Kuukausipäivitys -heinäkuu??

Tähän päivitykseen meni taas viikko että hurahti. Tämä kesä on mennyt koiran hoitamisessa ihan täysin. Se sai kauhean bakteeritulehduksen, joka levisi ja levis sekä oli sellaista visvaista märkää. Puoli koiraa on nyt karvaton, mutta ei enää verinen ja visvainen.

Eli puutarha on saanut tulla toimeen omillaan, kun arki-iltoina koiranhoito on ollut ykkäsprioriteetilla.

Senpä vuoksi onkin ihan yllättävää että se on kukkinut ja ollut aika kivan näköinen pitkin aikoja. Tänä vuonna on oikeastaan ekaa kertaa nähnyt, että värit vaihtuu eri kukinta-aikana, näinhän jotenkin yritin hiukan miettiä (siis joskus, sittemmin istutukset ovat ryöstäytyneet hallinnasta).

Kaikki jakamani kuunliljat ovat kasvaneet hyvin ja nyt ovat kukassakin.

Tämän kuvan otin oikeastaan tuon liljan takia :-)

Jotkut kesäkukat pitävät vielä pintansa, esim tämä kaunisvärinen orvokki. Petunia erityisesti miljoonakellot näyttävät olevan tosi sitkeitä. Niitä siis lisää ensi vuonna!

Kalla kukkii jo toistamiseen tai kolmatta kertaa, kanssa mun kestosuosikki kesäkukissa.

Olihan se tässä setissä. Liljoihin olen nyt hurahtanut, taidan laittaa näitäkin lisää, kun hyvin vähäisesti näitä istutin (ja tietysti väärin paikkoihin, osa jäi muiden jalkoihin.).

Mun pensaskrassi, omat kasvantukset ovat kukassa vihannelaatikoiden reunalla.

Dahliat ovat kyllä kanssa hienoja. Pitää yrittää talvehdittaa nuo juurakot, kun niihin menee ihan huomattava summa, jos aina ostaa uusiksi laiskuuttaan.

Tämä äitienpäviruusun kokoinen ja tyyppinen pikkuruusu on kukkinut kanssa ainakin tuplakerran ja edelleen punaisena antaa pirteyttä puutarhaan. Pääävärejä nyt onkin punainen ja valkoinen (kuutamohortensiat ja joku toinen hortensia, jota en taaskaan muista ilman tarkastusta).

Kukkakoko jotain vajaa 20 cm :-)

Kaktusdahlia, nämä oli hiukan vaatimattomampia, mutta ihan mielenkiintoisia.

Ja jotkut mun kärhöistä viihtyvät. Tämä kiertää yhtä pihlajaa, itse asiassa kahta eri lajia. Tarpeeksi suojainen paikka ja juuret ovat varjossa, ei kuivu. Pihlaja näyttää erikoiselta kun runko on täynnä kukkia, hiukan eksoottiseltakin.

Alppikärhö on ihan hurjistunut kasvamaan, sääli että kukat ovat tällaisia minikokoisia ja vaatimattomia, eivät näy kauempaa.

Tässä koko komistus, mittaa ehkä korkeutta vajaa 2 m ja leveyttä 1 m.

Vastaavasti toisella puolella penkkiä on sitten tällainen yksivartinen, mutta siis hienot kukat.

Kokeilin yhden perennaistutuksen piristyksenä miljoonakelloja. Se onkin hyvä paikka, kun riittä kosteus ja kukat ovat aina kukassa. Tätä ei tarvi edes nyppiä, oikea laiskan puutarhurin ilo!

Jaa, hortensiat pitää kuvata, jahka sade lakkaa ja on päivä (kirjoitan tätä lauantai-iltana saunan jälkeen satessa...).

Piha kaipaisi siivousta eli kuolleita pois ja harventamista, mutta elokuu alkaa jo vähän laiskuttaa. Tänäkin vuonna taas voin todeta, että vihanneslaatikoistani hyödynnän parhaiten persijan, ruohosipulin, kiinansipulin, salaatit. Mutta moni muu yrtti saa kyllä kasvaa ihan koristeena. Tänään tosin keräsin setin erilaisia yrttejä pastakastikkeeseen ja olipa se hyvää ! Tässä suhtessa olisi kurinpalautuksen paikka.

