Ei tässä muuta, mutta tulin vain kertomaan, että aina kun joku tuttu pohtii, kehtaako mennä poikkeamaan meidän kylän kauppaan jossain pieruverkkareissa, niin totean, että mä käyn siellä niin eksoottisissa lookeissa, että varmasti kehtaat mennä omassas. Tässä meikän tyylinäyte viime lauantailta.
Mites te muut, koetteko tarvetta ehostaa itsenne tai pistää siistiä vaatetta päälle kauppareissulle? Minä en, kuten kuvasta näkyy.
T: Marra, lähikaupan pellehermanni
Tulipa nyt kirjauduttua tännekin pienestä triggeristä. Aktiivinenhan täällä en ole ollut vuosiin. Ja näköjään edellisestä epäaktiivisesta merkinnästäkin on jo viisi vuotta. Elämässä on tapahtunut paljon ja kaikenlaista erikoista tällä välillä. Aika ei todellakaan riitä bloggailuun. Mutta tässä kuva parin vuoden takaa, jos tänne vaikka joku eksyy. Varsaspämmiähän ei voi koskaan olla liikaa 🙂
-Marra
Hieman yli kuukausi sitten, 7. heinäkuuta, saattelin poni R:n viimeiselle matkalleen. Kymmenisen vuotta ennen aikojaan joutui hän jättämään tämän maailman, koska kivulias sairaus iski. Vieläkään en välillä meinaa tajuta, että tuota hevosta ei enää ole enkä sitä mistään takaisin saa. Vaikkakin lihat on omassa pakastimessa ja osa myytynä eteenpäin. Paljon kuitenkin sain tuolta hevoselta, muistoja ja elämää niin paljon, ettei niitä kaikkia muistakaan, joistakin valokuvista vain huomaa, että ai niin, tuokin me elettiin yhdessä ❤
-Marra
Viime viikko oli suoraan sanottuna aika lailla alakerrasta. Samalla kun koitin sisäistää sitä käsittämätöntä faktaa, että eräs hyvinkin reipas tuttava on heittänyt lusikan nurkkaan kivuliaan syövän seurauksena, tapahtui monenlaista pienimuotoisempaa vastoinkäymistä. Koiruuden ontuminen paheni niin, ettei raukka meinannut päästä edes lenkiltä kotiin. Onneksi löytyi tosi ihana eläinlääkäri ja koira kuvattiin ym. Luustossa ja nivelissä ei ole mitään vikaa, eikä kilpirauhasen vajaatoimintakaan vaivaa. Hieroja tarvitsisi löytää. Kipulääkkeestä koiruudelle syntyi suolikanavan verenvuoto ja veriripuli, lääke piti tietenkin lopettaa. Koiramurheiden lisäksi sahasta katkesi kallis ketju ja haciendasta paloi pääsulakkeet. Onneksi viikkoon mahtui hyvääkin, hevoset sentään olivat terveitä ja hoitivat omat hommansa hienosti.
Viikon 19 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla alakerta, tosi, syntyä
All-focus
Ihania aurinkoisia päiviä on riittänyt tällä viikolla. Tasainen arki tuntuu luksukselta, vaikka ainahan sitä jotain mieltä sumentavaakin on, kuten se, että koira on ollut ep tämän viikon, maanantaiaamusta alkaen se on pienesti ontunut toista etutassuaan. Jos ei tuo mene piakkoin ohi pitämällä koira niin levossa, kuin se ylipäätään on mahdollista, koska tarpeiden takia lenkkejä on kuitenkin tehtävä, niin eläinlääkäriinhän tässä on lähdettävä.
Viikon kohokohta on toistaiseksi ollut se, että yhtenä mahtavan aurinkoisena ja lämpimänä iltana tuli imuroitua auto ja toinen ulkovarasto. Samalla siemaillen Happy Joeta etuterassin kaiteella.
Kuva ei liity tekstiin mitenkään, mutta siinä ensiavuksi Rohmu ja Kimi.
