Yllätys puutarhassa

Eilen illansuussa, sateen vihdoin tauottua pääsin kurkistamaan lähemmin mikä syksyn törröttäjä on tässä hylätyksi luulemassani rikkaruohopesässä (taisin laittaa kuvan aiemminkin)

kauempaa katsottuna se oli hieman avautunut yllä olevasta kuvasta ja jostan syystä oli kääntänyt kasvonsa harmaata seinää kohti. Mutta voi ihmettä; katsokaa millaiset kukat!

Saa nähdä mitä tykkää kun käänsin kukat valoon päin - siis toivottavasti, on sen verran harmaita päiviä ollut.

Tänään on viimeinen tosi lyhyt työpäivä ja ensi viikolla jatkan sitten lyhyillä eli 6,5 tunnin päivillä. Yhden lomapäivänkin olen jo toiveikkaasti anonut 17.10. - toiveikkaasti siksi, että silloin kuukausi kerrallaan sovittava työsuhde olisi kestänyt yli kuukauden.

Mitä parhainta perjantaita juuri sinulle, joka siellä ruudun takana tätä tiirailet. 4:33 näyttää kello ja se on mitä parhainta aamukahvi aikaa.

Kuulustelu

Tänään aamulla menen työkkäriin kuulusteluun, että olenko ollut aito työnhakija kun kesäkuun 12. päivä sellaiseksi olen ilmoittautunut. Huokaus. Näiden kuukausien aikana kun ovat miettineet tätä, olen toimittanut lääkäriltä sairasloman loppulausunnon (jonka painostuksestani suostui sen antamaan) että kelpaan töihin, olen ilmoittanut miksi en saanut sitä ensimmäistä työpaikkaa mihin olin haastattelussa, olen kahdesti todistanut sähkölaskulla että asun pysyvästi Irlannissa, olen kahdesti näyttänyt puolen vuoden pankkitiliotteeni missä ei ole tuloja, olen esittänyt asuntolainapaperit ja lyhennyskirjeet ...

Miksi sitten haluan sen päätöksen vaikken mitään rahallista tukea tule saamaan, koska mieheni on töissä? Haluan sen siksi, että nykyinen työsopimukseni on projekti kerrallaan uusittava ja päivän irtisanomisajalla voidaan ilmoittaa ettei mua enää tarvita. Päätöksen saatuani pystyn myös hakemaan työllistämistyöpaikkoja sekä mahdolliseen lisäkoulutukseen. Meidän kylällä noita työllistämistöitä on jonkun verran tarjolla ja olen jo muutaman itselleni "sopivan" nähnyt, mutten ole siis voinut hakea. Eli toivottavasti vihdoin uskovat.

Jos toimii kuten edellinen kuulustelu niin tämän päivän jälkeen vielä 3-4 viikkoa miettivät asiaa ja sitten päätös menee puhtaaksikirjoitettavaksi, joka kestää sitten "couple of weeks" muutaman viikon.

Mutta nyt, tällä hetkellä, mulla ON töitä, vaikka teen työtä jota sanoin etten koskaan aio tehdä ja ajan niin pitkää työmatkaa jota en enää koskaan ajatellut ajavani. Toistaiseksi mieli on kestänyt paineettoman työn ja polvet pitkän ajomatkan. Eli juuri nyt, tällä hetkellä, asiat ovat hyvin. Ja ensimmäinen palkkapäivä ylihuomenna! Ja sen jälkeen joka perjantai niin kauan kuin töitä riittää.

Mitä parhainta keskiviikkoa, ylihuomenna on perjantai ja jouluun alle 90 päivää.

 

maitopullosta korkin rengas, virkkuukoukku ja langanpätkä - yksi keskeneräisten toteuttamisten "kerhosta"

Suloista sunnuntaita

Työviikon jälkeen, perjantai-iltana pääsin hyppelemään kuten muumit näillä vaaleanpunaisilla pilvillä

Työmatkat ja työpäivät sujuivat kuten ensimmäinen päivä ennusti, ilman pahempia ruuhkia ja kommervenkkejä. Tuonne jo kommentoinkin, että täytyy käydä katsomassa kirjastossa jos siellä olisi äänikirjoja automatkoille, jospa niiden kautta palautuisi vanhin rakas harrastukseni; lukeminen. Jos kirjastosta ei löydy niin ensiavuksi voin kuunnella Noita Nokinenän syntymäpäivä ja joulu CD:t, jotka olen saanut aikoja sitten lahjaksi.

