Maurelita.com 2.0 – Maurelita augmentée

Bye bye Typepad

9 septembre 2025

Il y a des nuits où on se dit qu’on aurait mieux fait de dormir.

La fermeture soudaine de Typepad m’a prise de court. Un préavis ultra-court, sorti de nulle part sans crier gare, pas de solution de repli, juste un message laconique et une plateforme qui s’éteint. Et moi, avec mes vingt ans d’archives, mes lecteurs en perdition, mes petits souvenirs numériques… un peu larguée.

Alors j’ai commencé à comparer les plateformes, avec en tête l’idée de ne plus subir de fermeture – car je peux en parler : U-blog, Vox… et maintenant Typepad. Les temps ont changé et il y a plus de tutoriels et de guides, mais déménager sa vie digitale ça donne mal à la tête à 2h du matin. Donc va pour WordPress où j’ai déjà bloggué pour l’Ecole Finlandaise de Paris et autres bacs à sable.

J’ai même réfléchi à un nouveau nom de blog. Un vrai rebranding, puisque mon boulot l’a aussi fait. Mais impossible de me décider, pas le temps de maturer l’idée, j’hésite trop entre moult fausses bonnes trouvailles et jeux de mots finno-français alambiqués. Je les garde sous le coude, chut…

C’est juste pour dire que je suis encore là. Un peu en transit, un peu en galère, mais un furieux besoin d’en reprendre. Des notes éparses, des idées qui s’alignent doucement, envie de créer et de bidouiller. L’excitation de la page blanche, des branchements invisibles avec des acronymes barbares comme les DNS, TTL… rien n’est figé, tout est à l’état brut. J’adore.

* * *

On öitä, jolloin ajattelen, että minun olisi pitänyt vain nukkua.

Blogialustani Typepadin äkillinen sulkemisilmoitus yllätti minut täysin. Lomaltapaluu töksähti tylyyn sähköpostiin joka tuli aivan puun takaa, ja jäin kahdenkymmenen vuoden blogiarkistoni sekä jo joukolla kaikonneen lukijakuntani kanssa tyhjän päälle, aivan typertyneenä.

Traumat edellisistä pakkomuutoista (U-blog, Vox…) ovat vielä lähimuistissa, mutta nykyisin ohjeita ja oppaita löytyy sentään pilvin pimein – liiankin kanssa. Digitaalisen elämäni siirtäminen aiheuttaa silti päänsärkyä kahdelta yöllä. Toivottavasti tukevammaksi alustaksi valikoitui WordPress, jossa olen jo bloggannut Pariisin suomalais-koulun piikkiin sekä useammissakin sekalaisissa kokeiluissa.

Pohdin jopa uuden blogin nimeä. Oikeaa uudelleenbrändäystä, koska miksi ei – työpaikallakin uusittiin logot ja pelkistettiin yleisilmettä – oranssiin ! 🧡 En kuitenkaan osannut päättää, ei ollut aikaa kypsyttää ajatusta, epäröin liian monien tekonokkelien ja ontuvien sanaleikkien välillä, suomi-ranska-termien sekamelskassa. Ehkä joskus myöhemmin.

Halusin kuitenkin huhuilla olevani yhä täällä. Vähän muuttopuuhissa, hieman pallo hukassa, mutta uusi into bloggata sykkii pitkästä aikaa. Hajanaisia muistiinpanoja ja ajatuksenpoikasia leijuu ilmassa, vimmattu halu säätää ja soveltaa uutta alustaa. Tyhjän sivun jännitys, näkymättömät kikkailut kulisseissa pelottavien lyhenteiden DNS, TTL yms armoilla. Kaikki on vähän hujan hajan ja vinksin vonksin, mutta sehän tässä lopulta onkin ihanaa.
Lihapiirakka ou la tourte à la viande et à l’œuf

23 décembre 2024

Un plongeon dans le monde culinaire de mon enfance avec la délicieuse lihapiirakka, une tourte réconfortante pour l'hiver. Une recette authentique idéale pour fabriquer des souvenirs chaleureux.

Sukellus lapsuuteni makumaailmaan lihapiirakan merkeissä ; tämä perinteinen resepti tuo mieleen lämpimiä muistoja.

La recette de la tourte lihapiirakka

Je viens de passer une dizaine de jours en Finlande pour un avant-goût de Noël et j’ai eu une soudaine envie de refaire une tourte lihapiirakka, un classique de mon enfance. Dans ma famille on affectionnait cette recette simple mais un peu longue à préparer car elle comporte plusieurs étapes. Il en existe différentes variantes, avec ou sans viande, du riz aux œufs… et dans la version au saumon on peut même ajouter de l’aneth.

J’ai des souvenirs d’enfance des soirées conviviales, où l’on mangeait de la tourte lihapiirakka accompagné de bouillon de viande ou de consommé, alors que les adultes discutent joyeusement jusqu’à tard le soir.

Ingrédients

2 pâtes feuilletées
2 œufs durs
(1 œuf)
200g de viande hachée
2dl de riz (rond) cuit
1 jaune d’œuf ou un peu de lait
1 oignon ou 2 échalotes
Poivre noir, sel
Sauce Worcestershire*
Sauce pimentée*

Préparation

Faire dorer l’oignon émincé, puis ajouter la viande hachée et faire revenir. Laisser refroidir.

Constituer un mélange avec la viande hachée, les œufs durs coupés en petits morceaux et le riz cuit refroidi. * Pour l’assaisonnement j’ai pris la liberté d’y mettre une touche personnelle mais libre à chacun de modifier selon ses goûts.

Si l’on souhaite une version moins rustique, incorporer un œuf pour lier la farce – personnellement j’aime cette texture un peu émiettée.

