Maatalousmuistoja

Löysin Vironperän vintiltä vanhoja leikekirjoja, joissa oli lehtijuttuja Kyllikistä ja Johanneksesta. Siellä sanottiin, että Johannes oli poliittisen uransa alussa kuuluisa siitä, että myöhästyi kokouksista. Hän itse selitti syyksi navetatta- ja peltotyöt. Asia korjaantui sen jälkeen, kun eläintenpidosta luovuttiin.

Kyllä Johannes osasi lypsää ja ripeästi hän suoriutui lypsyhommista. Todisteena tästä on kunniakirjat tuvan seinällä.  Pääasiassa kuitenkin karjakko hoiti navetan Vironperällä.

Tuvan ikkunalla komeilee taiteilija Anton Ravander-Ravaksen tekemä Jämerä-lehmä. Jämerä eleli 30-luvulla Johanneksen veljen navetassa ja se ikuistettiin runsaan maidontuotantonsa vuoksi. Taiteilija Ravander-Ravas työsti maatalousväen navettojen parhaimmistoa.

Jämerän vieressä ikkunalaudalla nököttää samaisen taiteilijan tekemä champion-sonni vuosimallia 1951, jonka Ayrshireyhdistys ojensi Johannekselle 50-vuotispäivälahjaksi.

Omenapuun oksia

Heräsin auringonnousuun. Lumisen pellon  päällä lepäsi raskas usva. Aurinko nousi tammen takaa ja hehkullaan kirkasti maiseman. Täydellinen päivä omenapuiden oksien leikkuuseen.

Yhtä hyvin voin täyttää maljakkoni omenapuun oksilla kuin pajunkissoilla. Josko vielä saisin oksiin upeat kukat. Silmuja näyttää oksissa olevan.

Kanoja

Findhornissa tepasteli parikymmentä kanaa ulkosalla. Niille oli rakennettu aitaus ja aidan sähköistys hoitui aurinkopanelilla. Kanala kulki pyörien päällä. Varsin kätevää!

Findhornin kevättä

Meillä kotona Suomessa alkaa nyt kevät. Pajunkissoja saadaan kerätä maljakoihin tuota pikaa. Aurinko lämmittää jo tosi mukavasti. Koko viikoksi on luvattu plusasteita. Mahtavaa - saan elää nyt kaksi kevättä perä perää. Skotlannissa nimittäin oli kevät jo hieman meitä edellä tuon Gofvirran ansiosta.
Muutamia kevään kukkakuvia Skotlannin keväästä on ihan pakko nyt kaivaa kamerasta viime viikolta.

Lumikelloja ja azaleoja....

Tätä kaunotarta en tunne. Sillä on lehdet kuin herukalla ja suloiset vaaleanpunaiset kukat.

Rakastamiani jouluruusuja löysin useasta puutarhasta. Ja joka kerran oli ihan pakko ottaa myös kuva. Näitä nousee maasta pian myös omassa puutarhassani - mahtavaa!

Puutarhat olivat kauniita ja koristeltuja.

Findhornin ekoyhteisössä

Vietin viime viikon Pohjois-Skotlannissa. Olin tutustumassa Findhorn Foundationin ylläpitämään ekoyhteisöön. Asuin  Cluny Hillissä, joka on aiemmin toiminut hotellina. Rakennus on varsin jyhkeän näköinen kivirakennus.

Rakennus sijaitsee korkealla mäellä, josta on upeat maisemat. Pihassa hyppelivät punarinnat ja mustarastaat ihmeellisen pelottomasti.

Useana päivänä työskentelin yhteisön asuinalueella The Parkissa, joka sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä Cluny Hillistä.

Alueella oli taloja, jotka olivat sekä yhteis- että yksityisomistuksessa. Tässä on kuva yksittäisten perheiden ekotaloista.

Alla olevassa talossa asuu useampia perheitä, joilla on muutama oma huone ja yhteinen keittiö ja olohuone.

Osa taloista oli rakennettu vanhoista viskitynnyreistä.

Alue on omavarainen energian suhteen. Tuulimyllyt jauhavat sähköä verkkoon ja sitä riittää ajoittain myös muille myytäväksi.

Jätevedet puhdistuvat alla olevassa rakennuksessa, joka on "elävä kone".

Vesi juoksutetaan altaasta toiseen. "Kasvihuoneen" toisessa päässä on kalalammikko, johon ohjataan osa puhdistetusta vedestä.

Alueella on toinen toistaan viehättävämpiä taloja ja puutarhoita.

Alue alkoi kehittyä 50 vuotta sitten Caddyn perheen matkailuvaunun ja pienen puutarhan ympärille. Ihmiset olivat ihmeissään jättimäisen kokoisista kaaleista ja muista vihanneksista, joita kasvatettiin käytännöllisesti katsoen hiekassa tuolloin. Nykyisin alueen vaikutuspiirissä on yli  400 ihmistä ympäri maailmaa.