VOSKRESSENJEN ELI PYHÄPÄIVÄN VIETTOA ETELÄ-SIPERIASSA

Viime päivinä on mielessäni soinut vanha hengellinen kansanlaulu:

"Pyhäaamun rauhaa hiljaa huokuu maa.  Häly mainen hiipuu taisto raukenee. Kuule juhlakellot kaukaa kuminoi . Temppelihin Herran kutsu sieltä soi"

Ja vielä toinenkin saman sorttinen:

"Jäi toiset aamulla nukkumaan kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille.
Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa, ne seuras torveni toitontaa, ja metsä soitteli meille, Soitteli meille!

On armas sunnuntai aamutää se muistot mieleeni herättää. On toiset jo kirkkotiellä, kirkkotiellä.
Mä otin kirjani kontistain. Sen äiti vainaalta muistoks sain. Hän on jo tallella siellä. Tallella siellä."

Esko auttoi minua kun muistelimme miten laulun sanat menevät. Pitemmälle emme päässeet.

Tämä päivä pyhitettiin levolla ja Jumalan sanalla  koko viikon rakennushommien jälkeen.. Olimme koko "Pappilan sakki" Karatusan kirkon lähes valmiiksi remontoidussa sakastissa jossa ehtoollisjumalanpalveluksen toimitti Minusiskissa asuva vt.khra Sergei Shilovski. Varsinainen kirkon edelleenrakentamistyö odottaa vielä aikaansa. Suomalainen suunnitteluryhmä yhdessä Inkerin kirkon kansliapäällikkö Aleksander Smirnovin kanssa valmistelee uutta projektia.
Kirkkotyömaahan seisahtui jo yli kaksi vuotta sitten Inkerin kirkon annettua potkut kazanilaiselle rak.firmalle ja ilmoitti samalla ettei jatka suomalaisen arkkitehti Jorma Lainnen työviisumikutsua.

 Meidän talkooporukan lisäksi paikalla oli Vitalyn perheen lisäksi kaksi seurakuntalaista ja Sergein vaimo Valentina. VT:n tekstinä Sergei luki Daavidin voitokkasta taistelusta filistealaista Goljatia vastaan  ja saarnatekstinä Matteuksen evankeliumista 10, 5 ja kaksi leiviskää saaneista palvelijoista.  Tekstin luvusta ymmärsin lähes kaiken, koska se oli minulle niin tuttua, mutta saarnan kohdalla ei kuullun ymmärtäminen minun kohdalla suju, joten hartaasti kuuntelin, mutten päässyt jyvälle.

Kartusan seurakunnan aktiivien joukko täällä kunnan keskustaajamassa on  kirkkotyömaan pysähtymisen myötä pienentynyt entisestään. Kuitenkin jo tässä Karatusan kunnassa, jossa asukkaita on n 18 tuhatta on potentiaalia luterilaiselle kirkolle, sillä luterilaisella taustalla olevia asukkaita: virolaisia, latvialaisia, suomalaisten jälkeläisiä, saksalaisia ym. on noin 1600 henkeä.  Lisäksi luterilaisella taustalla olevia asukkaita on Minusinskissa, Abakanissa ja  Jermagovin kunnan alueella melkoisesti.
Toivotaan ja ennenkaikkea rukoillaan että seurakuntatyö elpyisi kirkon valmistumisen myötä. 
Hyvänä merkkinä elpymisestä pidän sitä että paikalliset anoivat rahoitusta keskuskirkolta Pietarista sakastin sisätöitä varten ja saivat rahoituksen ja laittoivat heti myös toimeksi.
Sakastissa on lämpöeristeet lattiassa kellriholvin päällä, katossa ja seinissäkin lähes kokonaan on jo kaunis panelointi ja lisälämmityslaitteena samanlainen tehokas lämpölasilla varustettu kamina kuten pappilassakin on ollut n 7v ajan. Ilmeisesti jonkunlainen peruslämpö +5-10 astetta hoidetaan sähköllä ja ennen tilaisuuksien alkua  ja niitten aikana käytetään jo mainitsemaani isohkoa rautakaminaa.

Noin kymmenen vuotta ensin Minusinskissa ja 2010 lähtien Karatusassa valtavan työmäärän tehnyt Khra Vitaly Luchagov on työuupumuksen ja masennuksen aiheuttaman sairauden vuoksi edelleen pitkällä sairaslomalla . Viime kevään hän oli hoidossa Pietarin lähellä Kronstadissa lut.kirkon parantolassa.  Tänä syksynä  Vitaly on ollut Pietarista Valko-Venäjän suuntaan vievän reitin varrella vastaavassa laitoksessa Lukassa.  Nyt Vitalia odotellaan kotiin Karatusaan.

Kun selvisimme sakastiin noin tunti ennen j.palveluksen alkua Tonja oli jo laittanut tulet uuteen etuikkunalla varustettuun kaminaan (samanlainen on myös pappilassa)  ja oli siivoamassa sakastia sisäseinien paneloinnin jäljeltä. Sakastissa oli melko holotna eli kylmä. Hieman ennen talkooporukkamme tuloa kirkolle, sinne oli saapunut myös vt.khra Sergei vaimonsa Valentinan kanssa. Ehdimme järjestellä sakastin kuntoon ennen tilaisuuden alkua ja pikkuhiljaa sakasti alkoi hieman lämmetä. Kävin kuitenkin hakemassa autosta Huden antaman sponsorihupparin lisälämmöksi. j.palveluksen aikana kaminan antama lämpö alkoi nostaa  lähempänä kaminaa istuvilla melkein hikeä pintaan,  Istuessani alttariseinän vieressä panelikasan päällä otin välillä valokuvia ja säätelin sisälämpötilaa avaamalla kylmään kirkkosaliin vievää ovea.

Viime viikolla aherrettiin kolmistaan Eskon ja Mikaelin kanssa Karatusan pappilan ulkovaraston rungon rakennushommissa. Tulomatkalla olin ostanut Abakanista peräti höylättyä runkotavaraa, kun kerrankin löysin kuivattua materiaalia. Lähellä Karatusan kirkkotyömaata sijaitsevalta sahalta olemme pappilan emännän Tonjan=Antonina kanssa hommanneet lisää sahatavaraa.
Ulkovaraston seinien runkokoolaus samoinkuin 1:n ja toisen kerroksen välisen pohjan koolaus alkaa olla valmis. Heti alkuviikosta ryhdymme asentamaan kattotuoleja (siperialaistyyliin) paikoilleen. Sitten asennetaan ruodelaudat ja päästään laittamaan paikoilleen jo yli 2v sitten ostamani kattopellit.

Ulkovaraston (pohjan mitat 4x5,5m josta kuistin osuus 1,5x4) alempi kerros tulee ainakin aluksi toimimaan kylmänä varastotilana ja samalla askartelutilana. Ylempi, noin metriä kapeampi kerros lämpöeristetään   tilapäismajoitukseen.jota voi syksyisin ja keväisin lämmittää sähkollä. Jos meidän työt sujuu hyvin, niin voi olla että ensi kevään Siperian matkalla voimme nukkua rakentamassamme kämpässä.

Tuosta otsakkeen venäjänkielisestä ylösnousemuksen päivästä eli sunnuntaista sen verran, että kun ateistinen maan hallitus yritti koko valtakautensa ajan poistaa uskonnon vaikutuksen, niin jokainen sunnuntai muistutti yhdestä kristinuskon tärkeimmästä asiasta jota maan ortodoksi kirkko pääsiäisen aikana vahvasti pitää esillä :"Hristos Voskres- Kristus on ylösnoussut".

JÄLLEEN SIPERIASSA

Vallan mahdoton määrä vettä on ehtinyt virrata Jenisei-joessa edellisen  (toissa talvena)blogikirjoitukseni jälkeen.

