Syylä ja minä

Joskus vuonna -93 huomasin oikeassa isovarpaassani jotain kummaa. Keskellä varvasta, siis silmistä katsottuna lattian puolella, oli kumma musta pilkku. Annoin sen vain olla siinä, kun en tiennyt mikä se oli. Jossain vaihessa se alkoi sattumaan balettitunnilla ja äiti diagnostisoi sen syyläksi. Espoon terveyskeskuksen lääkäri jäädytteli sitä useampaan otteeseen, mutta ei se hävinnyt. Myöhemmin se alkoi aiheuttamaan niin ikävää kipua, että sitä jäädyteltiin ja sorkittiin Helsingin ihotauti-sairaalassa. Mutta syylä ei näyttänyt mitään häviämisen merkkejä.

Jossain vaiheessa en enää jaksanut koko projektia ja päätin elää syylän kanssa sulassa sovussa. Diiliin kuului, että syylä oli hiljaa ja antoi minun kulkea rauhassa, kunhan kuljin pehmeissä kengissä missä ei vahingossakkaan ollut korkoa, tein kerran viikossa jalkahoidon ja rapsuttelin syylän päältä pois kuollutta ihoa. Se oli 90-luvulla helppoa, koska jos kengässä oli korkoa, niin sitä oli lättäpohja-henkisesti joka puolella, joten etuvarpaan alle ei kehittynyt liikaa painoa.

Syylä on siis sisäänpäinkasvanut, eihän se voisi uloskaan kasvaa, kun raukan päällä seistään koko päivä. Sitä ei ulkoisesti huomaa, vain jos katsoo oikein tarkkaan.

Vuonna 2000 sen hoito aloitettiin Saksassa, taas jäädytystä ja erilaisia lääkkeitä ja aineita sisäisesti ja ulkoisesti käytettäviksi. Laser ei toiminut, olisi pitänyt laseroida nääs koko varvas pois. Sitten taas asian hyväksyminen, että ei se nyt katoa. Minulle kerrottiin vaikka mitä konsteja, aamulla syylän kostuttamista aamuvirtsalla, illalla syljellä, jalkaan jeesusteippiä päiväksi, homeopaattisia kapseleita, keskiyöllä perilin edessä syylän kirous-uskomuksia jne. Kaikki kokeiltu!

Pari vuotta sitten selkääni iski välilevynpullistuma. Lääkäri totesi myöhemmin, että syy on syylän, olin alkanut kävellä sitä varoen, mikä taas laittoi selkäni väärään asentoon. Tässä vaiheessa ystävyytemme tuli iso särö ja päätin haluta syylän helvettiin elämästäni. Etsin eri lääkäreitä ja löysin sitten erään kuka lupasi saada syylän pois. Viime keväänä alkoi helvetillinen syylän viikoittainen jäädyttäminen. Varpaaseeni alkoi tulla syvä reikä ja kivut olivat kamalat, aina pari päivää hoidon jälkeen kivut pahenivat ja pystyin hädintuskin kävelemään.

Viime syyskuussa hoito alkoi tepsiä, jouduin jopa kerran sairaalaan, koska jalka tulehtui polveen asti. Miettikää nyt miltä se näyttää. Henkilö makaa sairaalassa ja kävelee tuen kanssa, mikä sulla on? no vittu syylä! Alkoi käydä hermoon.

Lääkäri vain itsepintaisesti sanoi, että syylä yrittää vielä, mutta että kyllä se pian kukistetaan. Ja näin kävi! Syntymäpäivänäni viime marraskuussa syylä oli kadonnut. Pidin sen kunniaksi juhlat ja ostin korkokengät. Siis päheet puukenkäbootsit koroilla, joilla voisin ihan oikeasti kävellä!!

Tälläiset, mutta omani ovat mustaa nahkaa (en löytänyt kuvaa)



Elämäni oli yhtä onnea ja liihotin koroillani aivan innoissani....kunnes, olin pakkaamassa matkalaukkuani kolme viikkoa sitten, kun olin lähdössä Dubaihin Blancan luo. Tunsin varpaassani vanhan tunteen ja tajusin, että syylä on taas täällä, ilmeisesti hänelle ei sopinut, että lähtisin matkalle yksin. Sellainen vanha pain in the ass-kaveri.

