Suloinen sunnuntai

Huomenna alkaa sitten taas vanhanlainen arki, kun Koo palaa töihin. Miriamin koululoma toki vielä jatkuu ja sinne palaa vasta 6.1. maanantaina. Olen luvannut viettää tiistain eli vuoden viimeisen päivän Dublinissa hänen kanssaan, on säästänyt taskurahoja ja Disney kauppaan tekee kovasti mieli.

Ilmoittauduin jo ennen joulua työvoimatoimistossa ja työttömyyshaastattelu on huomenna. En vain ole vielä saanut P45 verokorttia, joka luvattiin postittaa jo 20.12. Joko on unohtunut tai jäänyt joulupostin jalkoihin. Saa nähdä millaisen päätöksen tekevät ja kauanko päätöksen tekemiseen kestää aikaa.

Aion nauttia tästä sunnuntaista erittäin itsekkäästi, eli teen kauan suunnittelemani ja osaksi aloittamani hömppänäpertelyjuttuja sekä aarrekartan. Yksi suurimmista haaveista joka tulee aarrekartan keskelle on töiden jatkuminen ja edes sen verran osa-aikaisena, että voisin aloittaa vasta 9:30 aamuisin niin saisi neitokainen olla aamut ennen koulua kotona.

Nappasin kännykkäkuvan ikkunan läpi kun on niin kaunis auringonnousu kuuraisten autojen katon yllä

Tapaninpäivä 2013

mieli on tyyni ja kalkkuna on uunissa - siitä ehkä kuvaksin myöhemmin. Tässä mun aattoinen glögihetki sallatin eli rosollin teon lomassa (piparkakkutalo odottaa leivinpaperin alla)

myrsky on alkamassa, mutta aamupäivällä oli aurinkoista ja viileää, kuva kotiovelta

Joulurauhan aika

Ei tullut tietoa töiden jatkumisesta, mutta nyt olen julistanut joulurauhan pääni sisälle. En mietin työasioita ennen vuodenvaihdetta, nautin, rakennan joulua ja olen. Tai no, sen verran että maanantaina menen ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi.

Aldin tarjoukset on hyödynnetty; tiistaina olivat 8c eilen ja tänään 5 c - punajuuret eivät paljoa maksa joten koko perheen herkku rosolli, eli sallatti, saadaan aikaan tosi edullisesti. LIDL'in kuponki löytyi toissa sunnuntain sanomalehdestä, sillä saa 10 euroa alennusta kun käyttää 50 euroa. Parhautta.

Joulukortit lähtevät pitkin vuotta, vaikka melkein kaikki merkitkin oli ostettu. Paitsi lisämerkit niihin kesäkuussa löytyneisiin.

Aamurutiini löytyy 2 aamua ennen töiden loppua

Elokuusta lähtien olen tehnyt kolmet lounaseväät aamuisin ennen töihin lähtöäni; koko pikku perheelleni siis. Vaikka nousen ylös todella aikaisin, välillä tulee hirmuinen hoppu ja kaksi kertaa olen Koolle joutunut sanomaan, että nouskoon sen verran aikaisin että ehtii itselleen ja Miriamille eväät väsäämään ja itselleni nappaan eväiksi näkkäriä raakana, jugurtin ja banaanin. Töissä on hätävarana "kuppikeittoja" (tomaatti- ja kananuudeli). Unohdun tähän koneelle, virkaamaan, silittämään tai väsäämään jotain e-r-i-t-t-ä-i-n  t-ä-r-k-e-ä-ä.

Jotenkin olena nämä kuukaudet ajatellut, että haluan tehdä eväät viimeisenä ollakseen mahdollisimman "tuoreet". Jostain syystä tänä aamuna ymmärsin, että jos ovat tunnin pari jääkaapissa kauemmin niin eipä se niitä eväsleipiä pahemmin rutista ja tein eväät samalla kun tappelin lämmityksen kanssa ja keittelin itselleni kahvia. Ja nyt on sitten rauha viimeiselle minuutille asti kun töihin pitää lähteä.

Ei ole kuulunut siis mitään tulevasta. Jostain syystä on yhä asiasta rauhallinen mieli ja luotan tulevaan.

Keskiviikkoa!

Toistaiseksi viimeisen työviikon maanantaiaamun mietteitä

Sydänystävä oli käymässä viikonloppuna ja maailma parani ihmeellisesti jälleen. Nyt on rauhallinen olo ja tiedän, että kaikki järjestyy. Ihan kaikki.

