Trendikäs kylmävesiuinti

 

Minä avantouin noin 20 vuotta sitten säännöllisesti, jolloin se oli myös trendikästä. Tunsin uinnin hyvät vaikutukset vahvasti. Uin pari kertaa viikossa. Asuimme silloin kirkonkylällä, ja minulla oli lyhyt matka avantouintipaikkaan. Sitten muutimme 20 kilometrin päähän, enkä enää jaksanut ajaa autolla iltaisin  avntouintipaikkaan. Olisin kyllä voinut käydä uimassa ennen töitä ja niiden jälkeen, mutta olin jo hyvin tottunut iltaiseen uintiin. (Ehkä seli-seli.)

Työterveyslaitoksen johtava tutkija Juha Oksa sanoo: "Kylmälle vedelle altistuminen vaikuttaa mielihyvää aiheuttaviin endorfiinihormoneihin, nimenomaan positiivisessa mielessä."

Monesti kuulee sanottavan, miten avannossa käynti "auttaa sydäntä". Näin voi olla, sillä kylmäaltistuksen on havaittu vahvaistamaan solujen ja sydämen terveyttä ylläpitävää kapasiteettia.

Sydän- ja versuonitauteja sairastaville kylmän shokkivaikutus voi aiheuttaa vakavia oireita. Ääreisverenkierto supistuu, mikä johtaa hetkelliseen verenpaineen nousuun ja lisää sydämen työtaakkaa.

Ahkerimmat talviuimarit uivat usein ja pitkiä aikoja. Somevaikuttajat kertovat jopa minuutteja kestävästä altistumisesta. Itse asiassa ei ole tarkkaa näyttöä, että pidempi aika vedessä toisi merkittävästi enemmän hyötyjä, Oksa kertoo. Kun vesi on alle 10 asteista, ei lämpötilallakaan ole havaittu merkittävää eroa vaikutuksiin.

Lisäksi on huomattu, että hyödyt voi saada myös suihkussa. "Kylmän suihkun osalta on vertailtu, onko merkitystä, kestääkö altistus 30 vai 90 sekuntia. Eroa ei havaittu."

On hyvä ymmärtää, että kylmä vesi on hengenvaarallista. Perusterveelläkin kylmäshokki voi salvata hengitystä, mikä voi johtaa paniikkiin ja jopa hukkumiseen.

"Kokemattoman kannattaa aloittaa kaverin kanssa. Kun aloittaa kesällä, tottuu kylmään veden viiletessä, mutta talvellakin voi hyvin aloittaa, kun sen tekee hiljalleen."

Jalkaterät ja kädet kannattaa suojata hyvin, sillä niiden kautta kylmätuntemukset tulevat ensimmäisinä. Muutoin on hyvä maalaisjärjen käyttö. Veteen ei kannata esimerkiksi hyptätä.

Kylmävesiuinnin vaikutukset

"Immuunijärjestelmä tehostuu."Kylmävesiuinti stimuloi kehon immuunijärjestelmää. Aktivoituminen auttaa todennäköisesti kehoa valmistautumaan taudinaiheuttajien torjuntaan.

"Ruskea rasvakudos aktivoituu"

Säännöllinen kylmävesiuinti voi auttaa aktivoimaan ja myös lisäämään kehon ruskeaa rasvakudosta, joka kuluttaa energiaa kehon lämmittämiseen. Sen lisääntyminen ja aktivoituminen voi auttaa ylipainon ehkäisemisessä.

"Insuliiniherkkyys paranee"

Ruskean rasvakudoksen määrällä ja aktiivisuudella on havaittu positiivisia vaikutuksia insuliinipitoisuuden pinenemiseen.

Kakkostyypin diabetesta ja opioiditsydän- ja verisuonitauteja sairastavien tulisi kokeilla kylmävesiuintia lääkärin konsultoinnin jälkeen.

"Kipu lievenee"

Kylmävesiuinti saa adrenaliinin vauhtiin, mikä auttaa lieventäämään kipua. Samalla erittyy enemmän mielihyvää tuottavia opioideja. Lihakset voivat myös rentoutua.

"Stressi helpottuu"

Kylmävesiuinnin aiheuttama äärimmäinen stressireaktio voi käänteisesti auttaa muista tekijöistä johtuvan stressin sietämistä.

 
Lähteet: Helsingin Sanomat 8.2.2025, kuvat omat

Toivotukset

 Me ollaan  valmistuttu kiertämään sukulaisia.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!

