Kiitos ihanista lahjoista

Olemme niin hullaantuneet Hugo-pentuumme, että se näkyi myös joululahjoissamme.

Lahjakääröistä ilmestyi Hugo-hiirimatto pojallemme,

ja me vanhemmat saimme aivan mielettömän ihanan taulun, jonka tyttäreni on itse taiteillut öljypastelliliiduilla. Siinä Hugo on kahden kuukauden ikäisenä, ensimmäisinä päivinään perheessämme.

Taulu läysi heti paikan olohuoneen seinältä. Television yläpuolella olikin ollut sisustuksellisesti aution näköinen kohta.

Nyt siinä komeilee minun ja rakkauteni lapsuuden kuvien alla uusin perheenjäsenemme<3

Hugo on nyt 8 kuukauden ikäinen - pienempänä tuota valkoista karvaa oli silmien välissä ja otsalla aika tavalla enemmän, kuten piirroksesta näkyy.

Olkkariin en ole vieläkään uskaltanut laittaa mattoa, sillä en luota siihen, että pentuvaiheen puremisvimma olisi vielä ohi. Takanreunukselta on myös kummasti sisustustavarat vähentyneet:D

Hugo-pentumme antoi jouluna itsekin muutaman joululahjan tuhoamiskorvauksena: kahdet kengännauhat pojalleni ja pitsipöksyt tyttärelleni. Nämä olivat joulun huumoriosastoa :D

Lahjoissa näkyi vaivannäkö monella tapaa. Poikani oli metsästänyt lahjatoiveenani ollutta autoharjaa useammasta paikasta, jotta väri ja tyyli olisivat kohdillaan - tuntee hänkin hyvin äitinsä maun<3

Minulla on kekseliäitä ja luovia sukulaisia, ja annamme toisillemme välillä aika omaperäisiäkin lahjoja. En malta olla laittamatta muutamaa kuvaa tännekin. Jospa niistä olisi jollekin ideaksi vaikka ensi jouluun tai muihin tuleviin muistamisiin...

Kummitytön perheeltä saimme itse tehtyä luomumysliä kauniisti pakattuna. Isosisko oli asetellut ja teipannut lahjansa päreiden päälle. Ajattelin säästää perheemme saamat päreet ja käyttää niitä myöhemmin vaikka kattaukseen. Pikkusiskon paketista löytyi mm. ainekset omatekoisten vaahtokarkkien valmistukseen sekä vanha sanomalehti, joka on ilmestynyt syntymäpäivänäni.

 Myös muilta olen saanut kaikkea ihanaa ja ilahduttavaa. Ihan kaikkea en vaan tullut kuvanneeksi tänne. Lahjojen antaminen on minusta ihan parasta, mutta on tämä saaminenkin tosi mukavaa:) Kiitos teille kaikille rakkaille jouluilon tuottamisesta - onneksi olette elämässäni<3

halauksin

Glögihetkiä

Tämän joulun uutuutena päätin kokeilla mukin reunalle aseteltavien piparien tekemistä. Meillä on paljon pieniä muotteja, sillä pidän yleensäkin kaikesta minikokoisesta.

Opin sen, että viiltoa on ihan turha tehdä ennen paistoa. Paras tapa on leikata pipariin viilto heti, kun ne tulevat pehmeinä uunista ja sovitella samantien mukin reunalle. Parasta tietenkin olisi, jos muki olisi sama kuin mistä glögin aikoo myöhemmin tarjota.

Vasta nyt jälkeen päin kuulin, että tuohon hommaan on omia piparimuottejakin, mutta enpä taida hankkia, sillä ihan helposti tämä näinkin käy.

Juomme paljon glögiä joulunaikaan.

Jouluglögitarjoilumme näyttää tänä vuonna tältä.

Meillä joulutortut ovat aina myös minikokoisia. Tavallisesta valmiiksi kaulitusta taikinalevystä tulee yleensä kaksi torttua.

