Missä olit 10 vuotta sitten?

Tässäpä haaste kaikille jotka tänne eksyvät: missä olit vuosituhannen vaihduttua 1999-2000?

Itse olin tuore vaimo ja mieheni kanssa ystäväpariskunnan kanssa Saariselällä. Viikko oli ikimuistoinen; pakkasta, kaamosta, revontulia, avantouintia, vähän hiihtoa ja paljon juhlimista! Onnistunut reissu kaikin puolin.

  

 

kuvat netistä, tuohon aikaan kun digikameraa ei meillä vielä ollut ; )

Joulu pukeutuun kultaan ja hopeaan

Tänä vuonna en ole ostanut vielä yhtään joulukoristetta. Yleensäkkin ostan kortisteet joulun jälkeen alenusmyynneistä. Neljät uudet jouluvalot ostin - kaikki tähtiä : )

Tänä vuonnakin koti koristautuu kultaa, hopeaan, helmiin ja pikkuisen myös punaiseen. Ikkunoissa loistaa tähdet.

Suloinen enkelityttö lipastonpäällä.

Olohuonetta korostaa helmet ja lumihiutaleet.

Aina iloinen tonttutyttö : )

 Lastenhuoneen ikkunassa Waisten Baby´s First Christmas -pallot, jokaisella omansa. Lisäksi hopeisia lumihiutaleita.

 

Keittiön ikkunoissa on lasiset pikku tähdet sekä lampussa roikkuvat Waisten  kultaiset lumihiutaleet.

Uudet tähtivalot.

Ensinmäisen kerran keksin tälle seimiasetelmalle paikan - vitriinistämme. Olen saanut tämän äidiltäni useita vuosia sitten. Tämä on tehty kehitysvammaisten toimintakeskuksessa käsityönä. Todella ihana kokonaisuus.

Joulukortteja odotellessa

Joulukortti, niin mukava saada ja antaa mutta siinä välissä on se tekeminen! Itse en halua antaa valmista korttia vaan haluan että siinä on jotain omaa ja persoonallista. Viime aikoina tosin kortit ovat yksinkertaistuneet huomattavasti. Nyt kun meillä on lapsia olen lähettänyt heistä valokuvallisen kortin. Tänä vuonna tosin heitä oli täysin mahdotonta saada samaan kuvaan, saatikka ilman irvistystä, joten siirryin suosiolla vaihtoehtoon B (tai oliko se C). Pojat kertoivat joulusadun ja yhdessä leikkasimme ja liimasimme vanhoista korteista kuvia kartongille. Tänä vuonna saa siis tämä kelvata. Mitään silmiähiveleviähän nuo eivät ole, mutta uskoisin että joulusatu saahymyn huulille : )

Ja sitten vaan odottelemaan niitä muiden kortteja. Yksi on jo kolahtanut postilaatikkoon iloksemme : )

Kruunuleivos Lucialle

Tänään leivoimme nuorimmaisten kanssa porkkanakakkua, josta tulikin sitten Kruunuleivos Lucialle. Ohjeen Googletin netistä (kuten nykyään melkein kaiken leivontaan ja ruuanlaittoon liittyvän) Tapani mukaan myös hiukan muokkasin ja sovelsin kakkua, mutta hyvää siitä silti (tai siksi) tuli. Tässä vielä kuva tuosta vinossa olevasta kaunottaresta ja ohjekkin löytyy, olkaapas hyvä.

PORKKANAKAKKU

*pohja*

4 dl sokeria
4 munaa
4dl vehnäjauhoja
2tl kanelia
2tl soodaa
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
2dl sulaa voita/margariinia
n.4-5dl porkkanaraastetta 

*Kuorrutus*
 200 g tuorejuustoa

90 g pehmeää voita
    4 dl tomusokeria
    2 tl vaniljasokeria

+ ruskeansävyisiä Dr.Oetker strösseleitä  Jungle Mix-purkista

Joulun punaista ja piparin tuoksua

Mitä äiti tekee kun saa kolme tuntia olla yksin kotona? - Siivoaa tietysti!

En ole mikään järjestyksen ihme ja hyvä niin koska kolme lastamme pitävät kyllä siitä huolen, että järjestystä, saati siisteyttä meillä ei kovinkaan kauan saa ihailla. Mutta nyt siis sain edes pienen hetken nauttia siitä että yhtäkään paikkaa ei sotkettu siivouksen edetessä.

Lopuksi keitin itselleni kahvit ja nautin sen kynttilänvalossa punaiselta, uudelta ja sotkemattomalta pöytätabletilta : )

Tänään sitten lapset pääsivät leipomaan jo pitkään toivomiaan PIPARKAKKUJA! Samainen joulunpuna loisti nyt lasten poskilla kun he tohkeissaan leipoivat taikinasta mieleisiään kuvioita. Itse asiassa olivat kaivaneet kaikki mahdolliset muotit joten muotojen skaala oli aikamoinen ; )

Esikoinen jaksoikin leipoa jo ihmeen hyvin, toisin kuin nuorimmat jotka keskittyivät enemmälti syömiseen : )

Ja kuten arvata saattaa, taikina loppui ennen innostuksen laantumista, joten uuden tatsin leipominen on vielä edessä.