Psyykkinen trauma voi viedä pyörätuoliin

 

Oli lokakuinen ilta vuonna 2020. Elli Kuivala seisoi kotinsa parvekkeella kumppaninsa kanssa tupakalla. Hän oli nousemassa varpailleen, mutta oikea jalka ei totellut. Pari päivää aikaisemmin Kuivala oli loukannut selkänsä maanpuolustuskoulutuksen kurssilla ja saanut ohjeen palata lääkäriin, jos muita oireita ilmenisi. Kuivalan puoliso kuitenkin huolestui jalan oireilusta ja lähti viemään Kuivalaa sairaalaan.

Siellä selkävaivaa epäiltiin lihasperäiseksi, mutta jalan voimattomuudelle ei löytynyt syytä. Kuivala oli sairaalassa neljä päivää. "Kun lähdin sairaalasta, jalka ei toiminut enää ollenkaan", Kuivala kertoo.

Seuraavien kuukausien aikana Kuivala kävi läpi laajat neurologiset tutkimukset, muun muassa magneettikuvat selkärangasta ja aivoista. Tutkimuksissa ei löydetty neurologista sairautta tai muuta fyysistä syytä, joka olisi selittänyt jalan toimimattomuuden.

Kuivalan mukaan lääkärit oli sitä mieltä, että oireet johtui jo hänen nuoruudessaan alkaneesta masennuksesta. Hänelle oli nuorena tapahtunut vaikeita asioita, jotka aiheuttivat hänelle muun muassa paniikkioireita. Tämän vuoksi hän sai lähetteen psykiatrian poliklinikalle.

"Oireitani ei suoraan väitetty teeskentelyksi, mutta jotkut ilmaisivat sen rivien välistä", Kuivala sanoo.

Jalan toimimattomuus muutti koko Kuivalan elämän. Sisällä hän liikkui kävelykeppien avulla ja ulkona pyörätuolilla. Kuivala joutui jäämään pois töistä.

Kun ensimmäisen jalan oireilusta oli kulunut puoli vuotta, toinenkin jalka alkoi heiketä, eikä Kuivalainen pystynyt varaamaan painoa sille. Pyörätuolista tuli kokoaikainen.

Hänelle määrättiin uusi tutkimusjakso neurologisella osastolla. Fyysistä syytä ei edelleenkään löytynyt. Nyt tutkimukset lopetettiin."Perusteena oli se, että kaikki mahdollinen oli tutkittu ja tarvittavat testit otettu", Kuivala kertoo.

Hänen mielenterveys alkoi heiketä ja hän päätyi yrittämään itsemurhaa. "Onneksi en onnistunut."

Seurasi erilaisia hoitojaksoja psykiatrisella päiväosastolla ja mielialahäiriöpoliklinikalla, jossa mystisten oireiden syy alkoi selvitä sattuman kautta, yli kaksi vuotta jalan oireiden alettua.

Kuivala oli hoitosuunnitelmapalaverissa lääkärin ja sairanhoitajan kanssa.Lääkäri esitti Kuivalalle kysymyksen, jonka tarkkaa sisältöä Kuivala ei enää muista.

Yhtäkkiä Kuivala kertoi lääkärille tapauksen, jonka olemassaoloa ei ollut aiemmin muistanut. Kyse oli 13 vuoden takaisesta asiasta.

Tapahtuma liittyi hänen elämässään ajanjaksoon, jossa tapahtui traumaattisia asioita. Niistä hän oli aiemmin puhunut myös psykiatrian poliklinikalla. Mutta tämän nimenomaisen tapahtuman Kuivalan aivot olivat kuitenkin haudanneet. "Se oli todella hämmentävää. Aluksi kerroin tapahtumasta vain pääpiirteittäin, mutta ajan myötä myös myös yksityiskohdat nousivat mieleeni."

Kuivalaa hoitaneet lääkärit pitivät muiston palaamista hyvin tärkeänä johtolankana. He ajattelivat, että juuri traumaattiset tapahtumat Kuivalan menneisyydessä olivat vaikuttaneet jalkojen halvaantumiseen.

Traumamuiston kautta Elli Kuivalan diagnoosiksi vahvistui toiminnallinen eli psykofyysinen halvaus.

