MÖKKIJUTTUA JA RAKSAKUULUMISIA

Hei rakas talviunia uinuva mökki-blogi!

Tänään tuli mieleeni, että olisi mukava kirjoitella tänne jotain. Viimeksi olen muistanut tänne blogiin kirjoittamisen joskus kesällä, joten kun tuollainen ajatus pälkähtää mieleen, niin silloin on toimittava! Yleensä silloin on jotain erityistä sanottavaa.

Tai sitten ei ole, mutta kirjoitan silti.

Olen vuosien mittaan päivittänyt tätä blogia aina silloin, kun itsestä on hyvältä tuntunut. Viime vuonna olisi tuntunut useamminkin hyvältä, mutta en ole ehtinyt. Meillä on nimittäin rakennusprojekti meneillään, rakennamme omaa kotia!

Aloitimme raksahommat viime vuoden keväällä maaliskuussa, kun oli vielä vähän lunta maassa. Muistan kun pyöräilin tontille pienessä lumisohjossa ja eturengas meinasi lähteä useamman kerran omille teilleen. Tontillamme oli tuolloin vielä vanha talo, joka keväällä purettiin pois ja elokuussa alkoi maatyöt. Sen jälkeen emme ole mökille ehtineet, joskaan emme edellisinäkään vuosina ole olleet mökillä talviaikaan kuin satunnaisesti. 

Elämä on sellaista, kaikkea ei voi ehtiä. Jos yrittää ehtiä kaikkea, niin ei ehdi mitään.

Pakko myöntää, että odotan talon valmistumista ja mökkikauden alkamista melkein yhtä paljon! No, taloa kyllä enemmän, mutta vain vähän. Se hetki, kun ensimmäistä kertaa istuu mökin portailla auringossa aamukahvia juoden ja vastarannan lehmiä kuunnellen - siinä on hyvä syy jaksaa talven pitkät pimeät. Talon valmistumisessa odotan eniten sitä, että arki rauhoittuu, vaikka olenkin nauttinut rakennusajasta varsin paljon. Jos jokin haave on tarpeeksi suuri ja sen toteutumista malttaa odottaa oikeaan hetkeen, niin suurimmaksi osaksi se tuntuu vain hyvältä. Väsyttävältä myös, mutta jatkuvasti myös hyvältä. Ne eivät poissulje toisiaan. 

Mökillä on ulkovuoriremontin kanssa vielä viime kesän jäljiltä sellainen tilanne, että jonkun verran olisi tekemistä. Koska aikaa on ihmisellä rajatusti, niin ihan kaikkea ei viime vuonna saatu valmiiksi. Mutta lähes! Lähinnä sieltä puuttuu kuullotetta puun pinnasta, eli kaikki rakennushomma on tehty. Kesällähän värkättiin tiskipaikka ja portaita ja tiiättekö - aina olisi satoja ideoita! Kesäkeittiötä tuohon ja sitä ja tuota. Mutta totuus on kyllä se, että olen iloinen, että olemme osanneet olla stressaamatta ja ymmärtäneet tässä vuosien varrella, että työ ei tekemällä lopu. Kunhan mökki on pystyssä, niin kaikki on hyvin ja ensi kesänä tehdään jotain, jos tehdään. Faktahan on sekin, että tykkäämme tehdä ja olemme melkoisen luovia molemmat. Mutta siksikin on hyvä tuntea rajansa.

Ainahan se on mielessä. Kesä.

Odotan aitan pesässä nukkumista, odotan iltasaunaa. Odotan hellepäiviä, kun remutaan uimapatjoilla pitkin järveä. Odotan sorsaperhettä, joka seilaa vuodesta toiseen järvellä edestakaisin. Odotan elokuun iltojen leffailtoja nuotion loisteessa. Mutta sitä ennen heilutan maalisutia, rappaan maalia vanhoista ovista, tuskailen mittanauhan kanssa ja ihastelen kylppärin laatoitusta. Pistän vaatekerrosta toisen päälle ja nautin tästä ulkona vallitsevasta uskomattomasta kauneudesta.

Elän tässä ja nyt.

NO NYT ON JÄMERÄ TISKIPAIKKA!

Siinä se nyt on - täydellinen tiskipaikka!

Kesäkeittiöhän se on melkein, koska tiskipöydän lisäksi siitä löytyy hylly, naulakko ja tanko - pientä kaasuhellaa unohtamatta!

