Alpakkasukat ja joulun toivotukset

  

 

Lämmintä, vähän pörröistä, mutta niin uskomattoman pehmeää. Se on alpakanvilla, josta neulomalla saan todella ihanat ja lämmittävät olosukat. Hienoista ominaisuuksistaan huolimatta se on kuitenkin pölyävää neulottavaa, joten ei varmasti sovi astmaatikoille tai herkkäsilmäisille, sillä hentoja hahtuvia leijuu ilmassa, kun tuota lankaa käsittelee. Mutta, kun tuosta selviää, lopputulos palkitsee. Olen todella tykästynyt tähän sukkamalliin ja tein lähes identtiset sukat reilu pari vuotta sitten iäkkäälle anopille. Postaus löytyy "täältä". Lankana molemmissa on Katia Alpaquina ja sukat on neulottu 2,50 mm puikoilla - eikä suinkaan kuvassa rekvisiittana näkyvillä jättipuikoilla;)

 

 

 

Sukat valmistuivat jo alkusyksystä synttärieni aikoihin, mutta en ole saanut aikaiseksi laittaa niistä kuvia tänne. Nyt alkutalvesta, kun täällä etelässä on ollut vain pimeää ja märkää, päivää piristää kuva tyttäreni ostamasta kauniista onnittelukimpusta sekä näistä hempeistä sukista  😊

💗 

 

 

  

Kulunut vuosi on ollut hektinen ja työn täyteinen. Vapaa-ajalla olen pyrkinyt pitämän aivojen hyvinvointia yllä lähinnä käsitöitä tekemällä ja äänikirjoja kuuntelemalla. Liuta sukkia, kämmekkäitä ja erilaisia pehmoleluja on valmistunut vuoden mittaan ja varsinkin syksyä kohti tultaessa runsaasti. Valmiiksi saaminen ja aikaan saamisen ilo on kyllä tyydyttävää ja kannattelevaa. Ajattelin, että laitan niistä tänne kuvia alkuvuodesta.

Joulukin pääsi melkeinpä yllättämään - niin nopeasti vuosi kallistui kohti loppuaan ja joulunpyhiä. Huomaan, että jouluvalmistelut ovat meillä vuosi vuodelta vähäisemmät - joulukuusi pääsee paikalleen heti joulukuun alussa samoin kuin tähdet ja kyntteliköt ikkunaan ja kausivalot pihalle. Juuri ennen joulua sitten pikainen siivous, pikkusuolaisten ja muutaman makean vaihtoehdon leipominen ja siinä se. Aikuiset lapset saapuvat kotiin jouluksi - on mukavaa, kun ympärillä on elämää ja saadaan olla yhdessä. 

Juuri tällä hetkellä katseeni siirtyy pöydällä olevan kynttilän liekkiin ja siitä joulukuusen valoihin. Kaunis, lempeä valo rauhoittaa ja joulun tunnelma alkaa vähitellen hiipiä sisimpään. 

 

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus
(Joululaulu: Tulkoon Joulu)

 🌟

Hyvää ja Rauhallista Joulua

ja 

Onnea alkavaan vuoteen 2026! 

t. Satu 

 

 

 

 

Lankakakkuja ja muistojen matkassa

  

 

Voiko lankaa olla liikaa? Kyllä voi. No, ei takuulla voi. 

Siinäpä karkeasti kahteen jaettuna ajatukset, joita päässäni liikkuu ihan joka päivä, kun joka aamu ensimmäisenä herättyäni ja illalla viimeisenä ennen valojen sammuttamista näen yöpöydän päällä, alla ja vieressä olevat lankakerät, -vyyhdit, -kakut ja -pussit. Välillä nukahdan miettien, minkä neule- tai virkkaustyön aloitan seuraavaksi, vai tekisinkö sittenkin loppuun keskeneräiset. Onneksi en kuitenkaan sentään unia aiheesta - se tästä nyt vielä puuttuisi 😊

  

 

 

 

Tuossa kesällä tuli ostettua useampi lankavyyhti ja ennen kuin niitä hypistelyjen ja kuvaamisen jälkeen pystyy käyttämään, on langat saatava tietenkin kerittyä. 