"Toiminnallisten häiriöiden oireet muistuttavat neurologiseen sairauteen, kuten epilepsiaan tai aivohalvaukseen liittyviä oireita, mutta taustalta ei löydy neurologista sairautta", kertoo psykiatrian ja neurologian erikoislääkäri, Hus Psykiatrian ylilääkäri Risto Vataja.

Vatajan mukaan toiminnallisten häiriöiden oireita ei  vielä tunneta tarkasti. Kuvantamistutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että muun muassa halvausoireen aikana motorista toimintaa suunnittelevien aivoalueiden aktiivisuutta estävät ne aivoalueet, jotka säätelevät tunteita, kuten pelkoa ja ahdistusta.

"Aivoissa on ikään kuin kaasu ja jarru samaan aikaan päällä, ja lopputuloksena on toiminnallinen halvausoire", Vataja  kertoo.

Elli Kuivalalle diagnoosi oli hyvin suuri helpotus. Enää ei tarvitsisi miettiä, oliko taustalla vakava sairaus. Kuivalalle kesti kuitenkin kauan aikaa hyväksyä se, että traumaattiset kokemukset saattoivat johtaa niin vaikeisiin oireisiin.

"Oli myös pelottavaa miettiä, mitä muuta aivoni ovat ehkä haudanneet ja tulisiko tällaisia oireita lisää."

Diagnoosin jälkeen Kuivala pääsi traumaperäisen stressihäiriön ryhmäterapiaan ja sen jälkeen omaan psykoterapiaan.

"Oikea jalkani on yhä täysin halvaantunut, mutta vasemmassa jalassa on täydet liikeradat ja voimaa jo lähes tarpeeksi seisomista varten."

Hän on opetellut kiipeämään portaat istuen, pelkkiä käsivoimiaan käyttäen. Jos hän tarvitsee jotakin yläkaapista, hän pystyy nostamaan itsensä käsin keittiön työtasolle.

"Ei ole paljonkaan asioita, joita en voisi tehdä."

Lähteet: Helsingin Sanomat 22.11.2025, kuvat omat

 

Elämää maalla 93.

 

Tulin juuri hammaslääkäriltä. Olen aiemminkin kirjoittanut suhteesta hammaslääkäriin. Minua ei pelota kipu. En ota koskaan puudutusta, vain hampaiden poistamiseen. Se, mikä minua pelottaa, on avuttomuuden tunne siinä hoitotuolilla.Olen hammaslääkärin armoilla. En pääse säntäämään pois, kun suu on täynnä kaiken maailman vehkeitä.

Tuo säntääminen johtuisi paniikkikohtauksen pelosta. Siksi olen halunnut tuntea kipua. Keskittyä siihen. Mutta nyt ilokseni huomasin, että tuo hyvin vanha tunne on kadonnut. Voisin ottaa vaikka nokoset siinä tuolilla - se on niin mukavassa asennossakin.

Kävin maanantaina kampaamossa. Siitäkin olen kirjoittanut. Etten pidä. En nauti. Kun sieltäkään ei voi karata hiukset puoliksi lyhennettyinä. Mutta nyt nautin. Etenkin pään hieronnasta ja hiusten hiplaamisesta. Olen muutunut. Missä tahansa iässä voi muuttua!

Kampaaja on taitava ja sensitiivinen. Varmaankin erityisherkkä. Hän vaistoaa, milloin asiakas haluaa jutella milloin olla hiljaa. Rupatteluissa hän kertoo myös paljon itsestään. Jopa enemmän kuin minä. Se on rattoisaa. Jotenkin kodikasta.

Auto, jolla ajoin hammaslääkäriin, oli taas ihmevikainen. Etuovet eivät auenneet. Piti jotenkin ryömiä takapenkiltä  siihen, että etuoven sai sisältä aukaistua. Mies tuumasi, että johtuu varmasti kosteudesta - johtuukohan?

Ajoin pilkkopimeässä hammaslääkäriin, jonka aika oli kello yhdeksän. Ihmettelin, että näen kummasti. Se haittasi ajamistakin ja rekkojen väistämistä. Hammaslääkäriin päästyäni otin silmälasit pois silmiltä. Ja kas, ne olivat lukulasit. Minulla on huonohko kaukonäkö ja huono ikänäkö. Ei mikään ihme, etten nähnyt kunnolla. Onneksi rajattoman sekasotkuisesta laukusta löysin  aurinkolasit vahvuuksilla kotimatkalle. Oikea aika hammaslääkärille oli kello 8.45.Muistin ajan väärin. Myöhästyin vain vähän. Silti sekin harmitti - sekoiluni. 