Trädgårdsarbeten på svenska....

Uusi määritelmä pakkoruotsille on, kun tänään halusin kuunnella puutarhatöiden ohessa jotain viihdykettä radiosta. Seitsemän euron piharadion ainoa häiriötön kanava oli Vega tai joku Xtreme, eli ruåttinkielinen, niin pakko oli sitten tyytyä siihen. Hyvää asiaohjelmaa sieltä tulikin!

Tämän päivän päätehtävänä oli istuttaa kaikki, mitä en ole ehtinyt istuttaa:

- uudet taimet (selitys alla)

- saadut yrtit (kiitos Mervin!)

- omakasvatusbasilikat (kas vaan ne ovat edelleen hengissä, nyt jopa kaksi sirkkalehteä plus kaksi muuta alkua...)

Selitysosasto tässä: eilen koiran ulkoilutuksesta tullessani pihalla hääri Mies. Eli aiemmassa postauksessa mainitsemani toukkalumipakkoheisi ja etupihan kohta-kirvasyöty-kirsikka olivat saaneet huutia. Mainitsin nimittäin viikon alussa, että "nuo ovat kauheita ja ne pitäisi hävittää, kun en jaksa ja osaa niitä hoitaa. Miksi kotona pitäisi olla rumaa, kun voi olla kauinistakin?"

Ja kas, puutarhatonttuni oli jo sopinut naapuri-Joren kanssa niiden jatkohyödyntämistä jossain hehtaariplantaasilla (naapurin vanhempien joku maatilkku, jossa kasvatellaan milloin mitäkin...) eli mun poisheitetyt menivät nyt sitten vielä armokuurille uuteen paikkaan ja minulla oli siis kaksi hyvää Puupaikkaa tarjolla pihalla.

Pyrähdin siis puutarhoille vain todetakseni, että tarjolla oli ziljoona erilaista isoa ja pienempää tuijaa ja hedelmäpuita, mutta muuten ei ollut juuri mitään. Kun tässä puutarhahoidossani on se filosofia, etten osta mitään superkallista (kun jänikset syö, talvi raiskaa tai sitten jotain muuta kauheaa tapahtuu), niin valinta osui syreenin taimeen (halpa, valkoinen, tuoksuu) ja uutena tulokkaana vartettuun ruusuorapihlajaan (puunmallinen, yksirunkoinen, ei retkahda, uusi laji minulle).

Istutusapuna ja työnjohtajana toimi uskollinen puutarhakoirani Marski (...terveisiä Eevalle...).

"Mitä? Taasko sitä tehdään vain töitä eikä leikitä mun kanssa?"

Hain aamulla muutaman multapussin (plus mehikasveja/kivikkokasveja ja basilikan taimia). Kirsikan paikalle tuli siis ruusuorapihlaja ( Crataegus 'Paul's Scarlet'). Löysin sopivan 150 cm korkean, jonka sain roudattua tavallisella henkilöautolla vahingoittumatta kotiin.

Tässä pitäisi olla punaiset kukat kesäkuun loppupuolella. Sen pitäisi kasvaa noin 3-6 metriä korkeaksi ja 3-4 metriä leveäksi eli samaa kokoluokkaa kuin lähellä oleva rusotuomipihlaja (vai oliko se isotuomipihlaja...). Mehikasveja istutin tähän juurelle, että multa pysyisi kosteana. Tykkään noista, jotka tekevät noita ruusukkeita!

Yrttilaatikollani on tällainen elo tällä hetkellä. Minusta tuntuu, että paras tulos tulee valmistaimilla. Taimitarhalla oli jättisuuret basilikat 5 kpl yhden hinnalla, niin ostin yhden satsin ja omani istutin väleihin. Tästä kuvasta on vaikea erottaa mun esikasvatettuja...

Ihan tarpeeksi haastetta saada nämä pysymään elossa, jos sattuu kunnon helteet (tai sitten jos on hallaa...hahahaa).

