Vuosi 2008 pulkassa

Näin se saadaan tämäkin vuosi pulkkaan. Uusi on jo ovella.

Kauriita tähtäimessä

Maanantaiaamu 28.12. kello 10. Hieraisimme silmiämme kun näimme hevoshaassa kaksi metsäkaurista, emon ja vasan. Hain kameran ja ehdin ottaa vasasta muutaman kuvan. Tässä se ahmii (Valamon) ruusupuskasta marjoja.

Kuvat on otettu ikkunan läpi.




Vasa ei pitänyt kiirettä eikä käyttäytynyt pelokkaasti tai varovasti. Emo oli jo tässä vaiheessa häipynyt metsään.




Söpöhän se on. Mutta viimeistään nyt selvisi syy runsaaseen hirvikärpäskantaan ...




Kauriin jäljet ovat hyvin pienet ... aivan kuin tikulla olisi painettu reikiä hankeen.

Syksy

Syysleimut kukkivat myöhään syksyyn. Kuva otettu 27.9.2008




Ensimmäisen hallayön jälkeen syyskuun puolivälissä.




Lokakuun 18. pvä.

Verkkoja hirvikärpäsille

Aamu valkeni mielenkiintoisena lähimetsässä. Hämähäkinseittejä metsä täynnä. Mistä ne ovat yön aikana tulleet ? No eivät tietenkään mistään. Niitä on siellä aina.

Miten ihmeessä yksikään hirvikärpänen pääsee ilmaan tuon verkotuksen ohi. Tai oikeastaan: miten paljon niitä olisikaan enemmän ellei hämä verkottaisi metsää näin tehokkaasti ?

Sieniretki ryssänhaudalle

Vanhalla perämetsällä sijaitsee Erkkilänmaa. Siellä toivakkalaiset ja muut kyläläiset pitivät piilojaan 1700/1800 -luvun taitteessa aikojen ollessa epävakaiset. Suomen sodan aikana sinne kerrotaan haudatun venäläisen sotilaan - elävältä - kostoksi venäläisten tuhotöille kylällä.

Ryssänhauta on kummitellut ja pelotellut kulkijoita, lapsia ja hevosia, jo kohta parin vuosisadan ajan.

Samalla alueella eleli myöhemmin Erkkiläinen perheensä kanssa. Hänen ja perheensä kohtaloista on useita tarinoita.



Peltojen ojat ovat vielä näkyvissä.




Tässä on todennäköisesti ollut Erkkilääsen maakellari.




Rakennusten peruskiviä näkyy siellä täällä.

Helikoptereita männystä

Kaadoimme pihapuistosta pari pystyyn kuivavaa mäntyä. Siististi pätkittiin ja klapeiksi pilkottiin.

Puun sisältä löytyi yllätyksiä: isoja surisevia, uhkaavannäköisiä orgaanisia helikoptereita ...

Kyllä niitä ihmeteltiin. Elukoita oli valtavasti. Koko puu täynnä, sekä toukkia että kuoriutuvia hyönteisiä. Pitivät lentäessään helikopterimaista ääntä.

Selvisihän se lopulta: kyseessä on isopuupistiäinen. Joku sanoisi "yäk", mutta luonnostaan tiedonhaluinen "jess". En ole varma kumpi olen.

Huolella vaalitut, hellyydellä hoidetut

Kesän KUKKA on kärhö.



Symbioosissa sembramännyn kanssa. Turvassa kissan kynsiltä, jänön hampailta, koiran huiskeelta ja huolettoman niittomiehen koneelta.

Pionimaisia jorinoita

Pionipenkki eli hyvän kesän vaikka olikin ajoittain sateista.

Joriini eli daalia. Juurakko on alunperin lähtöisin Kultarannasta. Päivin äiti on sen aikoinaan saanut ja hoitanut huolellisesti vuosikymmeniä.

Puutarha kauneimmillaan

Ritarinkannus on sanut odotetun vieraan,

Raivari

"rupiaa tuo vesakko ryppyylemähän"




"siinä menöö samalla kyynpesät"

"heh-heh"

Juhannuksen tienoota

Aito pohojalaanen lumipallopuu. Kukkii takuuvarmasti juhannuksena. Tavataan lähes jokaisella etelepohojalaasella pihalla.




Olisikohan se valkoselkätikka ... vai siipiorava ... hmm ... kenties Toiskan kissi.




Juhannuksen särkyneitä sydämiä.





Akileija

Etelän tammi vieraalla maalla. Son 100 vuoren päästä paksu ja komia.

Suopursu kukkii ... ja niin tekee Rhodokin

Suopursun kukinta oli komeinta miesmuistiin. Suopursuja on aivan talomme vieressä lähellä Rhodoistutuksiamme. Viihtyvät samalla kasvupaikalla - sukulaisia kun ovat.

Rhodojen kukinnan sen sijaan pelkäsimme epäonnistuvan. Lämpimän varhaiskesän jälkeen tuli hyvin kylmä jakso ja monet nuput kuolivat. Mutta joitakin kukkia sentään putkahteli. Olimme tyytyväisiä Rhodojemme ensimmäiseen kukintaan.

Toivo elää

Ensimmäisiä tärkeitä toimenpiteitä on kesäkeittiön perustaminen ... satoi tai paistoi.



Pientä väriä jo varhain: krokukset unelmoivat auringosta.




Eivätkä pionit halua jäädä pekkaa pahemmaksi.




Toivo elää: kasvaisiko tässä kärhö ? Isoksi ja komiaksi ?