Préchauffer le four à 200°C. Dérouler une pâte feuilletée sur une plaque au four. Déposer la farce en laissant 1 cm de vide de chaque côté. Recouvrir avec la deuxième pâte feuilletée en pinçant la pâte en tournant les rebords vers le haut.

Badigeonner au jaune d’œuf battu ou avec un peu de lait, et piquer avec une fourchette. Faire cuire environ 25 minutes et servir chaud.

Lihapiirakkaresepti

Palasin juuri kotimaan lomalta varaslähtönä joulutunnelmaan, ja kun jääkaapista löytyi sopivasti keitettyä riisiä, sain täydellisen tekosyyn tehdä lapsuuteni klassikkoa lihariisipiirakkaa. Olen hämärästi muistavani, että sitä tarjottiin illanistujaisruokana lihaliemen tai buljongin kanssa, aikuisten iloisen puheensorinan soljuessa taustalla.

Ainekset

2 valmista voitaikinaa
2 kovaksi keitettyä munaa
200g jauhelihaa
2dl keitettyä riisiä
1 munankeltuainen tai vähän maitoa
1 sipuli tai 2 salottisipulia
Mustapippuria, suolaa
Worcestershire-kastiketta *
Chilikastiketta *

Valmistus

Paista hienonnettu sipuli, lisää jauheliha ja ruskista. Anna jäähtyä.

Sekoita jauheliha, pieniksi pilkotut keitetyt munat ja jäähtynyt keitetty riisi. Olen lisännyt omaan makuun * sopivia mausteita, ja ranskalaiset mieluusti lisäävät kananmunan sitomaan täytteen.

Esilämmitä uuni 200°C lämpötilaan. Levitä voitaikina uunipellille. Levitä täyte jättäen 1 cm reunoista tyhjäksi. Peitä toisella voitaikinalla ja rypytä reunat nipistäen ylöspäin.

Voitele vatkatulla munankeltuaisella tai maidolla ja pistele haarukalla. Paista noin 25 minuuttia ja tarjoile kuumana.

Bon appétit ! Hyvää ruokahalua !
HB pionnières badass !

19 mars 2024

Superstars féminines nordiques à l'affiche pour une joyeuse rébellion le jour de mon anniversaire * Riehakasta kevätkapinaa ja pohjoismaisia ihmenaisia blogipostauksessa synttäreitteni kunniaksi !

~ * ~ * ~

J'ai la chance de partager ma date d'anniversaire avec Minna Canth, la superstar du féminisme finlandais et la célébrité littéraire du 19e. Le 19 mars, on hisse le drapeau en Finlande pour la Journée de Minna Canth et de l’égalité ; c’est la première et la seule femme finlandaise à avoir sa propre journée de drapeau. Elle a bousculé le patriarcat et grâce à elle l’éducation des femmes a pris son envol et a donné des ailes aux générations suivantes. Au rayon émancipation féminine, j'adore ses maximes “Laissez parler les gens” ou “Vive l'oisivité” – de quoi nous encourager à vivre à notre rythme sans se soucier du qu’en-dira-t-on.

Dans un autre registre mais tout aussi disruptive, mon héroïne d’enfance Fifi Brindacier envoyait balader les conventions telle une punk féministe avant l’heure. Toujours prête à défier l’autorité et à soutenir les faibles, c’est une source d’inspiration pour oser être soi-même et avoir confiance en ses rêves. (Certes ce n'est pas son anniversaire mais je voulais la mettre à l'affiche depuis longtemps, voici une excuse parfaite.)

Minna Canth et Fifi Brindacier, c’est mon duo de référence de nordiques qui rockent - vive la rébellion joyeuse et bon anniversaire à toutes les wonder women nées le 19 mars !

[Texte généré avec la complicité de l'intelligence artificielle Copilot, mais radicalement revu et corrigé par mes soins – il n'en reste plus grand chose, c'est surtout pour éviter la feuille blanche… mais j'avoue qu'il est parfait pour les recherches sur le web.]

~ * ~ * ~

Mikä upea sattuma jakaa syntymäpäivä suomalaisen feminismin supertähden Minna Canthin kanssa ; ensimmäinen ja ainoa nainen jolla on oma liputuspäivä. Hatunnosto hänelle patriarkaatin ravistelusta ja naisten koulutuksen edistämisestä.

Rakastan hänen mietelauseitaan: “Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat” ja “Ei ole hyvä tehdä liian paljon työtä ; täytyy myöskin laiskotella välistä, välistä huvitella” – aina ajankohtaisia aforismeja jotka kannustavat elämään omaan tahtiimme.

Toisella saralla mutta yhtä vallankumouksellisena, lapsuuteni sankaritar Peppi Pitkätossu torjui sovinnaissääntöjä kuin punk-feministi ennen aikaansa. Hän oli aina valmis haastamaan auktoriteetit ja tukemaan heikompia – ikuinen innoituksen lähde rohkeuteen olla oma itsensä ja luottaa unelmiinsa.

Näiden kahden esikuvani innoittamina toivotan iloisen kapinallista kevättä ja onnittelut kaikille 19. maaliskuuta syntyneille ihmenaisille!

[Tekstissä on jäännöksiä tekoäly Copilotin löydöksistä, mutta tunnustan sen toimineen enemmän tyhjän sivun karkoittajana koska kirjoitin uudelleen suunnilleen kaiken – mutta se on oiva hakukone.]
Kit d’électrification de vélo Swytch * Polkupyörän sähköistys

8 octobre 2023

Découvrez comment j'ai transformé mon vélo vintage en bolide électrique – pour ne plus galérer dans les montées et arriver rouge écarlate *

Kuinka vintage-pyöräni sai sähköiset siivet – ja voin nyt viilettää ylämäet ilman puuskuttamista naama punaisena [suomeksi alempana]

Pourquoi kit d'électrification

Ravie de mon vélo à assistance électrique Eovolt pour mes sorties parisiennes, j'ai eu envie de reproduire l'expérience pour mes balades rochelaises pour attaquer sereinement le pont de Ré puis surtout à l'arrivée sur l'île, les pistes rétaises au-delà de Rivedoux Plage et Sablanceaux.

