Haastevastaus sinivalkoiseen.

Kiitos teille haasteesta, Between Rikkaruohoelämään ja Tassulinnaan emännälle ja ihanille kissoille Pepsi ja Max.
Hitaus on täällä vallitseva olotila ja nyt yritän saada tuulta purjeisiini.

Tällä kertaa aloitan tehtävän löytämällä jotain sinistä ja valkoista kodin sisätiloista ja kissoistani.
Mitähän ihmettä täältä löytyy sinistä kissoistani tai jotain kodin tavaroista. Luulin tehtävääni ihan mahdottomaksi tai ainakin vaikeaksi, mutta lopulta se olikin helppoa.

Maijan aamupäivähetki pesässä ikkunan edessä kirjahyllyn päällä ja pesässä on Maijalle rakas kaulaliinan ja Pepsin ja Maxin lahja, sininen lelu höystettynä kissanmintulla.

                                                        Kaapin kätköistä, sinistä ja valkoista

                       Kahvihammastakaan ei pääse pakottamaan on vanhaa ja uudenpaa kalustoa...

Pehmeääkin löytyy, isännän kylpypyyhkeen kuvio,( minun pyyhkeeni on väriltään ruskea )

Valkoistahan meidän kissoista löytyy, tassut valkoiset ja naamassa myös. On kesä ja aurinko paistaa kissatarhan ulkoilijoille...

Ulkoa puutarhasta löytyy haasteeseen runsaasti vaihtoehtoja ja edessäni on vain valinnan vaikeus...

                                             Huhtikuun kevättä, sininen taivas ja.........

                                         krookkukset nuo kevään ihanat viestin tuojat...

                                                              Sinivalkoiset orvokit...

Lehdon sinilatva, Hautamirtiksikin kutsuttu, tämän perennan juuret ovat kaukaa sadan vuoden takaa ja sopii hyvin tähän sinivalkoiseen teemaan. Fammuni on tämän perennan aikanaan kotipihalleen istuttanut. Linkki vie vanhaan blogikirjoitukseen vuodelle 2013 Kirjoitus sinilatvasta

                                  Lupiini, kaikesta huolimatta sen tänne blogiini valitsin...

                                                    Juhannusruusu, sitä ei voi sivuuttaa...

                     Pieni ihana tädyke, se kukkii täällä meillä kaupunkikodin tulopihalla...

                                              Marketta ja nukkeasteri, ihana yhdistelmä...

                Tässä kuvassa sininen on maata ja valkoinen on vettä ja sydämen kohdalla on kesäkoti...

Tämä haaste on lähtenyt alkuun Tiiun blogista   Puutarhahetki 
Nyt kun aikaa on jo kulunut ja suuri juhlamme Suomi 100 on jo tavallaan saanut päätöksen en enää lähetä tätä haastetta eteenpäin. Puutarhahetki blogista löytyy kaikkien haasteeseen vastanneiden blogiosoitteet.

Minun puuni on kuusi

Sain mukavan haasteen Suvikummusta.
Haaste on lähtenyt Puun päivän merkeissä Parasta aikaa Tarjalta.

Marja oli kirjoittanut mukavin kuvin ja tekstein myös kissojen rakkaista puista Suvikummun pihapiirissä.

Minulla on monta puusuosikkia, mutta yksi on ylitse muiden. Voisin ihan runollisesti sanoa näin:
Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston ja niin edelleen.....

Kuusi on kaunis, vihreä, turvallinen, suojaisa ja tietysti tuttu ja joulumieltä tuova kuusi jouluna,
joulukuusi. Lapsena parasta oli joulukuusen haku metsästä ja ihan mitä vain närettä ei meidän lapsuuden tupaan kannettu. Monet lenkit tein jo varhain syksyllä metsään ja katselin mistä löytyisi se kaunein kuusi juuri täksi jouluksi. Jos joulunaikaan oli paljon lunta voi kuitenkin käydä niin, että se kaunein jäi metsään ja kuusi kaadettiin lähimetsän reunasta.

Vielä ennen joulua tehdään kierros täällä rivarin pihalla ja kesäkodin pihalla.

Kuusi on ihanan vihreä ja tuo ryhtiä pihapiiriin ja on hyvä tausta monelle kukalle.
                      Tapion pöytä on oiva tausta näinkin pienelle akileijan kukkavanalle.

                               Tapionpöytä on ottanut paikkansa kaiken vihreän keskellä...

                                                           ja samoin  Maija-kissa...

                Siperian pihta on turvallisesti kissatarhan aidan takana....

               mutta antaa turvaa ja suojaa Pena-kissa päiväunille....

                           Japanin marjakuusen oksilla kiemurtelee humalaa...

                                  Kesäkodin pihapiirissä kasvaa muutamia kuusilajikkeita:

        Usvaisen kesäillan hämyssä serbian kuusi antaa hyvän taustan unikon herkälle kukalle...

Palsakuusen herkät kävyt...

                                                 Palsakuusen oksia kiertelee kelloköynnös...

                                 

        Rinnakkain metsän kuusi ja taimiston kuusi...

                        Synkeä sadepilvi luo kauniin konstrastin sinisen ja vihreän välille.....

Pellon ojan kuusi, minun voimakuuseni...

Monien joulukorttieni innoittajakuusi... 

Haasteen mukana tuli myös toive jakaa tätä haastetta eteenpäin kolmelle henkilölle.

Lähetän haasteen Cherille Autuas olo

Pepsille ja Maxille Tassulinna

Muorin kissoille 

Toivottavasti otatte kopin ja ehditte kirjoitella!

Vielä ennen kesäajan päättymistä.

