Hirmuisen nopea lintu

ennen kun saan kameran esille pation oven auki ja punarinta eli "Robin" ehtii jo moneen paikkaan enkä minä kamerallani mukana pysy.

Vuoden viimeinen sunnuntai, aamumietteitä

Huomenta,

Sain eilen soiton ystävältäni Vihreiltä niityiltä, johon tutustuin alunperin blogini kautta vuosia, vuosia sitten. Muiden kuulmistenvaihdon lisäksi kysäisi blogistani ja aloin asiaa miettiä soittonsa jälkeen.

Jos (jälleen kerran) lupaisin itselleni, että kirjoittelisin tänne vähän useammin, vaikka kerran viikossa. Aamulla on kuitenkin omaa aikaa ennen muiden heräämistä ja useimmiten tässä koneella kuitenkin istuskelen.

Bloggaamisen lisäksi on jäänyt valokuvaus aivan liian vähälle ja sen huomasin kun eilen kävin ottamassa syntympäiväruusukuvan ystävälleni lähetettäväksi ja tallensin sitä koneelle. Ei yhtään kuvaa Joulu- tai Tapaninpäivältä! Koko joulukuussa olen ottanut kuvia vain viitenä päivänä ja alle 10 kuvauspäivää joka ainoana kuuna sitten elokuun. Haluan kuvata lisää - kaikenlisäksi sain uuden puhelimen rikkoontuneen tilalle, joka ei uusinta huutoa mutta missä paras puhelinkamera mitä on ennen ollut. ja sitä haluan oppia kunnolla käyttämään. Mutta kyllä eilen totesin, että parhaat kuvat tulee rakkaalla Canonillani.

Eilisen ruusureissun aikana otin kuvan myös yli 10 vuotiaasta orjanlaakeristamme (Ilex aquifolium) jonka saimme tupaantuliaislahjaksi purkissa kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme vuonna 2002 - on vähän kasvanut ja nyt pitäisi leikata. Itävaltaan olen jo luvannut lähettää pistokkaan, kunhan vuosi vanhenee..

Tässä pari yleiskuva takapihastamme (tai puutarhaksi tuota täällä kutsuvat) Tuo liukumäki on poistolistalla, niin kauan ollut säiden armoilla, ettei uskalla särkymisvaaran vuoksi kenellekään antaa ja järjettömän iso satelliittiantenni antaa kanavia talon herrahenkilön kotimaasta, joita ei muilla systeemeillä näe (kuulemma). Sen peittämiseksi on mulla ollut monia ideoita, mutta rumana se siellä vaan jököttää. Ja keltaisena hohtaa synttäriruusu (kuvat siis eilen 27.12.2014 otettu)

Mutta kun kävelee vähän lähemmäksi ja vielä zoomailee niin saa kuvan vain tuosta laakerista eli Holly'stä ja ennen joulua opin uuden uskomuksen (jonka olen päättänyt totta olevan), että mitä enemmän marjoja jouluna niin sitä enemmän vaurautta kodissa ja se sopii kyllä ja aika punaisena tuo näyttää hehkuvan :) Alla oleva  kuva aiemmin otettu

Näistä on hyvä vapaapäivä tehty

vanhoja joululehtiä, joulukoristeita, telkkarin päiväohjelmia (tänään Lets do Christmas with Dino and Mel), askarteluliimaa, makuvettä jne. jne.

Virallisesti siis työttömänä työnhakijana 3 viikkoa (ja kyllä ihan tosissaan otan työtä vastaan jos joku tulee tarjoamaan näiden viikkojen aikana), mutta kyllä nautin tästä tauosta ja muutamasta vapaasta tunnista päiväsaikaan kun neitokainen on koulussa.

Alkuviikon vapailla kävin kahdesti työkkärissä, eilen psykiatrilla ja tietysti viime hetken hankintoja koulunäytelmään ja vähän jouluunkin - postissakin kulutin aikaa jonkun verran. Tänään ei mitään pakollisia kuvioita, vain oleilua.