J'avais toutefois envie de conserver ma petite reine de villégiature Ortler Bricktown aux allures vintage que j'adore. Un kit s'avère une démarche plus durable que de racheter un nouveau vélo à assistance électrique – et ça me permettait de conserver l'équipement déjà installé, notamment le porte-bagage avant avec le sac de guidon Remise à flot et le ressort de cintre pour garder la roue avant dans l'axe.

Choix du kit et délais

Mon gentleman biker a eu le nez fin en choisissant une startup anglaise prometteuse avec un kit ultra léger aux allures d'une enceinte et aux coloris alléchants. Swytch propose un système de précommandes avec des vagues de production, et j'ai opté pour une précommande avec acompte le 14/9, avec la confirmation de la commande et paiement du solde le 8/11.

La livraison devait se faire en février-mars mais avec les retards habituels le kit est finalement arrivé le 27 avril. J'avoue avoir eu peur en lisant sur les réseaux sociaux les commentaires des clients impatients sans nouvelles de leurs commandes, mais j'ai fini par avoir des mails d'infos sur l'avancement de la fabrication, en attendant l'arrivée du kit.

Installation

Rompu aux secrets de la mécanique céleste des VAE, mon gentleman biker n'a eu aucun mal à monter le kit, entre emballages très bien documentés et mode d'emploi détaillé. La roue motrice à l'avant est connectée au capteur de pédale qui envoie un signal déclenchant l'assistance au pédalage ; photo ci-dessous pour montrer les pièces.

Expérience utilisateur

J'ai vraiment l'impression d'avoir des ailes ; l'assistance est très puissante et même surprenante au début mais on s'y fait rapidement. Naturellement moins fluide qu'une assistance intégrée au pédalier, la batterie qui s'enlève et se clipse en un tour de main est réellement une bonne idée.

Le seul bémol concerne la console d'affichage LED qui ne permet pas de baisser le niveau d'assistance ; il faut faire le tour des niveaux jusqu'au plus haut (1-2-3-4-5) pour revenir à zéro. Une suggestion d'amélioration ? Car en l'état, au lieu de passer sur niveau 0 quand je n'en ai besoin, j'éteins l'assistance et ne profite plus de l'affichage de la console. On pourrait également imaginer des fonctionnalités supplémentaires genre vitesse, distance parcouru… de plus j'ai envie de vérifier la fiabilité de l'affichage d'autonomie qui présente un petit décalage entre la batterie et la console. En utilisation en pointillés sur notre lieu de vacances, je n'ai pas forcément assez de recul pour confirmer si le décalage est vraiment avéré, mais j'y travaille.

Autonomie

La capacité de la batterie 180Wh donne théoriquement une portée de 30km, mais en réalité déjà le niveau 1 assiste tellement fort que je ne l'utilise qu'épisodiquement et j'arrive à plus que tripler l'autonomie !

Mention spéciale pour le poids plume de la batterie 1,1 kg qui rentre dans un sac à main, et la manipulation facile permet de l'enlever pour le ranger à l'intérieur à l'abri de la poussière et des intempéries – ce qui manque cruellement sur mon Eovolt où la batterie est dans le tube de selle.

Conclusion

Très contente de ce kit qui me permet de faire des sorties plus longues et plus fréquentes sans appréhension, j'apprécie particulièrement son côté ultra léger et discret, avec un joli look rouge. La facilité d'installation et le packaging avec informations sur tous les cartons sont un atout précieux. Vive les startups britanniques et vive l'innovation pour le vélo !

Kuinka vintage-pyöräni sai sähköiset siivet – ylämäet voi nyt viilettää ilman puuskuttamista naama punaisena

Miksi valita sähköistyssarja

Olen iki-ihastunut Eovolt-sähköpyörääni ja se on lähes jokapäiväisessä käytössä Pariisin arjessani, ja halusin myös lomapaikkaamme Atlantin rannikoille saman helppouden tunteen pidemmillekin ajeluille. La Rochellessa fillaroimme usein mm pittoreskille Ile de Ré -saarelle ja sinne vievä pitkä jyrkähkö silta vie jaloista mehut, etenkin paluumatkalla. Saarelle saavuttaessa olisi myös houkuttelevaa ajella kauemmas kuin ensimmäiset rannat ja kylät sillan kupeessa ; Rivedoux Plage ja Sablanceaux ovat toki ihania mutta olemme kolunneet ne jo läpi.

Samalla halusin pitää Ortler Bricktown vintage-pyöräni, joka on kilpavarusteltu mm etutarakkatelineellä sekä siihen sopivalla Remise à flot -laukulla sekä ohjaustangon jousella, joka pitää etupyörän linjassa. Hankkimalla sähköistyssarjan jo omistamaani pyörään säästän planeettaakin, sen sijaan että hankkisin uuden sähköpyörän. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, hankinta on halvempi – ja tavallisen pyörän ylläpito ja huolto on helpompaa sähköpyörään verrattuna.

Sähköistyssarjan valinta ja toimitusajat

Herrasmiespyöräilijäni on haka vainuamaan toimivat uutuudet, ja englantilainen startup-yritys Swytch osui nappiin ultrakevyellä setillä, ja kajarilta näyttävän akun värinkin sai valita.

