Askartelua sammaleesta

Kori kainaloon ja metsään!
Kerään sammalta kivien päältä. Sammaleen tuoksu on vastustamaton. Se tuoksuu metsältä. Metsä tuoksuu sammalelta. Kumpi oli ensin metsä vai sammal?
Kranssi rakentuu ensimmäiseksi. Kiinnitän sammaleen ruskealla villalangalla alustaan. Koristelen sen lumimarjoilla.

Sitten rakennan itselleni täytekakun sammaleesta. Kiitän itseäni siitä, että olen taas jaksanut pitää kotimuseota auki yhden kauden. Huomenna tulee Vironperälle tämän kauden viimeinen ryhmä ja sitten suljen ovet. Jihuu!

Kaksin aina kaunihimpi

Talvenkylmää karkottaakseni ryhdyin tutkimaan kesäkuvia.
Tällä kertaa keräsin kuvia yllättävistä kavereista, joita löysin kukkapenkeistäni.
Niinkuin nämäkin tässä. Yksi syysvuokoistani tykästyi punahattuun. Siinä ne kaulailivat sitten jonkun viikon.

Syksyllä piilottelen sipuleita sokkona niihin paikkoihin, mistä nyt vaan ikinä tilaa löytyy. Kesällä voi sitten todeta, että olipas hauska paikka liljoille löytää naapuriksi maanpeiteruusu The Fairy.

Mukava yllätys oli huomata musta tulppaani keltakotakuusaman kyljessä.

Useimmissa kukkapenkeissäni alkaa olla  tilanahtautta. Pensaat kasvavat leveyttä ja perennat leviävät. Tässä jalopähkämö lähentelee japaninangervoa. Näyttävät kyllä ihan tyytyväisiltä.

Nuo vallattomat sormustinkukat kulkevat ihan minne tahansa niitä huvittaa. Tämä yksilö on tykästynyt valkeaan pioniin.

Marskinlilja nousee päivänkakkaroiden keskeltä. Useista istutetuista liljoista tämä oli yksilö, joka koskaan löysi tiensä mullan lävitse. Olisivatko päivänkakkarat houkutelleet tämän noin uhkarohkeaan temppuun? Nuo päivänkakkarat ovat täysin kurittomia. Vaeltavat ihan minne haluavat ja liikkuvat vielä koko suvun voimin. Tähän penkkiin en niitä alunperinkään kutsunut. Mutta hellyin kuitenkin ja annoin väliaikaisen muuttoluvan.

Ensimmäinen pakkasyö

Tänä vuonna ehdin varautua pakkaseen. Keräilin sisään viimeisiä kesäkukkia puutarhasta ennen hallaa. Kun tietää, että nämä ovat tämän kesän viimeiset kukat, niin niihin suhtautuu jotenkin erilailla kuin muihin kesäkimppuihin. Tunteeseen liittyy ihailun lisäksi myös haikeutta. Niitä arvostaa jotenkin enemmän, vaikka ne eivät kauneudessa vedä vertoja runsaille keskikesän kukkakimpuille.

Tämä pakkasyön tuleminen ei jäänyt minulta mitenkään kuulematta. Miehen sääasema huusi koko eilisillan hälytystä elohopean pudottua nollaan. Minun oli otettava paristot pois mokomasta vempeleestä, että sain sen vaiennettua.

Pieni jännitys kuitenkin oli aamulla, mitä kaikkea tuo hallatar sai aikaiseksi puutarhassa.

Kasvihuoneen ikkunat ja nurmi olivat  kuuran peitossa ja kaikki kukat olivat mennyttä.

Nyt siirryn minäkin seuraavaan vuodenaikaan ja sytytän lyhdyt kuistille ja terassille.

Lokakuun ruskaa ja puuhia

Vielä on paikoin ruskaa jäljellä. Taaimmaisena näkyy yksi tontin upeimmista ja vanhimmista männyistä. Sen vieressä Johanneksen istuttama lehtikuusi kantaa vielä kultaisia neulasiaan. Etummaisena rusokirsikka punaisessa koltussaan.

Alalammen terijoen salavat ovat jo lehdettömiä.

Yöpakkanen on ruskistanut jo osan kurpitsan lehdistä. Ne ovat niin nestepitoisia, että taipuvat ensimmäisenä kylmien öiden alle.  Parasta kerätä syksyn loppusato talteen.

Tyhjennän istutuslaatikot ja putsaan ne talvikuntoon. Ainoastaan auringonkukat jätän lintujen murkinaksi.

Kehäkukkia löytyy vielä laatikoista maljakkoon vietäväksi. Yrttejä voi pakastaa pikkurasioihin.

Huomaan, että kotiin majoittuu pikkuvieraiden visiittien myötä myös mukavia pehmoisia kavereita.

Uusi sisääntulopenkki

Kerroin jo taannoin Vironperän sisäntulon uudistamisesta. Valtava tuoksuvatukko raivattiin ja sain jälleen neitseellistä tilaa uusille istutuksille. Syksy on mitä mainiointa istutusaikaa. Aloitin projektin istuttamalla 220 tulppaaninsipulia. Ne kaikki olen haudannut tuohon penkin keskustaan. Alkuperäinen ideani oli istuttaa pääasiassa valkoinen kukkapenkki, mutta  asioiden edetessä vapaamuotoisesti penkistäni on tulossa jälleen aikamoinen sillisalaatti. Huomatessani tilanteen jälleen kerran riistäytyneen innostuksissani yritin pelastaa tilannetta istuttamalla tuohon etualalle kolme kartiovalkokuusta. (Picea  glauca 'Conica'). Jospa ne hieman ryhdistäisivät lajirunsauden kirjoa.
Talon sisäänkäynti on pohjoiseen, joten penkin alareuna on vähintäänkin puolivarjoinen alue ja yläpäässä aurinko paistaa ainakin yli puolen päivää.