Lankavyyhdit, varsinkin harmaat sellaiset, tuovat muistoja mieleen. Huomaan pysähtyväni tuijottamaan tyhjyyteen ja olevani ajatuksissani vuosikymmenten takana mummolan tuvassa. Aurinko paistaa kuusiruutuisesta ikkunasta pihakoivujen lehtien lomasta ja täplittää valojen ja vartojen leikillä vaaleanharmaan lautalattian leivinuunin edessä. Rakas, pieni mummoni istuu pirtinpöydän ääressä penkillä violetinsävyinen kotimekko päällään ja minä pienenä, ehkä noin viisi-kuusi vuotiaana, seison keskellä lattiaa kädet ojossa eteenpäin. Minulla on  käsivarsillani kaunis vyyhti paksua, harmaata lampaanvillaa ja tiedän tekeväni tärkeää työtä mummon apuna. Keinuttelen hitaassa tahdissa käsivarsia puolelta toiselle, jotta mummolla on helpompi keriä lanka siistille kerälle. Muistan ihailleeni isoja, pyöreitä villakeriä, joita lankavyyhdeistä syntyi mummon näppärissä käsissä. Pikkutytön muistoissa ne olivat niin isoja, että eivät oikein meinanneet pysyä käsissä. 

Aikaa on noista muistojen hetkistä kulunut viitisenkymmentä vuotta. Sen jälkeen olen pidellyt lankavyyhtejä lukemattomia kertoja äitini edessä hänen keritessään erivärisiä villalankoja ja myöhemmin olen itse kerinnyt lankoja, kun lapseni ja mieheni ovat vyyhtejä pidelleet. 

Tämän nykyisen lankahulluuden nostettua päätään joitain vuosia sitten, ostin suhteellisen edullisen Knitpron kerijälaitteen eräästä tamperelaisesta lankakaupasta. Ja, jotta kerijälaitetta voi järkevästi käyttää, eikä kenenkään keritessä tarvitse käsivarsiaan heilutella vauhdikkaasti, ostin samoihin aikoihin Tori.fi:stä käytetyt, mutta hyväkuntoiset vyyhdinpuut. Aika vähän olen loppujen lopuksi vyyhdinpuita tarvinnut, mutta silloin tällöin kuitenkin. 

 

 

 Eräänä loppukesän päivänä "leivoin" sitten lankakakkuja. Tai kakutin lankaa, kuten oikeasti kai sanotaan. On jotenkin terapeuttista, kalkattavasta äänestä huolimatta, pyörittää kerijälaitetta ja katsoa, kun vyyhdinpuut pyörivät. Ja lopputuloksena on kauniisti kerittyjä lankakakkuja. 

  

 

 

 

Tosiaan puolitan usein valmiita lankakeriä, jotta voin aloittaa esim. kaksi sukkaa tai lapasta yhtä aikaa samasta kerästä. Siinä tuo kerijälaite on näppärä. Tosin ihan hyvinhän sitä voi käsinkin pyöritellä lankakeriä, mutta ainakin, jos useampi on tehtävänä tuollaisen lankankakun pyörittely houkuttelee itseäni enemmän kuin käsin keriminen.

 

Tällaista tällä kertaa. Ihana, kun on viikonloppu ja saa vaan olla. Koko vuosi on ollut todella hektinen työrintamalla ja näin loppuvuotta kohti mennessä alkaa vähitellen olla jo loman tarvetta ainakin täällä päässä. Muutama saldovapaapäivä on viikonloppujen yhteydessä loppuvuonna ja toivottavasti joulun aikaan vähän useampi vapaa ennen alkuvuoden "härkäviikkoja". 