 Sitä kirjoitusta oli edeltänyt vielä pitempi tauko  ja kertoilin siinä k.o. taukoon vaikuttaneista teknisistä ongelmista kompjuuterin käytössäni  sekä tauon aikaisista vaiheista Siperia projektissani.
Nyt lienee syytä yrittää (lyhyesti jos mahdollista) kertoa viime keväisestä Suetukin kyläkirkon sisämaalaus talkooreissusta  ja heinäkuun alussa vietetyistä Suetukin kirkon 130v.juhlista.

Ajoimme Ralf Lindforsin ja Mikael Bergmanin kanssa LFF:n n8 ikäisellä 9 hlön Ford Tourneo-bussilla Etelä-Siperiassa Karatusan kunnassa sijaitsevaan Suetukin kylään. Poikkesimme Pietarissa ostamassa lastin maalia. Osa talkooporukkaa teki matkan lentäen ( Krister ja Karin Mård sekä puuseppä Brage ja vaimonsa  maalarimestari Gunilla).
Talkooprojekti (Lattian, alttariseinän, parven  ja penkkien maalaaminen) onnistui hyvin ja sopivasti kun maalit olivat kuivuneet tuli Suetukiin n.10 hengen valtuuskunta Virosta  piispa Salumäen ja Moskovasta matkaan lähteneen Viron suurlähettilään johdolla. Piispa Salumäe saarnasi jumalanpalveluksessa Eestin keelel,Suomeksi ja Venäjäksi . Khra Vitalia tuuranneen pastori Sergei Shilovskin toimiessa liturgina.
Olimme kuljettaneet Suomesta myös 32m pitkän kierrätykseen joutuneen Pietarsaaren kirkon keskikäytävämaton, jonka katkaisimme Suetukin kirkkoon sopivaksi ennen Venäjän tullia.
Osan jäännösmatosta veimme Karatusan kirkon sakastiin, jonne rakensimme ulkoportaat ja ovet sekä alttaripöydän.
En ehtinyt niihin 130v juhliin vaan osallistuin Ryttylässä Kansanlähetyspäiville,  mutta jo mainitsemani  LFF:n (Ruotsinkielinen Rauhan Sanan liike) Ralf Lindfors tuurasi minua ja samalla edusti juhlissa Kansanlähetystä. Toivottavasti Ralf saa aikaiseksi juhlista jutun kuvineen  Uusi Tie lehteen.
Toukokuisella talkooreissulla oli "pieniä" koettelemuksiakin. "Uudehkossa" pikkubussissa oli toisen takapyörän laakeri antanut sivuääntä jo menomatkalla. Sergei Shilovski oli löytänyt Abakanista   varaosat, joita yritettiin Karatusan korjaamolla asentaa, muttei se työ onnistunut .
Ralf soitteli useamman kerran Pietarsaarelaiseen Fordin huoltokorjaamoonkin. Ajamista jatkettiin vanhoilla laakereilla. Lopullinen onnistunut huoltoremontti tehtiin n 700 km ajomatkan jälkeen Kemerovon Ford-huollossa, jonne piti tilata lisää varaosia Moskovasta.
Kolmen vrk:n odotusajan hyödynsimme ajamalla linja-bussilla Aitamäen lähettiperheen luokse Novosibirskiin, jossa avustimme perheen muuttotalkoissa ja samalla tapasimme myös SEKLin uutta lähettiä Saara Karttusta.
Ennen kotimatkan alkua kävimme Ralfin kanssa " viimeisenä parina uunista ulos" maalausurakan jälkeen ystävämme "kyläpäällikkö" Jan Kensupin saunassa. Nopeaotteinen Ralf oli heittänyt työrytkynsä saunan pesään eikä huomannut että siinä meni myös Fordin ainoat avaimetkin.  Vara-avainten pikatoimitus Pietarsaaresta oli huomattavsti nopeampi kuin vastaava varaosatoimitus Moskovasta Kemerovoon. Ralf sukulaispoika oli kuljettanut vara-avaimet Helsinkiin ja sinne Siperiasta lentänyt puuseppä Brage tuli paluulennolla avainten kanssa Abakaniin. Saimme huokaista helpotuksesta.
Suetukin kyläkirkon 130v juhlissa oli piispa Kuukauppi häntä avustaneen virolaispapin ja vt.khra Sergei Shilovskin kanssa kastaneet 18 lasta ja neljä aikuista. Juhlissa oli ollut runsaasti väkeä ja ne olivat onnistuneet kaikin puolin. Perjantaina oli pidetty erikseen lastenjuhlat.

Tälle syksyn talkooreissulle lähdimme minun puolitoista vuotta sitten ostamallani 2001 vm VW Transporter dieselillä Mikael Bergmanin kanssa.Tulomatka sujui hyvin. Poikkesimme viemässä tavaraa Novosibirskin lähetelle Aitamen perheelle ja Saara Karttuselle. Kolmas talkoomies, nyt kait jo viidettä kertaa Siperiassa oleva jäppiläläinen ex.mv ja sikafarmari Esko Kaukonen matkusti lentäen. Saavuimme Mikaelin kanssa jo eilen iltapäivällä ja poikkesimme saslikilla Mäntymetsän Hotellissa. Ennen saslik-ruokailua tein pitkästä aikaa hlkkä/kävelylenkin, jonka lopuksi myös loikkatreenin (4x10). Haluan yrittää kuntoilla viimeisiä vuosia paremmin ja "olla iskussa" tammikuun lopulla Norjan Vikersundissa pidettävissä Veter.MM-mäki/yhd. kisoissa.

Illalla juttelimme Sergein kanssa melko pitkään kaikesta Karatusan jo pari vuotta seisoksissa olleeseen kirkkohankkeeseen  ja meidän talkooreissuumme liittyvästä.
Suomessa Juha Saaren kokoama kirkkohankkeem uusi suunnitteluryhmä on tehnyt valmisteluja rakentamisen jatkamiseksi,ainakin osittain suolamalaisten talkooprojektina, mutta kuulin Sergeiltä että Inkerin kirkon kansliapäällikkö Aleksander Smirnov joka toimii arkkitehti Jorma Laineen työn jatkajana ja kirkon rakennusprojektien valvojana olisi laittamassa alulle kokonaan uutta projektia venäläisen rak.firman tekemänä.
Joka tapauksessa Karatusan srk. on muuttanut toimintansa kunnan kirjastosta kirkon sakastiin, jossa ovat aloittaneet tilan viimesitelytyöt. Sisäkatto on jo paneloitu. 20 cm paksuun betonilattiaan tulossa
pikieriste, koolaukset,10 cm lämpöeriste  ja lautalattia. Sakastin lämmityslaitteena on jo toiminut 5kw:n työmaapuhallin. Lisäksi ovat asentamassa sakastiin samanlaisen koivuhaloilla toimivan metallikaminan, joka on toiminut 7v ajan Karatusan pappilassa.

Kun hain tänä aamuna Eskon lentoasemalta poikkesimme Siberian Lies: (Saha ja höyläämö) hallilla, jostta ostin pappilan ulkovaraston rungon rakentamista varten 27 kpl 6 metrisiä 41x100 pystykoolaukseen tarkoitettua  höylättyä sahatavaraa (kedriä). Kirkkotyömaalta löytynee riittävä määrä ylivuotisia 50x170 lankkuja lattiakoolaukseen. Pääsemme aloittamaan Karatusan pappilan kolme vuotta seisoneen ulkovaraston rakentamisen.
Samalla autamme  sakastiremontissa ja myös kirkkotyömaalla, jossa pitäisi parantaa 2v sitten syyshuoltoremontin aikana rakentamiamme kirkon kellariin johtavien ulkporraskongien vesikattoja, etteivät syksyn sateet pääsisi valumaan kellaritiloihin.

Kotimaan jaksoilla minulla on ollut kiirettä Joroisten ja Rovaniemen hyppyrimäkityömailla ja kuluneen kesän heinäkuulla tyttärieni perheitten kesäpaikkasaaressa (Suurjärven Tallisaari Savonlinnassa), jonne aloitimme nuorimman vävyni Antti Raekallion kanssa rakentamaan (siperialaistyyliin) heidän perheelleen ( Kaisa 40, Antti 40, Eppu kohta 8 ja Toivo 3v) nukkumisaittaa.

