Pihalla.

Kevät koittaa, koti kuosiin!

Hiljalleen etenee meillä kodin saaminen kuosiinsa.

Eteinen on pieni, Ikean laatikot tulevat tarpeeseen. Kirjaimet ovat Rautiasta. Otan kirjaimet todennäköisesti pois jonkin ajan kuluttua, en ole ihan tyytyväinen niiden kokoon.

Ohjenuora elämään. Words of wisdom.

Neiti Moon huone pysyi suunnilleen minuutin järjestyksessä.

Vierashuone odottaa kylästelijöitä. Oli muuten hyvä löytö tuo 140 cm leveä runkopatjasänky; löysin sen facebook-kirpparilta 25 eurolla! Tekstiilit kössin äidiltäni ;)

 

Tulentekoa ja pilkahduksia keittiöstä

 

Meillä.

Blogin päivittäminen ei ole ollut kovin reipastahtista osaltani, enkä lupaa siitä kovin reipasta tulevankaan. Tänään vietämme sairaspäivää tytön kanssa kotosalla, joten on ollut hyvää aikaa selailla lempiblogeja.

Se, mikä minun aikaani on vienyt, on tietysti tämä:

Ja sitten tämä

 

TALO!

Blogissa on ollut hiljaista, en ole myöskään ehtinyt muiden blogeja selailla hetkeen. Lupaan parantaa tapani ensi vuonna ;) 

Yksi syy "kiireisiini" on ollut se, että olemme vihdoin löytäneet oman kodin! Muuttamaan pääsemme vuodenvaihteen jälkeen. Mahtavaa!

Tämä on ensimmäinen ostos uuteen kotiin:

 

Pikaisesti esittelen vielä Tikbumsa-blogin Sanilta voittamani ihanan ja todella kätevän silityssiilin. Sani oli tehnyt Moolle oman pikkusiilin lisäksi, ihana! (Kumpikin siili meni leikkeihin, täytyy varastaa oma siili takaisin vielä!)

 Leppoisaa joulunalusaikaa kaikille!

Lyhyt katsaus menneeseen

Tällainen oli vastikään tehty eräässä toisessa blogissa. Se pani miettimään omaa elämää ja aiheutti paljon oivalluksia ja täytyy sanoa, että myös antoi perspektiiviä. Tässä osa siitä, mitä ison rattaan pyörähtäminen ilmoille syötti:

Kymmenen vuotta sitten, 2002 

Vietin aika villiä elämää (jotkut ovat viettäneet villimpääkin, ei ihan KAIKKIA hullutuksia ole kokeiltu). Asuin rakkaan serkkuni kanssa hulppeassa kolmiossa, jossa järjestimme mahtavia bileitä, koimme mielenkiintoisia ihmissuhteita ja ennen kaikkea olimme melko huolettomia, tulevaisuus edessä. Hain ja pääsin kouluun, josta moni unelmoi. Muistan hyvin lämpimästi kesää 2002. En tiedä lämpötilakeskiarvoa tuolle kesälle, mutta minulle se kesä oli sisäisesti kuuma. Tapasin tuona kesänä paljon uusia tuttavia, joista tuli minulle eri syistä tärkeitä.

Viisi vuotta sitten, 2007

Elämäni muuttui täydellisesti. Rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen syntyi lapsi ja opin sen, mikä on kaikkein pyyteettömintä, voimakkainta ja kokonaisvaltaisinta rakkautta: äidin rakkaus. Opinnot olivat viittä vaille valmiit ja minä keskityin perhe-elämään.

Kolme vuotta sitten, 2009

Paikkakunta on vaihtunut nykyiseen. Täällä suoritin loppuun aloittamani; se toi minulle paljon ja olin saanut saattaa maailmaan kymmenia uusia ihmisiä. Valmistuin. Sain viettää aikaa rauhassa kotona rakasta kaksivuotiastani hoitaen. Sisareni synnyttää tyttären.

Vuosi sitten, 2011

Viihdyn erinomaisesti työssäni, jonka olen edellisenä vuonna aloittanut. Minut otetaan ihanasti vastaan ja tunnen kuuluvani joukkoon.

Tähän asti tänä vuonna

Aloitin harrastamaan valokuvausta rakkaan ystäväni kanssa, olemme molemmat siitä hyvin innostuneita. Kesällä reissasin ystävien ja perheen kanssa, koin monet naurut, muistelot, ihanat hetket, joita en vaihtaisi pois! Koin myös stressiä ja muutosvastarintaa. Töissä lähdin kiertoon toiseen yksikköön.

Eilen

Nauroin ystävän kanssa elokuvaa, jonka piti olla toimintaseikkailu, mutta meidän mielestämme se oli komedia. Komensin villiintynyttä lastani ja hänen pikkuserkkuaan, jotka toistensa agitoimina pistivät ranttaliksi. Rentouduin (sen minkä 4- ja viisivuotiaiden kanssa pystyy), välttelin kotitöitä, kävin kirpputorikierroksella.

Tänään

Olin väsynyt, koukutuin tietokonepeliin, komensin yhä noita villejä vilkereitä, rentouduin ompelemalla rakkaan ystävän kanssa.

Huomenna

Menen töihin ja teen sen, mitä minulta odotetaan. Oikeasti odotan sitä, että lomani alkaa. Pakkaan lomalaukun. Käyn ostamassa tuliaisen. Tapaan tyttären kanssa ystäviämme. Autan miestä auton renkaiden vaihtamisessa.

Ensi vuonna

Jatkan valokuvauskurssilla. Töissä jatkan siellä, missä alunperin aloitin. Vietän ihanan talven, kevään, kesän ja syksyn. Reissaan ystävien ja perheen kanssa. Rakastan. Voin hyvin. Olen parempi lähimmäinen.

 

PaaPiin ihanat pussukat!

Niin söpönen kännypussi mulla! Kysymys kuuluu, miksi OSTAA kännypussi, kun sellaisen osaa helposti tehdä itsekin? No siksi ostin:

- PaaPiin kuosit! Niitä EN osaa tehdä, Anniina Isokangas osaa ja painaa näitä itse seulalla.

- Ei ole mitään halpatyömaalaista tuontia, vaan kokkolalaista käsityötä. Made in Keski-Pohjanmaa.

Ah, niin söpöt puput! Näitä löytyi muissakin väreissä ja muitakin kuoseja. Ostakaa ihmiset suomalaista laadukasta käsityötä, meillä sitä tässä maassa löytyy PALJON! Toivon ja uskon, että käsillä tehdyn arvostus on nousemassa.

PaaPiita löytyy:

PaaPii Designin yhteystiedot ja jälleenmyyjät 

Anniinan blogi, jossa kertoo tulevista uutuuksista ja tarinoita tuotteiden takaa 

PaaPiin oma verkkokauppa

(Anniina, jos satut lukemaan tämän, niin minusta tuotemerkki oli vähän liian iso tämän kokoiseen pussukkaan :)  )