Kesän viimeinen päivä

Tänään on kesän viimeinen päivä. Aurinko paistaa pitkän sateen jälkeen. Syksyn kasvit ovat jo saaneet pääosan puutarhassa. Mustilan hortensiat peittävät pergolan.

Etsin kesän merkkejä puutarhasta. Salkoruusu on loppukesän kukkija. Punaisena se kukkii jaloangervojen keskellä. Jaloangervot ovat jaksaneet kukkia pitkään. Aina vaan uusia tulee kukintavaiheeseen.

Toinen mininiityn salkoruusuista on avannut kukkansa. 'Nigra' pidättelee vielä nuppujaan.

'Dara' -koristeporkkanat kukkivat mininiityllä.

Pidän kovasti tästä yksinkertaisesta koristekasvista. Sen kukinto on kuin koru.

Voisin kuvata näitä koristeporkkanoita vaikka kuinka paljon. Siementaimistani kasvoi ainoastaan neljä lopulliseen kokoonsa. Mutta yhdessä kasvissa on monta kukkavartta. Yksi ei ole edes aloittanut vielä kukintaa.

Onneksi kaikki pikkutaimet eivät kuki samaan aikaan. Niityllä avautuu vielä hattujakin. Oranssin hatun terälehtien takapinnalla on viininpunaista väriä. Tämä on hauska vaihe, kun terälehdet eivät ole vielä täysin auenneet.

Yläpihalla ovat 'Orion' -kurjenpolvet aloittaneet kukinnan uudestaan. Ne kurkkivat pitkänhuiskeina jasmikkeen oksien välistä.

Kaikkein pisimpinä huojuvat auringonkukat viljelylaatikoissa.

Mutta nyt fiilistelyt sikseen ja hommiin. Raulimyrsky kylvi jo omenoita nurmikolle. Ensimmäinen satsi puristamolle - autonperällinen - on saatava laatikoihin.

Tyyntä myrskyjen välissä

Sen verran sade ja tuuli hellitti hetkeksi, että ehdin pihalle tekemään pikaisen kierroksen. Vesi on nyt harvinaisen tyyni.

Kylmä yö on tehnyt tehtävänsä ja rusokirsikan lehdet alkavat taas punertaa.

Elokuun perennoissa hehkuu kaksi pääväriä - keltaoranssi ja violetti. Kallionauhuksia meillä kasvaa runsaasti vanhastaan monissa penkeissä. Syyshohdekukkia olen viime vuosina lisännyt.

Onneksi tarhavärimintut selvisivät viime talvesta. Syysleimu 'Sherbet Blend' on suosikkini.

Keltainen ja violetti on myös kaunista yhdessä. Puuliljat jaksavat vuodesta toiseen ja isojaloangervot näyttävät leviävän mukavasti.

Omenoita valmistuu tänä vuonna runsaammin kuin moneen vuoteen.

Tänään ovat eläimet olleet tavallista rohkeampia vai ovatko vaan eksyneet. Valkohäntäpeuraemo tuli syömään vasansa kanssa omenapudokkaita keskelle pihaa. Usein ne ovat tyytyneet syömään omppuja tontin laitamilta.

Ihmeellisen suuren näköinen hepokatti vietti siestaa terassin tuolin käsinojalla. Se ei häiriintynyt meistä muista mitenkään.

Ruukkukukkia ja vesiviikatointia

Kukkaruukut ovat valloittaneet terassin lattiat.
Ruukuissa on kasvamassa ja vahvistumassa kevään pikkuperennoja.  Tässä kasvaa kissankäpälää ja maksaruohoja. Ne pääsevät syksyllä kukkapenkkiin.  Keijunkukkia löytyy useasta kukkaruukusta. Ulos pääsi myös vanha sisätiloissa asustellut vaaleanpunainen mehikasvi.

Pikkuperennojen lisäksi kylvän myös siemeniä kesäkukkaruukkuihin. Tässä on kasvamassa käenkukkaa. Vielä en tiedä, mihin kukkapenkkiin tämä päätyy syksyllä.

Kukkalaatikossa kasvaa Suvikummun Marjalta saadut pelargonit ja punalehtistä onnenapilaa.

Onnenapilan pikkumukuloita kylvin keväällä useaan ruukkuun. Sillä on tummat kauniit lehdet ja keveät vaaleat kukat, jotka ovat kukkineet koko kesän.

Daalian juurakot päätyivät kukkaruukkuihin. Tänä vuonna valitsin pääasiassa tummalehtisiä daaliota, lyhytkasvuisia tummia enkeleitä ja pitkäkasvuisia pionidaalioita.

Kuvassa on korkeakasvuinen tummalehtinen pionidaalia 'Bishop of Leicester'.