Nyt käyn taas kerran parissa viikossa lääkärillä. Varpaani ja nilkkani on turvonnut, kuljen tennareissa ja minua vituttaa. Että jos joku googlaa täältä tietoa sisäänkasvaneen syylän hoidosta, niin en valitettavasti voi auttaa.

Meemi

Mainiota, minut on pikästä aikaa taas haastettu meemiin. Haastajina Tyttö ja Kitty Fane.

Vastaan spontaanisti enkä jää pohtimaan.

1) Mikä kirja itketti?
Veikko Huovinen: Pojan kuolema
Ihan vihloi tätä lukiessa.

2) Mikä nauratti?
Rocco Shamoni: Sternstunden der Bedeutungslosigkeit
Shamoni on saksalainen joka paikan höylä, muusikko, näyttelijä, kirjailija. Kirjoittaa lähinnä punk elämästä, dokaamisesta ja siihen liittyvistä sekoiluista ja ahdistuksista. Tässä kirjassa Rocco onnistui taas saamaan lukijan sellaiseen tilaan, että jokainen kirjassa esiintyvä henkilö voisi olla joku omasta ystäväpiiristä. Nauroin ääneen alusta loppuun.

3) Mikä oksetti?
Joku Stephen Kingin kirja. En muista nimeä, mutta se oli kauhean kuvottava, joku mies silpoi naisia, en pystynyt lukemaan loppuun, en kokenut siihen mitään syytä/halua.

4) Mihin henkilöhahmoon samaistuit?
Jay McInerney: Story of my life
Joskus 17-vuotiaana samaistuin tämän kirjan henkilöön. En siis päähenkilö Allisoniin, vaan hänen ystäväänsä. En kuollaksenikaan muista tytön nimeä. Se kuka harvoin vaihtoi vaatteita ja käytti jotain ihania mekkoja.


5) Minkä kirjan jätit kesken?
Salman Rushdin koko tuotanto, tai ainakin ne mitkä olen aloittanut.

6) Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?
No äh, ei tule mieleen, jätän kirjan yleensä heti kesken jos se ei miellytä. Elämä on ihan liian lyhyt luettavaksi kirjoja mitkä eivät miellytä.

7) Minkä kirjan luit uudestaan?
Anja Kauranen: Pelon maantiede
Tähän kategoriaan olisin voinut lisätä kolmanneksen omistamistani kirjoista. (Kitty Fanen vastaus)

8) Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)?
No mitä tähän pitäisi vastata, joku nolo kirja?! No vaikkapa se Katja Kallio: Kuutamolla tai joku muu ämmäin-kirja. Välillä loistavaa viihdettä. Ja onhan sekin oikeastaan hyvä. Varmaan joku nolo horoskooppi kirja.

9) Mitä kirjaa suosittelet?
Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Luin tämän justiinsa. Aivan mahtava. Hotakainen on yltänyt tässä jopa johonkin "huovismaiseen".

10) Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus todella lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?
Dostojewski: Rikos ja rangaistus

Terveiset täältä.

P.S. Suomalaista kirjoista haluaisin ehdottomasti käsiini sen Lenita Airiston muistelmakirjan.

Mikset sä koskaan tuu tänne?

Ohhoh, Turisti lausuu pari valittua sanaa. Aamen.

On muuten ihan sama, että onko sitä juuri saanut lapsen, vai asuuko sitä vaikka ulkomailla tai mitä vaan, näitä valittajia löytyy joka tilanteessa. Sitä täytyy oikein opetella olemaan tuntematta jatkuvaa huonoa omaatuntoa.

"Ihan yhtä pitkä matka täältä on sinne, kuin sieltä, oli se sitten missä vitussa hyvänsä, on tänne!"