Viikon 17 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla kohokohta, sumentua, tasainen
Hoidettavia asioita piisaa koronapandemiasta huolimatta. Putkirunkkarin kanssa pitäisi sopia aika keittiönhanan tiivisteiden vaihtoon. Autolle pitäisi varata aika jakopääremmin vaihtoon. Katsastukseenkin on alle kuukausi aikaa. Kesärenkaille pitäisi suorittaa kahden euron kolikon testi, jotta voin päätyä ratkaisuun, että uudet renkaat saavat odottaa kaupan hyllyllä vielä jonkun aikaa. Satulatuolista pitäisi kiillottaa jalka alumiinitahnalla. Pihanurmikko pitäisi uudistaa. Pitäisi löytää joku tilava kaappi, mielellään ilmaiseksi tai ainakin melkein. Pitäisi kiinnittää muutama juttu seinään. Pitäisi panostaa Kimin kouluttamiseen ratsuksi muulloinkin kuin viikonloppuisin… En oikeastaan tunne käsitettä, ettei olisi mitään tekemistä, sellaista hetkeä ei ole ollut koko aikuisikänä. Mutta olisihan se hienoa vaikka lukea kirjaa.
Viikon 16 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla auto, ratkaisu, kirja
Tavoistani täysin poiketen, olen kerrankin ajatellut valmistaa suunnitelmallista pääsiäisruokaa. Sain eilen inspiraation stifadosta, tosin meikäläisen stifado ei ole lammas- tai nautapohjainen, vaan hirvenlihalla mennään. Tällä kertaa on myös tehtävä ostoslista, sillä tarvittavista aineksista on kaapissa valmiina lähinnä oliiviöljyä, suolaa ja kanelitanko. Sen hirven lisäksi tietenkin.
Pääsiäistä tässä jo muutenkin odottelen, mukava saada hengittää ulkoilmaa useampi päivä putkeen, kun ei tarvitse istua sisällä töitä tekemässä. Sekin on luksusta, että sängyssä saa lorvia useamman tunnin kuin arkisin. Mutta sitä ennen, onneksi aurinko paistaa nyt, niin tänään on loistava aika painua koiran kanssa kunnon metsäkävelylle. Luonto on parasta, nyt ja aina.
Viikon 15 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla suola, hengittää, sänky
Onneksi korona ei ole tuonut Suomeen totaalista ulkonaliikkumiskieltoa. Kyllä ahdistaisi moinen, vaikkakin itse varmasti koiranomistajana saisinkin ulkoiluttaa koiraa siinäkin tapauksessa. Hyvä se on kuitenkin, että ilman koiraakin on sallittua nauttia luonnosta näinäkin aikoina, kunhan muistaa pitää etäisyyttä muihin ihmisiin.
Kevät uinuu tällä hetkellä vielä kevyen lumen alla, mutta mikäpä kiire sillä mihinkään olisikaan. Kuitenkin talvitakissa tulee jo hiki, kun kävelee viisi kilometriä metsätietä koiran perässä. Ei sitä kävelemistä kuitenkaan malta ihan helpolla lopettaa, kun samaa tietä on kävellyt mäyrä kilometritolkulla ja hirvikin lompsinut tien poikki. Onneksi lenkkeily on kuitenkin terveellistä, niin ei haittaa, vaikka välillä unohtuisi metsään tunneiksi.
