Kaura ja ruis tuovat terveyttä

Kuitu hillitsee painonnousua, hellii suoliston mikrobistoa ja alentaa kolesterolia. Monet pyrkivät laihduttamaan ja kohentamaan terveyttään supistamalla leivän ja muiden hiilihydraattien määrää ruokavaliossaan. Gluteeniton ja vähähiilihydraattinen ruokavaliot ovat ehkäpä uusin terveys- ja laihdutustrendi.

Ruokavalion kuitujen vaikutusta terveyteen on tutkittu paljon. Kuidusta saatavat hyödyt ovat hyvin monipuolisia. Itä-Suomen yliopiston uuden tutkimuksen mukaan ruis- ja kaurakuitujen lisääminen ruokavalioon tukee monin keinoin terveyttä, muun muassa hillitsemällä painonnousua, alentamalla kolesterolia, lisäämällä terveyttä edistävän mikrobiston kasvua suolistossa ja vähentämällä maksan rasvoittumista.

Kun kuituja syödään monipuolisesti, erilaiset terveyttä tukevat aineenvaihduntareitit aktivoituvat ja elimistö saa laajakirjoisesti hyötyjä. Kuituja pitäisi syödä 25-35 grammaa päivässä. Hyviä kuidun lähteitä ovat täysjyväleipä, puuro, mysli, vihannekset, marjat ja hedelmät.

Niin sanottu tyypillinen länsimainen ruokavalio sisältää paljon rasvaa ja vähän kuituja. Se yksipuolistaa suolistossa asuvien mikrobien lajikirjoa, ja monesti edesauttaa haitallisten mikrobien kasvua. Energiatiheä ruokavalio on vaikuttamassa myös matala-asteisen tulehduksen riskiin.

Kun vapaaehtoiset koehenkilöt ovat syöneet paljon ruista, heidän sokeriaineenvaihduntansa on parantunut, matala-asteinen tulehdus lieventynyt ja vyötärö kaventunut.

Jotta kuitujen hyvät vaikutukset saataisiin helpommin hyödynnettyä, niitä kannattaa syödä monipuolisesti. Suomessa kuituja saadaan tehokkaasti täysjyväviljasta, joka sisältää suhteessa enemmän kuituja kuin esimerkiksi hedelmät ja marjat. Täysjyväleivän lisäksi täysjyväviljoja kannattaa syödä vaikkapa puuron ja myslin muodossa.

  

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.7.2020, kuvat Pixabay

Elämää maalla 96.

 

Kun minulla oli virtsaumpi melkein puoli vuotta, sairastin virtsarakontulehduksen neljä kertaa. Sanotaan, että vatsan mikrobisto kärsii vuoden yhdestä antobioottikuurista -  minulla siis neljä vuotta! Join myös kahteen tulehdukseen karpalomehua. Mutta varoituksen sana: ei se yleensä riitä. Tarvitaan antibioottikuuri. Opin sen kantapään kautta.

Olen syönyt hapankaalia niin, että korvista tursuaa. Kyllästynyt makuunkin - mutta silti syön. Juon piimää, jota en ole aiemmin juonut ruuan kanssa. Maustamaton jugurtti menettelee marjojen kera.

Pelkään, että minulle tulisi taas virtsarakontulehdus ja virtsaumpi. En todellakaan luottaisi karpalomehuun. Menisin heti lääkärille.

Tuli lämmitykseen uusi pellettisäkki. Pellettitakkaa keittiössä lämmitetään niillä. Siitä on hormi myös yläkertaan. Säkin tyhjentäminen miehen kanssa vaati kärsivällisyyttä. Moneen kertaan ajattelin lopettaa. Mutta en. Sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä.  Säkki on valtavan kokoinen.

Olen kirjoittanut täällä aiemmin, etten pidä kampaamosta, hammaslääkäristä - ei kivun takia - vaan ahdistun näissä, koska olen täysin avuton. En voi paeta. Kaikki hammaslääkärin värkit suussani tai kampaamosta puolet hiukset leikkaamatta.

