Joulukoristeet

 Pohjoismaat voittaa joulukoristeissa, meillä on eniten suomalaisia, tanskalaisia ja ruotsalaisia joulukoristeita

Uusia koristeita sain tänäkin vuonna syntymäpäivälahjaksi.

Kun kesän remontissa innostuin viemään paljon kamaa kadulle ja sillä oli hyvä menekki (silloin en vielä tiennyt, että on oikeastaan kielletty laittamasta mitään kamaa kadulle roskispäivän ulkopuolella, se on „laitonta jätehuoltoa“) sain nyt aikaiseksi tyhjentää joulukoristemäärääni. Katumme varrella on päiväkoti ja joulukoristeille löytyi ottajia.

Yksi koriste, josta en koskaan luovu, on pari viikkoa sitten tuonilmaisiin siirtyneen  pitkäaikaisen blogiystäväni Clarissan tekemä savikoriste, se tulee löytämään aina kunniapaikan kodissani❤️

Joulutorilla

 En kovin usein käy joulutoreilla, koska useimmilla myydään vaan krääsää, mutta eilen oli lehdessä suositus käsityöläisten joulutorista komean linnan pihassa ja lähdimme sinne eikä petytty. 

 

Meroden linna on alunperin 1100-luvulta, mutta on kärsinyt paljon sodista ja paljon on jouduttu kunnostamaan

 Tässä kuvassa oleva ylimmäinen ikkuna aukesi pimeän tullen ja sinne ilmestyi elävä enkeli toivottamaan vieraille saksaksi, ranskaksi ja englanniksi hyvää joulunalusaikaa

Paljon oli myynnissä käsityöläisten tuotteita, joulukoristeita, koreja, koruja, neuleita, ruokia jne

ensi vuonna uudelleen❤️

Suruviesti joulua odotellessa

Jos alkaa ahrista, ota vinkist vaari: Ripottel kardemummaa uunipellil ja lait pelli vartiks uunii 75 astesse.

Ja sit viäl!

Kastel vanha villasukka Toluhu

ja heit sukka soffa al.

Istu ja nauti elämäst ilma joulustressii:

Talo tuaksu tuarelt pullalt ja juur siivotult.

Pimiä o kuiteski.

(tekijä tuntematon)

Tuon loitsun sain 17v sitten blogiystävältäni C:ltä. Kun en ollut pitkään aikaan kuullut hänestä mitään, lähetin toissailtana sähköpostiviestin ja kyselin kuulumisia. Eilen sain hänen tyttäreltään viestin, äiti oli kuollut juuri sinä iltana kun viestini tuli. Mikä yhteensattuma! Täällä palaa nyt ensimmäinen adventtikynttilä hyvän blogiystävän muistolle ja joulukuuseen ripustan hänen tekemänsä keramiikkakoristeet❤️

Viime viikolla

 sain vieraakseni yhden vanhimmista lapsuuden ystävistä ja meillä riittikin puhumista

Kiertelimme kaupunkia, oli ihan kiva sää vaikka onkin jo marraskuu ja askelmittariin tuli usein 12km.

tuomiokirkossa

Trianglen tornista on hieno maisema kaupungille

Kävimme tietenkin myös vanhassa roomalaishaudassa, joka on aivan lähellä meidän kotia.

Suomalaistytölle tuli muutenkin ihmeellistä nähtävää, kun satuimme oluttupaan, jossa istuimme drag queenin viereisessä pöydässä ja vanhat paikalliset keikkuivat ja lauloivat karnevaalilauluja.

Eilen lähdimme taidemessuille ja siellä riitti taas katsottavaa ja mielestämme tällä kertaa paljon kivaa nähtävää, mm. Otto Dix‘n työmies ja morsian, hinta 95000€

 

tai Botero, siinä ei tainnut lukea hintaa eli se pitää kysyä myyjältä

Tämä taulu on Anselm Kieferin „Herbsttag“ eli syyspäivä, omistettu Rainer Maria Rilken samannimiselle runolle

Kaikista eniten pidimme japanilaisen taiteilijan VÄRIKYNILLÄ tekemästä isosta taulusta

ja Andy Warholin Kölnin tuomiokirkko on melkein yhtä hyvä kuin tuolla edellä oleva valokuvani (:-

Marraskuussa alkaa jouluruusuni aina kukkia❤️

Gdanskin kautta Kyprokselle

 Oikeastaan oli puhuttu Gdanskissa käymisestä, mutta kun lennot oli kalliita ja huonoon päivänaikaan, muutettiinkin suuntaa ja lähdettiin ystäväparin kanssa Kyprokselle. Lensimme Larnacaan ja sieltä jatkoimme vuoka-autolla Paphlokseen, jossa asuimme viisi päivää ja toiset viisi päivää olimme Nikosiassa. Mehän emme ole mitään rantalomailijoita eli emme tarvitse hiekkarantaa. Sää oli täydellinen, aina 25-30C ja sininen taivas. Asunnot kummassakin paikassa oli täydelliset ja pidimme ihmisistä ja nautimme kaupunkien siisteydestä, Saksa voisi ottaa mallia. Ihmiset oli todella ystävällisiä ja kaikki puhuvat tietenkin englantia. Huomasin tässä juuri, että en ole kovin paljon kuvia ottanut, mutta tässä muutamia

Paphos

Menimme myös demarkaatiolinjan läpi turkkilaiselle puolelle. Tuli vähän mieleen Berliini. Turkkilainen puoli tuntui rajalle hyvin rähjäiseltä, mutta sitten menimme bussilla Girnen rantakaupunkiin ja siellä oli siistimpää ja saimme herkullisen kala-aterian.

                                  Kakopetria

Poikkesimme Omodoksen kylään ja kappas vaan, maailma on pieni, törmäsimme siellä pariskuntaan, johon tutustuimme kolme vuotta sitten Israelissa.

28.10 oli Kreikan kansallispäivä, ns. Ochi-päivä ja kaikkialla oli marssia ja musiikkia. 

Jännitysloma vieraille ja itsellekin

 Olimme suomivieraiden kanssa Moselin laaksossa ja alku oli erikoisen jännittävä. Päätimme kiivetä vastapäiselle kukkulalle katsomaan linnan rauniota.

Kulkijoille oli laitettu hauska infotaulu, jossa kerrotaan miten kauan menee minkin luontoon heitetyn roskan maatumiseen. Esineille on annettu hauskat nimet, esim. Covidmaski oikealla on Maultäschle, joka on sananmukaisesti turpalaukku, nimi on tunnettu svaabilaisten raviolista. 450v kestää sen lopullinen häviäminen luonnossa.

Tässä vaiheessa meitä vielä nauratti, mutta kun olimme kiivenneet puoliväliin, ei enää naurattanut, sillä ylhäältä alkoi kovalla jytinällä pudota isoja kiviä alas polulle. Kenkääni osui yksi, mutta onneksi oli paksu kenkä jalassa, muuten olisi käynyt huonosti. Kyllä meille tuli kiire paeta alas ja jouduimme ottamaan eri tien. Pian sen jälkeen kunta laittoikin polulle kulkukiellon.

Perjantaina oli vähän pilvinen päivä

mutta lauantaina kaikki näytti erilaiselta

Viiniä kasvaa kaikkialla, Moselilla aika jyrkissäkin rinteissä. Tämä on vielä loiva, tykästyttiin vain tuohon oranssiin taloon. 

Tarjosimme vieraille tyypillistä syksyruokaa = sipulipiirakkaa ja Federweisser, jota saa vain syksyllä, se on jonkinlainen viinin esiaste

Näitä maisemia jaksaa katsella