PITKÄ KIRJOITUSTAUKO

Takana on reilun vuoden tauko  "Siperia opettaa" blogin  kirjoittamisessa.  Olisin kyllä halunnut jatkaa kirjoittamista, mutta jostain syystä en vain päässyt blogisivulleni kirjoittamaan uutta tekstiä.
 Kyselin moneltakin kaverilta apua mutta vasta tänään tuttavaperheen poika Eetu Pulkkinen osasi opastaa minut takaisin silloin Siperian Minusinskissa SEKLin lähettinä perheensä kanssa  työskennelleen  Johanna  Pitkäsen 2010 toukokuussa avaamaan blogiini. Blogi oli avattu Elisanet.fi kautta.
Noin 3 ja puoli vuotta sitten minulta Transitista oli Itävallan kesäkisareissulla varastettu jonkun huoltamon pihassa kahvitauon aikana tietokonelaukku ja sen mukana kannettava tietokone, mokkula,raamattu allakka ja jokin kirjakin.  Uuden tietskarin ostamisen yhteydessä tai kohta sen jälkeen olin siirtynyt käyttämään Soneran palveluja.

Edellistä blogitekstiä kirjoittelin Karatusassa 2016 lokakuussa.
Sillä Siperian reissulla teimme talkookaverini Esko Kaukosen kanssa mittavan noin kolme viikkoa kestäneen syyshuoltoremontin. Alkujaan oli tarkoitus rakentaa Karatusan pappilan uusi ulkovarasto, jonka perustukset olimme tehneet edellisvuonna.

 Suojasimme kirkon keskeneräiset ikkunapielet, ,kellotornin ikkuna-aukot ja rakensimme  n 12 m korkeuteen sieltä puuttuneen  n 60 senttisen tornin ympäryskaton 6mm vanerista. Molempiin kellariin johtaneitten rappukongien päälle rakensimme pellitetyt katokset suojaamaan valumavesiltä ja samalla muotoiltiin kellarin ulkoseinien painuneet täyttömaat siten että katolta tuleva vesi valui ulommas seinästä. Kirkon sisällä purimme sisäkatosta  pari cyprok-levyä ja 20 cm paksua vuorivillaeristettä ja kuvasimme kattolappeen runkorakennetta. Rakensimme myös viisi tukea katon harjan kohdalle poikittaisten  neljä metristen parrujen alle.
Lähes koko tuon kolmen viikon ajan kuivatimme kellarin lattiaa isolla disel/sähkö puhaltimella ( polttoainetta kului noin 400 litraa), koska sinne oli jatkuvasti valunut vettä  ilman portaikon katttoa ja kynnystä olleitten oviaukkojen kautta. Aluksi Esko  oli  lapioinut vettä ämpäriin ja kantanut ulos .
Kun meillä  loppui aika kesken oli khra Vitali pyynnöstäni rakennuttanut noin 15 senttiset betoni- kynnykset molempiin oviaukkoihin.
Kyseinen syyshuoltoremontti johtui siitä, että Inkerin kirkko oli loppukesästä 2016 lopettanut noin kaksi ja puoli vuotta kirkon hirsirunkoa, kattorakenteita,peltikattoa ja sisätöitäkin tehneen Sergei Maikovin kazanilaisfirman (työnjohtaja ja työmiehet olivat paikallisia) rakennustyöt sekä samalla ilmoittanut suomalaiselle rakennuskonsultille arkkitehti Jorma Laineelle , ettei hänen työviisumiaan enää uusittaisi.  Kazanilaisfirman töissä oli ollut jo kahdesti noin puolen vuoden tammi-kesäkuulle jatkunutta taukoa ja firma oli myös laskuttanut joistakin töistä vaikkei niitä oltu edes kunnolla aloitettu.
Aikaisemmin 2016 kesällä Inkerin kirkko oli perustanut uuden kansliapäällikön viran ja kutsunut siihen venäläisen Aleksander Smirnovin, joka oli kirkon juristin kanssa tehnyt tarkastusmatkan Karatusan kirkkotyömaalle. Smirnov oli kuvannut kaiken mahdollisen ja tehnyt myös perusteellisen raportin, jossa oli lueteltu rakennusfirman tekemät virheet ja jonka perusteella rakennustyöt oli lopetettu.Smirnov on kansliapäällikön viran ohella toiminut  Jorma Laineen jälkeen  myös Inkerin kirkon rakennusvalvojana.
Karatusan kirkkotyömaa on ollut pysähdyksissä nyt puolitoista vuotta. Viime keväänä Karatusassa kävi  suuren  Pietarsaarelaisen rakennusfirman toimitusjohtaja Christian Grankulla ja LFF:n (ruotsin kielinen lesdiolainen Rauhan Sanan liike) lähetysjohtaja pastoriVesa Pöyhtäri sekä entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari.

 Insin.Grankulla kirjoitti kikkotyömaasta tarkastusraportin toimenpide-ehdotuksineen.
 Pääkohde Grankullan toimenpide-ehdotuksessa oli että  suomalaiskonsultin  ja pietarilaisen arkkitehtitoimisto Arkkaadin  pystypilareiden varaan suunnittelemat kirkon kattorakenteet purettaisiin  ja rakennettaisiin uusilla tiheämmillä kattotuolirakenteilla, joilla kattorakenteitten paino tulisi pilareitten sijasta seinähirsien varaan. Samalla asennettaisiin myös puuttuvat ulkopuoliset "foljärit"  ja asennettaisiin uudelleen myös hirsiseinärakenteeseen kuuluvat oikeaoppiset ikkuna-aukkojen karmilankut.Uuteen ehdotukseen kuului myös lämpöeristyksen muuttaminen kattolappeista hirsiseinien yläreunan tasolle vaakatasoon.
Itse olin tuon syyshuoltoremontin aikana vakuuttunut siitä että kirkko olisi voitu rakentaa suht`nopeasti ja pienin kustannuksin valmiiksi korjaamalla kazanilaisfirman virheet vahvistamalla viittä kattorakenteen pääkannatinta ( jykevää "kattotuolia")  ja lisäämällä niitten väleihin 1-2 lisä kannatinrakennetta ("kattotuolia").

Olen samaa mieltä Grankullan ehdotuksen seinäföljäreistä sekä ikkuna-aukkojen karmilankuista sekä lämpöeristyksen siirtämisestä vaakatasoon kirkon yläpohjaan..
Kattorakenteitten purkaminen ja uudelleen rakentaminen  Siperian oloissa merkitsisi mielestäni todella huomattavaa lisäkustannusta.  Näkemykselleni ei ole kuitenkaan löytynyt julkisesti merkittäviä kannattajia.

Kuluneen puolentoistavuoden aikana uusi rakennusvalvoja Smirnov on Juha Saaren kanssa
hahmotellut Grankullan toimenpide-ehdotuksen lisäksi monenlaisia sisätilojen muutosehdotuksia  joista, kuten myös kattorakenteitten muuttamisesta  he ovat käyneet neuvottelemassa myös pietarilaisen Arkaadi-toimiston suunnittelijoiden kanssa.  Mitään konkreettista ei vielä ole kuitenkaan tapahtunut.