Lyhytkasvuinen 'American Pie' on tarkoitettu kasvatettavaksi ruukuissa.

Kaislamies saapui ylälammelle. Hän ohjaa paattiaan, jossa on leikkurit edessä. Sillä saa vesikasvit katkottua. Saalis nostetaan rannalle. Lampi puhdistuu uistinvidasta ja siinä on taas miellyttävä uida. Vidat päätyvät puiden juuristolle katteeksi.
Tämä on neljäs kesä, kun ylälampi viikatoidaan. Keväällä näytti siltä, että kasvusto oli lammen alakulmasta jo antanut vähän periksi.
Tänä vuonna täytyi ensi kertaa nostaa sadekatos suojaksi. Vettä tuli paikoitellen oikein runsaasti.

Kypsää elokuuta

Elokuu näkyy pihassamme. Valtavat ruttojuurikasvustot vaihtavat väriä heleän vihreästä ruskeaan. Vielä vihreä väri on voitolla, mutta jo viikon päästä nuo suuret lehdet ovat ruskeita ja alkavat käpristymään. Kesästä luopumisen prosessi on käynnistynyt.
Onneksi kukkapenkeistä löytyy vielä runsaasti kukkijoita.

Elokuu on liljojen juhlaa ja neilikkaruusut kukkivat runsaasti taustalla.
Lavakauluksissa sato kasvaa ja kypsyy.

Mustikoita on saanut jo jonkin aikaa kerätä. Olen peittänyt ne verkon alle varmistaakseni sadon.

Vuonankaalia, salaattia ja pinaattia on saanut kerätä kiitettävästi salaattiin.
Auringonkukat ovat vielä nuppuisia. Niitä kylvän joka vuosi myös lavakauluksiin.
Kruunutillit ja tillit kasvavat. Tilliä saksin salaatin lisäksi myös perunaveteen.
Jonkun sortin samettikukkaa löytyy laatikoistani vuosittain.
Lehtikaaleista, mustakaaleista ja parsakaaleista en saa hyvää satoa tänä vuonna. Kaalikoit iskivät keväällä. Niihin en ollut varautunut. Pihakäenkaali saa värittää laatikoita. Se on helpoo nyhtää pois jos se innostuu liikaa leviämään.
Härkäpapua ja punaista taitepapua olen kylvänyt tänä keväänä.
Latva-artisokka oli uusi kokeiltava lajike.
Terassin portailla kasvaa suurissa ruukuissa tomaatteja, kesäkurpitsaa, vihannesportulakkaa ja joitakin yrttejä.

Kerään maljakkoon elokuun värejä. Dramaattisen tumma pärskäjuuri saa vierelleen hohtavan keltaisia päivänliljoja. Valitsen keventäjäksi valkoisia syysleimuja ja yhden vaaleanpunaisen jaloangervon. Niissä silmä lepää sisätiloissa.

Rumpukapula ja suppilokukka

Viininpunaisia rumpukapuloita on piiloutunut jaloangervon pehmeään pilveen.
Nuo rumpukapulat ovat suomenkieliseltä nimeltään pallerolaukkoja.  Joka vuosi olen niitä lisännyt. Viime syksynä istutin niitä neljäkymmentä lisää. Ne ovat pikkusipuleita, joita sitten syksyllä voi taas piilottaa kukkapenkkeihin. Ne ovat siitä käteviä, että ihan jokaisen kukkapenkkiin niitä mahtuu ja ne sulostuttavat lähes minkä tahansa kasvin vieressään.

Kun niitä on niin paljon kukkapenkeissä, niitä malttaa saksia maljakkoon.

Kestosuosikiksi pääseminen vaatii joitakin ominaisuuksia. Pallerolaukan ykkös suosikkiominaisuus on sen väri. Toiseksi paras ominaisuus on sen yksinkertainen muoto.

Toinen kasvi, joka saa henkeni salpautumaan, on suppilokukka. Muistan vieläkin ensi kohtaamisen. En saanut silmiäni riitä irti. Avonaisen gloksinian kukan väri on samettisen tumma. Siihen voi melkein hukkua. Istutin keväällä viisi gloksinian sipulia.

Olen yrittänyt kuvata avonaista kukkaa, mutta en saa siitä hyvää kuvaa. Ehkä joku ammattikuvaaja onnistuu siinä.

Eivät nämä vaalean siniset terälehdetkään ole hullumman värisiä.

Vielä on kaksi suppilokukkaa, jotka eivät ole vielä edes aloittaneet kukintaa. Kiva, että kaikki eivät ole samanaikaisia. Nämä ovat viettäneet koko kesän terassilla. On vielä mukavaa odotettavaa loppukesästä.