Meillä on alkamassa mustan mökin kanssa viides yhteinen kesä. Kukaan ei kysynyt, mutta kerron silti parhaan mökkeilijän vinkkini näin neljän ja puolen kesän kokemuksella:

Ole ja elä rauhassa. Elä mökkiarkea. Tutki. Päivien saatossa huomaat ne asiat, joihin tulee kiinnittää erityistä huomiota juuri siinä sinun omassa arjessasi. Keskity siihen. Tee asia kerrallaan. Tee rennolla! Ei väkisin. Mikään ei pilaa kesää paremmin kuin se, että koko ajan tukka putkella tehdään ja rempataan, eikä missään vaiheessa ehditä nauttia siitä, mitä on jo tehty, kun seuraavaa pitäisi jo olla tekemässä.

Tämä tuli erityisesti mieleen tässä, kun tuossa uudessa tiskipisteessä olen pyörinyt pari päivää. Teimme nimittäin samalle paikalle tiskipisteen kolme kesää sitten, kun ensin olin pari kesää tuskaillut irtosaavien kanssa milloin missäkin portaalla tai jakkaran päällä. Tiskaaminen tuntui kamalalta, joka kerta! Se sattui selkään, oli inhottavaa ja epämukavaa. No, sitten teimme mökin taakse tiskipisteen, josta jo mainitsin. Tuli vähän liian matala, eikä ollenkaan niin toimiva, kuin olisi voinut kuvitella. Parempi se silti oli, kuin se porraskyykkäily. (Kummallista muuten, että mökki on ollut pystyssä 50-luvulta saakka, mutta kunnollista tiskipaikkaa siinä ei silti tuntunut olevan!) Nyt tiskipaikka tehtiin ajan ja ajatuksen kanssa vuosien zoomailun jälkeen - just semmoiseksi, joka on hyvä just meille!

Voi veljet sentään, nyt on tiskipiste! Ja nyt muuten tiskataan niin, että naapurikunnassa asti kolisee!

Tiskipöytä rakennettiin mökin taakse, terassin nurkalle. Suunnittelin ja puolisoni rakensi puoliseinän, jonka taakse tiskipöytä kätevästi maastoutuu. (Samalla paikalla sijaitsi aiemmin kolmimetrinen ritelikkö, jonka takana aiempi tiskipaikka oli.)

Yksi mahtava juttu tiskipaikassa on se, että se on lähes kokonaan kierrätysmateriaalista tai ale-löydöistä rakennettu! Vanhan tiskipöydän bongasi ystävä silloin pari vuotta sitten jostain, koukkutangon ostin Ikean poistolaarista parilla eurolla samoihin aikoihin. Naulakon naulat ostin sisustusliikkeestä pari vuotta sitten ja nyt naulasin ne mustaksi maalattuun lautaan kiinni. Siinäpä se naulakko kätevästi! Pyyhettä pitelevä kultainen ripustin on oikeasti vedin (kirpparilta), mutta ajattelin sen toimivan hyvin pyyhetelineenä. Toimii! Kaappien vetimet löytyivät pihavarastosta ja musta taso (hyllyllä ja kaasulieden alla) kaatopaikkakuormasta. Samasta paikasta on kotoisin myös kaikki puumateriaali, joten tarkemmin ajatellen ainoa asia, joka on ihan uutena ja oikealla hinnalla ostettu juuri tätä tiskipistettä varten, on maali! 

Siinäpä toinen mökkeilijän vinkkini: 

Elä ja pidä silmät auki. Ole luova. Kierrätä. Hamsteri sisälläni iloitsee villisti, kun hyvän saa nyhjäistyä tyhjästä!

Vielä viimeiseksi yksi erityisen tärkeä ja ilahduttava asia: putkisto!

Tiskipisteessä on kolme kaappia ja niissä on tarkoitus jemmailla ämpäreitä, tiskiharjoja ja tiskiaineita. Lisäksi sinne saa talven ajaksi kätevästi säilöön kaikki pihamaan purnukat ja muut pienasiat. Vielä viikko sitten siellä säilytettiin myös jättimäistä ja aika karua punaista saavia, johon likavesi kertyi. Tuttavien kesken sitä nimitettiin ällöämpäriksi (tiedän, ei kovin imartelevaa). 

Nyt ällöämpärille saatiin kuitenkin sanoa hyvästit, kun kätevä puolisoni rakensi oivan putkistosysteemin! Tiskaamisen jälkeen ei tarvitse enää likavesiä raahailla ympäriinsä, kun putket hoitavat homman! (Putkisto laskee vedet siis rinnettä alas metsikköön, poispäin mökistä.) Selkä ja mieli kiittää, kun vettä ei tarvitse enää raahata kuin yhden kerran! Saunalta tiskipaikalla nimittäin.

MÖKIN KOMEIN KAMPAUS

Ruokapöydän naamaruukulla on ihan varmasti mökin komein kampaus!