Sama koskee jalkahoitoa. Olisin taas ahdistunut, mutta en voisi paeta. Noh, minulla oli viime perjantaina jalkahoito. Diabeteksen takia siinä pitää käydä ainakin kaksi kertaa vuodessa.  Ennen hoitoa ystävä sanoi, että nauti siitä. Mitäkö, minäkö nauttisin?

Jalkahoitaja laittoi ensiksi jonkinlaiseen sankkoon lämmintä vettä. Lioteltiin vähän aikaa siinä jalkoja. Sitten hän alkoi leikata kynsiä. Lopusta en muista mitään, koska nukahdin. Heräsin siihen, että hoitaja sanoi nyt herätys. Olin siis rento hoidossa. Hoitaja sanoi, että jalkani ovat hyvässä kunnossa, eikä ole varpaiden välissä haavoja.

Viime kerralla kampaajalla nukahdin myös, kun hiuksia pestiin, päänahkaa hierottiin, kulmat siistittiin ja värjättiin.

Minä siis olen oppinut nauttimaan, vaikka minua koskee vieraat kädet, enkä pääse tilanteesta pakenemaan. Tämä on minulle iso saavutus. Harkitsen nyt myös kosmetologia 30 vuoden jälkeen. Saas nähdä. Tämä hoitojen pelko johtuu lapsuudestani ja osittain turvattomasta, välttelevästä kiintymyssuhteesta. Olen  miettinyt, miettinyt tätä paljon.

Hapanjuurileivonta jatkuu. Tätä kirjoittaessani reissumimmien ruisjuuri on kohoamassa. Viime viikonloppuna raskiin leivottu ruislimppu onnistui ensi kertaan. Voi että olin onnellinen! Leivoin myös ranskalaista maalaisleipää.

Näiden vaaleiden leipien leipominen on tavallaan helpompaa, kun ei tarvitse tehdä raskia. Vaan kohotetaan juuri purnukassaan kaksi kertaa ja siten taikina sekoitetaan, kohotetaan, taitellaan ja sitten pääse viimein leipomaan, jossa on omat kommervenkkinsä. En kuvaile tässä niitä kaikkia.

Olen alkanut pitää talvesta, koska nyt on lunta, joka valaisee hämärässäkin. Lenkkejä on kivempi tehdä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

           Ensimmäinen onnistunut hapanjuuri ruislimppuni.

Mikromuovi päätyy aivoihinkin

 

Tuoreessa amerikkalaisessa tutkimuksessa muovia löytyi aivoista jopa enemmän kuin muista tutkituista elimistä.Aivojen otsalohkon näytteisiin muovia oli kertynyt peräti 7-30 kertaa niin paljon kuin maksaan ja munuaisiin.

Suurin osa aivoista löytyneestä muovista oli polyeteeniä, josta valmistetaan esimerkiksi muovipusseja, elintarvikepakkauksia ja pesuainepulloja.

Ihminen saa sisäänsä muovia myös ruuasta, juomavedestä ja hengitysilmasta, kosmetiikasta ja tekokuituvaatteista.

Nyt julkaistussa tuoreessa tutkimuksessa tutkijat mittasivat useilla menetelmillä muovin määrää aivoissa, maksassa ja munuaisissa. Näytteitä oli 91 vainajaa, joista useimmat olivat kuolleet vuonna 2016 tai 2024.

Muovin määrään ei vaikuttanut vainajien ikä, sukupuoli tai etninen tausta.

Viime vuonna kuolleista vainajista muovia oli 50 prosenttia enemmän kuin kahdeksan vuotta sitten kuolleista.

Dementoituneiden vainajien aivoissa muovia oli selvästi enemmän kuin muilla. Erityisesti sitä oli aivoverisuonten seinämissä ja immuunisoluissa.

Miten haitallista mikromuovi on ihmiselle ja mikä määrä on vaaraksi, on toistaiseksi epäselvää.

