perjantai 26. lokakuuta 2012

Hämmästyttää, kummastuttaa...

Sain eilen sähköpostia kanssablogistilta jossa hän kertoi että muutamien blogistien lasten kuvia on päätynyt vieraan ihmisen facebook albumiin jossa tämä henkilö on esitellyt meidän lapsia omina lapsinaan. Meidän Ceelastakin oli siis päätynyt yksi kuva tämän henkilön albumiin. Eikö ihmisille tosiaan ole itsestäänselvää että toisten kuvia ei ole lupaa kopioida, saati sitten käyttää omina kuvinaan. Tästä tapauksesta on nyt oltu yhteydessä poliisiin, ja henkilökohtaisesti ainakaan minä en katso asiaa läpi sormien.
 
Olen aina ajatellut että bloggaaminen meidän arjen kuvioista on varsin harmitonta, mutta toki tällaisen jälkeen asiaa täytyy puntaroida uudestaan. Haluaisin jatkaa samaan vanhaan malliin. Olen saanut tämän blogin kautta niin paljon iloa, neuvoja, vertaistukea ja uuden ystävän ihan tähän tosielämään. Tähän päivään mennessä en ole joutunut blogini vuoksi kokemaan mitään negatiivista. Olen ilmeisen sinisilmäinen koska ei minulle olisi tullut mieleenkään että joku käyttäisi kuviani vääriin tarkoituksiin.
 
Harmitus ja pettymys on suuri.
 
Image

 
Avoin blogi on ollut tähän asti ihana väylä jakaa mielenkiinnonkohteita samanhenkisten ihmisten kanssa. Puhua niin lapsiperhearjesta kuin lastenvaatehömpästä, iloista ja suruista. En haluaisi siirtää blogia salasanan taakse, enkä myöskään jättää lapsia pois meidän arjesta kertovassa blogissa. Tosin en tiedä onko pian muita vaihtoehtoja?
 
Image
 
 
Image
 
 
Image
 
Taitaa olla muutamassa muussa blogissa samat mietteet tällä hetkellä...

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ihan pikaisesti vain

Tulin vaan huikkaamaan että täällä ollaan, ja lomat on nyt lusittu.
Mies palasi viiden viikon pituisilta monikkopidennyksiltä takaisin töihin. Eli mieheltä loppui loma, ja tavallaan myös minulta. Kyllä se miltei lomalta tuntui kun toinen oli joka päivä kotona auttelemassa. Vaikka pääpaino muruseni lomassa olikin valitettavasti meidän autotallin rakennus ja pihan laitto niin kyllä sitä Isiä täällä kotonakin välillä näkyi :)
 
Onneksi meille tuli Mummo ja Ukki kylään, joten meillä on ollut vielä tämä viikko tällaista pehmeää laskua, mutta huomenna kun isovanhemmat lähtevät kotiin me jäämme taas oman onnemme nojaan.
 
Meidän arki on nykyään ihan mielettömän hektistä, tuntuu että ihan koko ajan joko syötän, nukutan, teen ruokaa, leikitän tai siivoan. Ja pojat ovat oppineet konttaamaan ja Lucas nousee seisomaan tukea vasten kun löytää sopivan matalan tason johon nousta. Viime yönä vielä kaiken lisäksi tyypit kitisi puhkeavia hampaita stereona, joten tarviiko edes sanoa että äiti on vähän väsynyt!
 
Mutta tässä vähän sisarusrakkautta, palataan taas järkevimmin aihein sitten kun järki jälleen leikkaa...
 
Image
Täältä tullaan... 
 
Image
 nyt väännän sua jätkä nokasta!
 
Image
ja sit pikku painit...

Image
 ja äitille voi väliin väläyttää viattomat pikku hymyt...


Image
sit tietty välijumpat...

Image
ja sama meno jatkukoon :D


Image
Samat jätkät iltapuuhissa jahtaamassa äidin kameraa!


Image
ja ilmeestä päätellen Linus nautti iltapalaksi veljen varvashikeä...


Image
ja Lucas oli se nautiskeleva osapuoli :D

Image
Ja aamulla saatiinkin sit herätä siskon suukkoihin ♥

Me pidetään meidän äiti aika kiireisenä, mutta onnellisena.
Mitä muuta se oikeesti vois toivoo kun sillä on meidät?