Yksi asia pitää vielä saada mielestä pois ja sitten alkaa elämä normalisoitua. Pitää nimittäin puhua kotitöistä Koon kanssa. Hänellehän mikään ei ole muuttunut; olemme prinsessan kanssa kotona kun hän lähtee töihin ja kotona myös kun hän tulee. Hän ei näe sitä, että kun saan auton kodin eteen parkkiin, viskaan laukun sisälle ja lähden samantien hakemaan Miriamin koulusta, hoidan vaatehuollon, muonituksen, valvon läksyt ja siivoan siinä samassa. Yhtenä iltana protestoin äänettömästi ja ruoka ei ollutkaan valmiina kun hän tuli töistä... Eilen vihjaavasti kysyin, että pitäisiköhän kerran viikossa edes imuroida ja pyyhkiä lattiat niin myönsi kyllä, muttei ottanut vihjeestä vaaria eikä mummoa.

Tiedän, että asiasta pitää puhua, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Tehdä vaikka Supernanny'mäinen taulukko kodin töistä ja miten ne jaetaan. Silloin kun nurmikko pitää ajaa kerran viikossa niin reilun pelin hengessä hoidan viikkosiivouksen, sillä en saa bensaleikkuria käynnistettyä. Miriamillakin on omat pikkuhommansa mitkä hoitaa kiitettävästi, nyt vain pitää muutama pikkuhomma antaa myös Koo'lle tehtäväksi.

(ja Mr.O ei nyt sitten naureskele siellä :) )

Mutta tänään on sunnuntai ja vapaapäivä. Suunnitelmissa ei mitään muuta kuin käydä läpi mitä siemeniä ja sipuleita meillä on varastossa, jotka pitäisi laittaa syksyllä maahan. Jospa tänä vuonna ehtisi ennen joulukuuta.

Voikaa hyvin - nyt lähden etsimään hyviä uutisia!

Tiistai – toisen työpäivän aamu

Netti ei toiminut aamulla, joten tämä jäi luonnokseksi; nyt jo selvinnyt toisestakin työpäivästä ja lounastelen tässä samassa

Työmatkat

Aamu: Ensimmäistä kilometreistä selvittyäni vain pienellä ruuhkapaniikilla ja navigaattorin yhä näyttäessä, että olen hyvissä ajoin ennen kymmentä työpaikalla; matka sujui joutuisasti ja rauhallisin mielin. Tänään kokeilen toista reittiä ulos kylältä, joka tukossa koulukuljetusten vuoksi, ja toivon ehtiväni jo 9:30’ksi = puolen tunnin lisäpalkka.

Iltapäivä: Aikaa varattuna tunti, matka kesti vain reilut kolme varttia – olisin ehtinyt juoda jopa kupin kahvia ennen kuin hain Miriamin koulusta.

Työ

Saman asian toistoa reilut 100 kertaa 3,5 tunnin aikana. Helppoa, yksinkertaista, ei tarvitse ajatella – just hyvä.

Työpaikalla on odella rento ja hyvä ilmapiiri. Ensimmäistä kertaa heti aluksi sanottiin, että ei paniikkia jos lapsi sairastuu tai koulu loppuu puoliltapäivin tai pitää päästä pankkiin. Kerrottiin, että kaikilla on pieniä lapsia ja joustetaan niiden mukaan. Tietysti ymmärrettävää kun palkka maksetaan vain tunneista, jotka työskentelee.

Tulevat hoitokuviot

Iltapäivällä tapasin iltapäivähoitajan ja Miriam on innoissaan, sillä perheessä on Miriamin koulukaveri ja vielä kävi ilmi että samalla kadulla asuu yksi bestis, joten hän on sitä mieltä että on ”playdate” joka päivä. Iso helpotuksen huokaus – tämä taisi hermostuttaa työmatkojen lisäksi eniten.

Lähitulevaisuus

Työsopimus on toistaiseksi noin kuukauden pituinen, mutta luvassa saattaisi olla pidempikin sessio sanoi rekrytoija. En tiedä, kuinka kauan tuota työmatkaa jaksan ajaa ja kuinka kauan puuduttavaa työtä tehdä, enkä pysty sitä edes yhden päivän jälkeen arvuuttelemaan. Mutta olen hengissä enkä tarvinnut astmapiippua enkä ahdistuslääkitystä (edit: ei tarvittu tänäänkään)

Rauhoittumista

Sunnuntai ilta. Huomenna aloitan työt ja kerrankin ei jäänyt viime tippaan asiat, jotka yleensä jäävät. Työvaatteet on katsottu valmiiksi, tarkastettu ja silitetty. Kartta työpaikalle printattu ja Ilonan navigaattoriin ohjelmoitu. Mukaan otettavaksi otettu myös "in the case of emergency" yhteystiedot ja puhelimeen naputeltu numerot. Kaikki on valmiina.

