Lucian päivä

Kauniita Lucian päivän tunnelmia voi kurkata täältä.

Joulukuun päivien kulkua ja lähestyvää aattoa pääsee seuraamaan mm. seuraavista joulukalentereista, Muita ihania ja Hanna Konolan perinteinen joulukalenteri.

Yhteistyössä pääsee helpommalla. Koristelin Tigerin valmiita kortteja vähän kimalleliimalla ja lapsi osallistui joulutervehdysten kirjoittamiseen. Hymyilyttää tuo hyvän jo(u)lun toivotus.

Lisäaskeleita kohti joulua

Kerrankin tuntuu, että jouluvalmistelut ovat edenneet hyvässä tahdissa minimaalisin stressein ja ponnisteluin.

Askeleita kohti joulua

Tervetuloa joulukuu

Lempilyhdyssä palaa kynttilä, tähti on nostettu loistamaan ikkunaan, pihalla sypressiin on kiedottu valonauha, enkeleitä askarreltu, joulukalenteri täytetty. Tervetuloa joulukuu, vaikka vielä olisin toivonut, että olisin jaksanut siivota kaaosta ympäriltä. Syksy on ollut ja mennyt, opinnot vieneet voimat ja vielä pitäisi jaksaa. Sitten loma ja lepo, voi kuinka odotan.

Nimikortti kassiin

Se on syksy nyt. Koulu alkanut ja lapsella päiväkoti. Päiväkotiin askarreltiin kasseihin nimikortit.

Kesken on

Äidin ja lapsen askartelut

Aloitin lankakevennyksen virkkaamalla leivoksia. Leivoksista vihreä on tehty soveltaen Amigurumi Virkkaa omat maskottisi -kirjan ohjeella, vaaleanpunainen omasta päästä ja keltainen Kauhavan Kangas-Aitan ohjeella. Lapsi halusi tehdä korun naapurille.

Askartelua ja juhlaputki

Meillä on juhlaputki. Sain ylemmän piirustuksen. Eilen kuulin, että keltainen leppäkerttu, on kuulemma raaka leppäkerttu. Ollaan maalailtu kiviä.

Otteita kesästä

1. Mökki ja ihana kesä. Järven rauha. Rannalla haukkuva koira ja vastaus vastarannalta. Kotiahvenet. 2. Sinistä ja valkoista. Heinäkuussa poutaisia pilviä, aurinkoa ja kuumia päiviä. Vastapainoa kamalan kylmälle ja sateiselle kesäkuulle. 3. Leipomuksia ja makeaa elämää. Nyt aloitin kahdeksan kilon laihdutusmatkan ensi vuoden toukokuun loppuun. Toivottavasti ennätän talvella keventää myös lankavarastoa, sillä lankoja minulle on kertynyt ja ne vievät liikaa tilaa. Ylimääräisestä materiasta olen päässyt tänä kesänä hyvin eroon kirppiksellä. 4. Pimeneviä iltoja. 5. Paratiisini, pihakeinu. 6. Karkkipäivän tikkari ja lempipeitto.

Lähdin kuvaamaan perintöruusua, löysin muuta.

Rintakorusta kaulakoruksi

Maalattiin

 

Puutarhat avoinna toivottavasti ensi vuonnakin

 Tänään oli avoimet puutarhat. Arvoin mielessä lähteäkö vai ei? Taivaalta tuli vettä koko päivän ja koska matkaa kohteeseen, jonka olisin halunnut nähdä oli reilu 30 km, niin tuli jäätyä kotiin. Vähän harmittaa. Miksi olen tällainen, että lähteminen on niin vaikeaa? Kävin sitten edes happihypyllä omassa pihassa.
Leikkimökin ovensulkijaksi löytyi joskus ennen muinoin maalaamani kivi. Hyvä, että pääsi vihdoin johonkin käyttöön. Tähän mennessä se on vain pyörinyt vuosia kaapissa ja siitä kärsinytkin ja saanut maalia kylkeensä. Viime päivinä olen käynyt läpi kaapit ja komerot, kohta kaikki on inventoitu.

Askartelijat

Pukeudun kuin Välimeren mummot, aina mustaan. Mutta se on helppoa se. Yhteensopivuus on taattua ja pyykkäyksessä ei tarvitse paljoa lajitteluita miettiä. Vaihtelua vaatetukseen tuodaan sitten muilla jutuilla. Lapselle maalasin paidan, johon vaihtelua saa laittamalla vaan erilaisia koruja. Yksi vaate, monta ilmettä.
Lapsi askartelee hamahelmiä, leikkaa silppua, liimaa, teippaa, pujottelee helmiä, maalaa sormiväreillä ja vesiväreillä, muovailee, värittää ja piirtää... ihanan aktiivinen.

Taidekeskus Salmela

Tehtiin eilen perinteinen kesäretki Taidekeskus Salmelaan. No keli oli kaikkea muuta kuin kesäinen. Matkalla vettä, räntää ja rakeita sekä lämpöä 3 astetta. Enpä moista muista. Perillä ihastutti erityisesti Salmelan vuoden 2014 nuoren taiteilijan Tiina Suikkasen työt ja Jussi Twosevenin eläinkasvot. Suikkasen runollisen herkkien, hempeiden, kuultavien, hauraiden ja samaan aikaan valoa, kirkkaita ja voimakkaita värejä loistavien töiden kohdalla huokailin ja ihailin ääneen. Salmelassa miellyttää se, että toimintaa kehitetään ja jotain uutta tuodaan joka vuosi. Tänä vuonna osallistettiin mm. lapsia.
Ja tänään kun oikein mainostetaan, niin näyttelyvieraalla on päässä PaaPii Designin Marjanallet pipo. Kuosi joka miellytti äitiä ja jonka lapsikin mukisematta hyväksyi ja pipo tuntui hyvältä päässä. Näin ei todellakaan kaikkien vaatteiden kanssa käy. Paapiin toimitus oli nopeaa, joten voin suositella. Ja nämä suosittelut on tehty ihan vapaasta tahdosta ja silkasta tyytyväisyydestä. Mua oikeasti ärsyttää blogiyhteistyöt ja materialismi.

Niitty

Lempiaskartelumateriaaleja

Vessa sai liitutaulutarrasta kyltin oveensa.