Minä pistän ne kahdeksaan osaan ja luumusosetta melkein saman verran kuin isoissakin tortuissa - on taikinan ja hillon suhde kohdillaan:D

Kehittelin tähän joulunaikaan uuden tosi helpon jälkiruuan. Laitoin annokseen valmista tiramisu- ja luumukanelirahkaa ja asetin piparin niiden väliin. Tiramisupuolelle ripottelin kaakaojauhetta ja luumupuolelle kanelia.

Tätä on nyt testailtu tarjoamalla perheelle ja työkavereille sekä meillä glögillä pistäytyneille sukulaisille  ja ystäville -  hyvin on tuntunut maistuvan. Taidankin tarjota myös uuden vuoden aattona vieraillemme.

Olkoon tämä edelleen jatkuva joulun aika täynnä herkuttelua, rakkautta, yhdessäoloa ja lämpöistä tunnelmaa♥

Jouluhalauksin

HerkistEllen piparitalkoissa

Perinteiset piparitalkoomme on pidetty. Teemme itse taikinan perinnereseptin mukaisesti - siitä on tosi hyvä tehdä taloja ja muita piparirakennelmia.

PERINTEISET JOULUPIPARIT

(lähde: Otavan suuri keittokirja 1950-luvulta)

150 G  ( 1 ¾ DL )   FARIINISOKERIA

250 G  ( 1 ½ DL )  SIIRAPPIA

1  TL      INKIVÄÄRIÄ

3  TL      KANELIA

½ - ¾ TL  NEILIKKAA

2 TL       SOODAA

150 G      MARGARIINIA

(1   MUNA, voi jättää pois)

6-8 DL   VEHNÄJAUHOJA

Kiehauta sokeri, siirappi ja mausteet. Lisää kuumaan seokseen sooda ja sekoita hyvin.

Lisää margariini sulamaan kuumaan seokseen. Lisää jauhot vähitellen. Jauhojen määrää säädellen taikinasta voi tehdä pehmeämpää tai kovempaa.

Jauhota pikkuisen pöytää ja kaulinta. Kauli taikina ohueksi levyksi ja tee piparimuotilla joulupipareita. Paista piparit n. 200  asteessa n. 6-8 MIN.

Olen istuttanut lapset syöttötuoli-ikäisestä lähtien pöydän ääreen pipareita leipomaan, ja siitä on muodostunut meille mukava jokajouluinen perinne. Lasten kädenjälki on aina saanut näkyä ja jo hyvin pienestä pitäen he ovat olleet vastuussa piparitalon koristelusta, myöhemmin myös osien leipomisesta ja kokoamisesta.

 Tyttäreni oli tänä vuonna mestarina, ja tuloksena oli ehkä kautta aikojen mahtavin piparitalomme. Hän suunnitteli luomuksen ensin paperille ja siitä tehdyillä paperikaavoilla syntyi kuvissa näkyvä luomus. Pojankoltiainen vetäytyi toipumaan lukion rasituksistaan ja osallistui  tänä vuonna enemmänkin maistelupuoleen. Aiomme pitää vielä toiset talkoot, joihin hänkin on jo ilmoittautunut:D

Tein työkavereilleni pipariset mietelausekyltit. Näitä tein viime jouluna ensimmäistä kertaa. Silloin pipariläppäri oli yksi parhaista pipari-ideoistani, katso kuvat tästä KLIK! 

Tänä vuonna piti tietenkin tehdä muutama Hugo-pipari.

Kesken puuhien tytär sanoi, että kiitos, äiti, kun olet opettanut meille piparitalon tekemisen ja taikinan teon ja siitä, että meillä on pienestä pitäen ollut tällainen jouluperinne! Kyllä nousi vedet silmiin - tälläiselle tunteelliselle äitiliinille päivän paras hetki<3

Toivottelenkin tunteellisia jouluhetkiä myös teille kaikille ihanille lukijoilleni♥

Joulukortteja ja puuroa koko kylälle

Joulukorttimme ovat aina olleet itse tehtyjä. Tämän vuoden kortteihin liimattiin jouluisesta servetistä leikattu kuva, mutta niitä tehtiin aikaisemmista vuosista poiketen vain muutama.