Tulva

Torstaina n. 300 metriä ennen kotiovea ajoin keskelle tulvaa. En nähnyt veden syvyyttä pimeydestä johtuen ja meidän asuinalueella ei ole koskaan tulvinut ja kohta 10 vuotta tässä asuttu.

Tiedän miten tulvivan kohdan läpi ajetaan enkä pelännyt mitään; tärkeintä on että ei hidasta vauhtia eikä pysäytä autoa. Mutta se auto pysähtyi. Eikä startannut. Ja vesi alkoi tulla sisään. Ja Miriam oli takapenkillä. Alkoi pelottaa, auto keinui kuin vene.

Ei muuta kuin ovi auki ja ulos polviin asti ulottuvaan veteen, autosta ulos, Miriam turvaan jalkakäytävälle ja ihmettelemään. Soitto vakuutusyhtiön tiepalveluun. "Oletteko yhä vedessä?" "Olen vastasin." "Emme voi auttaa ennen kuin auto on pois vedestä". Jälkeenpäin opin, että olisi pitänyt soittaa hätänumeroon niin kuin teki mun jälkeen samaan tulvaan ajanut poliisiauto ja sai palomiehet avukseen. Nyt mut sieltä pelasti ihanat naapurit työntämällä ja vetämällä auton kotiin asti.

En syytä itseäni, mutta harmittaa, auto oli vuosihuollettu pari viikkoa sitten ja toimi kuin enkeli. Perjantain jouduin ottamaan vapaaksi töistä. Koko päivän sitten jonotin ja juttelin enimmäkseen puhelimessa - kävin esittelemässä vahinkoja paikalle tulleelle vakuutusyhtiön insinöörille joka sanoi että ei voi mitään tehdä, tilasi hinauksen ja soitti vakuutusyhtiöön raportin. Auto hinattiin pois ja maanantaina saan 10 päiväksi vara-auton. Ensimmäinen arvio on, että lunastukseen menee.

Kaksi ylimmäistä ja "järvikuva" naapureiden kamerasta. Kuvan järvi on normaalisti koulun vieressä oleva nurmikkoalue.

Hei, hei Ilona autoni - siellä se menee.

Eilen paikallinen jokipelastusseura kävi vielä juttelemassa ja vasta ymmärsin miten lähellä oli myös se, että kotimme olisi joutunut tulvan alle. Olen siitä kiitollinen.

Hiekkasäkit olivat varmuudeksi turvanamme pari yötä. Ja täällähän ei kynnyksiä ole ja ovet avautuvat sisäänpäin.

Ei arkea kummempaa

Muistan kun muutin tänne Irlantiin yli 15 vuotta sitten ja sain vastailla jännityksestä väreileviin kysymyksiin "MILLAISTA siellä nyt sitten oikein on?" aina Suomessa käydessäni. Ja jouduin tylsästi vastaamaan kuten tuo otsikko. Töihin ja kotiin, pitää tehdä ruokaa ja siivota ihan niinkuin Suomessakin. Ehkä enemmän sitten teki joskus viikonloppuisin, matkusti bussilla tai junalla tutustumaan johonkin uuteen paikkaan- vietti ehkä jopa yhden yön jossain B&B:ssä.

Nyt en tee viikonloppuisinkaan muuta pakolliset kuviot, ehkä ei aina niitäkään ja annan villakoirien juosta muutaman ylimääräisen päivän vapaana. Eli ihan on arkea vielä 35 työpäivän eli 7 viikon ajan jos en ryhdistäydy ja ala tehdä asioita joista oikeasti tykkään, jotka ovat mahdollisuuksieni rajoissa.

Mutta nyt vaan ei ole arkea kummempaa mikä on hyvä. Tai on. Viikon koululoma ja neitokainen saa viettää sen yhdessä isänsä kanssa, ihan vain kotona. Arvoitukseksi jää tulenko iltaisin töistä valmiiseen ruokapöytään vai joudunko imurin varteen :)  Mulle lomaa sikäli, että aamuisin huolehdittava vain itsestäni ja mitä itselleni pakkaan lounaaksi eikä kolmen lounaan valmistamista.

Ja sitten perjantaina on Halloween mikä täällä, Halloweenin alkuperäismaassa, on valtava juttu.