Itse tein samalla valkosuklaalla kuorrutettuja sydänsuupaloja. Nämä ovat muuten erittäin nopeita ja helppoja tehdä, sekä kaikenlisäksi pakastettavia ja nopeasti sulavia ; )

Se kaunein kukka

Joulukuun 1. päivänä se tapahtui: viimejouluinen ritarinkukkani puhkesi jälleen kukkaan!!! Tuota ihmettä edelsi tietysti talven viherkasveus, kesän ulkoilu ja syksyn kaappeilu ; )  Mutta toden totta se onnistui!!!! Kukasta ei voi sanoa muuta kuin, että kauniimpaa en ole nähnyt!

Pakkanen toi aurongon kaupunkiin!

Ihana aamu! 

Tätä on odotettu jo
kauan.
Monen monta päivää on kuljettu kuin unessa,
harmauden ja
pimeyden keskellä.
Tänään kaikki oli toisin.
Vaikka lunta ei ole,
huurre ja pilvetön taivas teki päivästä täydellisen.
Kiitos!  

 

 

Joulun odotus alkaa

Ensimmäinen adventti on vihdoin täällä. Viimeaikoina on ollut niin pimeää että jouluvalojen loistoa oikein odotti. Viritin ensimmäiset talvivalot kuistille jo lokakuun alussa tuomaan edes pientä piristystä pihaamme.
Aloitimme pihan teon tänä syksynä, joten esim. pihavaloja ei ole vielä laitettu.

Tänään iltahämärissä tekemämme lenkin aikana oli ihana huomata monen muunkin koristaneen pihaansa ja taloaa valoilla. Asumme uudella asutusalueella joten ainoa valonlähde on melkeimpä ollut katuvalot, jotka nekin valaisevat vain ihmeen vähän, suurine kupuineen.



Kotona laitoimme lasten kanssa ojasta nyhtämämme kuusen ruokapöydälle, koristelua piskuinen saa odotella vielä tovin. Lisäksi kaivoin tähtilapun luomaan tunnelmaa olohuoneeseen ja enkelinsiivetkin pääsivät kunniapaikalleen helmiäisvalojen loisteeseen.


















Nyt siis voi vihdoinkin joulunodotus alkaa, se tulee varmasti olemaan viime joulua pidempi, koska lapset ovat taas kasvaneet ; )

Iltapuuhaa

Itse en kuulu niihin vanhempiin jotka "leikkivät" lasten kanssa. Muutenkaan en järjestämällä järjestä tekemistä lapsilleni vaan kannustan enemminkin itse keksimään touhuja ja autan toki tarvittaessa puitteiden järjestelyssä.

Tänään meidän 3-vuotias katseli keittiönpöydällä olevaa lehteä jossa lapset hyppäsivät esteen yli. Hän tutki sitä ja totesi, että hän haluaisi hypätä noin, mutta ei osaa. Kannustin tietysti kokeilemaan ja niin hän hakikin oman pehmolelunsa keittiön lattialle ja yritys alkoi. Homma ei meinannut ottaa tuulta siipien alle, joten yhdessä sitten hypimme muutaman kerran ja oppihan hän. Mukaan innostui myös isoveli ja kohta koko lattia oli pehmolelujen peitossa : )

Tila alkoi käydä pieneksi myös pikkusiskon tulessa samoille apajille (lähinnä keräilemään pehmoleluja) joten siirryimme olohuoneeseen laajentamaan rataa. Ensin tietysti edessä oli tylsää tavaroiden raivaamista, mutta porkkanan ollessa erityisen mehukas sekin sujui ilman suurempia mutinoita.

Mukaan käärimme myös olohuoneen maton ja iltajumpat saivat alkaa välillä eteinen - olohuone - takkahuone.






Juoksujen jälkeen maistuikin iltapala, iltapesut ja nukkumaan meno ihmeen hyvin ; )

Minäminäminä

Olipa sitten minunkin aika rohkaistua ja kirjautua sisään bloggariksi. Pitkään olen vaan roikkunut mukana kommentoimassa suosikkejani anonyyminä :D Nyt siis aikomukseni on korkata hiljaiseloni ja hiukan raottaa minua itseäni, kuitenkaan ihan kokonaan paljastamatta ; )

Kolmen lapsen työssäkäyvänä, harrastavana äitinä ei suuremmin aikaa tänne ehkä liukene, mutta jonkun ajatuksen varmasti ehdin laittamaan, jos se vaikka jokun komentteihin asti kirvoittaisi : )

Olen siis jo kolmenkympin ohittanut, kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti, joka rakastaa (lasten)vaatteita ja pidänkin sitä yhtenä harrastuksenani. Oman talon valmistumisen jälkeen myös sistustaminen ja kodissa viihtyminen on alkanut hiipimään harrastusten pariin. Ykkös harrastukseni on kuitenkin kaikenlainen liikunta joka on kulkenut lapsuudenkodistani asti elämäntapana.

Se mistä ehkä blogissani tulen kirjoittamaan jää toistaiseksi arvoitukseksi. Varmasti nämä elämän pienet ihmeet jotka täällä kotona minua pitävät ja välillä "tuulettumaan" ajavat antavat suurimman sysäyksen kirjoittamisen tarpeeseen ; )