Viikon 14 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla uinua, terveellinen, hiki
Elämme hyvin erikoisia aikoja. Sellaisia, joita ei ole tapahtunut vanhempienkaan ihmisten elämän aikana. Ei ole ennen määrätty firmoja suljettaviksi tai rajoitettu ihmisten liikkuvuutta. Hetkeen ei tarvitse heilutella puikkoja kiinalaisessa ravintolassa eikä teinien lorvia ostarien edessä syljeskelemässä. Rajoitukset tulevat todella tarpeeseen, jotta vältyttäisiin esimerkiksi Italian kohtalolta, mutta kyllä hiukan jännittää, millaiset seuraukset tällä kaikella on taloudelle. Aikanaan varmaan nousukin toki tapahtuu ryminällä, mutta väkisinkin tässä nähdään vielä monta henkilökohtaista tragediaa, niin tautiin menehtymisen kuin konkurssien puolella. Luonnolle tämä lienee hyvä juttu, kun saa hetken hengähtää ihmisen saastuttamisesta, kun lentäminen on vähentynyt, tehtaita on kiinni ja turistit eivät tallaa siellä täällä.
Viikon 13 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla puikko, sylkäistä, henkilökohtainen
Viime viikko meni lomaillessa Levillä ja kravunkin kirjoittelu putosi pois ohjelmasta. Reissun aikana koronatilanne ehti eskaloitua aika vahvasti ja mm. messut, joilla minunkin piti tällä viikolla työnantajaani edustaa, siirrettiin vuoden päähän. Tuo ei tietysti ole kovin hyvä asia liiketoiminnan kannalta, mutta henkilökohtaisesti oli kyllä mukavampi palata lomalta konttorille purkamaan viikon aikana kertynyttä työsumaa, kuin hypätä heti jonnekin messuille emännöimään.
Uuden kodin laittoa on tullut hoidettua reissun jälkeen aika lailla vasemmalla kädellä. En ole edes keittiötä saanut vielä kuntoon, vaikka se on ainoa helppo osuus. Mutta onhan tässä aikaa, itselleni olen asettanut aikataulun, että huhtikuun loppuun saisi olla valmista.
Viikon 12 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla pudota, keittiö, vasen
Eilen oli keskiviikko ja tämänkin viikon päivät juoksevat edestään kuin paraskin pikajuoksija. Jokaiselle päivälle on ollut ylimääräistä hommaa töiden jälkeen ja huomenna sitä on jopa aamulla ennen töitäkin, illasta puhumattakaan. Onneksi ensi viikko on lomaa, mutta reissuun lähtö lauantaina ennen sian pieremää aiheuttaa oman stressipiikkinsä, kun pitäisi pakata, mutta sekä laukku, että kaikki pakattava sisältö on vielä muuton jäljiltä paikassa nimeltä arvoitus. Pakkaustehokkuus tulee siis olemaan melko heikkoa, kun säntäilen ympäriinsä etsimässä kalsareita ja pipoja. Tervehdin kuitenkin ilolla pientä maisemanvaihdosta hetkeksi, lomalla kun ei tarvitse asentaa lamppuja kattoon, miettiä missä laatikossa säilyttäisi kauhoja ja ehtii varmaan nukkuakin enemmän.
Viikon 10 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla heikko, tervehtiä, keskiviikko
On jo helmikuu, enkä usko, että näille nurkin enää talvea tulee. Pitkään uskoin sen kuitenkin jossakin vaiheessa tulevan, mutta nyt aletaan olla jo niin lähellä kevättä, ja aurinkokin paistaa sen verran korkealta, että haaveet lumisesta talvesta saa heittää romukoppaan tältä erää.
Onhan tässä puolensakin, vaikkei järvellä voi luistella, siellä voi soutaa. Myös vinyylilankkujen kuljettaminen on ollut helppoa, kun ei ole ollut pakkasta varottavana. Ilmastollisia poikkeusvuosiahan on ollut aina, mutta lieneekö tämä nyt kuitenkin ilmastonmuutosta. Myrskyjä ainakin pukkaa ja aallot lyövät korkealle. Vielä kun ne rantoihin paiskautuvat aallot ehtisivät jäätyä kauniiksi rannan puihin, niin olisi valokuvauksen harrastajalla mieluista tekemistä.
Viikon 9 (100 sanaa kera otsikon) krapuhaaste avainsanoilla soutaa, myrsky, aalto
marrasthetics.wordpress.com 