Viime vuonna italialaiset tutkijat havaitsivat tärkeässä tutkimuksessa, että ihmiset, joiden kaulavaltimoihin oli kertynyt mikromuovia sisältävää plakkia, saivat todennäköisemmin sydäninfarktin tai aivohalvauksen kuin ne, joiden valtimoplakista ei muovia löytynyt.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.2 2025, kuvat Pexels

Pakko-oireinen sekoittaa tunteet ja todellisuuden

 

Pakko-oireinen häiriö eli OCD on mielen sairaus, jonka näkyvät oireet vaihtelevat huomattavasti ihmisestä toiseen. OCD:n oireita ovat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot, jotka ovat epämiellyttäviä, toistuvia ajatuksia tai tekoja ja jotka aiheuttavat ahdistusta ja vievät paljon aikaa. Häiriön yleinen oire on esimerkiksi bakteeripelko, jolloin ihminen voi pestä käsiään jatkuvasti. Oireita voivat olla myös muun muassa tarve tarkistaa lukkoja ja hellannappuloita, liiallinen siivoaminen ja peseminen, järjestely tai laskeminen.

Jos pakkoajatukset saavat vallan, mieli hylkää sekä havainnot että maalaisjärjen ja keskittyy pahimman kuvitteluun, vaikka sen toteutuminen olisikin yhtä epätodennäköistä kuin kesän tulo talven keskelle.

Häiriön hoitoon erikoistunut psykoterapeutti Iiro Hartikaisen mukaan OCD juontuu esimerkiksi geneettisestä alttiudesta ja neurobiologiasta. 

Hartikaisen mukaan pakkoajatusten taustalla vaikuttaa myös ilmiö nimeltä pahin mahdollinen minä. 

Silloin ihminen pelkää paljastuvansa esimerkiksi huolimattomaksi, vaikka olisi todellisuudessa hyvinkin huolellinen.

Ihminen voi muun muassa kuvitella aiheuttaneensa itselleen tai läheisilleen sairauden siksi, että on pelännyt sellaista. Pakkotoiminnoilla hän yrittää estää pelkonsa toteutumista. Kunkin ydinpelko määrittelee oireet ja pelon kohteet, Hartikainen sanoo.

Meistä jokaisen mielessä käväisee joskus pakkoajatusten tapaisia ajatuksia. Tämä ei tarkoita, että sairastaa pakko-oireista häiriötä. Tavallisen ahdistuksen ja pakko-oireisen häiriön erottaa toisitaan selvästi oireiden vakavuus.

"Varsinainen sairaus eli OCD-sairaus on tärkeätä erottaa arkisesta ajatusten pyörittelystä, ja sillä OCD tuottaa huomattavaa kärsimystä."

OCD:n hoitona on tavallisesti lääkitys ja psykoterapia tai jompikumpi näistä. Onneksi usein hoito tehoaa  hyvin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.12.2025, kuvat omat

 

Elämää maalla 95.

                       Muistoja kesästä.

No, nyt on pyhät juhlittu. Tosin joulua juhlimme melko vähän. Oli ikävä 21-vuotiaana kuollutta tytärtä. Loppiaisena otimme vähät joulukoristeet pois. Kukat tietty jäivät. Rakastan hyasintin tuoksua.

Olen käynyt joulusta huolimatta säännöllisesti kuntosalilla. Olen oppinut, että 15 liikkeen jälkeen pitäisi pitää pidempi tauko, niin saleilu olisi tehokkaampaa. Tähän asti en kärsimättömänä ihmisenä ole pitänyt pitkiä taukoja. Aina oppii uutta.

Loppiaisena ajattelin kertomusta itämaan tietäjistä, jotka tulivat Bethelhemiin antamaan Jeesus-lapselle lahjoja. Kultaa, mirhaa ja suitsukkeita. Tuota mirhaa olen ihmetellyt, mitä se on. Pitäisi googlettaa. Jaaha, se on kumikvartsia. Öljystä, viinistä ja hyväntuoksuisista yrteistä valmistettu paksu neste.