Kotona alkaa olla jouluista, aarrekartallani olevia keittiön jouluverhoja ei tosin vieläkään ole olemassa, mutta punainen matto siirtyi yläkerran tasanteelta keittiöön ja se riittää. Eilen leivoin ensimmäisen koepellillisen piparkakkuja liettulaisesta taikinasta, jonka kolleega oli löytänyt puolalaisesta kaupasta, sain sen joululahjaksi jo perjantaina:

vaikka vähän olivan liian kauan uunissa niin pellillinen hujahti ennen kuin olin kuvan saanut. Yhden etsin itse maistamaan, oikean makuisia olivat ja oikean värisiä, vähän voimakkaamman maun selitti sisältölistalla oleva pippuri!

Tänään on illalla (kerrankin) prinsessan koulun joulujuhla, viimevuotisesta palautteesta olivat ottaneet oppia ja lasten vaatetoivomus tuli jo pari viikkoa sitten (viime vuonna kahta päivää ennen tuli pyyntö, että yllä pitää olla ruskeaa) ja onneksi oli valkoisia kesävaatteita.

Kello löi viisi, Koon paidat on silitetty ja nyt menen tekemään kolmet lounaseväät - eilisiä sämpylöitä onneksi on jäljellä niin ei tarvitse miettiä. Eilen aamulla ennen kuin muut heräsivät leivotutti ja tein niitä kolme pellillistä.

Mitä parhainta viikkoa!

Lintukuvia Meksikosta :D

Eivät vedä vertoja kenenkään oikean luontokuvaajan kuville, mutta vähän erilaisia tipuja oli siellä. Jos haluatte nähdä taidokkaita lintukuvia niin voi visiteerata vaikka Tiitsan tai Tillariinan blogissa :)

mitäs siinä istut?

no me mennään nyt, jatka sä virkkaamista

täh?

tämä sisäpalmu on ihan ookoo

ja käärmekin löytyi paratiisista:

1234 haaste: J

ja nyt en löydä linkkiä haasteblogiin, mutta tässä mun surkeat kännykkäkuvat, mutta työpaikalta napatut.

Video, joka piti liittää edelliseen postaukseen

otettu ensimmäisenä aamuna Meksikossa (joko kyllästyttää?)

itse sanoin, että nuo sirittäjät ovat sirkkoja, Koo väitti että sammakoita? Lintujen ääntä en tunnista

Näkymä työpaikan ikkunasta

Kun aloitin työt niin ensin kauhistuin, että miten pystyn ikinä työskentelemään ja keskittymään niin avoimessa konttorissa, mutta yllättävän hyvin se on mennyt. Koko isossa tilassa ei ole särmin särmiä, jokaisen pitkän pöydän ääressä istuu 8 henkilöä, neljä kummankin puolen pöytää. Pomot istuvat samoissa riveissä kaikkien muiden kanssa. Mutta tila on avara ja ikkunat suuret. Eilen vastoin kaikkia sääntöjä oli pakko ottaa kännykkä = kamera esille auringon laskiessa. Eihän siitä kunnon kuvaa ikkunan läpi kännykällä saanut, mutta ehkä tunnelma välittyy, tuolla edessä olevalla nurmella näkyy pupuja lähes päivittäin ilahduttamassa.

Ja kas muka suoristin kuvat, aamusilmät harittaa (kello on vasta 4:30 ja olen ollut toista tuntia hereillä)

Mitä parhainta tiistaita!

Lisää vihreää Meksikoa ja lauantaimietteitä töistä + joulusta

Työsopimustani on jäljellä vain kaksi viikkoa eikä luvatusta jatkosta ole sittenkään tietoa / varmuutta.

Oli töitä ensi vuonna tai ei niin tänä vuonna joulusta tulee parempi ihan varmasti, sen olen päättänyt. Mutta en voi olla miettimättä, että vielä parempi tulee kun suunnaton usko joulupukkiin on ohi. Olen henkisesti varautunut huomattavasti paremmin kuin viime vuonna kysymyksiin "äiti, enkö ole ollut tarpeeksi kiltii kun en saanutkaan xyz toivelistaltaltani"

Tänään paistaa aurinko ja me koristellaan irlantilaiseen tapaan kuusi jo nyt, kunhan saan imuroitua ja siivottua.

Sitten hetkeksi lämpimiin tunnelmiin, Meksikoon.

