Se josta ajatus sitten lähti

Ensin tuli Jämälankakirja.
Toisena teki Norsis hienon Eläinsatupeiton. Ja siinä oli upea hiiri.
Kolmanneksi tuli kirja Kirjo punaista, valkoista, sinistä josta kyseinen hiiri löytyy.
Ja neljänneksi tuli tarve.



Nyt on tämä pala valmis (vähän hiiri sivussa, mutta jos se vaikka ei oo päässy vielä täyteen vauhtiin?).
Peitossa on vielä vähän tekemistä.

Uskollisesti samaa rataa

Nää on kovin yksipuolisia nämä päivitykset.
Tällä kerralla eläinsatupeittoon valmistunut tämmöinen:



Hau hau.

Kommenteissa käydyn keskustelun innoittamana päätin sitten tosiaan sekä a) pingottaa että myöhemmin b) silittää. Pingotukseen pääsi vain kirjoneuleosuus, virkkaukset sitten silitellään vaan.



Allekirjoittaneen neulojen vähyyden vuoksi pääsi vain kaksi kerrallaan pingottumaan.

Tuli sitten mieleen että mitäs kun tämähän on vauvan peitto ja konepestävää puuvillaa että lähtee tahrat niin millainen mahtaa olla pesun jälkeen :D.
Tokkopa kukaan siinä vaiheessa enää pingottelee uudelleen.

You stinker!

Ken arvaa mikä eläin?



Pala kerrallaan kohti valmista.

Mietin tässä, että kannattaakohan mun höyrytellä taikka pingottaa näitä erikseen vai vasta peittona?

Päivä jona pistettiin tuulemaan

Äkillisen innostuspuuskan vallassa päättelin langanpäät Jorviin lähdössä olevista pipoista.



Poseerausavustajan päänympärys on noin 32 cm, siksi joustinpipo näyttää pitkältä ja pitsipipo leveältä. Toivottavasti nämä jollekulle sopivat.



Lankana Novitan Freesia, 100 % puuvillaa ja konepesu tarvittaessa kuudessakympissä (mitä se viiva numeron alla tarkoittikaan, hienopesu?). Puikot molemmissa 3 sukkapuikot, aloitus päälaelta ja ihan tehty sen mukaan mitä on huvittanut.



Samalla vauhdilla paketoin nämä jo postitusvalmiiksikin.

I'm no good keeping secrets

Toinen.



Näitä on niin hauska tehdä!

Kurkistus

No en malta olla näyttämättä.
Tää on varmaan siis 1/16 osa keskeneräisestä ihanasta projektista (jolla on pikkuisen kiire kyllä):



Pitäis varmaan vähän höyryttää tai jotain, viimeistään kun on koko homma valmis.

Newsflash

- Mä en ole enää langanostolakossakaan.
Yksi (toinenkin) ihana (kohta puikoille pääsevä) projekti sai aikaan ostoshurman Tapiolla.

- (Sen ensimmäisen ihanan projektin) Mustien hihojen neulominen hämärässä on hankalaa.
Tippuneiden silmukoiden poimiminen on tuskaa.
Mutta eipä kukaan kyllä niitä virheitäkään myöhemmin sitten löydä.

- Pari valmista juttua olis päättelemistä, kuvaamista ja blogaamista vailla.
Mutta ei ehdi.
Kun on kiire tehdä.

Taidetta vanhoille tutuille

Pitkäaikainen Blogituttu Matleena muisti tälläisellä tunnustuksella, kiitos!



Tämä pitäisi jakaa pitkäaikaisille blogitutuille.
No en jaa.
Mutta kerron toki teille muutaman pitkäaikaisen suosikkiblogini niin pääsette tutustumaan!

Lankapirtin Matleena
Miiruska (Kierrätystä)
Sahrami (Sahramin solmut)
Hupsistarallaan Norsis
Midinetti Habituksesta

Onhan noita runsain mitoin (tuossa oikeassa reunassa niitä vilisee ;) )
Käykäähän kurkkaamassa millaista jutunjuurta löytyy!

Arkistojen kätköistä

Kuluneella viikolla pääsin kollaamaan äitini käsityöohjevarastoja.
Oli Suuri Käsityökerho -lehteä 1980-luvulta, Virkkausmaailmaa samoilta ajoilta ja muuta kivaa selailtavaa.

Tässäpä kolme kaikkein herkullisinta ohjelehteä - nämä ovat alunperin oman isoäitini peruja.

Me Naiset nro 8 vuodelta 1966:



Keskimmäiset virkkaukset näyttävät hauskoilta, pitäisikö tehdä hame ja jakku vai virkata takki?



Oikeassa reunassa oleva kelta-ruskea lapsen myssy ja takki näyttävät myös vinkeiltä.



Oudompi tuttavuus oli Omin Käsin lehti vuodelta 1954, kyseinen lehti on perustettiin 1938 ja ilmeisesti sitä on julkaistu 70-luvulle asti.



Pitäisikö kutoa aluskerrasto?



Tytölle ihanainen puhvihihainen mekko? Ohessa kaksikin eri vaihtoehtoa.



Eevan Käsityöt on nro 3 vuodelta 1957:



Myös täällä suloinen mekko-ohje, tai ehkä työn alle nuttu ja hame?



Oikealla oleva pojan neulepaita on upea..



Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa.

Hyvää Aprillipäivää!
Nämä lehdet olivat aitoja.