Jep jep, en tiedä koska tulen Suomeen. Ja kun tulen, niin en todellakaan tiedä, että kerkeänkö viikonlopun aikana ajella Helsingistä Lappennrantaan ja sieltä Mikkelin kautta takaisin. On nääs vähän muutakin tekemistä. Priorisointia. Jos joskus saan sapattivuoden niin katsellaan, voisi ehkä onnistua.

Ajatuksia lihasta

Kirjoitanpa tänään pari riviä, yllätys yllätys, ruoasta.

Kävipä viime pääsiäisenä niin, että aloin kokea lihan ostamisisesta johtuvaa pahoinvointia. Markettien kaikki lihatuotteet tuntuivat yhtäkkiä niin kauheilta, että aloitin lihansyönnin vähentämisen. Vähentäminen tapahtui hitaasti, oli jotenkin outo olo, vaikea luopua entisistä herkuista, mutta samalla oli paha mieli, eikä liha maistunut. Syynä tietenkin kuvottava lihan tuotanto ja koko siihen liittyvä karmaiseva bisnes.
Kesällä ollessamme Suomessa söin lihaa, sitä melkein kaikkialla tarjottiin ja kyllähän se maistui, mutta henkinen paha olo ei kuitenkaan hävinnyt (Poikkeuksena sukulaisteni luomutila missä naudanliha on suurta herkkua!) ja niinpä lopetin elokuun ensimmäisellä viikolla lihan ostamisen.
Tämä tarkoittaa, että minä en osta lihaa marketeista, koska en halua olla missään tekemisissä koko tuotannon kanssa. Ystävät ovat nyt jo oppineet, että jos olen kutsuttuna syömään, on ruoka ilman lihaa. Mutta jos joku on kauniisti lihaa kokannut, en siitä kieltäydy. Eli pääasia on, että meidän ostoskorissa ei enää ole lihaa saatika niitä muovipakkauksia. Ja jos sitä lihaa alkaa tehdä mieli, soitan luomutilalle puhelun ja saan sitä sieltä. (Tähän mennessä en ole kuitenkaan vielä lihaa syönyt) Toisekseen täällä on luomulihakauppoja sekä luomusupermarketteja, joten saa sieltäkin, mutta en ole samaa mieltä EU:n luomu-sanan käytöstä ja jos haluan jonkun ruhon, tulee sen olla kuollut eläin, mikä on eläessään tyytyväisen näköisenä tepsutellut lähimaaseudun niityillä.

Sama homma koskee muuten maitoa ja munia, useimmiten myös juustoa, riippuu hiukan rahatilanteesta. Ostan ne torilta missä paikalliset luomutuottajat niitä myyvät. En voi enää ostaa supermarketin luomukananmunia, en usko että niillä on mitään tekemistä luomun kanssa, kuten sanottu, koko sana luomussa alkaa olla kusetuksen makua.

Voisi luulla, että onpa syömisestä tullut hankalaa! Eikä pidä paikkaansa.

Ensin opettelin tekemään soijabolognesen, sitten kasvispihvit, marinoimaan tofua ja sitten vasta tajusinkin mitä kaikkea voin tehdä, gratiineja, salaatteja, pastoja jne. Olen oppinut tekemään spelttihelmipihvejä, soijajuttuja, ihan uudenlaisia keittoja, linssimureketta, polentaa ja ties mitä ihanaa herkullista.
Kalaa syön edelleen, mutta ostoapuna käytän WWF:n listaa.

Kuullostaapa VIHERPIIPERRYKSELTÄ! Näin minulle on usein sanottu, kun olen jo vuosia sitten yleisesti kieltäynyt ostelusta, siis kaikenlaisen roinan ja rätin uutena hankkimisesta. (Poikkeuksia toki on, nytkin tekisi mieli ostaa yhdet Vagabondit saappaat) Piiperrän sitten ihan jatkossakin.

Yleisoloni on hyvä. Kiloja ei ole tullut lisää, eikä kai lähtenytkään. Henkisesti on paljon parempi olo. Rahaa kuluu hiukan enemmän, mutta mikäs ihme se on, kun täällä tavallisen kaupan liha maksaa vähemmän kuin vihannekset (!!!). Sinänsä jo niin sairasta, että ihan hyvä syy jo sekin lopettaa kokonaan markettien lihan osto.