Mukavaa marraskuun alkua ja alkanutta talviaikaa ❄️🌟❄️

Syystunnelmissa

 

 

 

 

Vaikka tälle viikonlopulle ei näyttäisi olevan luvassa pakkasöitä, ovat näiden kuvien myötä hyvin muistissa viime viikonlopun yöpakkasten jälkeiset huurrekukat, "kuurankukat", joiksi niitä väärin itse nimitän ❄️❄️❄️

Pakkasyön jälkeinen kuurakerros nurmikolla houkutteli koiravanhuksen kieriskelemään kylmässä maassa ja minut tarttumaan puhelimeen (=kameraan) ja kuvaamaan syksyisen matalalta paistavan aamupäivän auringonsäteissä kimmeltäviä, sokerihuurretuilta näyttäviä kasveja. Halusin laittaa kuvia myös tänne, jotta vuodenaikojen vaihtelu ja ajan kuluminen näkyisi myös täällä blogissa.

 

Pensashanhikki yöpakkasen jälkeen

 

 

 

 

Syysasteri yöpakkasen jälkeen

Syyshortensian kukka yöpakkasen jälkeen

Kotipihan syystöitä on vielä sen verran tekemättä, että sekä oman pihan puista ja pensaista tippuneet että naapurin puolelta sataneet puunlehdet ovat haravoimatta tai silppuamatta ruohonleikkurilla. Tehdään siis molempia, mutta valtaosa lehdistä silputaan leikkurilla nurmikolle. Kun lehdet silppuaa, silppu maatuu aika hyvin loppusyksyn, talven ja alkukevään aikana, jolloin mielestäni nurmikko saa siitä lisäravintoa. Tiedä sitten, mikä olisi fiksuin tapa, mutta jotenkin tuntuu turhauttavalta täyttää puutarhakompostit ääriään myöden joka syksy. Ei sen puoleen, kyllä noihin koposteihin tulee tavaraa siitä huolimatta, sekä lehtiä että muuta puutarhajätettä.

Maahan sataneita lehtiä ihmetellessäni päädyin ottamaan pari lähikuvaa vaahteranlehdestä aamuauringossa. 

 

Syksyn aikana kotityöt ovat jääneet vähemmälle, kun kotona ollessa olen keskittynyt pääasiassa käsitöihin. Lankaostoksilla on tullut käytyä kerran jos toisenkin. Monenlaista olisi mielessä, mitä voisi tehdä ja monenlaista olen tehnytkin, mutta aika ei vaan riitä ihan kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. 

Viime viikonloppuna neuloin yhdet paksuhkot lapaset. Tuossa alla on kuva puolivalmiista versiosta. Lankana on luonnonvalkoinen paksuhko Drops Big Merino ja ohuen ohut Sandnes Garn Alpakka Følgetråd. Laitan valmiista kuvan sitten myöhemmin. Lapaset valmistuivat päivässä, sillä silmukoita oli vain 35 ja neulos paksuhkoa. Tällä hetkellä puikoilla on toiset paksut lapaset, joissa lankana on sama ohut alpakanvilla sekä lankakätköistä löytynyt luonnonvalkoinen Novita Isoveli, jolle en ole keksinyt muuta käyttöä. 

   

 

  

Olen viime aikoina innostunut neulomaan kahdella langalla yhtä aikaa. Enkä siis tarkoita kuvioneuletta, vaan kaksinkertaista lankaa. Toinen on yleensä paksu merino- tai alpakkalanka ja toinen ohut alpakkalanka tai ohut ja pörröinen silkki-mohair. Alpakka lisää pehmeyttä ja sileyttä neuleeseen, kun taas silkki-mohair pörröisyyttä ja kuohkeutta. Oma herkkä ihoni tykkää huomattavasti enemmän alpakasta, mutta oen huomannut, että monet tykkäävät enemmän silkki-mohairin tunnusta. Käytän noita molempia tuomassa lämpöä ja mukavuutta lapasiiin, kämmekkäisiin, pantoihin ja pipoihin. 