On myös nuutinpäivä 13.1, jolloin viimein siivottiin joulukoristeet pois. Tämä juhla on lähinnä Länsi-Suomessa. Kun asuimme ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Kruunupyyssä, siellä vietettiin nuutin päivää. Lapset kiersivät talosta taloon samalla tavalla kuin pääsiäisenä, paitsi lauloivat ja saivat siitä palkkion.

Paljon aikaisemmin nuutinpäivänä nuoret miehet kulkivat talosta taloon vaatien viinaa tai olutta. Nuuttipukki oli pukeutunut väärinpäin käännettyyn turkistakkiin tai lampaan taljaan. Hänellä oli naamio. Nuoret miehet pitivät kovaa melua.

Ruotsinkielisellä pohjanmaalla oli erityistä jouluvalot, jotka oli hyvin, hyvin runsaita. Myös kodeissa oli hillittömästi joulukoristeita.

Ruotsinkielisellä pohjanmaalla en viihtynyt. Lähinnä siksi, että siellä puhuttiin ruotsia vahvasti murtaen - en ymmärtänyt mitään. Asuimme siellä miehen työn takia, ja minä hoidin pieniä lapsiamme. Ainoat kaverit sain seurakunnan lapsikerhosta. Nuoremmat ihmiset osasivat yleensä suomea tai puhuivat ruotsin ruotsia.

Onneksi saimme molemmat työpaikat Etelä-Savosta, jossa viihdyn. Täällä ei puhuta murretta kuten Pohjois-Savossa viännetään ja kiännetään. Paikan keskusta on pieni - liiankin pieni.

Olin tottunut suurempiin paikkoihin. Kun olin töissä Tanskassa Kööpenhaminan lähellä keskustojen suuruus oli omaa luokkaansa. Tanskassakin viihdyin.Tanskalaiset olivat hauskoja ihmisiä. Vitsailevaisia. Rentoja. Olisin viihtynyt siellä pidempäänkin. Sitten suomalainen ystävä halusi, että reppureissaisimme. Tuumasta toimeen. Kreikassa olimme töissä ravintolassa, jotta saimme rahaa lähteä Kaakkois-Aasiaan. Olin myös säästänyt Tanskassa.

Kaakkois-Aasiassa Thaimaassa, Malesiassa ja Vietnamissa. Oli ihanan lämmin. Hiki valui kasvoilta kävellessäkin.  Ennen Israelia reissasimme myös melkein kaikki Euroopan maat. Israelissa olimme kibbutsilla. Nyt en menisi mistään hinnasta      Israeliin. Vihaan sitä, kun se pommittaa Gazaa.

Koko maailmantilanne on tällä hetkellä paha. Amerikkalaiset hyökkäsivät jopa Venezuelaan. Öljyn takia. Ei pelastaakseen maan johtajaltaan. Trump on narsisti. Putin jopa psykopaatti. Pelkään.

Täällä on ollut rapsakkaa pakkasta monta päivää. Aamulla parisenkymmentä astetta päivällä noin 17 astetta. Uuneja pitää lämmittää ahkerasti ja pidempään kuin tavallisesti, jottei aamulla ole viileää.

Nyt lähden lumitöihin.

Epävarmuudesta

 

Epävarmuuden tunne voi tulee tilanteessa, jossa ei tunne oloaan turvalliseksi, sanoo psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Jaana Meunier.

"Jos kyky sietää epävarmuutta on huono, voi olla vaikea sopeutua muutoksiin ja saattaa lamaantua niiden edessä. Jos se on hyvä, voi säilyttää toimintakykynsä siitä huolimatta, että ei tiedä, mitä mutkan takaa löytyy."

Joskus epävarmuuden tunne jää päälle ja ajatukset täyttyvät uhkakuvista. "Tällaisesta jumista on kyse vaikkapa silloin, kun epäilykset pärjäämisestä sairauden kanssa kalvavat mieltä, vaikka sairaus on jo pitkäaikainen tuttu ja hyvässä hoitotasapainossa."