Postitimme nimittäin vain muutaman perinteisen joulukortin. Ne ovat Raksu-tädille, Pekka-sedälle ja Aila-tädille eli heille, joita sähköposti ja blogi eivät tavoita, ja joita en tapaa joulun aikaan. 

Päätin nimittäin lahjoittaa tämän joulun postimerkkirahat hyväntekeväisyyteen. Etsiskelin sopivaa kohdetta ja päätin ostaa SPR:n katastrofirahaston kautta puuroa koko kylälle. Postimerkkirahat riittivät kahden kylän asukkaiden joulupuuroannoksiin!

No eihän se varsinaisesti joulupuuroa ole, vaan SPR:n sivuilla kerrottiin rahalla saatavan 60 kiloa vehnä-tai maissijauhoa kahdelle pienelle kylälle, ja ajankohtahan avun tarpeelle voi tulla ihan milloin vain.

Pitihän tätäkin päätöstä jonkin aikaa pohtia, sillä minusta joulukorttiperinteessä on jotain niin nostalgisen ihanaa tunnelmaa: joulukortteja on niin iso ilo saada ja lähettää. Toivonkin hartaasti, että tämä päätös ei aiheuta kenellekään pahaa mieltä. Voi olla, että ensi vuonna palaamme taas postikorttiperinteeseen...

Nyt haluankin toivottaa kaikille täällä kävijöille jouluista oloa ja iloa näin virtuaalisesti - toivottavasti  lahjoituspuurosta tulee hyvää mieltä joulukortin saamisen verran.

Sydämellistä joulua kaikille rakkaille ystäville, sukulaisille, työkavereille, kaikille ihanille pienille ja isoille työni kautta tutuiksi tulleille, blogiystäville ja kaikille tänne piipahtaville♥

lämpöisin jouluhalauksin

Top secret DIY

Tähän alkuun heti lukijaseula: älä jatka lukemista, mikäli olet sisareni, lastemme kummi tai kuulut porukkaan, joka tulee meille perinteisesti uudenvuoden viettoon. Mummit eivät seuraa blogiani, joten heistä en ole huolissani. Edellä mainitut saavat lukea postauksen vasta joulun jälkeen.

Ensimmäinen kuva ei tarkoituksella kerro vielä mitään...

Olen siis paljastamassa vielä toisenkin joululahjaideoistani lasihelmihärpäkkeen lisäksi. Näitäkin vielä ehtii hyvin tekemään jouluksi, jos joku haluaa napata idean täältä mukaansa.

Tässä näkyy jo materiaali: betoni! Sain siis vihdoinkin kokeiltua viime jouluna sisareltani lahjaksi saatua pikabetonia.

Ensimmäiset kokeilut menivät mönkään. Opin mm. sen, että muovikelmua ei voi käyttää esineen suojana - sen pienimmäkin rypyt näkyvät kuivineessa betonissa.  Tämä kävi ilmi, kun kokeilin tehdä metallisen tarjottimen päälle betonivalua. En saanut muutenkaan betonitarjotinta onnistumaan - siitä olisi pitänyt tehdä paksumpi.

 Myös seuraavista kokeiluista osa rikkoutui... ehkä malttamattomuuteni vuoksi.

Tuikkuastiakokeiluni olivat kuitenkin menestyksekkäämpiä. Aioin ensin valaa betonia metallisiin kakkuvuokiin, mutta löysinkin kaapista pahvisia leivosvuokia, jotka olivat juuri sopivan kokoisia tarkoitukseen.

Tein pikabetonista pikkuisen sekoitusohjetta löysempää seosta, kaadoin kuppeihin ja painoin muovituikut betoniin. Alussa ne kelluivat betonissa, mutta hetken kuivumisen jälkeen ne pystyi varovasti painamaan syvemmälle.

Kannattaa vertailla tuikkujen halkaisijoita, koska nuo millien erot ovat tässä hommassa tärkeitä: muovituikut ja jotkut metallisista ovat ympärysmitaltaan muita suurempia - ne ovat tässä parhaita.