Laitoin ennakkotilauksen vetämään 14.9. ja loppusumman maksoin 8.11. Toimituksen piti alun perin saapua helmi-maaliskuussa, mutta tavanomaisten viivästysten jälkeen härdelli saapui vihdoin 27. huhtikuuta. Myönnän hermoilleeni some-kommentteja lukiessani ; kärsimättömät asiakkaat postailivat kipakoita viestejä saadakseen päivityksiä tilaustensa etenemisen suhteen. Sain kuitenkin pienellä viiveellä sähköpostiviestejä, jotka pitivät minut ajan tasalla ja vakuuttivat valmistuksen edistyvän.

Asennus

Fillariuniversumin mekaniikan salaisuuksiin perehtyneenä hovimekaanikollani ei ollut ongelmia sähkösarjan asentamisessa, ja koko paketti oli erityisen hyvin dokumentoitu ja jokainen osa omassa laatikossaan, numeroituna ja ohjeistettuna. Etupyörän moottori on yhdistetty poljintunnistimeen, joka lähettää signaalin ja käynnistää avustuksen poljettaessa. Akkutelakka puolestaan sopi ohjaustankoon ja akku kiinnittyy ja irtoaa näppärästi klipsaamalla. Pyörästä tuskin huomaa sen olevan sähköavustettu !

Käyttökokemus

Tuntuu kuin olisin aivan oikeasti saanut siivet selkääni ! Avustus on melkein liiankin tehokas ja käytän sitä vain jyrkissä mäissä ja loppumetreillä. Luonnollisesti renkaaseen asennettu avustus ei ole yhtä sulava kuin poljinlevyyn integroitu, mutta siihen tottuu nopeasti. Ja helposti irroitettava näppärä pieni akku on todellakin kuningasidea.

Ainoa miinuspuoli koskee LED-näyttökonsolia, jossa klikkauksilla pääsee vain ylöspäin : on pakko kiertää läpi kaikki tasot (1-2-3-4-5) päästakseen nollaan. Tässä olisi selvästi parantamisen varaa, sillä en viitsi klikkailla ylös ja ympäri vaan sammutan koko näytön kun en tarvi avustusta. Tästä johtuen ajan lähes koko ajan ilman näyttöä, koska avustus on liiankin tehokas ja käytän sitä vain jyrkissä mäissä ja loppumetreillä. Lisäksi haluaisin varmistaa kuinka luotettava akun keston näyttö on, sillä ledit akussa eivät aivan täsmää konsolin kanssa. Harmillisesti käytän pyörää vain lomillamme eli minulla ei välttämättä ole tarpeeksi käyttötunteja tämän tarkkailuun, mutta ajan mittaan asian pitäisi selvitä.

Akun kesto

Koska avustus on jäätävän tehokas ja käytän sitä vain tiukan paikan tullen, valmistajan teoreettinen toimintasäde 30 km venyy jopa kolminkertaiseksi.

Erityismaininta höyhenenkevyestä 1,1 kg:n akusta joka mahtuu käsilaukkuun, ja kiinnittyy telakkaansa kädenkäänteessä. Tämän ansiosta irrotan sen aina käytön jälkeen ja säilytän sitä sisällä, pölyltä ja säältä suojattuna. Pariisissa käyttämästäni Eovolt-pyörässä tämä on se eniten kaipaamani ominaisuus – akku satulatangossa kuullostaa näppärältä muttei lopulta olekaan aivan loistoidea.

Yhteenveto

Olen erittäin tyytyväinen hankintaani, jonka avulla voin tehdä pidempiä retkiä ja useammin, ja etenkin akun keveys ja söpöys vaikuttivat ostopäätökseen. Asennusta helpotti kerrassaan loistavasti dokumentoitu pakkaus, joka laatikossa oli numeronsa ja kuvitetut ohjeet, ja kaikki osat olivat huolella pakattuja ja selkeästi löydettävissä. Eli ylipäätään todella positiivinen kokemus.

Eläköön britti-startupit ja innovaatio pyöräilyn edistämiseksi !
Kesämökki idyllisessä saaressa Etelä-Päijänteellä | VUOKRATTU

2 avril 2023

VUOKRATTU 😊 perinteinen pyöröhirsinen 36m² kesämökki ; oma ranta ja ihanteellinen sijainti Etelä-Päijänteellä rauhallisessa saaressa, lyhyen venematkan päässä mantereesta.

Kesämökissä makuupaikat 2h nukkuma-alkovi +2h vedettävä sohva + 2h sauna-aitassa. Loistopaikka saaren eteläkärjessä 40m rantaviivasta, puiden siimeksessä – harrastusmahdollisuuksina purjehdus, kalastus, suppailu, veneily jne. Varusteina mm aurinkopaneeli, grillikatos ja puuhella, kompostoiva kuivakäymälä, leikkimökki.

* * *

Pour mes lecteurs francophones, cette maison d'été est louée à l'année. Si les locations de courte durée vous intéressent, écrivez un commentaire et je posterai un billet sur le sujet.
Bievenue 2023 !

22 janvier 2023

Que l'année 2023 soit différente : pas de résolutions qui ne tiennent pas mais une thématique, des pensées positives malgré les atrocités de 2022 ⭐🍹 ⛄ Olkoon 2023 kaikinpuolin erilainen : ei lupauksia jotka menevät metsään vaan valoisuutta ja tematiikkaa !

[suomenkielinen juttu alempana]

L'année 2022 fut surtout marqué par le terrible choc le jour de notre départ en vacances en Finlande le 24 février – où l'impensable s'est produit. Vissés sur nos mobiles en attendant l'avion avec mon cadet, nous n'y croyions pas. La Finlande ayant une frontière de plus de 1300km avec la Russie, j'avoue que j'appréhendais de me trouver dans l'espace aérien pile ce jour-là ; d'ailleurs les aéroports de l'est du pays ont connu des perturbations dans leurs radars avec l'obligation d'annuler des vols. Nous sommes bien arrivés sains et saufs, mais dans une drôle d'ambiance où les pharmacies arboraient des panneaux "rupture de comprimés d'iode" et les médias publiaient des listes de survie.