Jatkuva epäily ei ole hyvästä. Se voi aiheuttaa kroonisen stressin ja alkaa rajoittaa tekemisiä. "Epävarmuus voi johtaa esimerkiksi välttelyyn ja vitkasteluun. Se voi vaikeuttaa oman mielipiteen ilmaisua ja päätöksentekoa."

Epävarmuus voi johtaa myös ylihuolehtimiseen ja vaikeuttaa ihmissuhteita. Yksittäinen varoituksen sana voidaan tulkita välittämisenä, mutta toistuvana se menee kyttäämisen puolelle.

"Murehtiminen tai asioiden tekemättä tai sanomatta jättäminen, on ymmärrettävää, sillä ihminen uskoo siten estävänsä pahinta tapahtumasta", sanoo Meunier.

Herkille ihmisille pienikin epävarmuus aiheuttaa epävarman, levottoman olon. Vaikka olo on huono, sen taustalla oleva tunne on tarpeellinen. "Ellemme kokisi lainkaan epävarmuutta, saattaisimme tehdä harkitsemattomia päätöksiä."

Epävarmuus saattaa pelastaa vaikkapa vararikolta tai ihmissuhdesotkuilta.

"Epävarmuuden tausta on ajassa, jolloin ihmisellä oli saaliseläimenä syy pelätä pimeää. Jokainen pimeässä kuultu risaus saattoi tarkoittaa, että joku on hyökkäämässä kimppuun", Meunier kertoo.

Aivot ovat edelleen keräilijä-metsästäjä ihmisen aivot, ja ne reagoivat tuntemattomiin asioihin samoin kuin aikanaan pimeään. Tuntematon asia laukaisee edelleen ikiaikaisen taistele ja pakene -rektion: hengitys tihenee, kädet kostuvat hiestä ja sydän sykkii aiempaa nopeammin.

"Samalla huomio alkaa poimia ympäristöstä ja itsestämme asioita, jotka tukevat käsitystä vaarasta. Saatamme esimerkiksi tulkita  tihentyneen sydämen sykkeen merkkinä sairaudesta."

Koska elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, omaa kykyä sietää epävarmuutta kannattaisi kehittää. "Kannattaa pysähtyä sellaisen asian ääreen, joka estää itseä toistuvasti tekemästä itselle tärkeää asiaa", Meunier neuvoo.

Jos oppii tunnistamaan itselle epävarmuutta aiheuttavat tilanteet ja tekijät, on helpompi ymmärtää itseään ja muuttaa käytöstään.

"Epävarmuuden tunne on osa ihmisyyttä. Sen hyväksyminen vähentää tunteeseen liittyviä kehollisia reaktioita. Kun keho rauhoittuu, mieli seuraa perässä. Epävarmuuden tunne helpottaa ottamaan askelia sitä kohti", Meunier sanoo.

Epävarmuuden selättäminen

Kykyä sietää epävarmuutta kannattaisi alkuun harjoitella tavalla, joka ei herätä suuria tunnekuohuja. Kun epävarmuus estää tekemästä asioita, asioita voi harjoitella aluksi mielessä.

"Tarkoituksena ei ole suorittaa mielikuvissa itseä huolestuttavaa tai jännittävää tilannetta alusta onnistumiseen saakka, vaan kuvitella itsensä tilanteeseen."

Jos vaikka paluu pitkän tauon jälkeen tuttuun harrastukseen tai yhdistystoimintaan pelottaa, voi kuvitella hetken, jolloin astuu sisään jumppasaliin tai kohottaa käden puheenvuoron merkiksi. "Hakkaako sydän? Tuntuvatko jalat ja kieli kömpelöiltä? Heikottaako?"

"Omalta mukavuusalueelta poistuminen tuntuu mielikuvissa pahalta, sillä se herättää samoja tunteita kuin tositilanne. Välttely ei kuitenkaan pidemmällä tähtäimellä auta, vaan voi päinvastoin voimistaa ahdistusta, jolloin itselle merkityksellisten asioiden tekeminen muuttuu vaikeammaksi."

