Siirry sisältöön

G8

Wikipediasta
G8 viimeisine edustajineen ja Euroopan unioni
G8-valtiot (tummanvihreällä) ja G8:n ulkopuolella olevat Euroopan unionin jäsenvaltiot (vaaleanvihreällä) maailmassa.
G8-valtiot (tummanvihreällä) ja G8:n ulkopuolella olevat Euroopan unionin jäsenvaltiot (vaaleanvihreällä) maailmassa.

Image Italia

Pääministeri Matteo Renzi

Image Japani

Pääministeri Shinzō Abe

Image Kanada

Pääministeri Stephen Harper

Image Ranska

Presidentti François Hollande

Image Saksa

Liittokansleri Angela Merkel

Image Venäjä

Presidentti Vladimir Putin

Image Yhdistynyt kuningaskunta

Pääministeri David Cameron

Image Yhdysvallat

Presidentti Barack Obama

Image Euroopan unioni

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy
Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso

G8 (engl. Group of Eight) oli johtavien teollisuusmaiden ryhmä, johon kuului Italia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. G8-ryhmä tapasi vuosittain huippukokouksessa, jossa jäsenvaltioiden johtajat käsittelivät ajankohtaisia kansainvälisiä asioita.[1]

Ryhmä perustettiin vuonna 1975 G6-ryhmänä. Kanada liittyi mukaan ryhmään vuonna 1976 ja Venäjä vuonna 1998.[1] Venäjä erotettiin G8-ryhmästä 24. maaliskuuta 2014. Tämän jälkeen johtavat teollisuusmaat ovat tavanneet G7-ryhmänä ilman Venäjää.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtavien teollisuusmaiden ryhmän perustamisen taustalla olivat 1970-luvun alun Yhdysvaltain dollarin kultaan sitomisen lakkautus 1971, mikä johti kiinteisiin valuuttakursseihin perustuvan Bretton Woodsin järjestelmän romahdukseen. Tuon jälkeen Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) loi viidestä merkittävimmästä valuutasta SDR-valuuttakorin, jonka taustalla oli pelko dollarien loppumisesta.

1970-luvun alussa sattui monia merkittäviä talouteen vaikuttavia tapahtumia, kuten Euroopan yhteisön (EEC) laajeneminen Britannialla, Tanskalla ja Irlannilla alkuperäisten kuuden jäsenen lisäksi, jom kippur -sotaa seurannut arabimaiden öljysaarto 1973 ja vuoden 1974 talouskriisi sekä inflaation ja työttömyyden nopea nousu (niin sanottu stagflaatio).

25. maaliskuuta 1973 Yhdysvaltain, Britannian, Länsi-Saksan ja Ranskan valtiovarainministerit tapasivat Valkoisen talon kirjastossa. Tähän niin sanottuun kirjastoryhmään liittyi Japani ja kaksi vuotta myöhemmin ryhmä, josta tuli G5-maiden valtiovarainministerien ryhmä, alkoi tavata säännöllisesti.

Ensimmäinen virallinen tapaaminen järjestettiin vuonna 1975 Ranskan presidentin Valéry Giscard d’Estaingin johdolla hänen kesäasunnollaan Château de Rambouillet’ssa. Italia liittyi ryhmään samana vuonna. Vuonna 1976 Kanada liittyi mukaan Yhdysvaltain presidentin Gerald Fordin kutsusta ja ryhmää kutsuttiin nimellä G7. Vuodesta 1977 EEC sai edustajansa Britannian kutsulla. Euroopan unionia edusti Euroopan komission puheenjohtaja ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja.

Yhdysvaltain silloinen presidentti George H. W. Bush ehdotti 1992 Münchenissä edellisvuoden lopussa hajonneen Neuvostoliiton suurimman seuraajavaltion Venäjän ottamista G7:n täysivaltaiseksi jäseneksi. Päätös oli täysin poliittinen, eikä perustunut taloudellisiin realiteetteihin.lähde? Sitä pidettiin ennenaikaisena,kenen mukaan? mutta Venäjä kutsuttiin vuosittain sen jälkeen kaikkiin kokouksiin ja siitä ryhmä sai uuden nimikkeen G7+1. Kesäkuun 1997 tapaamista Denverissä kutsuttiin jo G8-kokoukseksi ja Venäjä liittyi virallisesti 1998 Birminghamin kokouksessa.

Vuonna 2005 Intiasta, Kiinasta, Etelä-Afrikasta, Meksikosta ja Brasiliasta tuli G8-maiden tarkkailijamaita. Siitä lähtien ryhmää kutsuttiin nimellä G8+5.

Vuonna 2014 G8-ryhmästä alettiin jälleen käyttämään nimitystä G7, sillä Venäjä erotettiin ryhmästä miehitettyään Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan ja liitettyään alueen itseensä.