Annoin luomuksieni kuivua yön yli. Pahvimuotit irtosivat helposti ja ehjinä, joten käytin niitä uudestaan seuraavan satsin tekemiseen. Tuikut tarttuivatkin betoniin kiinni aika tavalla tiukempaan, ja osa töistäni halkesi niitä irroitellessa.

Annoin kuivua vielä pari päivää ennen maalausta. Sipaisin pikkuisen valkoista maalia pintaan ja asettelin lahjoihin muovituikut paikoilleen. Vielä sellofaania ympärille, ja lahja on valmis.

Itse tehtyä on kiva antaa - toivottavasti lahjan saajat ilahtuvat.

Viime hetkellä kynttilänjalkaan vaihtuikin tuikun tilalle pieni lyhtykynttilä, sillä sopivan kokoisia tuikkuja ei kotoa löytynytkään tarpeeksi. Lahjoista tulikin tämän näköisiä.

Täällä on juuri meneillään lahjojen paketointitalkoot.

 Minulta Sinulle<3

Salaisuuksien ajasta nauttien

Blogiarvonnan voittaja

 Uashmama-blogiarvonta sai huikean määrän osallistujia. Oli kyllä hauska lueskella kommenttilaatikkoon jätettyjä mahtavia ideoita näiden nahkaa muistuttavien pussukoiden käytöstä. 

Kiitos kaikille osallistumisesta!

Arvonnan voittaja on Maaria kommentillaan:

Oi, ensimmäinen ajatus oli sämpylät – ystäville menossa brunssilupaus joululahjaksi, joten uunituoreet herkut löytäisi paikkansa pussista :) Kahdella arvalla mukana.

*Maaria

Laittaisitko yhteystietojasi tulemaan tänne osoitteeseen: [email protected] 

Onnittelut voittajalle ja sydämelliset kiitokset lumoavalle Loviisan aitalle ja Helenalle, jotka mahdollistivat arvonnan järjestämisen.

Halauksin

Lasihelmihärpäke DIY

Olen täällä kasaillut rautalangasta, helmistä ja pitsistä koristeita, joita aion antaa joululahjaksi mummeille ja muille rakkaille. 

Tarvikeaineet ovat osittain kierrätystuotetta. Ihana helmivalosarjani on lakannut toimimasta. En kuitenkaan heittänyt sitä pois vaan säästin kauniiden lasihelmien vuoksi. Aiemmin olen käyttänyt sen osia kynttelikön tuunauksessa, josta kuvia täällä, KLIK!

Irrottelin rautalangalla valosarjaan kiinnitetyt helmikoristeet irti ja loppujen lopuksi käytin tuon rautalangankin hyödyksi koristeissa.

Alunperin suunnittelin tekeväni lahjat kokonaan kierrätysmateriaalista. Kiertelin SPR: kirppiksellä etsiskellen vanhaa vaikka vähän rikkinäistäkin pitsipeittoa tai tyynyliinaa, josta olisi voinut irrotella pitsikukkia, mutta laihoin tuloksin. Mukaani tarttui vain yksi suloinen pikkuruinen liinanen, jota en kuitenkaan käyttänyt näihin lahjoihin. 

Se löytää paikkansa meiltä lasinalusena tai kynttilänjalan alta.

 Päädyin siis ostamaan pitsinauhaa, josta leikkasin kukat irti. 

 Kiinnitin rautalangan pitsiin ja siihen pujottelin lasihelmiä yhden alaosaan roikkumaan ja pari-kolme yläosaan.  Kiharsin rautalangan puutikun ympärillä kiharaksi. 

 Tämä vielä sellofaanipakettiin. ja lahja on valmis.

Niin ja muistattehan: Uashmama-blogiarvontaan voi osallistua 10.12. klo 24.00 saakka - sinne pääsee helpoimmin tästä klikkaamalla, KLIK!

Iloa jouluvalmisteluihin ja onnea arvontaan♥

Lahjavalvojaistunnelmissa