Tämän syksyisen Siperian reissuni tein poikkeuksellisen myöhään ja lentämällä 10-20.joulukuuta.Lensin Novosibirskiin, josta SEKLin lähetti Markus Aitamäen kanssa teimme matkan Minusinsk-Karatusa- Krasnojarsk. Tapasimme Minusinskissa loppukesästä papin hommat aloittaneen 63v Sergein ja hänen vaimonsa. Karatusassa Vitalin perheineen sekä muutaman srk.aktiivin ja Krasnojarskissa SLEYn lähetin Ville Melasen perheineen.
 Ennen paluulentoa ehdin viettää yhden päivän Markuksen perheen parissa.   Vein aikoinaan Markuksen perheen muuttokuorman Omskiin heidän kielikouluvaiheensa alussa. Monen reissuni aikana olen kuljettanut heille tavaraa Suomesta. Aitamäen lapset Anni 9v Elias 6v ja Luukas 4 ovat "adoptoineet" minut "varapapakseen", niinpä nytkin jokainen pyrki ottamaan kaiken irti minun lyhyestä vierailustani. Kävimme myös SEKLin lähetti Saara Karttusen kotona.
Yleensäkin näillä Siperian matkoillani olen kokenut tärkeäksi tavata siellä työskentelevien lähettien sekä paikallisten työntekijöitten perheitä.

Myöhäinen ajankohta Siperian reissulle johtui siitä, että minulla  oli ollut kuluneena vuotena saman aikaisesti kaksikin hyppyrimäkien rakentamisprojektia, jotka olivat venyneet arvioitua pitemmälle.
Joroisissa olin toukokuussa  uusien pikkumäkien alueen raivaushommissa ennen kevään vajaan kuukauden mittaista Karatusan matkaani. Jatkoin heinäkuussa Joroisissa K50 remontissa vanhan kannen purku- ja mäen rungon uusimishommissa . Elokuussa siirryin Rovanimelle jossa meillä alkoi uuden K28 mäen rakentaminen. Syyskuun alussa teimme pienellä suomalaisryhmällä kisareissun  Romaniaan veteraanien kesämestaruuskisoihin. Rakennustyöt Rovaniemen Ounasvaaralla venyivät suunniteltua pitemmälle , mutta saimme mäen hyppykuntoon juuri ennen Siperiaan lähtöäni.

Viikko ennen Karatusaan lähtöäni sain Juha Saarelta uutta infoa myös Karatusan kirkkohankkeen tiimoilta. Hän oli juuri palannut Karatusasta jossa oli käynyt  monipuolisen historian Venäjällä rakennus-, ym projekteissa vuosikymmenten ajalla tehneen Matti Hyökyn kanssa. Matti on jo eläkeiässä ja on kaiken muun lisäksi suorittanut teol.maisterin tutkinnon, mutta häneltä puuttuu vielä pappisvihkimys.
Ennen lähtöäni Matti Hyöky soitti  myös itsekin minulle  ja poikkesin hänen kotonaan matkalla Helsingin lentoasemalle. Matti esitteli minulle k.o. reissulla tekemänsä Karatusan kirkkotyömaan tarkastusraportin uusine toimenpide-ehdotuksineen, jossa hän totesi olevansa samaa mieltä Grankullan raportissa mainittujen epäkohtien osalta, mutta esitti huomattavasti poikkeavia menetelmiä toimenpide-ehdotusten osalta.
Luettuani jo ennen tapaamistani Matti Hyökyn kanssa  hänen raporttinsa ja toimenpide-ehdotuksensa sähköpostista, totesin ne erinomaisiksi ja käytännössä toteuttamiskelpoisiksi ja myös kustannuksiltaan edullisiksi.
Matin ehdotuksessa pää ajatus oli ettei mitään kannattaisi varsinaisest purkaa.Kirkkosalin  sisäpuoliset rakennustelineet vahvistettuina ja toisen kerroksen väliseinät toimisivat mainiosti rakennustelineinä.
 Kattopeltejä   ja ruodelautoja  joutuisi  irroittamaan, esim n 5m kerrallaan ja samalla siirtämään 20 cm eristevillat katon alle suojaan, Sitten  asennettaisiin   ( n 15 kpl)  12 metriset poikittaiset vaakatason liimapalkit räystään alitse paikoilleen, samoin kuin n 7,5 metriset hirsiseinältä harjalle ulottuvat kattotuolin osat, Kattotuolien "vinoreivat" asennettaisiin paikoilleen sen jälkeen. Sisäkatossa nyt olevat cyproklevyt, kuten niistä seuraavina oleva harvalaudoitus sekä kattolappeiden runkorakenne jäisivät paikoilleen ns.passiivirakenteina. Cyproklevyihin sahattaisiin n 7m pituinen linja  että uudet kattuolit tulisivat  sisäpuolen harvalaudoitusta  vasten.

Matti Hyöky oli laittanut k.o. raporttinsa toimenpide-ehdotuksineen Inkerin kirkon keskustoimistoon.
Palattuani Siperiasta toin Matille hänen Karatusaan unohtamansa villapaidan. Keskustelimme vielä Karatusan kirkkoprojektista ja lupasin hänen pyynnöstään laittaa s-postina Matin raportin toimenpide-ehdotuksineen SEKLin Venäjän työn koordinaattori Jukka Revolle sekä insinööri Christian Grankullalle  omin kommentteineni.  Laitoin saman postin myös Juha Saarelle sekä Inkerin kirkon piispalle Aarre Kuukaupille ja kansliapäälikkö Aleksander Smirnoville.