Tein jo kuitenkin kesän ekan PUUTARHURIN PESTOni tällä viikolla ja olipa se hyvää tuorepastan kanssa (ihan Rainbow Kana- ricottajuusto versio keitettynä kasvisliemessä):

Mitoilla ei ole kauheasti väliä, mutta aloita näillä:

- yrttejä pari kourallista (rucolaa, basilikaa, persiljaa...)

- pinjan siemeniä (mantelikin käy pari rkl )

- parmesan raastetta puoli pussia (jotain 50 g)

- suolaa, pippuria

- öljyä ainakin 1 dl (luomuoliivi- tai auringonkukka)

- (valkosipulin kynsi tai pari ympäristöstä riippuen)

Tehosekoittimeen kaikki tai sauvasekoittimella paksuksi tahnaksi. Öljyllä voi ohentaa.

Siitä tulee sen verran, että kantsii laittaa pieneen hillopurkkiin, säilyy jääkaapissa kunnes syöty (no ainakin viikon). Ja on nam, omista yrteistä....

Tästä tarkkasilmäinen voi bongata mun minibasilikat (takarivistä), saas nähdä säilyykö ne hengissä tai kasvaako niistä satokelpoista tavaraa ollenkaan?

Ihmeheinät tuossa etualalla on mun esikasvatettuja kiinansipuleita. Sama juttu: olen esikasvattanut osan ja suorakylvänyt osan ja kaikki ovat tuollaisia riukuja. Tuleekohan niistäkään muuta kuin kuriositeetteja?

Heiden (heisin?) paikalle istutin siis valkokukkaisen puistosyreenin Tammelan Kaunottaren (syringa x henryi). Tämä on noin 70 cm korkea, joten saa kasvaa rauhassa.

Jaaha, pitää lähteä puutarhurin apulaisen kanssa lenkille!

Tehdyt työt:

- uusistutusta

Pitäisi tehdä seuraavaksi:

- lannoitekastelua

- jotakin muutakin oli mielessä, mutta heti katosi, kun en tehnyt keltaista lappua.... työ tekijäänsä neuvoo

Harvennustöitä riittää!

Viimeinen lomaviikkoni pyörähti käyntiin tällä viikolla ja se oli minulle itselleni paluu tänne peruspaikoille ja puutarhaan. Yllätyin iloisesti, että mies oli saanut pidettyä kasvit hengissä ja osa jopa oli kasvannutkin, vaikka hänellä oli edellinen superhelteinen viikko kastelutyövuoro, kun itse olin sukuloimassa. Mietin jo, että selkeästi hän oli taas miehisellä superpieteetillä kastellut kaikkea ja kaikkia säntillisesti ja paljon, niin että puutarha tuli paremmin hoidettua kuin mitä itse olisin viitsinyt/jaksanut. Mitenkähän saisi sen paremmin tähän mukaan?? Noh, hän on leikannut ruohot kyllä ihan mukisematta ja jos pitää jotain myrkyttää, ehkä ne ovat hänelle luontaiset hommat, kukat jäävät sitten minulle.

Jos jollekin on syntynyt mielikuva, että mun puutarhurointini olisi pelkkää onnistumista, niin voin lohduttaa, että ei ole! Kotona oleva lumipalloheisi on ollut kahtena aiempana vuonna selkeästi muurahaisten ja kirvojen herkkua, vaikka olen sitä suihkutellut mäntysuovalla ja jollain koristekasvimyrkylläkin. Tänä vuonna sen kimppuun sitten kävi joku toukka juttu. Eli klassisesti aika kuollut tapaus.

Eilinen suururakkani oli kitkeä kaikki kukkapenkit. Lähinnä se lähti liikkeelle siitä, että oli jo tarve siistiä tulppaaniraadot pois, joten samalla nyvin jotkut rikkakasvit sekä muutaman ylenkasvaneeen mm. malvaa pois. Roskaa tulikin kolme kukkurallista kottikärryllistä ja työaikaakin sain taas menemään jonkun kolme tuntia plus roskien vienti kaatikselle saman tien.

Nyt penkit ovat taas ojennuksessa ja kasvaneet ja kukkivat kasvit tulevat oikeuksiinsa.

