Paljettineule

Syksyn ajan olen inspiroitunut jo olemassa olevista langoistani, neulonut niitä vähemmäksi tavalla tai toisella: viime postauksessa yhdistin uutta mohairia Bio Shetland -jemmoihin ja nyt vaaleanharmaaseen Kos-lankaan paljetteja.

Image

Molemmat langat ovat siis Sandnes Garnin: Kos 1021 vaaleanharmaa ja Paljett 1120 Silver Spoon.

Image

Paidasta tuli ihana! Neuloin sen yläosastaan ja hihoistaan istuvaksi. Hihat neuloin lyhyiksi ja helmaa levensin kevyesti a-malliseksi. Olen tätä nyt pitänyt niin housujen kuin hameiden kanssa. Istuvasta yläosasta huolimatta se toimii myös kerrospukeutumisessa (alla oleva paitamekko on aikaisemmin ompelemani Nepeta).

Image

Paljettilanka oli minulle uusi tuttavuus. Jos olisin tiennyt, en ehkä olisi neulonut siitä uutta mallia omin mitoin. Tätä oli melkoisen mahdotonta purkaa, koska sommat paljetit jäivät silmukoihin kiinni, joten tätä ei niin vain purettu auki vetämällä. Totuus on, että helman levennykset eivät onnistuneet ihan kerrasta, niin leikkasin surutta helmasta kaistaleen, poimin silmukat takaisin puikolle ja neuloin sellaisen helman kuin halusin. Se leikattu osa odottaa yhä kärsivällistä purkajaa…

Image

Purkamishaasteiden vuoksi viimeistelyt on myös tehty vähän sinne päin. Ne näyttää ihan hyvältä, mutta mielessäni oli ihan jotain muuta: muistelin somessa näkemääni kapean päärmeen ohjetta, mutta muistini petti ja tein ihan omiani. Jätin kuitenkin epäonnistuneen päärmeen paikalleen ja neuloin helmaan lyhyen resorin, jotta se asettuisi aloilleen.

Image

Hihansuihin ja pääntiellä tein puolestaan muistini mukaiset – omanlaiset – päärmeet, jotta ne yhdistyisivät jollakin tapaa helman kupruun. Resorin jätin niistä pois, koska ne asettuivat hyvin sellaisenaan ja näin ilme säilyi kevyempänä, vähemmän villapaitamaisena.

Alla on kuvista koostamani videonpätkä, minkä julkaisin mm. YouTube-kanavallani. Näitä tulee nyt tehtyä, koska jatkoin syksyllä valmiiksi saamiani käsityöntekijä-opintoja käsityömestari-opintoihin. Tutkintotavoitteessa on mm. oman osaamisen portfolio, minkä tekeminen on minulle sujuvinta tällä tavoin pitkin matkaa. Ensi tammikuussa aloitankin viikonloppuopintoina graafisen suunnittelun perusteet, jolloin näihin somesisältöihinkin saan lisäoppia.

Mutta ennen vuoden vaihdetta palaan vielä kahden jemmalankaneuleeni kanssa tänne (jos vain hovikuvaajani, Uunimieheni mun, on vapailla yhtä aikaa minun ja riittävän luonnonvalon kanssa 😉 ).

Image
Hyvää joulua ♥

Viehättävät vihreät

Mennyt syksy on ollut melko levotonta aikaa: viimeistelin käsityöntekijä-tutkinnon neljä näyttöä, palasin töihin uuteen kouluun ja yritin päästä jyvälle, mistä uudessa oppimisen tuen laissa oikein on kyse.

Image

Ponnistelu on heijastunut käsitöiden tekemiseen niin, että kaikki suurempaa keskittymistä vaativammat (kuten näyttöneuleiden ohjeiden kirjoittamiset) ovat jääneet. Kapasiteetti on riittänyt vain helppoon neulematematiikkaan ja peruspertsan neulomiseen, (mikä ei sinällään ole ollut huono asia soljuvan arjen kannalta). Sen verran olen kuitenkin itseäni haastanut, että peruspaitojenkin suhteen olen itse laskenut silmukkamäärät ja kokeilut erilaisia tekniikkoja, joita muun muassa somevilinässä on tullut vastaan.

Nämä vihreät yhdistin vahingon kautta, sillä tilaamani Sandnes Garnin Tynn Silk Mohairia ( 7772 Rainforest) oli täysin epäsopiva alun perin ajattelemani villalangan kaveriksi. Ylitsepursuvat lankavarastoni eivät kuitenkaan motivoineet ostamaan uutta sopivampaa villaa mohairin pariksi. En myöskään suostunut säilömään sitä kaappiinkaan, kun siellä sitä täytettä on jo muutoinkin.