Nyt hammaslääkäriasiat ovat sillä tolalla, että tarvitsee käydä tarkastuksessa vuonna 2027. Mutta uskon, että noita hampaita lohkeilee jo sitä ennen. Ikääntymisen vaiva.

Sekoilin myös maanantaina tässä blogissa. Julkaisin postauksen Kurkista vessanpönttöön, mutta sitten sain ajatuksen, ettei postaus ole oikea. Muutin postauksen luonnokseksi ja julkaisin postauksen Omien rajojen suojeleminen, jonka ehti lukea kaksi ihmistä. Pahoittelut heille. Mutta en ollut sitä "oikolukenut", joten ajattelin, että kyseessä on väärä postaus.Muutin postauksen nimeltä Kestävät aivot. Sekään ei tuntunut oikealta, ja sen ehti lukea yksi lukija. Pahoittelut hänelle mahdollisista kirjoitusvirheistä. Lopulta julkaisin sen ensimmäisen Kurkista vessanpönttöön. Monimutkaista sekoilua tämäkin.

Käyn entiseen tapaan kuntosalilla. Tällä viikolla olen käynyt kävelylenkillä vain kaksi kertaa. Ei harmaus ja pimeys haittaa vaan vesi- tai räntäsade.

Kuntosalilla olen alkanut kuunnella poppia ja rokkia kuulokkeilla. Se panee vähän sarjat sekaisin, mutta varmuuden vuoksi teen viisi liikettä lisää.

Otan tietty kuulokkeet pois, kun olen kaksin toisen kanssa ja toinen alkaa jutella. Jutellaan lähinnä kaikenlaisista vaivoista, jotka hänen aina voittavat omani. Niin ja niin paljon  selkä- tai jalkaleikkauksia, mutta tämä kuntosali auttaa. Ihanaa, että ihminen on aidosti kiitollinen kuntosalille!

Hyvää viikonloppua kaikille!

           Tarpeeksi leveälestiset talvikengät. Korkoa tietty. Takana uuni ennen                         maalausta vihreäksi.

Kestävät aivot

 

Läheskään kaikki vanhukset eivät ole neuvottomia ja muistamattomia. On supervanhuksia, joilla muisti on sama kuin vuosikymmeniä nuoremmilla.

Tutkijat mainitsevat englanniksi superikääntyjistä "superagers". Superikääntyjillä on useilla aivoalueilla tiheämmin tai enemmän hermosoluja kuin keskimäärin saman ikäisillä.

"Etenkin mantelitumake ja hippokampus olivat täysin normaaleja, kuin nuorella" Tutkimusta johti professori ja neuropsykologi Sandra Weintbrau, joka on perehtynyt muistisairauksiin. "Järisyttävää on ollut se, mitä olemme löytäneet heidän aivoistaan."

Täysin samaa mieltä on Turun yliopiston neurotieteilijä, lääkäri Jetro Tuulari, jolle supervanhusten tutkimukset ovat tuttuja.

"Aivojen kuorikerros on suurimmillaan kuusivuotiaana, tumakkeet teini-iässä ja valkea aine kolmikymppisenä.  Huipun saavuttamisen jälkeen aivokudoksen tilavuus pienenee ikääntyessä ", Tuulari tiivistää.

Aivot rappeutuvat ajan myötä, koska ne ovat hyvin kovassa käytössä ja  ne käyttävät koko ajan viidenneksen ihmisen energiasta, sillä aineenvaidunta on kiihkeää.

Yksi superikääntyvien tärkeistä piirteistä on seurallisuus. Selitys tähän löytyy aivoista, ja supervanhuksilla on enemmän von Economo-hermosoluja, jotka liitetään muun muassa seurallisuuteen.

Superikääntyjillä saattaa olla näitä hermosoluja muita tiheämmin jo syntymässä. Myös viestejä vievät yhteydet hippokampukseen ovat supervanhuksilla terveempiä ja niiden tilavuus on suurempi.

"Hippokampus liittyy keskeisesti muistiin, tilan hahmotukseen ja tiedollisiin toimintoihin yleensä", Tuulari sanoo.

Alzeheimerissa hippokampus pienenee. Supervanhusten aivoissa ei ole haitallista beeta-amyloidiplakkia samaan tapaan kuin keskimäärin samanikäisillä. Alzheimerissa aivoihin kehittyy runsaasti beeta-amyloidiplakkia.