Le reste de l'année s'est pratiquement passé à suivre les atrocités de la guerre en Ukraine, le suspense de la candidature OTAN de la Finlande et la Suède que nous avions convaincu au passage, et la valse des prix de tout et partout – mais surtout de l'électricité en Finlande où sans le bouclier tarifaire le kWh est à 45 centimes le kWh pour certains abonnements en ce moment.

Dans ce contexte, j'ai furieusement envie que 2023 soit plus lumineux et joyeux. Parfait pour cette folle envie de booster, une série d'articles du grand quotidien de Helsinki HS.fi mise sur l'identification de nos motivations profondes. Honneur aux micro-changements et les nouvelles routines qui nous sauveront. Parmi les piliers de ce coaching digital, on retrouve le rythme qui ponctue la vie de tout organisme vivant. Réussir à casser ce marathon quotidien des visioconférences en agrémentant la journée des pauses où l'on sort le nez pour humer le soleil ou la pluie, ou n'importe quoi d'autre – tant qu'on décolle de nos écrans. Le challenge consiste à accepter qu'on ne peut donner le meilleur de soi que trois fois par jour ; tel un sprinter, on a besoin de la récupération entre chaque effort.

Sur un post Instagram j'avais déjà décidé la thématique de l'année 2023 ; après ces années pandémie à rester en autarcie, quoi de plus pertinent que l’amitié ? La complicité, les rigolades, les liens culturels, les passions communes, même la sororité – tout ce mécanique magique de relations amicales. Or j'avoue être une piètre amie : anti-téléphone, absente, maladroite, anti-conformiste, aux fraises et jusqu’à récemment, paradoxalement accro aux réseaux sociaux. Que 2023 me donne une occasion de me rattraper, de reconnecter et de renouer.

Ainsi je compte bien saupoudrer l'année 2023 de récréations énergisantes entre les sprints de la journée, et de pimenter le quotidien des retrouvailles avec rigolades complices.

⚡ ❄ ⛄

Vuodesta 2022 jää mieleen päällimmäisenä painajaismainen 24. helmikuuta lentokentällä matkalla kotimaahan kun epätodellinen uhka toteutui ja Ukraina joutui karmivan hyökkäyssodan kohteeksi.

Loppuvuosi sujui lähinnä sodan kauhuja seuraten, Suomen ja siinä sivussa mukaantemmatun Ruotsin NATO-jäsenyyttä jännäten, ja hintojen poukkoilua ihmetellessä – pahimpana sähkönhinta joka Suomessa lähti täysin lapasesta, etenkin Ranskan hintakattoon verrattaessa.

Näissä tunnelmissa tarvitaa valoisuutta ja optimismia alkavalle vuodelle. HS Mestarikursseineen osui täysin nappiin ja kadonnutta syvämotiivatioa etsiessäni listasin antaumuksella viisauksia : rytmittäminen, mikromuutokset, aivojen joutilaisuus, vuorovaikutus jne.

Erityisen osuva oli vertailu maratonin ja pikajuoksun välillä – työpäivämme muistuttavat pikemminkin ensimmäistä, kun taas suorituskykymme venyy paremmin toiseen, ja tarvitsee ehdottomasti taukoja palautumiseen. Päätin oitis jatkaa jo harjoittamaani taukostrategiaa ja vielä parantaa sitä : nenä ulos, satoi tai paistoi – viemään roskista, piipahtamaan leipomoon, venyttelemään pihalle. Olemme parhaassa vedossa vain kolmesti päivässä, ja tarvitsemme elintärkeitä välitunteja.

Instagramissa ehdin jo paiskaamaan alkavalle vuodelle teeman ; näitten erakkohenkisten pandemiavuosien päätteeksi, mikä olisikaan ajankohtaisempaa kuin ystävät ? Yhteiset kulttuurikummajaiset, huumori ja muut yllättävät yhdistävät tekijät, mimmien liiga kruununjalokivenä – se koko taianomainen mekanismi jolle epätodennäköisemmätkin ystävyydet rakentuvat.

Tunnustan heti samaan hengenvetoon olevani surkea ystävä : poissaoleva, puhelinkammoinen, kömpelö, salonkirajoitteinen, pihalla ja vielä hiljattain epäloogisesti eksklusiivinen some-addikti. Olkoon 2023 oljenkorsi jolla herätän henkiin vanhat ja uudet heimolaissuhteet.

(Joko mainitsin rakastavani suomen kielen kiemuroita, liitepartikkeleita ja yhdyssanakummajaisia ? Paitsi juurikin, joka sorahtaa pahasti korvaani.)

Siis paljon hykerryttäviä Teams-sprinttejä välitunteineen, onnellisuutta pirskahtelevia jälleennäkemisiä ja yhteenkuuluvuuden huumaa.

⭐ 🎈 ⚡
Poke bowl à la Maurelita | recette * resepti

22 octobre 2021

Voici une recette qui fait fureur même auprès des ados : poke bowl poulet mariné et beurre de cacahouète 🍚

Teinitkin tykkäävät poke bowl -reseptistä kun ne voi rakentaa kulho kerrallaan jättäen pois kunkin inhokit.