Tuhlaus turhuuteen

mutta en voinut vastustaa näitä syksyisiä värejä, 5 lasista tuikkulyhtyä, alusta ja kivet 6 euro. Syksyisiin aamuihini iloa.

Vielä on kesää jäljellä

(onkohan olemassa tuollainen runo tai laulu?)

jokatapauksessa purkeissa kukkii (eilisen illan hämäränhyssyssä otettuja kännykuvia)

Googlen avulla piti etsiä oikein tosissaan mikä on "Butternut squash" suomeksi ja latinankielisen nimen "Cucurbita moschata" ensimmäisen osan avulla löytyi, että on myskikurpitsa. Vasta täällä opin tuntemaan tämän - ja ei tuo upeanvärinen ihanuus sentään omalla pihalla kasva vaan oli 39c LIDLissä niin ostin pois, tomaatit putoilevat pihalla maahan kuin omenat niin niitä on poimittava keittiöön kypsymään. Eilen kun söin punertuneen niin tuntui kuin olisi napannut palan auringonpaistetta.

Tämä post-it kynä on ollut aarrekertaltallani ainakin vuodesta 2006 kun se esiteltiin Oprah showssa ja opiskelin silloin iltaisin työterveys- ja turvallisuustutkintoa varten. Merkitsin post-it lapuilla erityisesti päntättäviä kohtia, mitä arvelin loppukokeessa kysyttävän ja ajattelin, että tämä olisi ollut näppärä. Nyt se sitten löytyi! En usko, että opiskeluja on edessä, mutta voisihan tuolla merkata vaikka virkkausohjekirjoista ne mielekkäimmät (sanoo tyyppi joka tekee melkein kaiken vapaallavirkkauksella ilman ohjeita).

Pisin kuukausi minkä muistan

Tajusin eilen töissä, että tuli vain kuukausi täyteen kiireapulaisen hommaa kynätehtaalla.

Vain hieman yli kuukausi siitä, että palasin Suomesta.

Tuntuu, että kummastakin on ihan järjettömän pitkä aika. Että se oli joskus vuosi sitten. Ja siitä on VAIN kuukausi.

Mutta se, että kolmen kuukauden kuluttua joulu (juu sanoin j-sanan) on jo ohi niin se on ihan lyhyt aika. Tai ihanan lyhyt. Sillä tästä joulusta tulee ihan paras; työt loppuvat 12.12. ja sitten on vielä lapsosella viikko koulua ja mulla omaa lomaa tehdä kaikki ne jutut mitä olen halunnut ja kuvitellut tekeväni töiden lomassa, mutta ei voimat vaan riitä.

Se, että olen nyt ilman mitään lääkitystä vaatii lopulta aika paljon voimia. Mutta tää on nyt valinta ja mietin että mitä menetän kun joudun niin täysillä keskittymään vain siihen, että hengitän sisään ja ulos, otan askelen ja toisenkin päästäkseni työpisteestä tauolle, olohuoneesta keittiöön, alakerrasta yläkertaan. Ja, että jaksan noita kahta muuta perheenjäsentä, että en ota kaikkea henkilökohtaisena loukkauksena tai mun ylikävelemisenä, että on vain ihan normaalia kommunikointia ilman mitään piilosanomia.

Nyt kolmen viikon palkkasotkujen (saan palkan viikottain) jälkeen tilanne on se, että on varaa jompiinkumpiin ja luulen, että perun psykiatrin seurantakäynnin (ei ole mitään mitä seurata kun en niitä Gamanil'ejä aloittanut) ja haen Vimovo reseptin ja katson josko päässäkin helpottaisi kun jatkuva fyysinen kipu vähän helpottaa.

Ja loppujen lopuksihan: Kaikki On Ihan Hyvin.

Kello on nyt 6:24 lauantaiaamuna ja just lopetin Vain Elämää -nauhoituksen katsomisen Ruutu.fi 'ltä ja jään odottamaan seuraavaa jaksoa. Suuriin tunteisiin http://www.ruutu.fi/ohjelmat/vain-elamaa/elastisen-ja-paula-vesalan-yhteinen-oo-siella-jossain-mun-veto-sulattaa-sydamet

Helpotus ?