Image

Turhautuneena päätin, että tavoitteeni on palauttaa mieliin, kuinka neulottiin saumattomasti ylhäältä-alas istuva hiha, v-pääntie ja pyöristetty helma. Eli värillä ei nyt olisi niin väliä, joten valitsin jemmoistani toisen epäsopivan, mutta hieman paremman vaihtoehdon mohairille, BC Garnin Bio Shetland – villalangan värissä tumma oliivivihreä.

Image

Kukapa olisi uskonut, että tällä reseptillä – viileä mohair ja lämpimän sävyinen villa – tulee ihan täydellisen vihreä paita. Yhdistelmä on kertakaikkisen ihana! Melko hyvin onnistui paitakin. 😉

Image
Kaskas-emalikorvakorut @eeva.fly

Tavoitteeni oli neuloa yläosasta istuva paita kapeilla hihoilla. Istuva hiha onnistui muutoin (hihan ruma keskisauma on jäänyt pingotuksesta, en ehtinyt tähän hätään höyrytellä pois, mutta olkapää on siis kuvasta huolimatta istuva ja kaunis), mutta kainalo valahti hieman liian alas (alakuva).

Image

Koska minulla on suuret olkapäät, joudun niille neulomaan yleensä tilaa enemmälti. Siksi en uskonut näkemääni, vaan koin, että olka-kainalomittani on liian lyhyt ja neuloin muutaman ylimääräisen sentin ennen hihojen erottelua miehustasta. Mutta mittanauha ei valehdellut tälläkään kertaa, eikä silmä aina ymmärrä näkemäänsä, joten … olisi pitänyt uskoa mittoja eikä mutuilla silmämääräisesti.

Image

Kuvista tosin näkee, ettei se käyttöä haittaa, mutta tuntuma voisi olla parempi.

Image

Halusin istuvalle yläosalle vastavuoroisesti hieman a-linjaisen ja pyöristetyn helman. Pyöristys onnistui ihan kivasti lyhennetyillä kerroksilla, mutta ehkä siitä tuli hieman liian maltillinen makuuni. Leveyttä sekä pyöristystä helmassa voisi siis olla hieman reilummasti, mutta erinomainen harjoituskappalehan tästä tuli ja jotain valmistakin kaiken kaaoksen keskellä. ♥

Musta tuntuu

Musta on ollut minulle aina tuttu ja turvallinen väri.

Image
Gellilevyllä kuosisuunittelua

Viime vuonna opiskellessani käsityöntekijäksi, musta alkoi viehättämään vähän liiaksi. Aikaisemmin olin lukenut, että musta edustaa lähinnä jotain pysähtynyttä, raskasta ja/tai alakuloisuutta. Opintojen keskellä tuntui juuri siltä, että musta otti ylivallan luovuudestani: oli vaikea suunnitella ja ideoida (esimerkiksi uutta kangaskuosia), kun mikään muu väri ei tuntunut miltään.

Image
”Tuttu helvetti vai tuntematon paratiisi” – tulkintani metallilangasta

Viehtymys synkkyyteen oli huipussaan, vaikka elin elämäni luovinta aikaa. Se tuntui hämmentävältä, kunnes törmäsin juttuun, että mustaan ei liity vain kielteisiä piirteitä. Mustan myönteiset puolet symboloivat esimerkiksi alkua – uudelleen syntymistä, hiljaista kasvua ja luovuutta, joka nousee jostain syvältä. Tämä näkökulma selvensi. Minulle käsityöntekijä-koulutus antoi siis niin paljon: se ravisteli, ravitsi ja jätti jälkeensä uudenlaisen ymmärryksen tekemisestä. Tuntuu kuin siemenet olisi istutettu opintojen aikana ja nyt ne alkavat hiljalleen versoa.

Image

Koin tarvetta tehdä tämän postauksen, koska kaikki kokemani on ollut kovin hämmentävää enkä osaa pukea niitä sanoiksi. Vähän riippuu kumpi – kaaos vai kontrolli – ottaa kunakin päivänä vallan. Vastaukseni opintojen mielekkyydestä ( niin viime vuotisten kuin nyt käsityömestariopintoihin jatkaessani) ovat sen mukaisia eli välillä epämääräistä mutinaa ja välillä puolestaan selkeän ryhdikästä. Joten tämä vaihe elämässäni on nyt tällainen musta tuntuu -hetki: näkymätön työ on käynnissä, jotain uutta on muotoutumassa, vaikka kaikki näyttää vielä tutulta.

Image

Musta väri voi siis muistuttaa myös siitä, että alku ei aina näytä kirkkaalta – joskus se on varjossa, hiljainen ja täynnä potentiaalia. Se haastaa katsomaan tarkemmin, tunnustelemaan ja luottamaan siihen, että jokainen silmukka sekä pisto, ovat osa suurempaa. ♥

Pieni Lankafestivaali 2025

Pieni Lankafestivaali 2025 -tapahtuma oli Oulussa syyskuun alussa. Tapahtuman järjestäjänä oli Kankurino-lankakauppa.