🍚 🍚 🍚

Voici une recette qui fait fureur dans la famille et même auprès des ados : le poke bowl à base de poulet mariné et beurre de cacahouète, qui a l'avantage de pouvoir s'accommoder selon le goût de chacun dans son bol individuel – l'un sans la coriandre, l'autre sans le beurre de cacahouète…

Poke bowl au beurre de cacahouète et poulet

Ingrédients pour 4 personnes :

350g poulet grillé
3 doses de riz rond cuit
1 gros avocat bien mûr
edamame (ou petits pois)
1 grande carotte râpée
1/4 concombre râpé
1/8 chou doux ou chou chinois
3 radis en rondelles
gingembre confit
coriandre fraîche
oignons frits

Variables à alterner à volonté : maïs, ananas, pois chiche, pousses de soja, chou rouge, tomates, betterave, mangue, kimchi… hier nous avions même testé avec des boulettes de poulet bio !

Sauce cacahouète :

1 cuillère à soupe de beurre de cacahouète
1 cuillère à café de moutarde
3 cuillères à soupe d’huile de tournesol
1/2 cuillère à soupe d'huile de sésame
3 cuillères à soupe de vinaigre de riz
3 cuillères à soupe de sauce soja

Astuce :

Malaxer en premier le beurre de cacahouète avec la moutarde pour un mélange homogène, puis incorporer le reste dans l'ordre pour faciliter le mélange.

Poke bowl maapähkinävoilla ja kanalla

Teinienkin suosima poke bowl -resepti taipuu myös hankalien syöjien makuun, kun ne voi rakentaa kulho kerrallaan ja jättää pois kunkin inhokit. Tässä perusohjeeni jota voi vapaasti soveltaa omien mieltymyksien ja kaappien sisällön mukaan.

Ainekset 4 hengelle :

350g grillattua kanaa palasina
3 annosta keitettyä puuroriisiä
1 iso kypsä avokado
edamame-papuja (tai herneitä)
1 iso raastettu porkkana
1/4 tuorekurkku raasteena
1/8 valkokaalia silputtuna
3 retiisiä
marinoitua inkivääriä
tuoretta korianteria
friteerattua sipulia

Aineksia voi vaihdella rajattomasti, tässä muutama idea : maissi, ananas, kik-herneet, soijaidut, punakaali, punajuuri, mango, kimchi… ja eilen kokeilimme paistettuja luomukanapullia.

Maapähkinäkastike :

1 rkl maapähkinävoita
1 rkl ranskalaista sinappia
3 rkl öljyä
1/2 rkl seesamiöljyä
3 rkl riisiviinietikkaa
3 rkl makeaa soijakastiketta

Vinkki :

Sekoita pohjaksi maapähkinävoi ja sinappi, ja ohenna sitten järjestyksessä muilla aineksilla, helpomman sekottuvuuden vuoksi.
Eovolt : retour d’expérience VAE * sähköpyörän käyttökokemus

16 septembre 2021
Mes commentaires des premiers mois d'utilisation du Eovolt assemblé en France – pandémie oblige, j'ai mis un peu plus de temps pour compiler ça. [Lire la suite ci-dessous] ⚡⚡

⚡ Ensimmäiset kokemukset Ranskassa kootusta Eovolt-sähköpyörästä, koronapandemian takia hieman oletettua myöhemmin. [Jatko heti ranskankielisen jutun jälkeen]

Heureuse propriétaire d'un vélo à assistance électrique Eovolt depuis maintenant un an et demi, j'ai voulu attendre de régler quelques derniers détails avant de partager mon retour d'expérience.

Avant tout, je tiens à préciser que je suis vraiment ravie de mon acquisition : ça me change la vie car j'habite près du point culminant du département, et avec mes ailes couleur orange je n'hésite plus à descendre sur Paris puisque remonter sur ma butte est devenu un jeu d'enfant.

Ayant récupéré mon petit Eo en février 2020 avec le confinement qui n'allait pas tarder, nos débuts étaient marqués d'une frustration de tourner en rond avec les 1km de limitation, avant de pouvoir faire des vraies balades et de vélotaffer en traversant Paris en diagonal pour mon trajet de 15km dans un sens. Aussi un petit jeu latéral dans le pédalier restait à rectifier avec la complicité du revendeur Neomobility, avant de pleinement profiter de l'engin magique.

Mais ça y est, je peux affirmer que j'adore ce petit bijou assemblé en France avec le plus beau des looks – et sa couleur orange que j'ai pas pu résister.

Son côté compact est appréciable surtout pour sa maniabilité, on se faufile partout et on peut même se garer en terrasse d'un restaurant.

Incroyablement roulant même sans assistance, j'utilise rarement tous les cinq niveaux d'assistance car déjà le premier me permet de grimper aisément sur ma butte. Avec le niveau 3 je double les scooters poussifs ! Avec l'utilisation que j'en fais, j'arrive à avoir largement plus de 100km d'autonomie – voire même plus vu que le compteur triche un peu (décalage de 15 % dans la vitesse et la distance parcourue indiquées)

Par contre il s'avère que je ne le plie jamais, et il reste relativement lourd à porter et je ne m'imagine pas dévaler les escaliers du métro avec ses 19kg au bout de bras. De surcroît, avec tous mes équipements le petit Eo n'est plus vraiment pliable : les paniers d'ostréiculture de chez Matlama à La Rochelle, le sac de guidon écoresponsable de Vaude et les manchons de la créatrice Ici et Là-bas à Bicyclette – je suis équipée de ouf.

A mon avis, les seuls points négatifs – il fallait les chercher – seraient l'emplacement de la batterie et le vélo qui "tire un peu court". En effet, niveau vitesses ça tire un peu court à mon goût mais ça doit pouvoir se régler. Il faut juste éviter de rouler à plus de 25km dans les descentes car on se trouve à mouliner comme une machine à coudre. Il fallait bien un ultime challenge pour que mon petit Eo soit aux petits oignons !

Placer la batterie dans le tube de selle semble une bonne idée car elle est astucieusement cachée, mais pour se garer en toute sérénité dans Paris il est impératif d’acquérir un collier de selle antivol batterie. Point positif : le vélo est utilisable jusqu’à plus de 180cm ; mon gentleman biker peut l'emprunter s'il s'ennuie sur son Brompton (sur lequel il a dû changer le tube de selle).