Aamulla kello soi varmuudeksi jo 5:30, vaikka lähtö vasta siitä kolmen tunnin kuluttua, mutta tarvitsen omaa aikaa ja haluan tehdä meille kaikille lounaseväät ennen kuin Koo lähtee töihin kuuden jälkeen

PapaKoo kuuntelee yläkerrassa radiota ja toisella korvalla kylvyssä laulavaa Miriamia.

Vilkaisin vielä ulko-ovelta kaunista iltataivasta ja hauskoja pilvi-siipiä. Täällä sisällä on jo hämäränhyssy ja sytytin  muutaman kynttilän. Rauhoitun. Vakuutan itselleni; kaikki menee hyvin.

 

Auton ikkunasta ja muita mietteitä

Ajattelin yhtenä päivänä tehdä kuvausretken kylällemme, mutta sitten iski laiskamato ja vaikka kamera oli mukana niin en yhtään kuvaa ottanut. Mutta kuvailin sitten kännykällä toisena päivänä ja tein kollaasin

En suoristellut kuvia, noin ne kännykällä vauhdissa ja liikennevaloissa taltioituivat. Ylimmässä kuvassa "hehkuu" valkoisena pihamme vastamaalattu aita ja naapurin talonpääty, jonka yläkulma odottaa vielä tarpeeksi korkeita tikkaita ja keltaista maalia. Tässä piilokuva miten naapuri yritti aidallamme keikkuen sinne yltää onnistumatta

Naapuri aidalla patio-oven läpi salakuvattuna

Eilen oli aivan upean aurinkoinen päivä ja keittiön ikkunan läpi onnistuin saamaan kännykällä kuvan kukkalaatikkoon maastoutuvasta perhosesta

Tänään olen päättänyt etsiä kaapista itselleni työvaatteet. Dress code on "casual" ja farkuissa saisi mennä, mutta en oikein koskaan ole osannut farkkuja töissä käyttää, joten pitää toivoa että jotkut housut sieltä vielä löytyy tai mieluummin joku siistimpi hame, paita ja jakku. Toivottavasti en ole kaikkia ehtinyt kilomyynnissä myydä.

Eilen yritin kellottaa aamurutiinia ja totesin, että myös prinsessan vaatteet on parasta käskeä valitsemaan jo illalla ja suihkuun on parasta mennä heti herättyä. Eväät ehdin hyvin tehdä aamulla, nyt kaikille meille kolmelle!

Päätin sitten kuitenkin aloittaa sen uuden lääkityksen, kiitos kommenteista ja linkeistä. Ystäväni myös muistutti, että eihän välttämättä tule kaikkia sivuoireita ja olenhan monta kuuria kaikenmaailman pilleriä popsinut ilman niitä. En myöskään uskalla ottaa riskiä, että jossain tuolla keskellä moottoritietä tai työpaikalla tulee synkkä musta pilvi ja syö. Tiistaina aloitin ja parina ensimmäisenä päivänä nelisen tuntia pillerin oton jälkeen tuli todella huono olo, mutta meni ohi levolla oksentamatta - eilen oli enää vain hieman huono olo eikä tarvinnut edes levätä. Paras juttu tapahtui kuitenkin tänä aamuna: heräsin neljältä, mutta nukahdin uudelleen!! ja nukuin melkein kuuteen saakka - toivottavasti jatkuu näin, mutta maanantaina haluan nousta 5:30 sillä tarvitsen omaa aikaa aamuisin, en usko sen muuttuneen mihinkään aikaisemmista työvuosista.

Mitä parhainta viikonloppua teille kaikille ihanille - bloggaus jatkuu, en tiedä millä tahdilla mutta on tämä kuitenkin sellainen henkireikä, että en lopettaa halua. Ja pitäähän mun jakaa teille kannustajilleni miten ensimmäinen työpäivä ja ennenkaikkea -matka meni.