Varmaan joku loiskasvi, mutta kaunis valkoinen kukka

 En tiedä mitä nämä marjat tai hedelmät ovat, muuttuivat punaisiksi ja kasvoivat palmussa - EDIT: Jael tiesi on http://en.wikipedia.org/wiki/Washingtonia tämä palmu

On piilossa viidakon ... Maya tunnelmia

Ongelmia kommentteihin vastaamisessa ja kirjoittamisessa

pääsen lukemaan kommenttinne ja sen jälkeen muka vastaamaan niihin ja sitten tulee turvablokki. olen kiitollinen kaikista ja luen ne yleensä sähköpostin kautta ensimmäisenä kun pääsen koneelle. yritän selvittää mikä vikana - en myöskään pysty kommentoimaan kenenkään blogiin, kaikkia en edes lukemaan :( kun on security alert ruudulla

Meksiko osa 2: yllätys

Ehkä yksi suurimpia yllätyksiä Meksikossa oli se, että siellä on niin vihreää ja vehreää

Joku hedelmä tulossa

 Hotellialueen läpi kulki tehty joki, jota pitkin pystyi kellua täyden lenkin sellaisten ilmatyynyrengassysteemien päällä (en minä)

 Palmu

 On siellä lintu...

 Hassuja

 Vauva

Nämä kuvat Lumialla, jota en osaa käyttää, kadotin kameran kuvat jonnekin ...

Terveisiä Meksikosta

Luulen, että olen mennyt naimisiin Hannu Hanhen kanssa. Oma Special-Kooni nimittäin voitti Facebookin kilpailussa All Inclusive matkan kahdelle Meksikoon. Kun kaikki liikkuvat osat oli järjestelty ja sovitettu (lomat, prinsessan hoito ja muut) pääsimme molemmat lähtemään - terms & conditions oli että matka oli tiettyinä päivinä (24.11. - 1.12.).

Kotiin tulimme eilen 24 tunnin matkustelun jälkeen. Kuvia ja juttua seuraa lisää, nyt lähdettävä töihin.

5 - viisi

Kävin viikonloppuna läpi yli 400 blogipäivitystä, oli kuin olisin ystäviä käynyt moikkaamassa. Yhtään kommenttia en kirjoittanut tosin. Mutta huomasinpa kuin huomasinkin haasteen tuolta etelämmästä tätä saarta:

Viisi

Viisi asiaa, joita tarvitset joka päivä

1. Kahvia
2. Vettä
3. Lääkkeitä
4. Autoa
5. Kynää tai koukkua 

Viisi kirjaa joita suosittelet

1. Mika Valtari: Valtakunnan salaisuus
2. Lorna Byrne: Angels in my hair
3. Tyhjä muistikirja
4. Cecilia Ahern: PS. I love you
5. Rhonda Byrne: The Secret

Viisi materialistista joululahjatoivetta 

1. Oululaisen hapankorppuja & suomalaista ruisleipää & salmiakkia
2. Pikkukamera
3. Silmälasit (oikeastaan kahdet; töihin & muuhun näkemiseen)
4. Kuntopyörä
5. Viikkosiivoaja (edes joka toinen viikko)

Viisi adjektiiviä, jotka kuvaavat sinua

1. Saamaton
2. Innostuva
3. Luotettava
4. Hörhelö
5. Avoin

Viisi elämänohjetta, jotka antaisit muille

1. Kun joku tarjoaa apua, sano sydämestäsi: Kiitos kyllä
2. Luota intuitioon ja ensimmäiseen vaikutelmaan
3. Hulluttele, hassuttele
4. Muista hengittää
5. Yritä edes välillä vain olla "tässä ja nyt"

Marraskuun selätystä

Susupetalin blogista Liplatuksen blogiin joka kai oli innostunut Sirokon kuvablogista.

Joka tapauksessa leikkiä väreillä ja litkuilla. Piti tehdä eilen töiden jälkeen päivänvalossa. Piti tehdä lasille. Mutta. Viemäriin meni. Mutta kuvat otin keinovalossa ilman salamaa lavuaarissa. "Kauheassa kiireessä" tein keramiikkalevylle. Tärkeintä: hauskaa oli jo neljältä aamulla, tässä todiste. Ja neuvoja saa antaa mitä värejä olisi pitänyt käyttää, nyt vain ruiskin ensin astianpesuainetta ja puhdistusainetta ja sitten märällä pensselillä vesivärejä ravistin ylle. Ai niin ja oliiviöljyä tiputin lopuksi .

Marraskuinen ruusu ja satama

eikä elämässä arkea kummempaa, paitsi että papaKoo voitti FB kilpailussa matkan Meksikoon ... liputkin jo tulivat eli kaipa se on todeksi uskottava. Olen tainnut mennä naimisiin varsinaisen Hannu Hanhen kanssa.

Kun "kamera" ei kulje mukana...

en ole vieläkään oppinut käyttämään uutta kännykkäkameraani kunnolla ja jotenkin vain tulee bloggausblokki päälle kun olen muka ottanut kivan kuvan ja sitten lataan sen koneelle ja on suttua, viivaa, varjoa, sormea, hiusta, pölyä ja ainoa minkä osaan korjata on jos kuva on vinossa.