Un autre conseil serait de remplacer les pneus pour éviter les crevaisons sur les pistes cyclables jonchées de débris de verre et autres joyeusetés. Depuis que j'ai des Schwalbe Super Moto-X (chez Bikester), je roule bien plus tranquillement – surtout que je ne les gonfle pas autant que recommandé, sinon les pavés parisiens deviennent le Mordor.

Les quelques points clés à retenir :

POINTS FORTS
- assistance très performante
- très roulant, utilisable sans assistance
- autonomie de plus de 100km
- maniabilité
- couleur !
POINTS FAIBLES
- batterie peu pratique à enlever (à charger sur le vélo)
- long à charger (plus de 4h)
- vitesses un peu trop courtes
Olen ollut onnellinen oranssin Eovolt-sähköpyöran omistaja jo viime vuodesta asti, mutta viivyttelin käyttökokemukseni postausta parin viimeisen hienosäädön ollessa työn alla.

Sain pyörän haltuuni piirua ennen ensimmäistä sulkutilaa puolitoista vuotta sitten, ja ensimmäiset kilometrimme olivatkin turhauttavaa rallia Ranskan “enintään 1km kotoa” -säännön puitteissa. Odottelin innolla oikeita ajeluita kaupungilla ja työmatkoja Pariisin halki 15km suuntaansa.

Mutta nyt kaikki on mallillaan ja menopeli viimeisen päälle säädetty, voin ylpeänä ilmoittaa olevani tosi tyytyväinen Ranskassa koottuun sijoitukseeni – joka on kaiken lisäksi komea.

Kompaktin koonsa ansiosta jopomainen Pikku-Eo sukkuloi ketterästi liikenteessä ja tulee mukanani ravintoloitten terasseille asti. Kevyt ja rullaava, sillä voi mainiosti ajaa myös ilman avustusta ja viidestä eri avustustasosta käytän aniharvoin kolmea ensimmäistä suurempia kiivetessäni kukkulallemme. Akku kestää reilut 100km, mikä on mielestäni tosi ansiokasta.

Pyörä on taitettava, mutta koska en kuvittelisikaan raahaavani sitä 19kg painoineen metron rappusissa, olen kilpavarustellut sen niin ettei taitettavuus enää päde. Lisävarusteena hankkimallani tarakalla on alunperin osterinviljelyyn valmisetut kierrätysmuoviset verkkokorit fanittamaltani La Rochellen artesaanilta Matlama, ohjaustangossa on ihailemani ympäristöystävällisen Vauden tankolaukku – ja talvella kädet pysyvät lämpiminä herttaisen Ici et Là-bas à Bicyclette -artesaanin muhveilla.

Ainoat heikot kohdat joita olen löytänyt ovat liian lyhyet vaihteet (tämä varmaankin on korjattavissa – seuraava työmaa !) ja satulatangossa sijaitseva akku, joka on kätevästi huomaamaton mutta ilman erikseen ostettavaa lukkoa aiheuttaa kylmiä väreitä kaupungille parkkeeratessa. Onneksi niitä on nyt saatavilla valmistajan nettisivuilla, ehdottoman välttämätön hankinta.

Herrasmiesfillaristini avustuksella vaihdoimme myös renkaat järeämpiin Schwalbe Super Moto-X -malliin (Bikester), enkä enää pelkää hulluna ajaa lasinsiruja ja muita roskia pursuilevilla pyöräteillä. Lisäsuosituksena renkaita ei pumpata aivan niin pinkeiksi kuin suositeltua, sillä muuten mukulakivet ovat silkkaa Mordoria.

Pähkinänkuoressa nämä ovat ne tärkeimmät ominaisuudet :

PLUSSAA
- erittäin tehokas avustus
- käytettävyys myös ilman avustusta normaalina pyöränä
- reippaasti yli 100km yhdellä akunlatauksella
- näppärä ja kompakti, jopomainen
- värivalikoima !
MIINUSTA
- akku hankalahko irrottaa (ladattava pyörässä) ja kiinni satulassa
- hidas ladata (> 4h)
- lyhyet vaihteet
Picadillo à la cubaine

13 juillet 2021

A défaut de visiter La Havane, on se met dans l’ambiance avec la recette de viande hachée cubaine picadillo, avec ma version librement adaptée 🌴⭐🍹 Kuuban matkan korvikkeena, Havanan tunnelmaan pääsee hyvin picadillo-jauhelihapadan avulla ; vapaasti sovellettu reseptini alla ranskankielisen version jälkeen 🌴⭐🍹

Voici donc ma version, librement inspirée de plusieurs plats au restaurant et de recettes testées, pour huit personnes :

1 oignon jaune
4-5 gousses d’ail
4 petits champignons de Paris
1/2 poivron jaune
700g de viande hachée
1-2 tomates en petits dés
50g d’olives vertes coupées en rondelles
100g de chorizo fort coupé en petits cubes
1-3 cac de paprika fumé
100g de gros câpres

Faire revenir les oignons, l'ail haché menu (garder une partie pour presser dans le plat à la fin pour plus de parfum), champignons de Paris et poivron haché menu.

Ensuite ajouter la viande hachée en la réduisant en sauce sans morceaux. Laisser mijoter une dizaine de minutes et incorporer le reste des ingrédients petit à petit, en laissant sur un feu gentil pendant idéalement une heure.

Vérifier l'assaisonnement, ajouter de l'ail pressé, du piment, du paprika fumé épicé… en laissant libre cours à votre imagination.

Servir avec du riz, décorer le plat avec de la coriandre ciselée. Pour une version plus consistante, on peut aussi ajouter des haricots rouges dans le plat directement.