Tärkeä havainto on myös se, että supervanhusten uloin aivokuori ei näytä ohenevan merkittävästi, toisin kuin yleensä. Tämä aivoalue liittyy tietoisuuteen, muistiin ja kieleen.

Supervanhuksilla on vähemmän matala-asteista tulehdusta aivojen valkeassa aineessa, kun heitä vertaa muihin samanikäisiin ja jopa nuorempiin.

"Superikääntyvillä valkea aine on siis terveempää kuin enemmin ikääntyvillä."

Terveelliset elämäntavat eivät yksistään tee supervanhusta, vaikka heistä toki osa noudattaa terveellisiä elämäntapoja.

Mutta jotkut syö vähemmän terveellisesti, nauttivat alkoholia ja tupakoivat. Kaikki eivät liiku paljon eivätkä nuku hyvin.

Supervanhuksiin tarvitaan ilmeisesti myös perimän apua. Superikääntyvien omunaisuuksiin on liitetty 4-5 geeniä.

"Iso kynnys on se, löytyykö heidän aivoistaan ominaisuuksia,  joihin jotenkin voisi vaikuttaa. Se voi tuntua nyt kaukaiselta. Mutta emme tiedä, vosiko muutaman vuosikymmenen päästä olla käytössä jokin geeniterapia tai muita tapoja estää tai hidastaa aivojen ikääntymisen muutoksia."

Lähteet Helsingin Sanomat 25.11.2025, kuvat omat

Omien rajojen suojeleminen

 

Nykyisin yleinen neuvo on suojella omia rajojaan. Se onkin oikein, että toiset eivät jatkuvasti kävele niitten yli.

Useat rikkoo rajojaan kuitenkin omaan itseen. Kun ei kunnioita tarpeitaan ja esimerkiksi lepää riittävästi, ylikuormittuu. Itsen ohittaminen voi johtaa siihen, että olo on jatkuvasti vähän vihainen, katkera tai epäluuloinen muita kohtaan.

Vihan ja epäluulon tehtävä on kuitenkin suojella. Kiukun antamalla energialla ihminen koettaa puolustautua. Ylikuormittunut saattaa suuttua muun muassa, kun puoliso hengittää kotona väärin, tuntematon tönäisee vahingossa kassajonossa, tai kun kuulee ystävien viettäneen kivaa kesäpäivää ilman häntä.

Psykologi Heidi Luoma kertoo omista kokemuksistaan: "Tältä minusta tuntui pitkään. Olin jatkuvasti vihainen ja valmiina löytämään todistaita sille, etteivät muut ole luotettavia ja hyväntahtoisia. Samalla häpesin tunteitani ja ajattelin, että minun pitäisi pystyä olemaan toisenlainen.

Jahtasin hyvää oloa suorituksista, kuten jatko-opinnoista. Kuormitin itseäni vaativuudellani, jonka juurisyy vie lapsuuteen. Kasvoin ympäristössä, jossa toiset ihmiset eivät olleet ennakoitavia. Minulle kehittyi pysyvä turvattomuuden tunne. Yritin paikata sitä suorittamalla.

Samalla suhtauduin toisiin ihmisiin asenteella, etteivät he voi aidosti haluta minulle hyvää. Mutta tahtovat korkeintaan hyötyä minusta ja sitten hylätä. Vahvistin itse tätä vinoutunutta tarinaa tarrautumalla sitä vahvistaviin kokemuksiin.

Pohdin oloani psykoterapiassa. Tutustuin myös uusiin ystäviin, jotka uskalsivat haastaa ajatteluani. Minun piti itse uskaltaa avautua ja kertoa: hei, taidan olla vähän epäluuloinen ja joskus vihainen tyyppi.

Opettelin pikkuhiljaa hyväksymään, että olen toisinaan pahantantuulinen ja katkeruuteen taipuvainen - ja sille on syynsä."

Jokaisen olisi hyvä miettiä, onko lopulta itse itsensä pahin laiminlyöjä ja siksi epämääräisen vihainen kaikille muille. Kun ei itse kunnioita tarpeitaan ja rajojaan, mitä muutakaan olo voisi olla kuin kroonisesti kuormittunut ja ärtynyt?