Menen töihin

olen vähän hämilläni asioiden kulusta (vaihteeksi)

Ystäväni Leena (vilkutuksia) oli eilen antanut yhteystietoni rekrytointi-ihmiselle ja tänään puoliltapäivin olin allekirjoitanut työsopimuksen. Aloitan työt maanantaina. Kaikki muu on ihan niinkuin toivoin, paitsi työmatka jota kertyy noin 50km per suunta. Voin aloittaa niin lyhyillä työpäivillä, että Miriam ei tarvitse hoitopaikkaa.

Jaksanko? En tiedä. Täytin rehelliseti "terveyskyselyyn" (medical form) sekä masennukseni että nivelrikkoni ja fibroni sekä lääkitykset. Ensimmäistä kertaa elämässäni aloitan uuden työn niin, että annan itselleni luvan myöntää heti alussa jos on liian rankkaa.

Ensimmäiset viikot lupasin tehdä vain 3,5 tuntisia työpäiviä, mutta jatkossa lupasin tehdä 6 tuntista päivää ja sillloin voin saatella Miriamin turvallisesti aamulla koulun portille ja koulun jälkeen hän on sitten 2,5 tuntia iltapäivähoidossa - kotiin siis yritän ehtiä viideksi. Jos hyvin käy niin iltapäivähoitokin järjestyy koululla ja täkäläisittäin edullisesti eli 2,5 tunnin hoito maksaa 75 euroa per viikko (337.5 euroa kuukaudessa eli aikamoinen maksu ainakin Suomen hintoihin verrattuna)

Mutta on tässä joutunut tosissaan laskemaan että onko töihin varaa mennä noin pitkälle. Lopulta tulin loppusummaan että käteen jää noin 500 euroa kuussa verojen, sotumaksujen, lapsenhoidon, dieselin ja tietullien jälkeen. Mutta kun tämän hetkinen tuloni on nolla euroa niin tuo on kuulkaa iso raha.

Olen jo haaveillut mitä ensimmäisellä palkalla ostan: kermaa, maustepippuria, sweet & sour kastiketta, vaniliinisokeria ja soijakastiketta :) ilman noita pärjää oikein hyvin, mutta nyt on monella kauppareissulla nuo vaihtuneet pakollisiin = vessapaperiin, maitoon, leipään, levitteeseen jne.

Ei me täysin ilman herkkuja toki olla. Mustikoita on vielä jäljellä ja tänään sain ison muovikassillisen omenoita samalta ihanalta ihmiseltä, jolta kesällä sain mustaherukoita ja karviaisia. Sain Suomessa vinkin, että omenat voi pakastaa valmiina viipaleina ja aion niin tehdä. Omenapiirakka syntyy helposti - vielä kun täältä löytyisi helpommin valmiita piirakkapohjia... Yhden piirakan aion kyllä paistaa tänään, juhlistaaksemme vaikka sitä että Koo'lla alkaa kolmen päivän kesäloma.

Vuosikampa Haaste 19

Enpä ole aikoihin tähän osallistunut, mutta nyt tapahtui ihme ja seurantaseinällä tapahtui jotain

Naapuri soitti aamulla ovikelloa ja sanoi, että hänen vaimonsa haluaisi maalata meidän aidan seinän kun oli jäänyt ylimääräistä maalia. Sehän meille sopi oikein hyvin. Koo meni kyllä sitten ihan itse naapurintädin seuraksi maalaamaan.

Keväällä suunnittelemani kukkatarha ei koskaan toteutunut, mutta ruiskukkaparka jaksaa kukkia - saa nähdä nyt tämän päivän maalisuihkun jälkeen miten käy.

Kuvasin sitten muutakin syyskuisen kesäpäivän (+20 Celsiusta näyttää mittari) pihaa

ylivaloittuneet laventelit

vihdoin mustuva puutarhamustikka

auringosta nauttiva ruusu

Sirokon kommentista tuli mieleen tämä kuva tämän linkin takana http://plantedspace.com/howto/grow/item/36-grow-a-moss-garden

piimä saisi ihmeitä aikaan - pitää alkaa suostutella tuota Koota ...

pohdintaa masennukseni "hoidosta"

Olen todennut, että kirjoittamalla pystyn parhaiten ottamaan itse kantaa omiin ajatuksiini. No tulipas lause.

Aloin kirjoittaa sydänystävälleni pohdintojani, sitten vertaistukiystävilleni ja sen jälkeen siskolleni. Poistin kaikki aloittamani. Sitten aloitin sähköpostin kirjoittamisen valitsematta vastaanottajaa. Kaikki tuntui väärältä. Ehkä tämä blogikin on väärä foorumi, mutta täällä olen ennenkin avautunut.  Täällä on loppujen lopuksi kiinni lukijasta että lukeeko tämän vai ei, eikä tunnu siltä että asetan jonkun tilanteeseen, jossa joutuu miettimään, että "voi ei, sille Heljällekin on vielä vastaamatta".