Talvea kohti mennään vääjäämättä. Kesäkengät on laitettu kaappiin ja talvikengät otettu esille yhdessä villa-asusteiden kanssa. Olen aika paljon neulonut toisille viime aikoina ja huomasin nyt lokakuun pakkasaamuina, että voisihan sitä päivittää omatkin asusteensa, kuten esimerkiksi kämmekkäät ja pannat :) Siinäpä sitä tekemistä loppusyksyyn.

Mitä sinulle kuuluu?

Hyvää viikonloppua ja kauniista lokakuun lopun päiviä!

t. Satu 

Alpakkahuivit I ja II

Tämän kesän yksi saavutus oli, että sekä ostin huivilangat että neuloin niistä kaksi huivia ja vieläpä saman kesän aikana. Minulle se on iso saavutus, sillä yleensä tällaiset vähänkään isommat neuletyöt jäävät kesken ns. odottamaan päivää parempaa ja neulontamotivaation jatkumista. Nyt kuitenkin uusi huivi pääsi puikoille heti ensimmäisen valmistuttua. Valtaosan neulontatyöstä tein pihakeinussa istuessa ja äänikirjaa kuunnellessa, mutta toki alkukesän sateisina päivinä myös sisällä ikkunan ääressä nojatuolissa joko telkkaria katsoessa tai jälleen äänikirjoja kuunnellen. Siinäpä se aika menee nopeasti ja kuntoilu kohdistuu vain sormiin ja ranteisiin, joita sitten saakin välillä venytellä, jotta eivät kipeydy.

Lankana on Rowan Alpaca Classic, jossa on 57 % alpakkaa ja 43 % puuvillaa. Langat lähtivät mukaan lankakauppiaan suosittelun perusteella, kun yhdellä  ruokatunnilla loppukeväästä kävin pikaisesti paikallisessa lankakaupassa. Toinen langoista on pörröisempi ja toinen sileämpi, mutta ajattelin, että se ei haittaa, vaan voi oikeastaan tehdä neuleesta vielä vähän mielenkiintoisempaa. 

Neuloin 4,00 mm pyöröpuikoilla. Ensi alkuun tyttäreltä joululahjaksi saamillani mustilla eebenpuisilla 40 cm pyöröillä ja työn edetessä koivuisilla 80 cm pitkillä. Molemmat puikot toimivat hyvin; löysähkö neule kulki vaivattomasti ja puikot olivat kevyet kädessä.

Ensimmäisen huivin (yllä) aloitin harmaalla ja kun toisesta harmaasta kerästä oli mennyt noin puolet, vaihdoin viininpunaiseen, jolla neuloin myös 1,5 kerän verran. 

Toisen huivin aloitin viininpunaisella ja puolentoista kerän jälkeen vaihdoin väriä, joten loppuosa huivista tuli harmaalla, jota myös meni puolitoista kerää (alla).

Näin kuvia katsellessa ensimmäinen huivi on enemmän omaan makuuni sekä värinsä että ulkonäkönsä perusteella. Mutta,  mitäpä mieltä sinä olet? 

Kuvat on otettu erilaisessa valaistuksessa. Yllä olevassa, auringossa otetussa kuvassa, värit ova hieman luonnollista kirkkaampia, kuin alla olevassa pilvisellä säällä otetussa, missä värit ovat hailakammat, mutta kuitenkin enemmän luonnollisemman oloiset. 

Varta vasten huivien pingotusta varten ostin kesän mummolareissulla pingotusalustan, josta viime kerralla jo täällä mainitsinkin. Ja hyvin se osoittikin toimivansa 😊 Kastelin huivin ensin viileässä vedessä läpimäräksi ja kiedoin niin suorana kuin sain isoon froteepyyhkeeseen joksikin aikaa, jonka jälkeen pingotin jonkun verran kostean huivin alustalle.