Huomenna alkaa talviaika.
Talviselta täällä näyttääkin, ei tosin enää näin talviselta kuin torstaina.

                              Siperian pihta oli tosi kaunis valkoisen lumen peittämänä...

  Terassilla edelleen on kukassa pelakuu ja se näyttää kuin kukkisi lumien keskellä...

Tänään on sataa tihuttanut vettä ja ainakin puut ovat vapautuneet lumitaakastaan, maassa meillä on vielä lunta ja voi olla , että se yön  aikana katoaa. Säätidotus on kuitenkin luvannut kylmenemistä ja ehkä huomenna on lumesta ainakin rippeet jäljellä?

Lokakuun puolivälin paikkeilla ahersimme viikon verran kesäkodin syystöiden parissa. Viikko vierähti ahkeran työn merkeissä mutta toki oli sitä luppoaikaakin ihan riittävästi ja ihan pakostakin iltojen pimetessä.
Viikkoon mahtui myös hyvinkin kauniita syyspäiviä ja oikeastaan vai yksi päivä oli sään puolesta pihatöihin sopimaton.

 Lähimetsä tien toisella puolella oli kokenut kovia ja harvennushakkuun tulos näyttää tältä.

Kaikki talvetettavat kukat ovat kellarissa, daaliat ovat laatikoissa ja valko-ja sinisarjat sekä isot pelakuuruukut ja verenpisarat vein ruukkuineen kellarin suojiin. Toivottavasti talvetus onnistuu tänäkin talvena.

 Ruosteinen peltilintu oli niin yksinäisen ja hylätyn tuntuinen, otin se pois oksaltaan ja toin sen tänne  kaupunkikotiin. Vielä en tiedä mikä sen paikka tulee täällä olemaan...

Yöpakkaset eivät ole vielä lannistaneet lasiterassin kukkia, tässä 22.10 otetut kuvat ja edelleen kukat ovat yhtälailla kukassa...

Köynnöshortenssia on pudottanut lehtiään ja nyt lumi on vienyt loputkin ja siitäkös lyhdyn possu on iloinen, nyt se näkyy ja nähdään...

Tässä tämä minun ihana runkoruusuni on taas tänäkin syksynä odottamassa pääsyä talvilepoon.
Mielenkiinnolla odotan kevättä ja sitä päivää kun voin ruusuni kaivaa ylös multapedistään....
Tuoko se päivä ilon vai pettymyksen!.....

Tänään lokakuun ensimmäinen päivä ja sunnuntai

Lokakuun ensimmäinen päivä, harmaa  pilvinen päivä.
Aurinko on ollut kateissa melkein koko tämän viikon ja tänään täällä oli ulkolämpötila alle kymmenen astetta.

Muutamia kuvia tältä päivältä, eli kuvia syksyyn valmistuvalta pihaltamme.

Keltainen pieni orvokki on jaksanut kukkia koko kesän, huhtikuun puolivälistä tähän päivään.

  Riippakierto on myöskin kukkinut uutena tuttavuutena aika pitkään ja vielä ruukusta löytyi muutama kukka.

 Amppelivaula on kasvattanut runsaasti versojaan ja kiipeillyt siperian pihdan oksilla,
tämä kuva ei kuitenkaan anna oikeata kuvaa koko vaulan komeudesta, mutta juuri tällaiselta se tänään näytti.

Tässä pari kuvaa minun onnettomasta kelloköynnöksestäni. Koko kesän köynnös on lehdiltään ollut lähes punainen ja kiivennyt ylös kissatarhan aidan katolle. Siellä se on kukkinut muutamin kukin kukkien osoittaessa ylös taivaisiin.

 Jättiverbeena kiertää myös kissatarhan aidalla.

Krassi on innostunut kasvattamaan runsaan lehdistön, mutta muistaa myös kukkia.

Kissatarhan sekapenkki on vielä jonkinmoisessa kuosissa, tosin tuossa etualalla kukkiva  Vuoripunatähkä on aivan loppusuoralla ja samoin pieni samettiruusu on kukkansa kukkinut. Kuvan yläosassa näkyy amppeli jossa vielä heikosti kukoistaa tuo minun unohduskukkani Rusokki.
Taustan kissojen kapea puupenkki on saanut kauniin virkatun peitteen.

Runkoruusu jaksaa kukkia, sen kukat ovat pienemmät kuin viime kesänä. Etualalla Jalokello  vielä kukkii, tosin kukat ovat melko ränsistyneitä. Elokokuussa kun runsaat nuput aukenivat oli kukka kaunis sininen komistus. Toivottavasti se menestyy taas talven yli.

Tässä kuvassa näkyy keväällä ostamani Jouluruusu, joka on kukkinut muutamin kukin koko kesän.
Monta uusittavaa paikkaa löytyy tästäkin alueesta, tuo alue  runkoruusun ja Norjananervon väli on kokonaan uusittava. Tänä kesänä se yllättäin peittyi mansikan rönsytaimilla. Alue näkyy molemmissa kuvissa. Näitä kuvia katsoessa näkee myös nurmikon kehnon kunnon, sen aika on ensi keväänä.

Vasta nyt aloitti kukintansa tämä viehättävä vaaleanpunainen Iso tähtiputki.

 Sointu yllätti ja teki runsaasti uusia nuppuja ja tietysi myös kukkii.

Tulopihan syksyn kunto on tällainen.

 Virgiiniantädyke on kukkinut jo kauan.

 Tulopihalla on myös hyvin sekalainen kukkapenkki.

 Tulopihan kukkapenkki tältäkin kulmalta, köynnöshortensia on vielä melko vihreänä.

Syksyn kosteus näkyy pihan sammaloitumisena  ja kotilon nakerrukset vuorenkilpien lehdillä.