Eilen oli sitten rutiinikäynti psykiatrilla, edellinen käynti oli kesäkuussa. Täällä homma toimii niin, että olen tietyn tohtorin klinkan hoivissa, mutta psykiatrit vaihtuvat satunnaisesti ja välillä useinkin. Edellinen taisi tehdä ennätyksen ja taisin nähdä hänet peräti neljä kertaa, koska käynnit olivat lääkkeiden vaihtopelin vuoksi tiheämmin. Toivoin, että sama pieni mies ei olisi tällä kertaa, että olisi nainen ja että ymmärtäisi vähän enemmän.

Paikalla oli nuorehko nainen, jota en ole ennen tavannut. Hänen ilmeensä vaihteli hämmästyneestä kauhistuneeksi kun kerroin lopettaneeni lääkityksen kerrasta poikki -menetelmällä, vastoin kaikkia ohjeita. Sen jälkeen kyseli kysymyksiä ja kävi konsultoimassa itse tohtoriakin (jota en muuten ole ikinä tavannut) ja sanoi, että heidän mielestään olen yhä vakavasti masentunut ja jos en ole ehdottoman täydellisesti lääkitystä vastaan niin he haluaisivat, että kokeilisin vielä yhtä ja jos se ei auta niin sitten toista. Duloxetine on nimi, ei näyttäisi olevan Suomessa myynnissä millään nimellään. Se toinen vaihtoehto vaatii verikokeita joka toinen viikko, ei kertonut nimeä mikä on kyseessä, mutta tällä aloitetaan.

Sivuoireluettelo taas mahtava. Voisinko valita noista VAIN tuon ruokahalun vähenemisen? (käytin google kääntäjää, korjasin mitä huomasin voi olla että jäi vielä jotain hauskuuksia)


Yleiset sivuoireet:

• oksetus, ummetus, ripuli, närästys, vatsakipu, ruokahalun väheneminen, suun kuivuminen, lisääntynyt virtsaaminen, virtsaamisvaikeudet, hikoilu tai yöhikoilu, huimaus, päänsärky, väsymys, heikkous, uneliaisuus, lihaskipu tai kouristukset, seksuallisten halujen muutos, hallitsematon vapina

Sivuoireet, joiden ilmaantuessa tulee ottaa yhteys lääkäriin 

• epätavallisia mustelmia tai verenvuotoja; kipu vatsan oikeassa yläosassa; vatsan turvotus; kutina; ihon tai silmien keltaisuus; tumma virtsa; ruokahaluttomuus; äärimmäinen väsymys tai heikkous; sekavuus; flunssan kaltaiset oireet; kuume; hikoilu; sekavuus;  nopea tai epäsäännöllinen syke; vaikea lihasten jäykkyys; näön hämärtyminen; rakkuloita tai ihon hilseily; ihottuma; nokkosihottuma; hengitys-tai nielemisvaikeudet;  kasvojen, kurkun, kielen, huulten, silmien, käsien, jalkojen, nilkojen tai säärien turvotus, käheys

En ole vielä hakenut reseptiä...

En todella tiedä mitä tehdä. Olisihan se ihana jos olisi lääke, joka oikeasti auttaisi ja jonka sivuoireet olisivat sellaiset että niiden kanssa voisi elää suht normaalisti tai ainakaan, että niiden johdosta olisi ei elo olisi kurjempaa. Tai ettei tulisi mitään sivuoireita. En tiedä. Kokeilisinko sen kuusi viikkoa mitä tuo psykiatri ehdotti? Kuusi viikkoa on mitättömän lyhyt aika loppujen lopuksi. Mutta se voi olla myös kuusi viikkoa helvettiä... Tai koska lääkkeet alkavat vaikuttaa 3-4 viikon sisällä niin olisi tätä nykyistä oloa se aika ja sitten 2 viikkoa paremmin tai huonommin ja sitten taas juttelisin. Ja jos sitten lopetan niin taas sitten vierotusoireita.

Kysyin siitä terapiasta: vuoden jono...

Mutta naapuri maalaan taloaan iloisen keltaiseksi - väriterapiaa. Alemmassa kyttäyskuvassa pation oven läpi, naapuri seisoo meidän aidan päällä maalaamassa - oli kai tukevampi kuin tikkailla...