Valtioryhmittymä G20 on G7:stä laajennettu ryhmä, johon kuuluu G7-maiden lisäksi 12 rikasta valtiota sekä yhtenä jäsenenä Euroopan unioni.

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puheenjohtaja Virka-aika Maa Titteli
Harold Wilson 1975–1976 Image Britannia Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
Helmut Schmidt 1976 Image Länsi-Saksa Saksan liittokansleri
Pierre Trudeau 1976–1979 Image Kanada Kanadan pääministeri
Helmut Schmidt 1979–1982 Image Länsi-Saksa Saksan liittokansleri
Margaret Thatcher 1982–1990 Image Britannia Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
François Mitterrand 1990–1995 Image Ranska Ranskan presidentti
Helmut Kohl 1995–1998 Image Saksa Saksan liittokansleri
Boris Jeltsin 1998–1999 Image Venäjä Venäjän presidentti
Bill Clinton 1999–2001 Image Yhdysvallat Yhdysvaltain presidentti
Jean Chrétien 2001–2003 Image Kanada Kanadan pääministeri
Jacques Chirac 2003–2007 Image Ranska Ranskan presidentti
Tony Blair 2007 Image Britannia Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
Vladimir Putin 2007–2008 Image Venäjä Venäjän presidentti
George W. Bush 2008–2009 Image Yhdysvallat Yhdysvaltain presidentti
Silvio Berlusconi 2009–2010 Image Italia Italian pääministeri
Stephen Harper 2010 Image Kanada Kanadan pääministeri
Nicolas Sarkozy 2011 Image Ranska Ranskan presidentti
Barack Obama 2012 Image Yhdysvallat Yhdysvaltain presidentti
David Cameron 2013 Image Britannia Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri

Huippukokoukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestys Isäntämaa Vuosi Paikka Isäntä
1. Image Ranska 1975 Rambouillet Valéry Giscard d’Estaing
2. Image Yhdysvallat 1976 San Juan, Puerto Rico Gerald Ford
3. Image Britannia 1977 Lontoo James Callaghan
4. Image Länsi-Saksa 1978 Bonn Helmut Schmidt
5. Image Japani 1979 Tokio Masayoshi Ōhira
6. Image Italia 1980 Venetsia Francesco Cossiga
7. Image Kanada 1981 Montebello, Québec Pierre Trudeau
8. Image Ranska 1982 Versailles François Mitterrand
9. Image Yhdysvallat 1983 Williamsburg, Virginia Ronald Reagan
10. Image Britannia 1984 Lontoo Margaret Thatcher
11. Image Länsi-Saksa 1985 Bonn Helmut Kohl
12. Image Japani 1986 Tokio Yasuhiro Nakasone
13. Image Italia 1987 Venetsia Amintore Fanfani
14. Image Kanada 1988 Toronto Brian Mulroney
15. Image Ranska 1989 Pariisi François Mitterrand
16. Image Yhdysvallat 1990 Houston, Texas George H. W. Bush
17. Image Britannia 1991 Lontoo John Major
18. Image Saksa 1992 München Helmut Kohl
19. Image Japani 1993 Tokio Kiichi Miyazawa
20. Image Italia 1994 Napoli Silvio Berlusconi
21. Image Kanada 1995 Halifax, Nova Scotia Jean Chrétien
22. Image Ranska 1996 Lyon Jacques Chirac
23. Image Yhdysvallat 1997 Denver, Colorado Bill Clinton
24. Image Britannia 1998 Birmingham Tony Blair
25. Image Saksa 1999 Köln Gerhard Schröder
26. Image Japani 2000 Nago, Okinawa Yoshiro Mori
27. Image Italia 2001 Genova Silvio Berlusconi
28. Image Kanada 2002 Kananaskis, Alberta Jean Chrétien
29. Image Ranska 2003 Évian-les-Bains Jacques Chirac
30 Image Yhdysvallat 2004 Sea Island, Georgia George W. Bush
31. Image Britannia 2005 Gleneagles, Skotlanti Tony Blair
32. Image Venäjä 2006 Strelna, Pietari Vladimir Putin
33. Image Saksa 2007 Heiligendamm Angela Merkel
34. Image Japani 2008 Tōyako, Hokkaido Yasuo Fukuda
35. Image Italia 2009 L’Aquila Silvio Berlusconi
36. Image Kanada 2010 Huntsville, Ontario Stephen Harper
37. Image Ranska 2011 Deauville Nicolas Sarkozy
38. Image Yhdysvallat 2012 Camp David, Maryland Barack Obama
39. Image Britannia 2013 Lough Erne, Enniskillen, Pohjois-Irlanti David Cameron

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 118. (Toimittanut Kalevi Koukkunen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1
  2. ↑ G7-maat uhkaavat Venäjää lisäpakotteilla (Arkistoitu – Internet Archive) 24.3.2014 Turun Sanomat

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=G8&oldid=23109352”