Eipä tarvitse kokeilla sitä määrättyä, halpaa, masennuslääkettä - kiitos blogini löysin faktaa ihan omista kokemuksistani. Miten voi olla, ettei muka niillä ole tietoa että olen sitä 2012 kokeillut???

https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=8650355776450830195#editor/target=post;postID=4815863325568147611;onPublishedMenu=posts;onClosedMenu=posts;postNum=6;src=postname

Ja yhtenä suurena positiivisena asiana: luin kesällä alusta loppuun 3 kirjaa, mitä ei ole tapahtunut vuosikausiin!!! Eli keskittymiskykyni on parantunut huomattavasti mistä olen todella iloinen.

Suloinen sunnuntai

Olin ihan varma kun nousin, että on maanantai. Kello oli neljä ja laitoin kahvin tulemaan ja aloin miettiä lounaseväitä. Kahvia odotellessa tulin olohuoneeseen avaamaan tietsikan ja silloin valkeni: on sunnuntai!

Piti lähteä työkavereitten kanssa kirpparille (Car Boot sale), joka töiden lähelle mutta jää seuraavaan kertaan, muuten pitää keskiviikkona soittaa että ei riitä dieselit tulla töihin. En olisi mitään ostanut, lähinnä tutkinut että olisiko sellainen mihin kannattaisi itse lähteä myymään - maksavat yleensä 10-15 euroa per paikka.

Mutta tänään on sunnuntai = vapaapäivä. Eilen liikutin itseni hikeen imuroimalla koko alakerran ja tänään ilmaisena kuntosalinani toimii portaat ja yläkerta. Ainoa paikka missä meillä on kokolattiamatto on portaat pehmentämässä ääniä. Siis se oli alkuperäinen ajatus, nyt valinta olisi eri. Vaikka meillä osaavat kaveritkin jo riisua ulkokenkänsä niin kyllä niisä syväputsattavaa riittää vähintään puolivuosittain

Laitan kyllä Miriaminkin hommiin; neitokainen saa (jälleen kerran) siirtää tavaransa omaan huoneeseensa leikkihuoneeksi muuttuneesta alakerran olohuoneesta, ja autan häntä siellä etsimään niille oikeat paikat ja jakamaan kirppari-/hyväntekeväisyyslaatikoihin lelut, joista kasvanut yli.

Nämä siis suunnitelmat, mutta siihen asti että muut heräävät aion nauttia omasta ajasta virkaten ja hömppäohjelmia televisiosta katsellen :)

viikolla välisiivoukset sujuvat iloisella harjalla

Edessä seurantakäynti psykiatrilla

Kävin viimeksi joskus keväällä ja toivoin, että olisin saanut tänään koko aamupäivän vapaaksi, mutta joudun ajamaan edestakaisin töihin ja ottamaan 2,5 tuntia palkatonta vapaata käyntiin. Harmittaa ylimääräiset dieselit, jotka kuluvat. Mutta eilen alkoi kiire töissä ja varsinkin aamut mukavaa haipakkaa.

Tiedän, ettei ole tyytyväinen toimintaani - mutten ole minäkään. Lopetin taas rahapulassa lääkkeet seinään tai "cold turkey" niinkuin täällä sanotaan ja ei ole kovin hyvä. Mutta olen hengissä ja aion pysyäkin joten saa nähdä mitä sanoo. Mutta kun lääkkeet maksavat saman verran kuin parin viikon ruoat niin ei vain ollut varaa loman jälkeen a) hakea reseptiä lääkäriltä b) ostaa lääkkeitä. Tärkeintä, on että on ruokaa pöydässä joka päivä ja ehjissä + puhtaissa vaatteissakin kuljetaan kaikki kolme.

Hieman helpottaa se, että huomenna pitäisi tulla vähän suurempi palkka kun ainakin palkanlaskennan mukaan he ovat löytäneet verokorttini ja en enää maksa Emergency veroa ja saan maksamani ylimääräiset verot takaisin. Se on tässä maassa mukavaa, että jos verotuksessa on ollut virhe tai tulee muutoksia niin se korjataan seuraavassa palkanmaksussa - muutaman kerran olen saanut enemmän käteen kuin bruttopalkka kun korjauksia on ollut enemmänkin.