Tämä kuva on otettu sisäänkäynnin puolelta. Kuvassa keskellä näkyvät nuo kartiovalkokuuset. Niiden edessä on arovuokkoja, joiden edessä puolestaan on valkeita narsisseja ja kolmilehtiä. Oikeassa reunassa on kuunliljarivistö Francee. Sen väleihin piilotin piparminttutulppaaneja. Kuusien vasemmalla puolella on mustaselja 'Black Beauty', karvakonnanliljoja ja triteleiaa.

Kuusten yläpäähän olen istuttanut toistakymmentä pienenpientä purppuraluppiovauvaa. Ne ovat tämän kevään siementaimia. Toivon, että ne selviytyvät hengissä talven ylitse. Muitakin vauvoja on penkkiin löytänyt tiensä - mm. törmäkukat ja pari valkohorsmaa. Lehtoängelmiäkin istutin valeistutukseen. Siirrän sitten muualle jos selviävät.

Törmäkukkien väliin pääsi kolme madonnnanliljan sipulia. Ne työntävät uutta kasvustoa kylmän syyssään keskellä. Kannoin eilen jyhkeän patteriston tammen ja vaahteran lehtiä niiden suojaksi, mutta tämän päivän raivoisa tuuli oli riisunut nämä neidot ilkosilleen. Huomenna täytyy kehittää jokin järeämpi tekniikka neitojen suojaksi.

Jokaiseen uuteen penkkiin siirrän taimia pursuavista vanhoista kukkapenkeistä. Tähän olen siirtänyt valkoalpien lisäksi valkeita myskimalvoja ja pioneja.

Laakerikirsikka saa kokeilla, kuinka hyvin selviää nyt talvesta ulkosalla. Vähennän koko ajan sisällä talvetettavien kasvien määrää. Sen edessä on näkyvissä kolme kerrotua valkeaa jouluruusua. Ne kukkivat ensmmäisenä keväällä, jos kaikki menee niinkuin toivon. Tuonne väleihin on piilotettu kirjopikarililjoja ja kesälumipisaroita. Penkkiä reunustaa varjohiippoja, jotka ovat jo lehtensä riisuneet. Laakerikirsikan takana penkin reunuksena kasvaa haltiankukkia.

Peikonpähkinän kohdalla reunuskasveina kasvaa valkotäpläimiköitä ja penkin yläpäässä auringossa mirrinminttuja. Ylimpänä auringossa asustaa kolmekymmentäsenttinen tarhakultasade. Sen viereen valitsin punalehtisiä kasveja, maksaruohoja ja keijunkukkaa 'Purple petticoats'. Näitä taas hieman kevensin muutamalla harmaakurjenpolvella.

Kuvassa näkyy tuo upean purppuranvärinen keijunkukka. Keijunkukkiin hullaannun vuosi vuodelta enemmän.

Valitsin sisääntuloon myös pari puuvartista syksyn kaunotarta. Kuvassa on pallesorvarinpensas, joka vielä koostaankin huolimatta antaa esimakua tulevien syksyjen väriloistosta. Toinen valintani on edellisen serkku, euroopan sorvarinpensas.
Keväisiä herkkiä sulottaria ovat puolestaan keltaisena kukkivan tarhakultasateen lisäksi myös vaaleanpunaisena kukkiva magnolia Susan.  Toivon etteivät nämä immet kovin krantuiksi heittäytyisi vaan paljastaisivat loistonsa meille ihateltavaksi jonakin tulevana keväänä. Niistä jään haaveilemaan ja odottelemaan tämän tulevan pimeän ja kylmän kauden ajaksi.

Kotona taas

Ihanaa olla taas kotona!
Toki reissussa, vaikka ihan pienessäkin, on puolensa.
Olen huomannut, että ihmisillä on erilaisia tapoja asettua kotiinsa poissaolon jälkeen.
Eräskin työkaverini kertoi ensimmäiseksi aina leipovansa kotiin päästyä. Sillä tavalla hän asettui  kotiinsa.
No, minä teen kierroksen pihalla ja sitten mieluusti kerään kimppuja puutarhasta. Tänään tein kuistin vanhalle tiskipöydälle syysasetelman.
Nyt tuntuu taas hyrisyttävän hyvältä.
Ehkä ryhdyn vielä valmistamaan keittiössä ihania sieni- ja omenaherkkuja.

Leppoisaa ja kirpakkaa viikonloppua!

Saapuu jo syys

En millään halua hyvästellä kesää. Mutta nyt kait minunkin on vihdoinkin myönnettävä, että on jo syksy. Puiden lehdet peittävät nurmikentät.

Villiviini on värjäytynyt punaiseksi ja peittää saunaosaston valtavat ikkunat. Kohta näkee sisälläkin taas ilman valoja, kun lehdet putovat ja päästävät valon sisään.

Suuri haapa valaisee maisemaa.

Vaahtera on kuitenkin kaunein syyspuu mielestäni. Niitä on tontilla valtavat määrät.

Syyskuussa on satanut runsaasti. Ylälammen vesi ryöppyää alalampeen. Sillalla on hauskaa ihmetellä veden pyörteitä kivien lomissa.

Sisääntulotiehen on muodostunut lammikoita. Niitä voi täyttää pikkukivillä.