Menolippu minne vaan

Kun hieman yli puolivuotta sitten istuin lentokoneessa Helsingistä Jakartaan polvet tutisten, en olisi voinut villeimmissä unelmissanikaan kuvitella kuinka uskomaton kokemus olisi luvassa. Olen ollut vähintäänkin etuoikeutettu tavatessani ja ystävystyessäni aivan mielettömän hienoihin ihmisiin ja saaden kokea eri maissa näiden vieraan varaisuuden. Kuinka paljon vähemmän olisinkaan nähnyt jos en heihin olisi tutustunut. Edwin, yksi hyväsydämmisimmistä ja lempeimmistä ihmisistä jonka olen tavannut. Tuo "moderni muslimi" joka vei minua ja ystävääni ympäri jaavaa, suosituista temppelinähtävyyksista Gonoharjon viidakossa oleville kuumille lähteille ja majoitti omaan kotiinsa vailla minkäänlaisia ennakkoluuloja. Indonesia ja Edwin muuttivat paljon käsitystäni monesta asiasta, yhtenä niistä mainittakoon esimerkiksi islam ja islam uskossa elävät ihmiset. Ja siitä että lämmintä sipulimaitoakin pahempaa on olemassa, nimittäin Durian(suomeksi "paskahedelmä"). Balilla tapaamani Wayan joka ruodasi pitkin saarta ja jonka kanssa kavimme sukeltamassa. Näiden toilailujen seurauksena opin esimerkiksi että ananas ei kasva puussa, eikä indonesialaiset kestä alkoholia kuten suomalaiset. sain myös nähdä kuinka alansa huiput taiteiliat veistivät veistoksiaan ja maalasivat taulujaan. Ijac ja Giyanto joihin tutustuin laivalla jaavalta borneoon ja joiden majoittamana olin ikimuistoiset melkein pari viikkoa, ravintolan takahuoneessa. Ravintolan jonka maskotti minusta sittemmin tuli. Siellä tuli vietettyä monen monta ikimuistoista iltaa ja tavattua ihmisiä, muunmuassa Norma perheineen sekä itse pangalan bunin prinssi. Tuli ällisteltyä orankeja ja megalomaanisen kokoisia jalokiviä, nähtyä krokotiilien lipuvan veteen jokien varsilla ja syötyä riisiä kaikissa sen mahdollisissa muodoissa. Nina, tuo “taskukokoinen” ja siro nuori nainen joka tutustutti minua paikallisten elämään sekä tapoihin. Indonesialaiset häät, iltaiset kävelyt ja keskustelut maailman parantamisesta ja kulttuurien eroista, tulipunaiset auringonlaskut, sekä aamuiset vesiämpärillä suoritetut suihkut ravintolan takapihalla, banaanipuun katveessa. Isot kiitokset myös Banjarmasinin ryhmä rämälle, Among, Seiver, läskiperse Yada sekä muut kumppanit, jotka roudasivat meikäläistä pitkin Banjarmasinia ja Loksadon viidakoita jossa yöllä ensimmäistä kertaa ihastelin vesiputouksen alla tulikärpäisten lentoa ja ihmettelin miten joku niin arkinen asia paikallisille voi minulle olla niin taijan omainen. Ibanezin perhe ja etenkin Joan, johon tutustuin zamboangassa Imigration jonossa juuri kun olin saapunut Filippiineille. Lyhyen keskustelun perusteella sain kutsun Davaoon Joanin ja tämän perheen luokse, jonne hieman myöhemmin sitten eksyin ja päädyin viettämään heidän kanssaan lähes kuukauden, samoten pitkin Mindanaon saarta ja haalien kokemuksia joita tulen vielä kyyneleet silmissä muistelemaan kiikkustuolissa. Kuun valaisemalla saaren rannalla tähtitaivaan ihastelu ja kanan sekä riisin kurkusta alashuuhtelu tanduaylla(filpparilainen tumma rommi) Joanin ja Jobin kanssa. Sekä tietysti EJ, Ibanezien perheeseen kuuluva lemmikki apina joka valloitti täysin meikäläisen sydämmen ja olisi lähtenyt varmaan mukaan jos olisi ollut tarpeeksi rahaa lahjoa Joan, ei vaan edes tuhannet eurot olleet tarpeeksi köyhälle filippiiniläis perheelle että olisivat päästäneet vauvansa vieraan matkaan :)Kiitos myös Burmassa, luolassa istuvalle munkille joka otti yksinäisen ja sateen kasteleman matkalaisen avosylin vastaan pyhättöönsä ja sai tämän varmistumaan siitä minne tämä kuuluu ja siitä mikä tämän matkan määränpää vihdoin ja viimein olisi. Kiitos tietysti myös kaikille lukemattomille muille kasvoille jotka ovat matkan varrella tulleet vastaan ja jokainen omalla tavallaan toimineet tienviittoina matkaavalle sammakkomiehelle joka ei ollut tiennyt minne mennä, taikka miten sinne päästä. Kaikki paikat joihin olen tämän matkan varrella eksynyt, ovat toki olleet uskomattomia kokemuksia jo sinänsä, mutta ihmiset joiden kanssa niihin olen päätynyt ja niissä ollut, tekevät niistä niin hohdokkaita muistoissani kuin ne nyt jo ovat. Tämän matkan tarkoitus alunperin on kai ollut itseni etsiminen, en sitä ihan täysin kuitenkaan löytänyt, mutta helvetin siistiä sitä etsiessä on kuitenkin ollut. Se kai sitten tarkoittaa että ainakin jossainmäärin ollaan onnistuttu :) Ympyrä sulkeutuu ja on aika jälleen kerran kääntää uusi kappale elämässä, suuntaamalla flygarin nokka kohti hieman tutumpaa mannerta ja uusia seikkailuja.
Hasta luego!

Yours truly, Frogninja

Loppuun vielä överipitkä kuvakollaasimatkan varrelta , käsittäen otoksia: Indonesia, Malesia, Filippiinit, Vietnam, Thaimaa ja Burma 7 ja puolen kk;n ajalta.