JÄLLEEN SIPERIASSA

Reissukaverini Esko 73v Kaukonen istuu Karatusan pappilan tupakeittiön pöydän ääressä syventyneenä tuttavaltaan saamaansa sukuhistoriaan. Pappilan lapset Sveta 15,Dima 13, Aljosha  ja Misha 8  " veivailevat" yhdessä tietokonetta. Itse istun sohvan nurkassa tietsikka sylissäni. Äsken kuten eilisiltana ja tänä aamunakin ihailin perheen metallisen (varaamattoman) takan lasiluukun takana leikkivää tulta. -Nyt tuli on jo hiipunut. Lieneeköhän lämmitetty tarpeeksi. Talven tulo on hieman aikaisessa. Märkää lunta ja räntää on tullut melkolailla vaikka koivuissa oli vielä lehti. Lapsilla ja äiti-Tonjalla on köhää ja nuhaa. Toivottavasti meillä Eskon kanssa kunto kestää.
Perheen isää Karatusan kirkkoherra Vitalia odotetaan palaavaksi Pietarin ja Suomen vierailultaan kolmen päivän päästä. Tänä viikonloppuna Vitali osallistuu Inkerin ev.lut.kirkon synodiin Pietarissa.
Pappilan emäntä Antonina (Tonja) on töissä lähellä kirkkotyömaata sijaitsevassa vanhassa pyöröhirsisaunassa ja sen pikku myymälässä. Tonja oli aloittanut työn heinäkuussa ja samalla hän aloitti uudelleen autolla ajamisen  neljän vuoden tauon jälkeen. Tauko johtui siitä että Tonjan ajama seurakunnan Lada Niva pyörähti mutkassa irtosoralla pellolle kyljelleen, Siitä selvittiin peltitöillä. Kuski sekä kyydissä ollut silloin nelivuotias Misha eivät loukkaantuneet. Ainoat henkilökolhut olivat kuskin henkiset kolhut.- Hyvin alkanut autoilu pysähtyi Tonjalla neljäksi vuodeksi, mutta on nyt taas hyvällä mallilla.
Tänä sytksynä meidän piti rakentaa Eskon kanssa viimeinkin pappilalle uusi ulkovarasto. Perustukset tehtiin viime syksynä ja niitä vahvistettiin LFF:n ryhmän kanssa viime keväänä.
Karatusan pitkään jatkunut kirkonrakentamisprojekti jossa oli ollut jo kaksi yli puolivuotista seisokkia on nyt uudessa vaiheessa. Inkerin kirkko oli palkannut viime kesänä venäläisen rakennuskonsultin, joka kävi heinäkuussa valokuvaamassa kaiken mahdollisen rakentamiseen liittyvän ja teki myös hyvin perusteellisen raportin aiheesta. Kirkon rakentamisprojektia toteuttaneen kazanilaisfirman työsuhde lopetettiin ja myös työtoverini suomalaisen arkkitehti Jorma Laineen työ Inkerin kirkon rakennuskonsulttina päättyi loppukesästä.Soitin Jormalle kahdesti ennen tämän syksyistä Siperian matkaani.
Olin siirtänyt Siperiaan lähtöä melkolailla  normaalia myöhemmäksi. Eskolla oli omaa ohjelmaa Pietarin ympäristössä ja hän lensi Novosibirskiin  Aitamäen lähettiperheen luokse, jossa liittyi minun porukkaani. Veljeni Martti 79v toimi kakkoskuskina Novosibirskiin saakka. Hänen mukanaan oli uusi nuorikko Eleanoora 79v, johon Martti oli tutustunut kun Noora toimi saman vankilalähettiperheen tulkkina 7v ajan joita Martti kuskasi useita kertoja vuodessa Pietarin ympäristön vankiloissa.  Martin Anneli-vaimon hautajaisistahan kerroin edellisessä blogissani.   Martti ei siis Kalle Päätalon Kalle sedän tavoin "Jäänyt kattelemaan kämmeniään", vaan laittoi toimeksi samana kesänä ottaen vaimovainajan tilalle uuden emännän.  Voin sanoa että Nooran osalta Onni potkaisi velimiestä pehmeällä huopikkaalla takapuoleen.   -  Markus Aitamäk laittoi Martin ja Nooran lentokoneella paluumatkalle Pietariin, jossa odotti Martin Iveco.
Pietarin Keltossa osallistuin Karatusan kirkkoprojektin uudelleenkäynnistämiskokoukseen, jonka kokoonkutsujana oli toiminut Siperian lääninrovasti Ville Melanen. Paikalla oli piispa Aarre Kuukauppi, uusi rakennuskonsultti Smirnov, Karatusan kirkkohankkeen "isä" pastori Juha Saari ja SEKLin edustajina Venäjän työn koordinaattori Anne Tuovinen ja hankkeen keräyspäällikkö Heikki Huttunen sekä LFF;n puolesta  Suetukin ulkovuoraustalkoista paljon vastuuta kantaneet Ralf Lindfors  ja Krister Mård sekä pietarsaarelainen rakennusinsinööri Kristian (sukunimi hukassa).
Asiasta käydyn perusteellisen keskustelun pohjalta rak.insinööri Kristian on lupautunut selvittämään ja mahdollisesti aloittamaan uuden projektin valmistelut. -Itse lupauduin Eskon kanssa tekemään Karatusassa talvea varten välttämättömät huoltoremontit. Rakennamme väliaikaiset katokset kellarien sisäänkäynneille etteivät sadevedet tulvi enää kellariin. Laitamme myös väliaikaiset kellarin ovet ja ikkunaluukut sekä aloitamme kellarin kuivattamisen Suetukista hakemallamme isolla dsl/sähkö puhaltimella.  Rakennamme edelleen väliaikaiset puuttuvat ikkunaluukut ja yhden kerroksen vesikatteen kellotorniin, sekä teemme kirkon sisälle tarvittavia lisätukia kattokannattajien avuksi.
Koska meillä on aikaa vain pari viikkoa jää Pappilan ulkovarasto rakentaminen edelleen "hamaan tulevaisuuteen".
Tulomatkamme sujui ilman ongelmia. Ainoastaan jossain Kemerovan vuoristoseudulla, jossa yövyimme Transitissa Eskolla oli ollut hyvin kylmä. Tilannetta olisi parantanut jos hän olisi huomannut sulkeutua kokonaan makuupussin sisälle jättäen auki vain "karhun hengitysreiän".  Reitillä oli pitkästi aivan uutta tietä joka kohosi kohoamistaan. Siellä ylempänä oli jo pakkasta ja luntakin, joten vaihdoimme heti illalla ennen nukkumista talvirenkaat alle.
Täällä Karatusassa Esko nukkuu tutussa Mishan sängyssä poikien huoneessa ja Misha vuorostaan pääsee isän ja äidin sänkyyn heidän makuuhuoneeseensa.
Eilen haimme Suetukin kirkosta työkaluja (mm.pari sirkkeliä) ja mainitun dsl/sähköpuhaltimen sekä  noin 30  kuusi metristä 50x150 lankkua ja kymmenisen lyhyempiäkin lankkuja. Vaihdoimme Kristerin katetun kärryn tilalle tutulta auto/konemieheltä tuhdimman ja pitemmän peräkärryn. Kuorma jäi pakosta vieläkin hieman takapainoisesksi, mutta huomioin sen ajaen huolellisesti. Onnistuimme tänä aamuna saamaan lankkukuorman perille kirkon pääovelle. Lapioimme reitiltä pois märän lumen, mutta pintamudalle emme voineet mitään. Onneksi Transitissa on lähes tuliterät Hakkapeliitat alla. Eilen teimme tilannekatsauksen kirkon työmaalla ja raportoin siitä heti s-postitse LFF:n SEKLin ja Inkerin kirkon edustajia. Tänään kävimme uudelleen Suetukissa ja suljin kirkon kivijalkaan keväällä tehdyt tuuletusritilät. Palautimme ison peräkärryn ja lastasimme Transitin katolle 6 kpl kuusimetrisisä kakkosnelosia.
Kesä Suomessa oli taas kerran mennä suhahtanut kuin lennossa. Jonkun verran lasten perheitten kanssa (liian vähän).   KL-päivillä ja niitten  valmistelu-, ja purkutalkoissa tehdyt lähes täydet vuorokaudet ja talkooporukoille (150 hloö)   Ralfin ja Hannun kanssa toteutettu siperialainen saslikilta, jossa saslikmestrina vieraili Joose Pitkännen perheineen.  Joosen ja perheen kanssa olen kesän mittaan useamminkin tapaillut..Muutamia srk.vierailuja, joista on erikseen mainittava vieralu Salla-päivän tapahtumassa, jossa toteutettiin Ralfin ja mäkihyppykaverini Matti Saaren kanssa sasliktarjoilu toritapahtumassa. Apuna meillä oli srk:n kesäkanttori ja Raatikan Topin jo kuusikymppinen Tuula tytär, joka on nykyään yksi Sallan seurakunnan aktiivi vastuunkantaja.
Loppukesää ja syksyn alkua rytmitti Matti Saaren alulle laittama Ounasvaaran pienten hyppyrimäkien (K7,15,25 ja 35)suuritöinen remontti. Käytännön apuna remontissa oli Vatasen veljekset Mika ja Tomi sekä Tomin lähdettyä ajamaan metsäkonetta poikien isä.;yös OH:n mäkijaoston vetäjä vasta 27v Taivalkoskelta Rovaniemelle muuttanut mäkihyppääjä Ali Hoikkala oli hommissa mukana  5v pikkupoikansa kanssa. Ounasvaaran remontti jäi minulta pahasti kesken kun Siperia kutsui, mutta Vataset jäivät jatkamaan töitä.  Myös Joroisten hyppyrimäkien kunnostusremontin valmistelu jatkuu. RaJuPuSu-Leader tarvitsee kuulemma kaikkien mäkien piirustukset  avustusanomuskäsittelyä varten. Ne tekee ehkä hankkeessa mukana oleva rak.mestari.
Huomenna aloitamme Eskon kanssa tositoimet kirkkotyömaalla. Vielä on mainittava että kolmasti näillä Siperian matkoilla mukana ollut Mikael Bergman ei tälläkään kerralla "pettänyt". Mukaamme tuli 40 pehmeäksi mennyttä kahvipakettia  tuliaisiksi jaettavaksi  ja kovasti ovat emännät mielissään moisista pehmeistä paketeista.

KOHTAAMISIA SUOMEN SUVESSA JA MATKASUUNNITELMIA

"Katu täyttyy askelista,
 Elämä on kuolemista.
 Pannaan käsi käteen ja ollaan hiljaa.....
 Kutsu minut aamuteelle, -anna voimaa uupuneelle
 Nyt on elokuu ja minä olen viljaa".