Soitin tänään aamulla eräälle lähiseudun luomutilalle, sinne mistä saan munat ja maidonkin, ja tilasin jouluksi hanhen. Hanhi on kuulemma pullea ja reipas liikkuja. Onpa kivaa syödä taas jouluna lihaa, odotan jo innolla ja tutkin hanhireseptejä, täytän sen varmaankin luumuilla tai omenoilla ja kastanjoilla.

Koko muutoksen pääasia on: En osta tehotuotettua lihaa. Parempi mieli.

(Jokainen tehkööt itse omat ratkaisunsa olosuhteitten mukaan, en ole mitään tyrkyttämässä, suosittelen kuitenkin.)

Montag

Ihan typerä maanantai. Sukkahousut valuu ja ahdistaa. Ulkona sataa vettä ja kaikki työasiat eivät kiinnosta pätkääkään, eivät kyllä mitkään muutkaan asiat. Aivotoimintakin on ihan nolla. Ainoa järkevä asia mitä voi tehdä, on kuunnella Dandy Warholsia.








P.S. En tietenkään ole löytänyt mitään mieluisaa laukkua.

Laukun sisältö ja kriisin paikka

Kerran kun kaikki muutkin, niin minäkin....

Laukkuni sisältö

- Kirja: Rocko Schamoni "Dorfpunks"
- Kalenteri, paksu filofax, ostettu joskus vuonna 96, hieman nuhjuinen ja täynnä kortteja, läpysköitä jne.
- 7 sytkäriä (heh, olen pöllinyt taas kaikkien, mutta ihmiset tietävät tapani ja saavat aina ottaa minulta omiaan tai muiten)
- Lompakko, halpis kiinapussukka, sisältö 27€
- Kansio täynnä eri projekti papereita
- 3 digi beta nauhaa
- The Do bändin levy "a mouthful"
- Angora ranteenlämmittimet
- Avainnippu privaatti
- Avainnippu duuni
- Lähettämättömiä kirjeitä 1 kpl
- Bepanthen rasva
- Kirja: Sirkka Turkka "Niin kovaa se tuuli löi"
- Kotiliesi heinäkuulta
- Nenäliinoja neljä avattua pakettia
- Purutupakkaa merkkejä American Spirit ja Pepe
- Filttereitä
- Papereita merkkiä ocb pitkiä ja lyhyitä
- Audrey Hepburn "Holly Golightly" kuvalla varustettu pieni metallipurkki täynnä epämääräistä kamaa
- Aignerin ruskea nahkainen käsilaukku, sisällä avattu Marlboro medium paketti
- Kossin kuulokkeet ja Samsungin mp3-soitin
- Helena Rubinsteinin "Wanted" hajuvesinäyte, kuvassa Demi Moore. (Häh? en ole tätä ennen nähnyt)
- Tulitikkuaski Bar Loose + muita suomalaisia. (En ole ilmeisesti käynyt laukkuani sitten loman läpi)
- Suutarilappu
- Harmaa pipo
- Kamala kasa lääkkeitä ihan mihinkätahansa vaivaan
- Ruhrin alueen kartta
- Roskaa

Laukkuni on kamalan ruma ja en todellakaan ota siitä kuvaa. Joku ysäri jumppakassi! Toisekseen se on täynnä tupakanpuruja ja Bepanthenin sekoitusta. Miten kuvottava ja epänaisellinen.

Katsoin pari viikkoa sitten elokuvan "Paholainen pukeutuu Pradaan" ja siitä asti minulla on ollut laukkukriisi. Haluan myös sellaisen hienon laukun! Menin sitten liikkeisiin ja en halua mitään.

- Trendikäs nahkahapsulaukku on todella last season kerran kun niitä ylipäätään joka paikassa myydään.
- Oudot modernit pussimaiset nahkalaukut ovat kaikki ihan out ja kamalia.
- Lakeriset Chanel henkiset laukut kultaketjuolkaimella ovat kuin Pasilan asema, eka kiiltävät ja sitten nahistuvat. Toisekseen niitä näkyy muotiblogeissa joten ovat myös last season. Enkä halua mitään kiiltävää! Inhoan kiiltoa!