Ihana, vanha kännykkäni sai itseni kelpuuttamia kuvia tuosta vain ja tämä muka-parempi ei vain mua tottele. Järkkäriä en viitsi töihin ottaa.

Tässä muutama esimerkki. Kännykkä siis Lumian 520 - kaikki vinkit vastaanotetaan kiitollisuudella.

Näissä ei siis noita vinouksiakaan muutettu - vai onko mulle vain tullut täysin epävakaat kädet vai tärisevätkö polvet koko ajan

näissä mietteissä tähän keskiviikkoon.

"Lihavat on ihania, kun ne tekee kepposia..."

Ei liity Halloweenin "karrki tai kepponen" juttuun tämä postaus kuitenkaan. Vaan ihan siihen itseensä: lihavuuteen. Katsoin eilen YLE Areenalta Blogistanian tämän jakson ja nyökyttelin monessa kohtaa (ohjelma näkyy myös Suomen ulkopuolella). En ole itse blogiin koskaan törmännyt. Ehkä siksi, etten asu Suomessa = näe lehtiä,  tai siksi etten juurikaan blogeja tällä hetkellä kunnolla lue (anteeksi ystäväiseni!).

Tajusin nyökytteleväni myös sille, kun toinen tytöistä sanoi, että jos tulee joku terveydellinen syy laihduttaa niin sitten. Koko aikuisen elämäni olen sanonut samaa. Vaan eipä laittanut stoppia ylimääräisille kaloreille verenpaine, koska se tuli ja lähti SEN työpaikan myötä. Samoin kävi astman kanssa. Vuoden takainen polvien nivelrikko diagnoosi ei sekään ole painoa alas hilannut. Sen onneksi ymmärsin, että masennukseen sairastuminen ei ollut ylimääräisten kilojen syytä.

Ohjelma alkaa sillä mietteellä, että lihavalla "ei ole oikeus" syödä hampurilaista julkisesti, mutta ei ole myöskään mukavia ne hyväksymis-hymyt ja nyökytykset kun ihan vaan siksi, että pitää salaatista, valitsee sen lounaakseen.

Näissä mietteissä lähden kohti uutta työpäivää. Työsopimuksen puoliväli oli eilen, joulukuussa tiedän saanko uuden sopimuksen tammikuusta huhtikuuhun.

vanha omakuva sopii tähän - iloa ja valoa kaikille!

Aamulla ja illalla

Työpaikan pihalla aamulla juuri ennen työajan alkua (7:30) harjoittelen uutta kännykkäkameraa

hassut pilvet eivät saaneet oikeutta, juu on siellä sormi kuvassa ja jotain viirujakin

Ja illalla töistä lähtiessä (16:00)

takana siintävät oikeasti vuoret ja tuulimylly

onpahan taas opettelemista kun vanha känny sanoi sopimuksensa irti

Kävin Virginiassa

Ystäväpariskuntamme järjesti "mökillään" Lough Ramor -järven rannalla, Virginiassa (ihan täältä Irlannista löytyy) hyväntekeväisyysgrillaukset. He olivat hankkineet lihat ja tehneet itse Merguez -makkaroita ja me veimme vain leivät, salaatit ja juomat. Jokainen maksoi lihoista hyväntekeväisyydelle kympin verran ja lapset muutaman euron. Tämä hyväntekeväisyysjärjestö: http://www.barnardos.ie/index.html ja kun oli mahdollisuus osallistua niin toki mentiin.

Ei musta tule ruokabloggaajaa kun en ottanut herkullisesta lampaasta enkä makkaroista yhtään kuvaa, mutta maisema oli mitä upein.

 

Ei taida tulla musta luontobloggaajaakaan. Huomasin vasta PC:n ruudulta, että tuossa alla olevassa kuvassa seisoo joku suurempi lintu, valitettavasti en ole tarkentanut siihen, että suurentamallakaan ei saa kunnon kuvaa - arvelen että joku kurki.

Ja kas - olenkin sitten jättänyt talteen vain tuon cropatun, suttuisen lintukuvan...

Joten jatkan ihan tällaisena jokapaikan-hörhelö-arkityyppi-bloggaaja äitinä.

Oli siellä muitakin lapsia, vaikka tuossa kuvassa näyttää kovin yksinäiseltä lapsoseni. Alkuun ei tosin halunnutkaan edes heidän kanssaan puhua, vain kyräili, mutta illalla ei meinannut haluta lainkaan pois lähteä.