Olemme tänä kesänä jo ehtineet rakennella mökille monenlaista! Viime kesän projektina ollut ulkovuoriremontti kun jatkuu jossain määrin vielä tänäkin kesänä. (Yllättävän iso projekti muuten, vaikka kyseessä onkin vain 20m2 kokoinen mökkerö!) Sellaisia hommia on mm. mökin toiseen kertaan maalaaminen ja uuden tiskipaikan rakentaminen. Aiempi jouduttiin siis purkamaan remontin tieltä - ja hyvä niin, koska tästä uudesta tulee 100x parempi!

Teimme tiskipaikan terassin kulmalle, mökin takaseinustalle. Terassin ja tiskipaikan erottaa puoliseinä, joten tiskit eivät näy oleskelualueelle, mutta tiskaaja saa kuitenkin kokea olevansa mukana jutuissa, eikä eristyksissä jossain omassa tiskikuplassaan. Tiskipöydän alle tulee kolme kaappia (joista kuvassa näkyy kaksi), joissa säilytetään tiskiharjaa, tiskiainetta, luutua, vesisankoja ja mitä näitä nyt on. Lisäksi yhdessä kaapissa säilyy nätisti katseilta suojassa semmoinen oikein kirkuvanpunainen (ja aika kolkko) muoviämpäri, johon likavesi kerätään. Kolmanteen kaappiin taas tulee kaasupullo ja tason päälle pieni kaasuliesi, joka tähän asti on majaillut etuterassilla. Semmoinen pieni kesäkeittiö siis!

Tiskipöydän päälle tulee hylly, jossa voi säilytellä ja kuivatella isoja astioita. Lisäksi puoliseinään tulee pyyhekoukku ja tiskipöydän päälle kolmion mallinen aurinkosuoja, jonka on tarkoitus suojata lähinnä sateelta. Suoja kiinnitetään kahdesta nurkasta mökin seinään ja kolmannesta vastapäiseen kuuseen.

Hankin uusia asioita mökille melko maltillisesti - niin myös Kaunisteen tyynynpäällisiä. Niitä on kuitenkin jo aimo pino, mutta olen ostanut niitä noin yhden vuodessa. Nämä tyynyt on minun yksi ihan ehdoton keräilysuosikki! 

KESÄN 2020 ENSIMMÄINEN GRILLIPITSA

Kesä - se on nyt!

Talven aikana onnistuin unohtumaan tämän blogin lähes totaalisesti. En tarkoituksella, vaan vahingossa! Talvella ei tunnu tapahtuvan juuri mitään (ainakaan mökillä) ja keväällä oli hirmuisesti töitä (ja yksi koronakin siinä kotikouluineen), että kummako tuo, kun ei joka paikkaan repeä. 

Nyt on taas aloitettu mökkikausi! Se on alkanut suorastaan täydellisesti! Tuntuu, että kevään epävarmuus ja ahdistus ovat lisänneet iloa kesästä ja alkavasta mökkikaudesta. Olemme olleet mökillä jo monta viikonloppua ja kelit ovat hellineet! Lapsilla on ollut yökylävieraita ja muutenkin olemme saaneet nauttia ystävien seurasta pitkästä aikaa kunnolla. Se tuntuu aivan erityisen ihanalta tänä kesänä!

Nämä kuvat ovat toukokuulta, kun teimme kesän ensimmäistä kertaa grillipitsaa! Se on aina mahtava hetki kesässä. Ensimmäinen grillipitsa kertoo sen, että nyt on oikeasti kesä! Vaikka ollaan vasta kesäkuun alkupuolella, niin kelit ovat  myös hellineet. Nämäkin pitsat tehtiin alusta loppuun ulkona.

Meillä on tullut tavaksi, että ruoka tehdään mustalla lankkupöydällä mökin edessä ja se syödään siniharmaalla pöydällä grillin edessä. Olen ollut niin iloinen tästä viime kesänä tehdystä pitkästä pöydästä! Sen ympärille mahtuu kerralla lähes parikymmentä syöjää, se on tukeva ja vakaa. Varsinkin penkkien kanssa se on hirveän kätevä, sillä syöjiä mahtuu aina pari lisää, kun pikkuisen tiivistää.

Viime kesänä testasimme ensimmäistä kertaa banaanipitsaa ja se jäi suosikiksi! Banaani ja suolapähkinät on niin kummallinen yhdistelmä, että se on juuri siksi ihan täydellistä.