Noin sepitteli sisimpänsä tuntoja runoilija ja muusikko Juice Leskinen, joka siirtyi  ajasta ikuisuuteen vain hieman yli viisikymppisenä.
Kesäkuun alkupuolella olimme lähiomaisten ja sukulaisten sekä ystävien kanssa saattamassa hieman yli seitsemän kymppisenä iäisyyskutsun saanutta veljeni Martin Anneli vaimoa haudan lepoon Luumäen Taavetissa.   Luoja siunasi meitä aurinkoisella säällä.  Lämminhenkisessä muistotilaisuudessa seurakuntakeskuksella Anneli katseli meitä kauniista morsiuskuvastaan adressipinon viereltä. Lapsirakkaan Annelin sisältörikkaaseen ja hyvään elämään  kuului myös loppuvaiheistaan hyvinkin raskas riisumisvaihe, johon  aikaisemmin tapahtunut vanhimman pojan Timon kuolemakin kuului.   Pahassa autokolarissa noin 15v sitten vakavasti loukkaantunut Anneli ei palautunut enää ennalleen eikä juurikaan liikkunut enää kodistaan. Saimme kohdata Annelin lähimpien kanssa ja muistella yhdessä kaikkea sitä hyvää ja kaunista mitä oli saatu vuosikymmenten varrella kokea yhdessä Annelin kanssa.
Elämä jatkuu kuitenkin  ja elämä voittaa;  -jo täällä ajassakin,- mutta varsinaisesti sitten kun tämä ajallinen lakkaa ja alkaa iankaikkisuus.   Kristus voitti kuoleman omalla kuolemallaan ja ylösnousemisellaan valmisti meillekin tien iankaikkiseen elämään.
Martti veljellämme (79v) oli lähes samanaikaisesti vaimonsa kuoleman kanssa toinenkin kipeä leikkaus. Häntä noin kymmenisen vuotta vaivannut parista kaatumisesta Slovenian MM-kisareissulla johtunut  resilihakseksen revähdyksestä ja verenpurkauksesta jäänyt melkoinen patti poistettiin. Leikkaushaava oli noin 40 cm pituinen. Hautajaisten aikaan Martti käytti kyynärsauvoja.  Nyt on jo tikitkin poistettu ja velimies totuttelee liikkumaan . Samalla hän totuttelee elämään yksinään. Siinä onkin opettelemista, sillä yhteistä aikaa avioliitossa Annelin kanssa kertyi noin 56 vuotta.

Alkukesän kohtaamisista nuorimman tyttäreni Kaisan perheen kanssa Kuopiossa ja erikoisesti nuorimpien lasten lasteni viisi ja puolivuotiaan Eppu Akustin ja vasta vuoden ikäisen Toivo Joonatanin kanssa kirjoitinkin jo edellisellä kerralla.
Keskimmäisen tyttäreni Riikan perheen luona Vääksyssä olen ehtinyt pistäytyä kuin ohimennen. Heillä oli parin viikon lomareissu Kroatiassa .  Riikka ja Janne olivat muutaman ystäväperheensä  kanssa perustaneet Vääksyyn uuden futisseura FC Asikkalan pari vuotta sitten. Innostus on ollut valtava. FC Asikkalalla on jo 11 joukkuetta. Perheen kuopus 9v Hermanni on  tulevaisuuden Diego Armando.  Pääsin katsomaan  viimeisen neljästä Hermannin joukkueen pelistä turnauksessa joka pelattiin Lahden ja Orimattilan välillä sijaitsevalla isolla futisalueella. Hemppo  pelasi liberona ja kyllä oli pojalla "homma hanskassa". Siis oikeastaan  " pallo jalassa". Kolme vuotta vanhempi Tähkä pelaa tyttöjoukkueessa, mutta hänen ykköslajinsa on  cheeleeder-porukka ja Tähkä on se joka on "tornin" huipulla ja   jota heitellään. Lahjakas tyttö. Tuittu, joka opiskelee Savonlinnan Taidelukiossa musiikkilinjalla tykkää myös futiksesta mutta kait enemmän kannustuspuolella.  Vävy-Jannen kanssa on pelattu yhdessä paljonkin esim. Savonlinnan-Säämingin seurakunnan  joukkueessa jonka kanssa myös menestyttiin valtakunnallisissa srk.nuorten kisoissa. -Janne pelasi Kymppi paidassa ja minä vasempana pakkina. -Geeneissäkin siis löytyy.

Toissapäivänä kuskailin vanhimman tyttäreni Tiinan isompia poikia Eeroa (20v) ja Aapoa (17v) sekä heidän kaveriaan Tallisaareen, jonne eilispäivänä saapui  muu Turusen perhe; Kari ,Tiina ja nuoremmat lapset Lauri (12v) ja Inkeri (6v).  Myös Teivaiset vahvistettuna Tuitun poikaystävällä Jonella olivat eilen saapuneet Tallisaareen.   Kaisa Antti ja pojat saapuvat vasta ensi viikon lopulla, sillä Antilla on vielä jotain musiikkihommia Kuopiossa.
Tallisaareen aion minäkin tästä kohta suunnistaa.

Alkukesän kohtaamisiin kuuluvat  mäkihyppyharjoitukset Lahdessa ja Jämsänkoskella veteraani-, ja junnukavereitteni kanssa..
Leimaa antavaa näille alkukesän hypyille, oli minun toimiminen 59v Kalle Mäkelän tsemppaajana ja koehyppääjänä ensin Jämsänkosken K45 ja viikkoa myöhemmin kun Kalle korkkasi Lahden HS70 mäen kahtena päivänä. Ensin "salaa" kahdella hypyllä viime viikon tiistaina ja julkisesti lauantaina, jolloin  viehättävä  YLEn naistoimittaja kuvasi, videoi ja haastatteli Kallea suorassa radiolähetyksessä.
Orimattilan Virenojalla asuva ja rak.tarvikealan firmaansa pyörittävä Kalle, joka oli lapsena harrastanut mäkihyppyä 12 vuotiaaksi asti, aloitti uudelleen  pari vuotta sitten 45v tauon jälkeen Lahden Karpalossa K6 mäessä. Samalla Kalle alkoi julkaista omaa blogia, jossa kertoi tavoitteekseen hypätä 2017 MM kisojen koehyppääjänä Lahden Betonissa (K116).
Kallella oli ennen Jämsänkoslle käyntiä 700 harjoitushyppyä lähinnä Karpalon K15 mäestä muovilla ja lumella sekä  viime talvelta K25 ja lopputalvesta myös K38 mäestä.
Kalle oli harjoitellut paljon tasapainoa vaijerilla kävellen kahden vuoden aikana ja siinä hän on jo mestari. Pisin kävely on 400 metriä (20m pituisella vaijerilla kotipihassaan.
Harppaus 3 kk  tauon jälkeen K38:sta K45 mäkeen ja vielä K64 mäkeen oli tuonkin ikäisellä ja vasta pari vuotta lajia uudelleen harrastavalle melko haasteellinen, mutta hyvin Kalle siitä selvisi. Hän oli käynyt toisenkin kerran yhteisen kaverimme 68v Hannu Rosenlundin kanssa harjoittelemassa Jämsänkoskella.  - Lahden HS70 alamäen kaarre , jossa muovitus on ladottu maapohjalle (liikkuu vuosittain jonkun verran) on varsinkin ylipainoiselle veteraanihyppääjälle melko haasteellinen.  Kalle oli harjoitellut pelkkää alastulorinteen laskua myös HS100 mäessä eikä siinä ollut mitään ongelmaa, mutta HS70 mäessä  ongelmia oli pelkässä alamäen laskemisessa. Salaharjoituksissa , kuten siinä muutamaa päivää myöhemmin radioitussakin hypyssä Kallen vauhtimäenlasku, ponnistus, ilmalento ja alastulo  sekä liukuminen alamäen kaarteen loppupuolelle olivat vakaita ja hallittuja, mutta tasaiselle tullessa mies pyllähti selälleen. Radioitussa hypyssä Kalle nosti käsiensä varassa itsensä kuitenkin jaloilleen nopeasti.
Mäkihyppyyn liittyi myös ensi talvea varten Mikkelin Tornimäen K42 mäessä ristiinalaisen  54v hyppykaverini mv Kari Pesosen kanssa aloittamamme kunnostusremontti. Kari leikkasi ja siirsi noin 80 kuutiota maata alamäen kaarteen jälkeen sijainneesta kumpareesta kääntöpaikalle tasoitusmaaksi.   Teimme myös lapiohommia ohjataksemme notkoon purkautuvia valumavesiä läheiseen ojaan. Mäkitornikin kaipaa pientä huoltoremonttia. Tuomari/valmentajalava täytyy korottaa muutamalla metrillä ja oikeastaan rakentaa uudelleen. Samalla siirrämme portaita yläpäästään kauemmaksi että tulee tilaa aloittelumäkien rakentamiseelle.
Joroisten hyppyrimäkien kunnostushanke, joka onkin huomattavasti suurempi projekti etenee hissukseen., Alkukesästä olen poikennut hanketta vetävän Auvo Kuvajan kotona ja myös hyppyrimäillä (K50 ja K25).  Mainituissa mäissä tehdään peruskorjaus ja muutokset HS50 ja HS35 mäiksi .Vastamäkeä jatketaan puurakenteisella "lipalla". Nykyiset portaat siirretään tuomaritornin taakse jonne rakennetaan uudet aloittelumäet K5,10 ja 20.  Kaikki mäet muovitetaan ja rakennetaan kastelujärjestelmät pumppaamoineen (500m päähän). Koko kunnalta vuokratun mäkikeskuksen alueen ympärille rakennetaan 2m korkuinen ja 600 pituinen teräsverkkoaita.
Parhaillaan kerätään Joroisten Mäkihyppääjät r.y:n tilille 13 tuhannen euron alkupääomaa, jotta päästään anomaan RaJuPuSu-Leaderiltä 130 tuhannen euron budjettiin 50% avustusta. Loppuosa muodostuu mies-, ja konetalkootyöstä.