Pionit ovat kovin kranttuja kasveja. Tähän penkkiin istutin eka vuonna (v. 2006) ainakin 2 kpl pioneja, kumpikin ovat kadonneet sen sileän tien, eli eivät ole nousseet uudestaan. V. 2007 istutin jälleen yhden pionin.

Ja nyt 2011 sitten mulla on hyvässä kasvussa versio jossa on oikein komean punaista enteilevät nuput.

Vasta muutaman kesän harjoittelun jälkeen olen alkanut ymmärtämään sen, että kukkapenkissä pitää olla a) joko vain sitkeitä ja vaatimattomia lajeja tai sitten b) kerroksellisuutta siten, että ne herkät pääsevät kasvussa vauhtiin aina uudella kasvukaudella.

Ja nuo tulppaanithan luovat sen sopivan varjon ja suojan näille herkille. Ehkä tuo pioni nyt mut palkitsee tästä opista?

Tähän penkkiin aurinko alkaa paistamaan vasta alkuiltapäivästä kunnolla ja se tarkoittaa sitä, että esim. irikset jo kukkivat etupihalla, mutta tässä nämä ovat nyt oikein hyväsä vedossa.

Saman penkin toinen laita: iloiset päivän liljat sekä kevätpikkusydämiä.

Parin viime viikon aikana kasvit ovat todella kasvaneet ja joissakin mun penkeissä alkaa olla aika runsasta. itseäni miellyttää yhdistää punalehtistä kasvillisuutta osaksi muuta. Tässä takana on (mainitsin tästä jo aiemmin tänäkin kesänä) purppurahappomarjaa, saniasta, jättipoimulehteä ja joku syreenilajike, anopilta saatua kantaa.

Viime vuonna jaettuja kuunliljojani, ne ovat päässeet hyvää kasvuun. Ja grandiflora rohodokin kukkii.

Tiny timiä kokeilen tänä vuonna omissa ruukuissa (siis minitomaattilajike), josko paikka olisi lämpöisempi ja valoisampi (vai pitääkö jotenkin vielä suojata?).

Sama penkki toiselta kulmalta: tällä hetkellä mulla on sininen ja violetti valtaväreinä, jonkun verran keltaista ja valkoista, eli taas ihan erit värit kuin pari viikkoa sitten tulppaanikaudella.

Tämä calla on mun suosikki kesäkukka, sen lehdet ovat hienot, isto ja vihreät, kukat salaperäiset ja monimuotoiset.

Tämä kävisi jo screensaveriksikin!

Tehtyjä töitä:

- penkkien siistiminen ja tulppaaniroskien poisottaminen

- pientä yleisharvennusta penkeissä niiden kasvien osalta, jotka röhöttävät minne sattuu

Sutinaa puutarhassa

Huolimatta siitä, että ilmat ovat vaihdelleet ollen välillä tosi lämmintä (kuten viikonloppu) tai viileää (kuten tänään, sain tehdä puutarhahommia takki ja svetari päällä), kasvukausi on selkeästi käynnissä. Muutkin kuin tulppaanit alkavat osoittaa elonmerkkiä. Yksi ilahduttava kokonaisuus on mun irikset. Niitä on parissa istutuksessa ja ne näyttävät kasvattavan joka vuosi enemmän kukkia muodostaen sellaisen vinkeän ympyrän. Ensimmäiset aukovat kukkiaan.

Tämän kevään väri mulla tuntuu olevan kestosuosikki keltainen (energiaa!!!, optimismin väri), fuksiaa (universaali rakkaus ), violetteja (luovuus, herkkyys ) ja valkoista (viisaus ja puhtaus ). Tulppaanipuoli olikin sitten punaista (energiaa, iloisuutta ), vaaleanpunaista (lempeyttå ja empatiaa ) ja keltaista.