Eilen aamulla töihinlähtiessä taivas oli tämän näköinen kotiovelta katsottuna ennen kuin hyppäsin autoon (kännykuva):

vähän leikaten ja värejä korjaten sain siitä tällaisen:

EDIT: ei ollut veroja korjattu, koska palkanlaskijalla oli ollut kiire - kuulemma ensi viikolla. Mutta tähän on jo tottunut. Ehkä on hyväkin syödä pakastinta tyhjäksi ja jemmaherkkuja (esim. Suomesta tuotu hummeri-katkarapukeitto :) ) kaapin perältä

Aamuyön leikkejä kameran kanssa

Nousin kahden jälkeen aamuyöstä. Vähän huonompi kuin eilinen 3:45 AM. Kuu oli pilvien takana ja jalustaa en jaksanut hakea ja aika kylmä oli. Sisällä oli hämähäkki... Leikin asetuksilla. Tänä aamuna en leiponut työkavereille omenapiirakkaa niinkuin viime viikolla.

Uimaan?

Tunsin itseni etuoikeutetuksi saadessani useaan otteseen Suomessa ollessani uida puhtaissa luonnon vesissä mieleni mukaan.

Tänään sain ystävältäni kimmokkeen etsiä uimahallimahdollisuuksia täällä uudestaan. Olin jo löytänyt kaksi mahdollista aamu-uintipaikkaa, mutta sijainti + aukioloajat eivät sopineet työaikoihin.

Äsken laajensin hakua ja noin 5 minuuttia työpaikalta löytyi 25 metrin allas, joka aukeaa 6:30 aamulla että jos hyvin käy voisin aloittaa uudelleen aamu-uinnit ennen töitä noin 25 vuoden tauon jälkeen.

Mutta ei se näitä vesiä voita:

Ensimmäinen työtiistai

Eilen oli 75 työpäivää jäljellä, tänään siis 74.

Mukavia nämä lämpöiset syksypäivät ovat. Voi riehua oksasaksien kanssa kun tuntuu, että pää räjähtää ja käydä hengittämässä happea kastumatta Fibro on siis jyllännyt ja pinna on ollut todella kireällä.

Maanantaiaamuna odotti tällainen tervetulotoivotus ovella

toimin mielelläni "kaatopaikkana" sillä ystäväni puutarhan omenat eivät kelpaa kenellekään

Kesä 2014 Suomessa

6.7. - 25.8.2014

Kaikki meni ehkä odotettuakin paremmin. Kukaan ei sairastunut, en päästänyt (varmaankaan) sammakoita suustani ja paljon tapaamisia jäi ensi kesääkin odottamaan.

Kuvat kertokoot osan siitä mitä teimme.

 Hyrylässä tädin luona

Voittajan juoma!

 Maskun kirjastossa näyttely Pakaisten kylän historiasta, kuvista löytyi mm. mummila

 ja huivipäinen isoisäni, joka nukkui pois 1937 ja mummini jäi yksin 5-vuotiaan äitini ja 2-vuotiaan kummitätini kanssa - osa isoisän hullutteluista on tainnut kuitenkin siirtyä minuun

 Vanhempieni mökin tupa Heinolassa

 Pajunen

 Heinolan leikkipuisto

 Ihana Café Kailas kahvila Heinolassa

 Onnellinen soutaja

 Äidin yrtit

 Porvoo

 Leikit Turussa

 Mokomakin sarvijaakko kun kiipesi reittä pitkin!

 Kanttarelli Koff

 Kananmunatonta lettutaikinaa tulossa

 Sydänystävän luona

 Uimaranta

 Ihana Bono

 Roihuvuoren Japanilainen puutarha

 Tamminiemen museo, Miriamin ottama kuva

 Juhlimisen aika

 Äidin tekemä kukka-asetelma

 

 Taiteiden yö, Turku

 Parasta ruokaa

 Serkkua koulusta hakemassa

 Vein mummille auringonkukan  <3

 Maskun kirkko