Viime keskiviikkona minun piti mennä vielä mäkihyppyharjoituksiin Lahden HS70 mäkeen  ja mahdollisesti tavata mäkilegenda Noriaki Kasai samoissa treeneissä. (Kalle Mäkelä oli tavannut Kasain Japanin joukkueen saliharjoituksissa ja saanut Noriakilta nimmarin kypäräänsä.  Kasain "päänahan" saaminen mäkihypyssä onkin Kallelle kokonaan eri luokan haaste. Sen tavoittelemiseksi Kallen pitää päästä hyppymäärissä "Kymppitonnikerhoon".  -Kun kelitkin olivat sateisia ja melko tuulisia päätin kuitenkin lähteä ajelemaan kohti Savonlinnaa (matkalla poikkesin jo mainitsemiini lapiohommiin Mikkelin mäellä). Ajoin Vääksystä Urajärven kylän kautta Vierumäen Urheiluopistolle vievää oikaisutietä viitostielle ja sen risteyksessä menin tankkaamaan uuden Matkakeskuksen Nesteelle. Tankattuani siirsin Transitin parkkiin aikomuksena poiketa kahvioon. Kalle Mäkelä soitti ja jäin istumaan autoon. Huomasin jotenkin tutun oloisen miehen joka oli tullut autoni vierelle. Lopetin puhelun ja avasin ikkunan. Mies tervehti minua ja sanoi, että kun näki  tutun Transitin hän tuli moikkaamaan.   Olin ehkä pari viikkoa sitten poikennut tämän entisen Transitin omistajan pihassa Urajärven kylässä ja kun ketään ei ollut kotona olin kirjoittanut viestin postilaatikkoon hänelle.
Oli todella mukava tavata siinä Matkakeskuksen pihassa. Olin kirjoittanut siihen viestiini, että olen ollut hyvin kiitollinen siitä neljän vuoden takaisesta autokaupasta.  Meillä oli mukavat keskustelut, joitten lopuksi annoin hänelle lahjaksi veljeni Ilmarin kirjoittaman sukutarinan "Salomonin sukua".

Juhannuksen jälkeinen viikko meni Ryttylässä Kansanlähetyspäivien valmistelutalkoissa. Olin opastekylttiryhmässä. Sitten nostettiin (2-3 tuhannen ihmisen) suurteltta  ja lopunaikaa rakensin "kohtauspaikka-tornia" johon laitoimme Erkki Kurpan kanssa opasteviittoja. -Kaiken kiireen keskellä valmistelin kaikille (150 hlöä) talkoolaisille tarkoitettua "Siperialaista Saslik-iltaa". Kolmesti kanssani Siperiassa talkooreissuilla ollut ex.mv.Ralf Lindfors  (67v) toi toisen Siperian kävijän mv.kirvesmies Hannu Niemalän 30v) kanssa Snellmanin tehtaalta 10 kg  kaslerlihaa ja saman verran käristemakkaraa. Saslikmestariksi tuli Joose Pitkänen ja toipa mukanaan perheensäkin (Johanna vaimo ja lapset Hilja 13v, Saima 10v, Selma 7v. Pietari 3v ja Salome 1v)  Saslik-ilta oli menestys. Hienosti sujuivat myös KL-päivät joitten aikana tuli kohdattua niin entisiä kuin uusiakin tuttuja. Melkoisen osan ajasta vietin Lähetysnäyttelyn Venäjän osastolla, mutta ehdin sentään kuunnella muutaman tilaisuudenkin. Sunnuntain lähetrysjuhlassa minut siunattiin muiden lähettien joukossa uudelle työkaudelle.

Seuraava Siperian talkoomatka on syyskuun lopulta lokakuun lopulle, tarkoituksena rakentaa Karatusan pappilan ulkovarasto ja purkaa se entinen ja shata ne hirret polttopuiksi. Ennen Siperian matkaa on jos Luoja suo veteraanihyppääjien KesäGP-reissu Itävallan Thaggsumin mäkikeskukseen Tarkoitus olisi hypätä HS66 ja KS108 mäissä ja kuljettaa suomalaisjoukkueen hyppykalusto kisapaikalle ja takaisin.

Ensi viikolla olen lähdössä kohti pohjoista. Suunnitelmissa on seurakuntavierailu yhteen lähettäjäseurakunnistani eli Sallaan. Jos Luoja suo järjestämme Salla-paivänä 19.7. klo 10-15 toritapahtumaan Seurakunnan lähetyspisteen, jossa myydään siperialaista saslikia ja käristemakkaraa ,kalavaihtoehtoa/muikkuja   ja kasvisvaihtoehtona lämmitettyjä maissintähkiä sekä nokipannukahvia  Karatusan ja Muurmanskin kirkkoprojektien hyväksi. Paikallisilla on vanhassa srk.salissa perinteinen lähetyksen kirpputori. Klo 16 pidämme Seurakuntalolla lähetystilaisuuden. 
Ralf Lindström tuo taas Snellmanilta kaslerlihat ja käristemakkarat. Veteraanihyppykaverini Matti Saari ja ehkä veljensä Anttikin Ylä-Kemijokivarresta järjestää muikut. Jos ehditään tehdään Ralfin kanssa jonkin sortin kalareissu  ja Matin kanssa syvennytään Ounasvaran mäkikeskuksen pikkumäkien uudistamisprojektiin.

Nimimerkillä "Eläkeläinenhän ei ehdi mihinkään".

