja?

Onko se tosiaan hyvän kirjoittajan merkki, että suurin osa lukijoista ei ymmärrä mitä kirjoittaja halusi sanoa?

No, ihan sama. Liksa juoksee - karavaani haukkuu.

En olekaan kuollut!

Joo en ole, en. Mutta ei mulla oo vieläkään oikeen mitään kirjoitettavaa. Tai olisihan sitä, mutta ei oikein lasten silmille soveliasta (hyvä kun uskaltaa itse katsoa).

Oikeastaan tulin tänne nyt vain esittämään yhden pienen kysymyksen. Se on kysymys, joka on riivannut ratkaisemattomana ihmiskuntaa jo miespolvien ajan. Ja tullee riivaamaan jatkossakin.

Onko järkevää, että Helsingin taksikeskus lakkaa toimimasta silloin, kun sitä eniten tarvitaan?

Ruuhkaa my ass! Pääsis edes jonoon saatana!

Picasso ja vitutus

Heippatirallaa. Eilen heittäydyin hetkeksi taiteen ystäväksi ja kävin Ateneumissa katsastamassa Picasso-näyttelyn.

Olihan se melkoinen pläjäys se. Mitään megakuuluisia teoksia ei tietenkään tänne syrjäkylille voi saada, mutta valtava määrä taidetta siellä on näytillä. Kannattaa käydä, todellakin.

Osa tauluista näytti olevan luonnosmaisia. Kenties tahalleen, kenties keskeneräisiä, en voi tietää - valaisevia nekin.

Omituinen sivujuonne oli sinne tänne ripotellut häkkyrät, liekö installaatio oikea sana... Niistä en oikein voi mitään positiivista sanoa. Tai ehkä sen, että nerokin voi tehdä jotain huonoa silloin tällöin osoittaen täten inhimillisyytensä. Tai jotain :)

Pronssiveistokset olivat osittain samaa sarjaa häkkyröiden kanssa, paitsi että joukossa oli muutama "ihan kiva". Sanoisinpa, että näiden näytteiden perusteella olisin hemmolle suositellut keskittymistä pelkästään tauluihin. Tai ainakin tämä näyttely olisi voinut keskittyä.

Mutta ne taulut, ne taulut. Hämmentävä määrä hämmentävän hienoja. Hassuna piirteenä huomasin pitäväni enemmän niistä isokokoisista, aikakaudesta riippumatta. Mitä isompi sen parempi... no ei ihan, mutta jotenkin niissä oli keskimäärin enemmän asennetta ja psykedeliaa.

Joitain kivoja valokuvia oli myös näytillä: hemmosta hommissa ja muuta sekalaista sälää. Olisi voinut olla enemmänkin, mutta toisaalta katsottavaa kyllä oli aikamoinen kerta-annos eniwei.

Jaa se vitutus? Pari omituista yhdenaikaista ei-niin-kivaa juttua saivat aikaan melko infernaalisen vitutuksen, mutta se laimeni kyllä kivasti taidepläjäyksen ansiosta.

Huomasin monta kertaa naurahtelevani näyttelyssä. Tauluille. Jotain kieroa huumoriakin siellä on seassa.

Mitähän Rammstein tähän sanoo? (selvinnee illalla)

Yks' pikku juttu...

Jos kuvan tekijä haluaisi, että kuva havainnollistaisi jotain, tulisi mielestäni laivojen ja rekkojen olla samassa mittakaavassa. Nyt, jos rekka on n. 25 metriä pitkä, tulee aluksen pituudeksi n. 50 metriä. En tiedä tarkkaan minkä tyyppisillä laivoilla kivihiiltä kuljetetaan, mutta eivätköhän ne ainakin parisataametrisiä ole.

Tietysti mittakaavavirhe voi olla myös tarkoitushakuinen, mutta kyllähän se autojen määrä olisi tullut joka tapauksessa selväksi.

Muutenhan tuo eilinen artikkeli oli hyvin valaiseva. (Tosin olisin kaivannut sähköenergian kulutuksen vertailuja, kun kerran tuotiin esille sähkön tuottaminen puulla sota-aikana. Vai enkö vaan osannut lukea?)