Pingotettujen huivien kokoa on vähän hankala määritellä, mutta ihan reilun kokoiset niistä tuli. Ihanan ohuet ja helposti kaulaan kiedottavat. Mittasin kuitenkin, että pidemmän "suoran" sivun pituus on noin 170 cm ja päättelyreunan eli harmaan ja viininpunaisen reunan pituus on noin 110 cm. Huivi on malliltaan pitkulainen. Muoto syntyi niin, että jokaisella edestakaisella kierroksella lisättiin kaksi silmukkaa ja kavennettiin yksi silmukka. Huiveihin meni yhteensä kuusi 50 g kerää eli kolme kerää molempia värejä. Yhden huivin paino on siis noin 150 g, joten kevyet ne tosiaan ovat.

Ohjetta huiveihin ei ole, vaan kuten näkyy, olen kokeillut niissä erilaisia helppoja pitsikuvioita. Huivit on neulottu kuitenkin aina oikein, myös pitsien kohdalla, joten niiden osalta ne ovat molemmin puolin samanlaiset. Ainoastaan kahden värin osuudessa näkee selkeästi, kumpiko on oikea ja kumpi nurja puoli. 

Kohti syksyä tässä vääjäämättä mennään ja vaikka kuinka haluaisin pitää kiinni kesästä ja kesän valosta, on tunnustettava, että näillekin huiveille on käyttöä loppujen lopuksi aika piankin. Ihana kuitenkin ajatella, että puolen vuoden päästä on jo helmikuun puoliväli ja talven pimeys vähitellen takana 😉 

Työrintamalla tekemistä riittää ja kesäloma on muisto vain. Pienestä viikonloppumatkasta haaveilen nyt syksylle, mutta pitää katsoa, miten se sitten loppujen lopuksi toteutuu. Nautitaan vielä kuitenkin kesästä 💚

Aurinkoisia elokuun päiviä Sinulle!

Lankojen perässä

 

Kun käsityöfriikki haluaa jotain, se pitää saada. Ei toki hinnalla millä hyvänsä, mutta kuitenkin. Yhtenä todisteena siitä on pitkän mummolamatkan reitin muuttaminen niin, että se kulki Jyväskylän ja lankakauppa Titityyn kautta. Olin nimittäin nettiä selailemalla huomannut, että siellä on myynnissä KnitPron neuleiden pingotusalustoja suurin piirtein kohtuullisella hinnalla ja niin, että ei tarvitse tehdä sokkona nettiostoksia, vaan pääsee itse paikan päälle. Ja samalla tietysti mukaan tarttui muutama lankavyyhti sekä yhdet pyöröpuikot.

Titityy sijaisee hurmaavassa puutalokorttelissa, mutta ulkopaikkakuntalaisen kannalta sen saavuttaminen oli hieman hankalaa. Pysäköintipaikkoja ei juuri ole (tai ei löydetty) kuin vähän kauempana tien varressa ja niukasti sielläkin ja suunnistamiseen tarvitsi puhelimen karttasovellusta, mikä tietysti nykyaikana on helppoa, joten eipä siinä mitään. Muun perheen odottaessa autossa koirien kanssa, tein "pikapyrähdyksen" kaupassa, mikä jonkunmoinen kävelymatka ja kaupassa hortoilu mukaan luettuna muodostui noin kolmen vartin mittaiseksi. Ei paha lankaostoksilla, mutta odottajille aika on toki pitkä, kun varsinainen matkakaan ei ollut vielä edes puolivälissä. 