(Minullahan on erilaisuudentavoittelu-syndrooma ja kaikki mikä on muotia on minulle siksi ihan epämuodikasta, en kai mä nyt halua näyttää miltään ruotsalaiselta muotibloggaajalta!)

Burberryllä oli yksi kivannäköinen ruskea nahkalaukku, sen olisin halunnut mutta maksoi joku tonnin. Ja jos mulla olisi tonni johonkin laukkuun laitettavaksi, niin unohtaisin sen heti junaan tai se palaisi vahingossa.
Ainiin ja vihaan Marimekkoa! (piti vaan nyt sekin ilmoittaa, mitä ne luulevat olevansa, ihan ylihinnoiteltu putiikki ja mukamas joku suomalaiseen identiteettiin vetoava, blaah, pitäköön yrjökukkansa, en todellakaan halua niidenkään veskoja! Paitsi on mulla yksi heidän keittiöpyyhe, se on ihan kiva. Niin ja suomalainen identiteetti my ass kanssa.)

Mistä löytäisin tyylikkään laukun mikä maksaa alle satasen? Sen pitää olla nahkaa ja tosi tyylikäs. Mulla on joku 40 laukkua ja kaikki kuuluvat kategoriaan "hippipussukka".

Kauhea kriisi.


Edit. Unohdin kynät, erilaisia permanenttusseja kolme

Edit 2. Sateenvarjo

Edit 3. DVD joku tv:stä nauhoitettu jazz dokumentti, en varmaan ikinä katso sitä!

DVD kiertoon

Sain kesällä Zepalta suomalaisen filmin nimeltä "Kuutamolla" dvd:nä. Katsoin sen eilen, se oli kiva, ei mitään erityistä, semmoinen viihdyttävä rakkaustarina. Vuodelta 2002. Ulkosuomalaiset kun aina iloitsevat jopa vanhoista filmeistä.
Haluaako joku ulkomailla asuva suomalainen sen? Filmi sopii syksyiseen iltaan. Ilmoittaudu kommenttilaatikossa ja laitan sen sitten postiin.

Huhuhhuh kun on vaikeaa

Minulla menee Saksan postin toiminta hiukan yli ymmärryksen. Siis tässä ei varmaankaan ole mitään uutta, olenhan minä käyttänyt heidän palvelujaan jo reilut kymmenen vuotta, mutta jotenkin taas joudun hämmästelemään.
Kyseessä on ihan helpolta kuulostava asia. Haluan lähettää konjakkipullon Suomeen ystävän syntymäpäivälahjaksi. Ostin konjakin ja menin postiin. Jonotin 35 minuuttia jonossa. Siis ihan seisoin siinä jonossa ja vahdin etten liiku liian sivuun, etten vain menetä paikkaani. Täällähän ei siis ole mitään moderneja jonotusnumerolaitteita, ihan seistään kuin Neuvostoliitossa aikoinaan.
Pääsin sitten tiskille ja pyysin saada ostaa pullonpakkausmateriaalia sekä ilmoitin haluavani lähettää paketin Suomeen. Työntekijä tuijotti minua, pulloa ja päätettään. Pitkän tuijotuksen jälkeen sain kuulla, että Suomi on liian kaukana.
Mitä tarkoittaa liian kaukana? Eikö sen pitäisi olla postille ihan sama, että lähetänkö pullon viereiselle kadulle, Helsinkiin vai Honoluluun? Pyysin työntekijää näppäilemään koneelleen Finnland siihen lähetyskohtaan ja kas vain, kyllä se sitten onnistuukin. Pakkausmateriaalia ei ollut, se oli loppu. Lähdin työpaikalle. Löysin pakkausmateriaalit. Takaisin postiin. Jonotin 20 minuuttia, kunnes sain kuulla virkailijalta, että pullo pitää pakata postin omaan pullon lähetystä varten tehtyyn laatikkoon. Ostin laatikon, mistä edellinen virkailija ei ollut sanonut sanaakaan. Aloin pakata pulloa uuteen laatikkoon ja silloin kello olikin jo niin paljon, että minun piti poistua pulloineni, koska liike meni kiinni.
Tänään aamulla lähdin postiin valmiiksi pakatun "virallisen" laatikon kanssa. Olin täynnä uskoa, että nyt homma hoituu! Vielä mitä, postin ovella oli lappu, missä kerrottiin postin olevan tänään työntekijöiden kokouksen takia kiinni.
No sattuuhan semmoista! Kysymykseni on kuitenkin seuraava: Miksi eilen, seisoessani yhteensä reilun tunnin kyseisessä postissa, en nähnyt vilaustakaan mistään paperista missä olisi lukenut, että 23.09.09 posti on suljettu? Ja minä katsoin kyllä kyseisen tunnin ajan kaikkea oikein tarkkaan. Osaan heidän surkeat "hassut" postikorttivalikoimansa ulkoa, tiedän eri kirjekuorien hinnat, sekä kaikki postin mainokset heidän hienoista palveluistaan ja lainojenkoroistaan, mutta tätä infoa minulle ei annettu.