RAKENNUSHOMMIA -KUINKAS MUUTEN. TÄLLÄ KERTAA SUOMESSA

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä palattiin Ralf  Lindforsin kanssa LFF:n uudehkolla Transitilla Suomeen. Tulkki Volodja vietiin kotiinsa Toksovaan ja käytiin yhdessä katsomassa Toksovan hyppyrimäet, joista pienimmissä Volodja oli poikasena harrastanut mäkihyppyä. Sadan metrin suurmäen ruostunut runko törröttää edelleen pystyssä, mutta  ainankaan 25 vuoteen siitä ei ole hypätty.  K60,40 ja 20 ja 10 mäet olivat hyvässä kunnossa ja muovitettu äskettäin uudelleen. Mäissä oli ollut harjoitukset juuri ennen kuin tulimme Toksovaan ja tapasin mäelle fysiikkatreenejä pitämään jääneen hyvän ystäväni 47v veter.hyppääjä Konstantin Grigorjevin. -Automatka Siperiasta meni hyvin ilman ongelmia. Ralf nukkui kotonani la-su välisen yön ja sitten kävimme yhdessä tapaamassa Joosea ja hänen perhettään. Ehdin kuin ehdinkin sunnuntain iltapäivällä kangaslampilaisen ystäväperheen nuorimmaisen Pinja tyttären lakkijaisiin.
Kangaslammilta ajelin nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luokse Kuopion Itkonniemelle. Olin jännityksellä odottanut olisiko vuoden toukokuussa täyttänyt Toivo jo ottamassa ensi askeleitaan ja olisiko  viisi ja puolivuotias Eppu jo oppinut ajamaan ilman lisäpyöriä. -Toivo tallusteli tyytyväisenä pienten työntökärryjensö perässä, mutta ei vielä kiirehtinyt vapaasti kävelyssä. Eppu oli oppinut pyörällä ajamisen taidon. Hieman piti kuitenkin vielä auttaa alkuun.
Teimme Epun kanssa aamupäivällä kierroksen kaupungilla. Ensin juostiin ja hypättiin pituutta Väinölänniemen urheilukentällä sitten käytiin  leikkipuistossa,  Iltapäivällä vein Epun kerhoon joka kokoontui Valkeisen lammen rannalla Uppo Nallen leikkipuistossa. Itse ajoin etsimään rakennustarvikkeita.  Illempana alkoi ankara rakennustyö, tarkoituksena rakentaa pojille maja parin metrin korkeuteen sauna/autotallirakennuksen päätyyn. Antti oli hakenut Epun kerhosta ja kun tulin rak.tarvikkeiden kanssa pihaan piti tarttua toimeen välittömästi. Saimme Kaisan kanssa suostuteltua Epun sisälle tekemään suunnitelmia paperille, vaikka Eppu sanoikin, että hänellä on kaikki suunnitelmat päässään valmiina.
Lopetimme hommat yhdeksän maissa ja nyt ulkorakennuksen päädyssä on jo lankkuperustukset noin kahden metrin korkeudessa. Huomisaamuna jatketaan hommia. -Pitänee käydä ostamassa vielä lisää sahatavaraa, että saadaan majaan lattia ja seinät. Yritimme ehdottaa Epulle, että olisi tehty vain "Potemkinin kulissit", eli seinä vain julkisivun puolelle, mutta ehdotus ei saanut ilmaa alleen. Eppu vaati, että pitää rakentaa kunnon seinät joka puolelle sekä myös kattokin.
Minulla on aikaa rakentamiselle vielä pari päivää sillä isoveljeni Martin (79v) vaimon Annelin (74v) hautajaiset on Luumäellä tämän viikon perjantaina. Sain siskoni Anjan lähettämän suruviestin vielä ollessani Siperiassa. Vielä -90 luvulla Anneli oli kulkenut miehensä matkassa kilpailu-, ja harjoitusmatkoillakin, mutta pahan autokolarissa loukkaantumisen jälkeen joskus n 15v sitten Anneli ei enää toipunut entiselleen, eikä  suostunut lähtemään kotoaan juuri mihinkään.
Hautajaiset on Luumäellä tämän viikon perjantaina.

TIUKKA TALKOORUPEAMA TAKANA JA KUUDEN TKM:N KOTIMATKA EDESSÄ

Palasimme  tänää jo puoliltapäivin  "sivistyksen" pariin eli Minusinskin kaupunkiin   Suetukin kyläkirkon  tiiviiltä parin viikon talkoorupeamalta. Huomisaamuna viemme 7 hengen ryhmän Abakanin lentokentälle ja jatkamme kolmistaan Ralfin ja tulkki Vitalin kanssa LFF:n melko uudella Transitilla kohti kotimaata. Talkoohommat  Suetukin kirkolla sujuivat hyvin suunnitelmien mukaisesti. Räystäskourut ja syöksyrännit ovat paikoillaan samoin hulevesien ohjaus on hoidettu.  Kirkon kivijalkaan porattiin ja sahattiin tuuletusaukot ja poistettiin alapohjaan aikojen saatossa jäänyttä ja kertynyttä roinaa ja rakennusjätettä melkoiset määrät. Viimeisenä valmistui noin parikymppisten pietarsaarelaistyttöjen Mikaelan ja Melindan rakentama hyvin viimeistelty ja kaunis ulkohuussi(M+N). Tytöt myös maalasivat sen niin kauniiksi, että kyläpäälikkö Jan Kensup arveli että ehkä joku varastaa sen itselleen.  Rakennushommien lomassa tutustuimme kyläläisiin. Niin lapsia kuin aikuisiakin osallistui myös kaksiin viikonlopun talkoopäiviin maalaten kirkon aitaa ja siivoillen paikkoja. Talkoitten alussa pidettiin kirkossa alkuhartaus, kuten meidän kauempaa tulleiden kesken myös joka aamuiset hartaushetketkin. Kyläläiset osallistuivat myös jumalanpalveluksiin ja nuorten kanssa pelasimme taaskin pari ystävyysmatsia jalkapallossa. Noissa ystävyysotteluissa jaettiin kylän nuorisolle Pietarsaaren alueelta kerättyjä vähän käytettyjä futiskenkiä sekä lenkkareita.
Eilen kävimme porukalla Vitalin ja Karatusan 4h torvisoittoryhmän kanssa pitämässä Motorskojen kylän hautausmaalla jumalanpalveluksen. Vaikka kylän väkeä oli paikalla vain muutamia oli tilaisuus hyvin lämminhenkinen. Khra Vitali toimi liturgina, Kurt saarnasi ja Volodja tulkkasi. Sunnuntaina poikkesimme koko porukalla myös katsomassa Karatusan kirkkotyömaata, jolla on valitettavasti ollut pitkiä siesokkeja. Kirkossa on menossa sisätyöt, joitten osalta kirkon kattoon on nyt jo kaikkialle asennettu paloviranomaisten vaatimat kaksinkertaiset cyproklevyt. - Pari kolme viikkoa sitten Karatusan kirkkotyömaalla oli pidetty arkkitehti Jorma Laineen, kazanilaisen rak.firman johtajan Sergei Maikovin ja kirkkoherra Vitali Luchagovan toimesta työmaakokous, jonka jälkeen Jorma Laine kertoi meille, että kolmessa kuukaudessa nykyinen rakennusvaihe (ilman kellariosastoa) olisi valmis. -Mitään ei vielä ole tapahtunut. Toivottavasti aloittavat pian työt, sillä nythän on paras aika rakentaa kun on kesä.  Tänä aamuna poikkesimme Vitalin pappilassa, jossa meillä oli lämpimät jäähyväiset pappilan perheen kanssa. -Siunatkoon Kaikkivaltias Jumala koko tuota perhettä ja kaikkia muitakin paikallisia vastuunkantajia. Itse yritän kerätä pinehkön 3-4h talkooryhmän syys-lokakuun Siperian reissulle. Silloin on tarkoitus rakentaa Vitalin pappilan uusi lämpöeristetty ulkovarasto, joka tulee toimimaan myös askartelutilana ja yläkerran osalta myös lisämajoitustilana.  Khra Slava Shadrinin johtama ja diakoni Olegin avustamana toiminut Minusinskin seurakunta on nyt liitetty Karatusan seurakuntaan ja Minusinsk on näin ollen Karatusan srk:n toimipiste, jossa työskentelee Novosibirskista tänne muuttanut maallikkotyöntekijä Aleksei ( n 55v) yhdessä paikallisten seurakuntalaisten kanssa.