Sisäovelle päästäkseen on kiivettävä muutama jyrkähkö rappunen, joten esteetön paikka ei ainakaan tällä käynnillä tehdyn havainnon mukaan ollut. Mutta hurmaava se oli. Paikalla oli lisäkseni pari myyjää ja aluksi muutama asiakas, jotka olivat jo lähdössä pois, joten uskalsin ottaa sisällä muutaman valokuvan. Ennen kuin tähän nyt noita kuvia laitoin, leikkasin kuvia niin, että ainakaan isompia hinta- tms. lappuja ei pitäisi olla näkyvissä. Toki onhan yrityksellä omat nettisivutkin ja siellä tarkat tiedot. Näiden kuvien tarkoitus oli vain näyttää, kuinka hurmaavassa paikassa tämä sijaitsi ja että valikoimaa on useamman huoneen verran.

Palvelu oli ystävällistä ja asiallista, mutta ei ehkä niin välittömän tuntuista, kuin parissa muussa verrokkikohteessa, joissa olen viime aikoina käynyt, mutta joista en ole kuvia ottanut. Ne ovat paikkoja, joissa käyn muutaman kerran vuodessa, sen lisäksi, että jonkun verran tilaan netin kautta tai ostan muuten kohdalle sattuvasta ns. paremman valikoiman tavaratalosta. Lisäksi  perussukkalankoja (=Novita) ostan ihan ruokakauppareissuilla, kun siltä tuntuu. Nykyään vähän vähemmän, kun olen ymmärtänyt tarjonnan laajuuden ja lankojen laatuvaihtelut puoleen jos toiseen.

Ihan ensiksi etsin varsinaisen asiani, eli pingotusalustan ja sen jälkeen oli ihan pakonomainen tarve kierrellä ympäri kauppaa katselemassa. Melkoinen neulojan karkkikauppahan se oli. Lankoja ja tarvikkeita joka lähtöön. Hinnat olivat ns. normaalit, eli joissain kalliimpia kuin kilpailijalla, joissain edullisempia. Vähän erilaista hakevalle löytyy myös hyviä vaihtoehtoja. Ja minulle - no, melkoinen valinnanvaikeushan siellä tietysti tuli ja takaraivossa poltteli tieto, että perhe odottaa autossa puolen kilometrin päässä. 

Lankoja lähti mukaan kolme vyyhtiä eli kaksi vyyhtiä harmaanruskeaa alpakkalankaa Isager Alpaca -lankaa, joista olen jo aloittanut huivin tekemisen ja yksi kerä ohutta merinosukkalankaa Kettu Yarns Everyday Sock Merino, joka vielä odottaa puikoille pääsyä. 

Mutta tämä pingotusalusta on erinomainen verrattuna siihen, että aiemmin olen pingotustarkoituksessa tehnyt mitä erilaisempia pyyhe- yms. viritelmiä sängylle päiväpeiton päälle. Tässä on yhdeksän palaa, joita voi yhdistellä tarpeen mukaan. Huono puoli on, että sopiakseen täydellisesti paikalleen, palojen tulisi olla täysin kohdikkain eikä osittain, jolloin kulmassa oleva hammastus ei sovi kohdalleen. Mutta kun ei väkisellä väännä, vaan jättää vähän koholle, onnistuu saada aikaan epämääräisemmän muotoinen pingotusalusta (kts. alla oleva kuva). Jos olisi ollut ymmärrystä ja olisi raaskinut ostaa, kätevintä olisi, jos olisi ostanut kaksi pakettia paloja eli yhteensä 18 palaa, jolloin niistä olisi saanut jo todella ison alustan. Yhden palan koko on 30 x 30 cm, joten ihan kivan kokoisen niistä saa näinkin.

Tällainen lankakauppakatsaus tällä kertaa 😊 Hyödyllisiä ostoksia, mutta ei pakollisia. Aikaa tuolla toki saisi menemään vaikka kuinka kauan, kuten muissakin lankakaupoissa. Välillä pitää vaan pitää järki kädessä ja yrittää kuluttaa enemmän (lankaa 😅😉 ), kuin sitä hankkii. Siispä neulontaurakka jatkuu nyt töiden taas alettua vähän hitaammin, mutta jatkuu kuitenkin. 

Mukavia kesäpäiviä!

🌞