Vaikeassa tilanteessa voi rauhoitella itseään toteamalla, että tilanne menee ohi. Tunteet tulevat ja menevät, mutta laantuvat aikanaan. Kehoa voi tyynnytellä rauhallisella hengityksellä.

"Aloita hengittämällä pitkään ulos, anna sitten keuhkojesi täyttyä luonnostaan ja pidennä taas uloshengitystä", Meunier neuvoo.

Mitä enemmän altistaa itseään vaikeille tilanteille, sitä helpommaksi ne tulevat. "Aivot oppivat, ettei tilanteessa ole oikeasti vaaraa. Taistele ja pakene reaktio vaimenee."

Mielikuvista voi siirtyä tositilanteeseen sopivin kokoisin, hallittavissa olevin askelin. Voi mennä ensin vaikkapa kuntosalille ja vain kurkistaa jumppasalin puolelle.Voi ottaa mielessä pidempään olleen asian alkuun tutumpien ihmisten kanssa.

"Kun epävarmuutta aiheuttava tilanne toistuu riittävän monta kertaa, odotuksemme sitä kohtaan muttuvat", Meunier kannustaa.

Lähteet: Diabetes 6.12.2025, kuvat omat

Kolesterolilääkkeet saattavat ehkäistä syöpiä

 

Kolesterolin pienentämiseen käytetyt statiinilääkkeet näyttävät pienentävän riskiä sairastua maksasyöpään. Tämä tuli esiin amerikkalaisen Harvardin yliopiston tutkimuksessa, jossa oli tietoja 16 000 ihmisestä.

Maksasyövän riski pieneni tutkimuksen mukaan "merkittävästi". Statiinit pienensivät myös kroonisen maksasairauden etenemistä eli maksan  toiminnan huononemista.

Tulos on kiinnostava jo siksi, että Suomessa on vastikään havaittu statiinien käytön vähentävän riskiä kuolla eturauhassyöpään. Näillä yleisillä lääkkeillä saattaa olla siis muitakin hyötyjä kuin kolesterolin haittojen hillitseminen.

Tulokset tukevat ajatusta, että statiineja voisi mahdollisesti käyttää ennaltaehkäisemiseen maksasyövän kehittymistä ja maksan toiminnan heikkenemistä kroonisissa maksasairauksissa.

Statiinien vaikutuksen mekanismi jää pohdittavaksi.Voi olla, että statiinit hillitsevät maksan vaurioitumista. On harvinaista, että maksasolusyöpä syntyy terveessä elimessä. Tavallisesti kirroosi on jo kehittynyt.

Maksasyöpään sairastuneista yli yhdeksällä kymmenestä maksa on vaurioitunut kirroosin tai maksan lievemmän kroonisen sairauden takia.

Maksan rasvoittumisen suurimmat riskitekijät on alkoholinkäyttö tai liikalihavuus. Rasvamaksa saattaa johtaa maksavaurioon tai kirroosiin. Yli neljäsosa suomalaisista sairastaa rasvamaksaa.

Statiinien suojavaikusta voisi selittää juuri se, että maksayövät useimiten ilmaantuvat syystä ja toisesta vaurioituneeseen maksaan. Yleinen syövälle altistunut sairaus on krooninen virusperäinen B-, -C ja D-hepatiittivirusten aiheuttama.

Tutkimuksessa oli dataa 16 500:sta yli 40-vuotiasta henkilöistä, joilla oli havaittu krooninen maksasairaus, mikä yleensä johtuu haitallisen sidoskudoksen lisääntymisestä.

Maksasyöpä on vaikeaa hoitaa, jos sitä ei havaita varhaisessa vaiheessa. Sairastuneiden viiden vuoden suhteellinen elossaololuku noin 10, jos esimerkiksi eturauhassyövän ennuste on yli 90.

Lähteet: Helsingin Sanomat artikkeli hävinny, kuvat omat