Läksyt palasivat

Kahtena ensimmäisenä koulupäivänä ei läksyjä tullut, mutta eilen sitten tehtiin niitä jo lähelle tunti. Uutuutena on mukana kulkeva läksykirjanen, joka kaiketi on ensi askel kohti Suomessa käytettävää "Vilmaa".

Ensi vaikutelmani on ihan positiivinen, vaikka kirja kovakantisena hieman painaakin ja lisää jo muutenkin painavan koulurepun painoa. Viime vuonna maanantaisin tulin vain A4 taulukko missä viikon läksyluettelo, nyt A4:n lisäksi tämä kirja, joka täytetään ja allekirjoitetaan päivittäin. Alkusivuilla on myös kerrottu hieman koulusta ja yleisiä sääntöjä

Blogin nimestä ja Dublinin reissu

Ihana Herkku edellisen postauksen kommentissa opetti uuden sanan "välitilaäiti" ja heti pöllin sen otsikkooni.  Blogin nimessä on kaksi asiaa, jotka haluan pitää sillä ne ovat kuitenkin koko elämääni ajatellen "uusia" juttuja itselleni, joiden kummankin tapahtumiseen on tarvittu pieniä ihmeitä. Siihen, että olen rouva ja varsinkin siihen, että olen äiti.

Kiitollinen olen siitä, että kumpikin on toteutunut mutta en ole unohtanut aikaa, jolloin olin Hoo - Heljä. Melkein kirjoitin tuohon H-kirjaimen eteen "vain". Mutta ei se ollut mitään vain -aikaa. Elin täysillä, mutta toisenlaista elämää. Olin uraputkessa oleva sinkku ja olin kaikenpuolin tyytyväinen elämääni. Suunnitelmissa oli, että pysähdyn sitten kun jään eläkkeelle, istun keinutuolissa ikkunan vieressä kerrostalo-kodissani ja harrastan kyttäämistä...

Eilinen "tilaukseni" säästä toteutui ja Dublinin reissu sujui mitä parhaimmassa säässä. Ei liian kuuma eikä kylmä.

Neitosta ehkä kuitenkin vähän jännitti Luas raitiovaunulla kulkeminen, onneksi "Kisu oli turvana"  

Odottelimme ystävääni leikkipaikan vieressä. Tällaista i.Play leikkipaikkaa ei oltu ennen nähtykään

Tämä oli ihana kahvila (kiitos L!) myös lastenkirjoja hyllyssä ja hyvää kahvia

Hevosia näkyi liikenteessä enemmänkin

En ollut ennalta katsonut yhtään mitä taphatuu Dublinissa niin siellä olikin melkoisen suuri amerikkalaisten joukko "gathering Ireland" "Notre Dam v. Navy" amerikkalaisen jalkapallo-ottelun tiimoista. Ja keskusta oli täynnä Irlannin "ihmeiden" esittelijöitä.

 Näiden puisten esineiden mukana oli lappunen, joka kertoi missä puu, josta se on tehty, on kasvanut, miten kaatunut / kaadettu ja minkä ikäinen puu oli ollut esim. "tämä puu kasvoi Portmanalonessa ja kaatui kevään 2009 myrskyssä 32 vuotiaana"

  Ihan oikeasti, tämän standin kuvasin vain pitkällä putkella - en mennyt lähellekään. Liian houkuttavaa

 Ehkä maailman rauhallisin lehmä, jota sai taputtaa - kovasti kehoitti omistaja halaamaan oikein kunnolla, mutta ei sitten kuitenkaan

 Vanhojen rakennusten kevytversioita

 En tiedä onko nimessä kirjoitusvirhe, vai haluaako ravintola vain erottautua joukosta, vai oliko "Falafel & Kebab" nimi varattu, vai onko "kabab" jokin oikea ruoka tai sanamuoto kebabille Lopulta todella liikaa ihmisiä ja siirryimme "lounastamaan" Liffey joen varrelle, jonkä jälkeen sitten ei olekaan lainkaan kuvia kun pakkasin kameran niin hyvin takaisin laukkuun.

Vielä käväisimme lepuuttamassa jalkojamme ystäväni luona, kunnes siirryimme papaKoon työpaikalle "hetkeksi" odottamaan, että hän saa työnsä tehtyä. Odottaminen sitten muuttui liki 3 tunnin sessioksi, no tulipahan työpaikka tutuksi.