Yllättäen profeetankukan kanssa nämä muodostavatkin sopivan vastaväriparin :-)

Miehellä oli taas joku hyvä hetki. Makasin maanantaina ihan ryytyneenä sohvanpohjalla (piti valvoa edellinen ilta Varg Veumin kanssa) ja se oli sillä aikaa pusannut kasaan mulle reunat yhteen istutukseen, jonka laitoin viime vuonna. Mä sieltä sohvanpohjalta kun tokenin koiran iltapisutukseen, rupesin sille sanomaan, että se laatikkokin varmaan pitäisi laittaa jos multaa meinaan ostaa. Ja se olikin sen siinä jo tehnyt jo alkuillasta!

Roudasin sitten puoli kuutiota uutta multaa (laatikko on 2.5 x 1.5 m) eilen ja tänään sekä tänään istutin siihen kulmiin mansikoita, yhden maksaruohon ja koristeeksi nuo pari petuniaa. Muut jututhan olivat jo valmiiksi.

Ihailin tovin aikaansaannoksiani (-mme) ja kuuntelin rakkautta ja romantiikka eli Danielle Steelin Uutta aamua (audiokirjat sopivat hyvin puutarhanlaiton kanssa yhteen) varaston portailla istuen.

Yrttitaimien metsästyksessä olenkin jo sitten myöhässä. Ne perussuosikit ovat jo ilmeisesti mennet, jäljellä on vaan ihmejuttuja. Tarvisin muutaman persiljan taimen (omatekoista pestoa varten).

Omasta takaa pitäisi tulla basilikaa (edelleen hengissä!) ja sitruunamelissaa (samoin). Istutin yksittäisiä juttuja tuohon, ettei ole niin tyhjää: timjamin, oreganoa, lipstikkaa.

Saniaiset ovat terhakkaasti runsastuneet. Viime vuonna jäniksien raatelema ja kokonaan alasleikkaamat punertavat pensaat voivat hyvin.

Kerrotut tulppaanit ovat tänä vuonna olleet erityinen ilon aihe.

Ansikka ja kevätpikkusydän täydentävät tulppaanien loistoa.

Ei ihme että joskus 1600-luvulla tulppaaneista maksettiin isoja rahoja, ne olivat melkein kuin pankin vakuus.

Ensi vuodeksi pitää satsata näihin kerrottuihinkin.

Ja kirsikat kukkii! Joskohan eka kerran saisin sen verran, että voisin kokeilla purkillista omaa hilloa. Nyt olisi se kirschsteinentferner, siis virallisesti, kirschentsteiner (saksaa lukeneille sanaleikki, eka oli insinöörin oma sana, jälkimmäinen se virallinen, Hyvin sisko sai tuotua mulle sen Saksasta).

Alppikärhö on ainoa mun kärhöistutuksesta, joka on talvehtinut ja se onkin sitten ihan vallaton. Ainakin kymmenen jollei kaksikymmentä uutta alkua, mutta en tiedä miten tämän nyt tukisin, yksi keppi on liian vähän.
Enkä tällä kertaa ole tappanut vuokkoakaan, sitä ainuttani.

Tuoreet tulppaanit

Olihan se pakko iltatoimien yhteydessä käydä ottamassa ne tämän päiväiset kuvat! Koirakin alkaa taas jo tottua förmannin rooliinsa (etenkin kun palkkiona on keksejä) ja alun haparoinnin jälkeen taas muistuu mieleen tontin rajat.

Istutin viime syksynä darwinpenkkiin vaalean punaisia, keltaiset ja punaiset ovat aiemmalta vuodelta.

Uskollinen kevätvuohenjuuri ja yksi amppelipetuniani.

Todella utuisen vaaleanpunaisia, valkoisin reunoin.

Puutarhan yllätys eli helmililjat ovat edellisvuotisia, valkoiset ja punaiset tulppaanit viime syksyltä. Viime vuonna muistaakseni ei juuri nousseet nuo helmililjat ollenkaan!

Joko saan sen keksin???

Joo, ihan kivoja tulppaaneja, mutta voisit jo tulla harjaamaan. Koiran harjauskivi on tärkeä puutarhan elementti :-)


Muutama erikoisempi värimuunnelma, tosi hienoja. Vahinko, että nämä oli yksikkötavaraa, joten ei raskinut ostaa ziljoonaa....

Ehkä tämä kuvakavalkaadi hiukan kertoo alkaneesta väriloistosta!