Toteutunut haave

Inhoan kuvattomia postauksia mutta kaikki kuvat ovat kännykän muistissa enkä ole vielä tutustunut miten bloggaus onnistuu kännykkää käyttäen.

Jotakuinkin hieman reilu vuosi sitten postasin tänne kirjoituksen jossa kerroin meidän perheen lemmikeistä. Akvaariokalat porskuttavat edelleen ja käärme luikertaa omassa isommassa terrassaan mutta hamsteri siirtyi helmikuussa hamsterien taivaaseen viikkoa ennen 2-vuotis syntymäpäiviään.

Kirjoitin myös siitä kuinka kovasti haluaisin koiran mutta allergiani tuotti ongelmia. Haave omasta koirasta ei yrityksistä huolimatta kadonnut vaan vahvistui entisestään. Kyläillessäni ystäväni luona viime kesänä huomasin ilokseni etten saanut hänen kääpiösnautseristaan minkäänlaisia oireita vaikka äitini mäyräkoirasta menen hetkessä tukkoon. 

Samoihin aikoihin työkaverini suunnitteli karvattoman koiran hankintaa. Rotu oli amerikankarvatonterrieri ja pienestä kännykän näytöstä tihrustin kuvaa että minkänäköinen otus se oikein mahtaa olla. Olin toki ennenkin nähnyt karvattomia koiria mutta en koskaan kyseisen rodun edustajaa. Mietiskelimme kuitenkin mieheni kanssa snautserin hankintaa eikä epämääräisestä kuvasta tihrustettu karvaton terrieri kiinnostanut... Kunnes tuli kevättalvi ja pääsin tutustumaan erääseen karvattomaan koiraneitiin. Houkuttelin mieheni mukaan, joka hieman vastahakoisesti lähti kanssani katsomaan "karvatonta rottaa"

Se olikin sitten menoa, rakkautta ensitapaamisella. Miten hurmaava otus sekä minun että mieheni mielestä! Aivan mahtavaa oli myös se etten taaskaan saanut minkäänlaisia oireita. Kotiin päästyäni aloin samantien etsiä tietoa rodusta ja tietysti kyselin kaikkea mahdollista työkaveriltani. Istuin ilta illan perään koneella ja lueskelin kirjoituksia ja tutkin kasvattajien sivuja. Liityin facebookissa rodun sivuille ja sovin tapaamisia muutamaan koirakotiin ja kyselin näiltä ihanilta ihmisiltä kaikkea mahdollista, pohdin ja mietin asiaa monelta kantilta. Lähin kasvattaja löytyi n.30km päästä ja jännittyneenä otin häneen yhteyttä...

Tämä kaikki sitten johti sitten siihen että meille muutti 17.4. pieni amerikankarvatonterrierin narttupentu nimeltä Pipsa. Pipsa on hurmannut koko perheen, olemme onnesta sykkyrällä. Meidän perheen koiran kokoinen tyhjä aukko on täyttynyt.

Pipsalle on tuloillaan oma blogi. Jos ketään kiinostaa lukea sitä niin linkitän osoitteen heti tänne kun blogissa on jotain luettavaa ja katsottavaa.

Nukkekodin olohuoneeseen vitriinit.

Ostin aikanaan nukkekodin olohuoneeseen puuvalmiit kirjahyllyt jotka maalasin valkoiseksi. Hyllyt eivät kuitenkaan oikein miellyttäneet sellaisenaan silmää ja ajatus tuunaamisesta jäi hautumaan toooodellla pitkäksi aikaa. Eilen kun nukkiskerho kokoontui meillä sain apua yhdeltä ystäväiseltä joka sopivalla työkalulla irrotti hyllyn yläosassa olleet kaaret irti. Kiitos sirpalle :) Listasaksilla kahvitikkuja ja tulitikkuja pätkiksi, muutama tippa liimaa ja maalia pintaan. Ovien vetimet tein kartongista ja väritin kultatussilla. Hieman vinkkarat ja rosoiset vitriiniovista tuli mutta juuri sopivat Siniseen huvilaan.

Meidän perheen lemmikit.