Mielen sisäisiä tarinoita on myös tärkeä oppia kyseenalaistamaan. Kaikki ajatukset eivät ole totta. Tulkinta kaverin muka vihaisesta tai pettyneestä ilmeestä voi olla täysin väärä.

Lähteet: Kauneus&Terveys 10/2025, kuvat omat

Kurkista vessan pönttöön

Hyvä uloste on kiinteää mutta pehmeää. Tämä tulee helposti ulos, mutta pysyy kasassa ja uppoaa pöntön pohjalle. Se on väriltään ruskeaa. 

Jos uloste jää jatkuvasti kellumaan pöntössä, näyttää rasvaiselta ja haisee epätavallisen pahalle, se voi olla merkki haimasairaudesta tai muista ongelmista rasvan imeytymisessä.

Koko ajan savenharmaana pysyvä uloste voi kieliä ongelmista maksassa tai sapessa. Voi olla, ettei sappinestettä jostain syystä pääse suoleen.

Kun suolessa on tulehdus, ulosteen seassa voi olla limaa tai näkyvää verta. Tulehdus herkistää suolen limakalvoa ja sen pinnassa kulkevat verisuonet saattavat vuotaa verta. Näkyvä veri voi johtua myös haavaumista, joita syntyy muun muassa haavaisessa paksusuolentulehduksessa. Veri voi johtua myös peräpukamista.

Uloste saattaa värjäytyä mustaksi tai punertavaksi myös lakriritsista, punajuuresta tai mustikoista, joten kerrasta ei kannata säikähtää. Rautatabletitkin värjäävät ulosteen aina mustaksi.

Lääkäriin on syytä lähteä nopeasti, jos uloste on mustaa ja tervaista tai siinä on näkyvää verta vähintään kolmena päivänäliikunta, bakteeritulehdus tai suolessa  tuntuu jatkuvasti öisin painetta ja kakalle täytyy lähteä yöllä. Myös painon putoaminen ilman selvää syytä on hälyttävää.

Kun tulee ikää suolen toiminta voi myös laiskistua. Jos liikunta vähenee ja nestettä ei muista juoda tarpeeksi, uloste kovenee.  On myös yleistä, että suolistoon syntyyy divertikkileitä eli paksusuolen seinämään kuoppia tai pussimaisia ulokkeita. Ne vaikeuttavat ulosteen kulkemista suolessa ja uloste voi muuttua papanamaiseksi.

Jos tämän lisäksi tulee muita oireita, alkaa vaikka sattua alavatsaan tai nousee kuume, divertikkeli on voinut tulehtua. Vaiva vaatii lääkärinhoitoa.

On aivan tavallista, että vatsa toimii poikkeavasti muutaman päivän ajan. Tämä voi johtua jostain, mitä on syönyt ja tehnyt tai jättänyt syömättä tai tekemättä.

Ripulin tavallisin syy on bakteeri- tai virustulehdus. Jos vatsan toiminta muuttuu muutamaa päivää pitemmäksi tai tulee uusia vatsakipuja, kannattaa pysähtyä miettimään, onko jokin omissa tottumuksissa tai esimerkiksi lääkkeissä muuttunut. Antibioottikuuri voi aiheuttaa pitkäaikaista ripulia, koska laajakirjoiset antibiootit tuhoavat suolistosta myös hyviä bakteereja. Antibioottikuurin jälkeen kannattaa syödä hapanmaitotuotteita kuten hapankaalia ja piimää. Hyviä mikrobeja saa myös purkista.

Lisäravinteista rauta voi aiheuttaa ripulia. Monet vitamiinit ja magnesiumlisät voivat varsinkin pitkään käytettynä löysyttää vatsaa rajustikin.

Opiaattipohjaiset kipulääkkeet, masennuslääkkeet ja verenpainelääkkeet, kuten beetasalpaajat, voivat aiheuttaa ummetusta.

Pitkään kestänyt ummetus voi myös aiheuttaa peräpukamia tai saada vanhat pukamat pahentumaan.

Suolen toimintaa tasapainottava kuitulisä voi auttaa. Liikunta tekee suolelle hyvää. Reipas kävelylenkki päivittäin olisi ideaali, mutta mikä vain liike on hyväksi. Myös riittävä uni vaikuttaa sekin, sillä liian vähän nukkuvilla on suurempi riski ummetukseen ja vatsakipuihin.

"Moniin sairauksiin liittyy itsensä syyllistämistä 

Lähteet: ET 23/2025, kuvat Pexels