Kuuban matkan korvikkeena, Havanan tunnelmaan pääsee hyvin picadillo-jauhelihapadan avulla. Tässä oma hartaasti ja monesti ravintolasuosikkien ja eri reseptien pohjalta sorvattu versioni kahdeksalle syöjälle :

1 keltainen sipuli
4-5 valkosipulin kynttä
4 pientä herkkusientä
1/2 keltainen paprika
700g jauhelihaa
1-2 tomaattia pieninä kuutioina
50g vihreitä oliiveja siivuiksi leikattuina
100g vahvaa chorizo-makkaraa pieninä kuutioina
1-3 tl savupaprikajauhetta
100g isoja kapriksia

Ruskista pieneksi silputtu sipuli ja valkosipuli (jälkimmäisestä voi jättää osan loppusuoralle), sienet ja paprika.

Lisää jauheliha sekoittaen huolella tasaiseksi kastikkeeksi, anna kypsyä kymmenisen minuuttia ja lisää loputkin ainekset pikkuhiljaa. Hauduta pienellä lämmöllä noin tunti.

Tarkista maku, purista mukaan loput valkosipulista ja mausta tarvittaessa savupaprikalla, pippurilla tai maun mukaan tulisilla mausteille.

Tarjoile riisin kanssa, ripoteltuasi esim silputtua korianteria padan päälle. Mukaan voi lisätä myös punaisia papuja, halutessasi ruokaisamman version.
Prends ton vélo aka I’m an Instagram bike star !

19 avril 2021
J'étais très surprise et flattée d'être sollicitée pour figurer dans le panel de vélotaffeurs de Prends ton vélo sur Instagram 🚲⚡🧡

Olin todella imarreltu kun minua pyydettiin mukaan työmatkansa polkevien galleriaan Instagramissa, Prends ton vélo (vapaasti käännettynä "hyppää pyörän selkään") -tilin puitteissa. 🚲⚡🧡

L'article retrace mes débuts sur vélo, mes déclics, quelques conseils et même quelques révélations que je vous laisse découvrir ici !

Voici quand même un teaser :

Découvrir le portrait de Maurelita, c'est rentrer dans un univers, celui de son enfance à vélo, de ses sourires, de ses couleurs, de ses aventures par procuration avec le Club des cinq, de ses conseils dignes d'une influenceuse… un univers peuplé de vélos (…).

On comprend pourquoi Vaude l'a choisie comme ambassadrice. A la lire, on voit d'ailleurs qu'elle prend son rôle très au sérieux et elle a bien raison.

Sympa aussi de sa part de profiter de ce portrait pour mettre en avant une créatrice, qui appréciera le geste, je n'en doute pas.

Bref, embarquez vite pour Maurelita land, vous ne serez pas déçu·es.

Pour l'occasion, je fouillé dans mes archives pour en extraire cette photo souvenir avec mon fidèle Nopsa Kombi de cross et le nounours attaché derrière – tous deux jaunes vintage !

Tilaisuuden kunniaksi pengoin arkistoistani alla olevan kuvan, jossa viiletän rakkaalla Nopsa Kombilla nalle mukaan köytettynä pihalla, lapsuuteni vehreässä maalaismaisemassa, ja linkki postaukseen tässä.

Artikkelissa on kyse pyöräilyurani alusta, miten hurahdin työmatkapyöräilyyn (vaikka nyt olenkin etätöissä) sekä muutama vinkki – ja paljastuskin. Instagramin käännös on suht ymmärrettävä, mutta ohessa kuvatekstit joita käännös ei kata :

Pyöräilykärpäsen purema
- Pienenä asuin Suomessa metsän keskellä ja huristelin jo silloin kaikkialle pyörällä.
- Herrasmiesfillaristini on vannoutunut työmatkapyöräilijä.
- Jo pitkään olen tasapainoillut työmatkapyöräilyn ja etätyön välimaastossa.
- Hyötypyöräilyä ostosten ja muunkin liikkumisen merkeissä ; lomalla La Rochellessa ja Suomessa visusti pyörän satulassa.
- Kyllästyminen metroon, jumitukset, väenpaljous, ihmisten agressiivisuus…
- Viimeinen naula oli korona, 100% etätöitä – ei enää julkisia !
Maagiset numerot
- 6 pyörää joista Ranskassa koottu sähköavusteinen Eovolt, vanha vintage Motobécane Vitus 21 jonka kunnostimme nelin käsin muutama vuosi sitten.
- 32 km (yhteensä) etätyömatka Pariisin halki vinottain, silloin harvoin kun enää menen konttorille.
- 5 kuin Viisikko ; skidinä haaveilin että lähtisin pyörällä telttaretkelle huikeitten eväskorien kanssa jahtaamaan pahiksia taskulampun valossa vanhan linnan käytäville.
Kilpavarustelu

Yritän ostaa paikallista ja eettistä kun vain mahdollista.

Talven löytö on kädenlämmittimet ohjaustangossa, sävy sävyyn Eovolt-menokkini kanssa. Ei enää palele sormia talvellakaan !

Suurin ylpeyteni on olla saksalaisen ympäristöystävällisen Vaude-ulkoilutarvikemerkin lähettiläs ; tekninen trenssi, kädenlämmittimiin sopivat urheiluhanskat, shortsihame, sadesuojat polville ja etenkin ohjaustankolaukku johon mahtuu kaikki mahdollinen ja mahdoton sälä.

Tunnustuksia

En osaa ajaa pyörällä ilman käsiä enkä korjata puhjennutta rengasta, mutta minullapa onkin salainen ase shortsihameessani – sen pehmustuksen avulla voin ajaa lähes loputtomiin !

* * *

*** * ***