Olisi ihanaa omistaa koira mutta valitettavasti olen niille aika kovasti allerginen. Henkeä ahdistaa, yskittää, silmiä kutittaa ja jos koira nuolaisee ihoa, nousee iholle kutiavia rakkuloita. Ulkokoira ehkä vielä menisi mutta...se vaan ei ole sama asia. Lapsuuden kodissani oli mäyräkoira, ensin karkeakarvainen ja myöhemmin sileäkarvainen. Molemmat ihastuttavia otuksia. Tälläkin hetkellä äidilläni on 5 vuotta täyttävä sileäkarvainen, väriltään punainen kääpiömäyräkoirapoika. Jos voisin ottaa sisäkoiran, haluaisin vaalean mopsin. Niissä vain on sitä jotakin, ihania pieniä possukoita. Mutta koska koira ei ole meille mahdollinen, löytyy meiltä muita lemmikkejä.

Minun ja lasten lemmikki on kääpiöhamsteri, talvikko ja väriltään valkoinen. Ikää pojulla on 1v. Valitettavasti hamsulle on kasvanut vatsaan pieni patti ja nyt seurataan tiukasti milloin on aika päästä pikkuinen hamsujen taivaaseen. Tämä on toinen hamsterimme ja edellinen pääsi hamsteritaivaaseen viime kesänä,  2v ja 7kk ikäisenä niin ikään kasvaimen vuoksi.

Yllättävää kyllä hamsteri ei ole aiheuttanut minulle oireita kun heti alussa vaihdoin pehmeän purun hieman karkeampaan ja vähemmän pölisevään pohjamateriaaliin.  Hamsu asustelee isossa dunassaan kodinhoitohuoneen tasolla. Nukkuu enimmäkseen päivät mutta iltaisin alkaa sellainen ralli kopperossa että rapina vain käy.

Isännän lemmikkinä meillä asustelee olohuoneen nurkassa terraariossaan likimain 2vuotias viljakäärmepoika, väriltään anerytristinen. Nimeä otuksella ei ole vaan tyyppiä kutsutaan milloin kärmekseksi, kärmyliksi, letkuksi fiiliksen mukaan.

Käärme on ollut meillä nyt vuoden ja aiheuttaa minulle edelleen puistatuksia jos tulee liian lähelle. Isäntä hoitaa käsittelyn, siivouksen ja ruokinnan. Otus on hyvin rauhallinen, eikä ole kertaakaan edes yrittänyt purra mutta minä tyydyn mielummin katselemaan vierestä. Yhden kerran on ruokinta jäänyt minulle ja täytyy sanoa että aika tiukkaa teki...Tällä hetkellä tyypillä taitaa olla kevättä rinnassa liikkumisesta päätellen.

Näiden eläinten lisäksi aloitan 5 vuoden tauon jälkeen taas akvaarioharrastukseni ja lauantaina tulin hakkineeksi itselleni reilut 300 litraisen akvaarion. Asukkaita ei vielä ole mutta allas odottaa puhdistettuna sisältöä. Suunnitteila on ainakin parvi timanttitetroja. Laitan sitten kuvaa kun on jotain kuvattaa.

Siinäpä nämä meidän elätit, mitä teidän kotoa löytyy? Ps. Olen pahoillani jos jotakin käärmeen kuva iljettää!

Joulusta...

Rakastan joulua. Sen odotusta ja valmistelua. Tuoksuja ja tunnelmaa. Ja miten nopeasti se onkaan aina ohi. Hyvää alkanutta vuotta 2014 sinulle joka tänne satut kurkkaamaan!

Lupiiniloistoa

Kauniita villeinä tienpientareella kasvavia lupiineja  aamukävelyllä kuvattuna. Kävelemisestä ei meinannut tulla mitään kun piti vähän väliä pysähtyä ihailemaan näitä kaunokaisia...ja mitä värisävyjä...tummaa ja vaaleaa violettia ja vaaleanpunaista sekä valkoista ja muutamia melkein pinkkejä. Kaunista, niin kaunista ja miten paljon niitä olikaan!