Image

Minä olin siellä mukana seuraavanlaisessa roolissa:

Neulepulmia tai tekniikkakysymyksiä? Poikkea lankafestivaalin lauantaina LankaSorvarin juttusille! @lankasorvari auttaa mielellään, jos ohje mietityttää, uusi tekniikka kaipaa selitystä tai lanka ei tottele.

Raahelainen Maarit Sorvari eli LankaSorvari opiskelee neulemuotoiluun painottuvaa käsityöntekijän ammattitutkintoa Jyväskylän Taitokeskuksella. Hän tuo Ouluun mukanaan näyttöneuleitaan sekä esimerkkejä erilaisista aloituksista, päättelyistä ja kantapäistä neulottuna suomalaisesta Tukuwoolin villasta. Myös sinä voit tulla kokeilemaan Tukuwoolin fingering-, sock- ja DK-vahvuuksia sekä testaamaan The Knitting Barberin The Gold Line -pyöröpuikkoja!

Image
📷Sanna Alasaarela

Alunperin minun piti pitää ns. tukipistettäni auki kahdesti lauantaipäivän aikana, aina tunnin kerrallaan. Kävijöitä oli kuitenkin riitti lähes koko ajaksi, sillä ihmisiä kiinnosti kovasti mukanani olleet langat, puikot ja neuleet.

Image
📷 Sanna Alasaarela

Monikaan ei tullut luokseni varsinaisen neulehaasteen kanssa, vaan siinä jutustellessa monelle mieleen juolahti joki haaste, mitä olivat pohtineet tai tekniikka, mitä eivät olleet uskaltaneet kokeilla. Myös näyttöneuleitteni tekniikat virittävät keskustelua asiasta kuin toisesta.

Image
📷Sanna Alasaarela

Kysymyksiä tulikin laidasta laitaan. Mielestäni eniten kysymyksiä herätti ompelukoneella tehty steekkaus. Muita olivat: erilaiset aloitukset ja lopetukset, sukan istuvuus ja kantapäät, erilaiset yksityiskohdat, peukalotekniikat, i-cord, oman käsialan muuttaminen, puikkokoon valinta, kolmen puikon päättely, looppaus, ohjeiden ymmärtäminen niin suomeksi kuin englanniksi, alhaalta-ylös ja ylhäältä-alas neulomisen erot, koulutukseni, näyttöneuleeni, vyyhdinpuiden ja kerintälaitteen käyttö. 

Image

Päivä oli siis täynnä kohtaamisia; oli mahtava tavata niin monia neulojia ja vaihtaa vinkkejä. Valtavan inspiroivaa! Sain myös paljon hyvää palautetta näyttöneuleistani, mitä tuntui – luonnollisesti – ihan mahdottoman hyvältä. Lupasinkin alkaa hiomaan niitä ohjeiksi, Alafosslopi-lapasista ja -irtohupusta aloittaen, mutta työelämään takaisin palaaminen on vienyt kohtuu hyvin kaiken ylimääräisen ajan…

Image

Tarkemmin näyttöneuleeni löytyvät seuraavista postauksista:

Image

Koska minun osuuteni oli tapahtuma-lauantaina, ehdin ennen sitä, perjantaina, tehdä lankaostoksia ja osallistua yhdelle kurssillekin. Mitään lankaa en olisi tarvinnut, mutta tuli sitten ostettua paitamäärä Ruskanlehteä: en vaan voinut vastustaa tuota totista värisuoraa, mikä oli kuin minulle esille laitettu. ♥ Niistä tulee ihan selvästi paita, jossa värit liukuvat tummasta vaaleampaan.

Image

Mintut sukkalangat ostin puolestaan Kankurinolta, koska kävin perjantaina myös Anna Johannan kurssilla, kuinka helmiä voi käyttää neuleissa. Tarkoitus olisi jatkaa helmiharjoituksia Anna Johannan Rakas-sukkaohjeella, mitä varten hankin pientäkin pienemmän virkkuukoukun. Ihana oli oppi taas jotain uutta!

Image

Tiivistetysti tapahtuma oli onnistunut, mukava ja mutkaton. Erityisen paljon pidin siitä, kuinka hyvin tapahtumassa oli otettu huomioon esteettömyys ja saavutettavuus niin monin eri tavoin. Eikä tietenkään tapahtumapaikan läheisyyskään haitannut; kerrankin matka neuletapahtumaan oli kohtuullisen lyhyt monen tunnin matkanteon sijaan! Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa. ♥