Teen sen näin:

Linttaan pitsapohjan mahdollisimman ohueksi. Levitän päälle sulatejuusto/ranskankerma seosta ja sen päälle pikkuisen juustoraastetta. Juustoraasteen päälle pilkon banaania (reilusti) ja sen päälle suolapähkinöitä (reilusti). Koko höskän päälle rouhin suolapippuria ja pikkuisen sormisuolaa.

Tämä yhdistelmä on suolaisen makea ja mietin, että sen kaveriksi voisi sopia vielä jokin pieni hapan potku, esimerkiksi tirskaisu sitruunaa. (No, minun mielestäni se nyt sopii joka paikkaan aina muutenkin!). Tämä pitsa ei ehkä ole maailman kaunein, mutta mitä väliä ulkonäöllä, jos on vaan sairaan hyvä!

MILLAINEN OLI MÖKKIVUOSI 2019?

Mustan mökin viime vuosi oli varsin remonttipainotteinen.

Viime kesä oli ensimmäinen, kun teimme mökillä tällaista suurempaa remonttia. Aikaisemmin olemme toki maalanneet ja nikkaroineet mm. yläkerran, mutta näin massiivista remonttitoimintaa ei ole tuolla tontilla hetkeen nähty! Eikä toivottavasti tulla näkemäänkään, ainakaan ulkovuorauksen vaihdon merkeissä.

Viime kesä oli muutenkin mökkielämän ulkopuolella harvinaisen työntäyteinen. Lomat oli minimissä ja näin ollen myös mökillä vietetty aika huomattavasti vähäisempää, kuin edellisinä kesinä. Toivon, että ensi kesä olisi lomien suhteen rennompi ja nyt kun remonttikin on suurimmaksi osaksi selätetty, niin ehtisi myös keskittymään siihen oikeasti tärkeään - lomailuun ja yhdessäoloon!

Pieni puuhastelu ja nikkarointi pitää ihmisen virkeänä, mutta ulkovuoriremontin suhteen ei tottavie voinut puhua enää mistään ihan pienestä hommasta! Lisäksi se hiirenpapanoiden väistely ja tunkkaisen villan pussittaminen ei varsinaisesti tuntunut lekottelulta. Toki olen sitä mieltä, että se kannatti! Ehdottomasti! Nyt on uusi ulkovuoraus, joka kestää sen seuraavat 50 vuotta! Varsinkin mielenrauhan takia jo moinen rutistus kannatti - nyt tiedämme nimittäin sen, että mökki on puhdas ja turvallinen asua. Mistään ei löytynyt mitään huolestuttavaa kasvustoa tai muuta ikävää yllätystä. Jopa seinästä kuulunut hermoja raastavan rapinan syy jäi lopulta löytymättä. (Epäilimme hevosmuurahaisia, mutta ainakaan yhtään elävää yksilöä tai minkäänsortin pesää ei seinän välistä löytynyt!)

Palataanpa vielä hetkeksi viime vuoteen!

Huhtikuussa kerroin siis, että remonttia pukkaa!

Kesäkuussa maalasin kulahtaneet pihakalusteet uuteen lentoon, esittelin Super Marion sohvan  ja kerroin kuinka toimii pikku remontin kokenut huussi kompostikäymälällä.

Heinäkuussa rustasin jättipitkän Mustan mökin DIY/kierrätyssisustus-tekstin, jossa käytiin läpi jokainen mökkitontin rakennus sisustusnäkökulmasta. Kirjoittelin myös blogin ensimmäisen saunapostauksen ikinä ja otin myös muutaman uuden kuvan aitasta.

Heinäkuussa alkoi ulkovuoriremontti ihan toden teolla! Samassa rytäkässä heitettiin myös hyvästit ritilöille.

Syyskuussa mökkiin lisättiin pari uutta ikkunaa ja ovi vaihtoi paikkaa. Ehdittiin pari kertaa myös sienimetsälle ja löydettiin muutama muheva herkkutatti.

Lokakuussa jännitettiin, että vieläkö on musta mökki ja rakennettiin ikkunalle uudet vaatteet.

Sellainen oli vuosi 2019 Mustassa mökissä!

Kuten jo mainitsinkin, niin varsin remonttipainotteiselta näyttää ja kuulostaa!

Onnekseni puhelimeni muisti näyttää myös toisenlaisen muiston viime kesältä. Sieltä löytyy grillipitsaa, auringonlaskuja ja kukkiva Vanamo-niitty. Sieltä löytyy rinteeseen rakennettu telttapaikka, ystävien kyläilyt ja elokuinen leffailta ulkona nuotion loisteessa.

Tässä oli tiivistettynä ja pintapuolisesti mökin kuulumisia viime vuodelta.

Nyt tarvitsee enää malttaa odottaa seuraavaa mökkikesää!