Lepo

Niille mahdollisille lukijoille, jotka lähipäivinä ihmettelevät, ettei uutta tekstiä tähän blogiin ole ilmestynyt, kerron, että olen kansalaisvelvollisuuden täyttämisestä johtuen tilaisuudessa päivittämään tätä palstaa aikaisintaan 22. 11. Shalom.

Nefes

Sana nefes esiintyy Vanhassa testamentissa yli 700 kertaa. Vanhan testamentin kreikkalaisessa käännöksessä Septuaginta se on käännetty sanalla psykhe.

Tuonelalla on nefes, Tuonelan kita. Yksinkertaisimmillaan nefes merkitseekin hengistystä. Kun hengitys lakkaa, nefes lähtee. Minne? Ei mihinkään, se lakkaa.

Nefes merkitsee myös halujen ja mielialojen, pyrkimysten kokonaisuutta. Se asettuu vasten sen kanssa, mikä on kuolema ja nefeksen loppu.

Kun Jumala teki ihmisen, hän teki tästä elävän, hengittävän olennon (nefes hajja). Tässä ei ole eroa ihmisen eikä eläimen välillä, sillä samaa termiä luomiskertomus käyttää eläimistäkin.

Jumala tekee Vanhan testamentin mukaan henkilöitä. Henkilöt ovat hengittäviä nefeksiä, jotka ovat siis hengissä - niin kauan kuin ilma keuhkoissa pihisee.

Heidän nefeksessään on myös ruah, henki eli psyykkinen minuus. Ja Jumalalla on ruah, joka puhaltaa missä puhaltaa.

Näihin mietteisiin päättyy ruahini osalta kirkkovuosi, viimeisen tuomion päivään, jolloin vastakkain ovat elämä ja kuolema, nefes ja nefeksen lakkaaminen.