(Heidän nettisivujensa mukaan posti on juuri nyt auki, mitä se ei siis ole)

Saavuin taas tänne työpaikalleni pullon kanssa. Soitin työkolleegalleni, kuka hoitaa postiasioita, että saisinko nyt tämän kerran lähettää paketin työpaikkamme postin kautta? Tämän yhden kerran pliis? (Meillä töissä kiellettiin henk.koht. pakettien lähettely vuosi sitten, koska niitä oli kuulemma liikaa) Kolleega vastasi, että voi Kata, tottakai saisit, minä voisin tilata sinulle vaikka pikakuriiriin, mutta kun se onnistuu vain Euroopan sisällä. Suomihan kun ei kuulu maantieteellisesti Eurooppaan, niin onhan se hankalaa. Ehkä tämä liittyy jotenkin siihen, mitä postin työnteijä eilen sanoi, että Suomi on liian kaukana.
Täytyy nyt vielä hiukan pohtia tätä. Aika hankalaa. Saa nähdä saapuuko konjakki ikinä Suomeen, ehkä juon sen ihan just.

Viikonloppuni

Viikonloppuna oli kaunis sää, lämpötilat nousivat kesäisiksi ja kuljin sandaaleissa.
Perjantain ja lauantain välisen yön istuin Sabinen keittiössä. Viimeinen juomanhakureissu kioskille tehtiin puoli viideltä aamulla, pian sen jälkeen tajusin nousta ja mennä taksilla kotiin. Lauantaina kiertelimme Ruhrin aluetta ja auton ikkunaan tuli särö puusta pudonneesta kastanjasta. Myöhemmin päähäni putosi kastanja ja vielä myöhemmin uudestaan ja nyt on kuhmu. Sunnuntaina pyöräilin puistossa, tein pinaattikeittoa ja illalla istuin Yläkerran Britan luona, hän leikkasi Levykauppiaanvaimon hiukset, lyhensi hiukan minunkin niskavillojani, puhuimme politiikasta ja minä en ymmärtänyt miksi Apteekkari äänestää Vasemmistoa ja joimme kirschlikööriä. Sitten istuin vielä hetken uutuudenviehetyksissäni koneella, kunnes menin sänkyyn ja luin vielä hetken Kodin Kuvalehteä vuodelta -82.

Musiikkia perjantai-iltapäivään

Joitakin biisejä on joskus pakko kuunnella ihan tauotta. Tällä viikolla rakastan erityisesti näitä:

Tämä toimii aina.



Pakko heilua.



Leysoittimessa hiukan rokkaavampi kuin tämä akustinen, mutta en löytänyt muuta. Niin ihana.



Tässä The Libertines nostalgiaa.



Ja tämäkin helmi vielä....




...pakko varmaan laittaa tänään illalla jotain punaista tanssikenkää jalkaan!

Viikonloppua kaikille!