Perfekti
Perfekti (vanhemmissa oppikirjoissa myös päättymä)[1] on kieliopin aikamuoto, jossa menneen ajan tapahtumia tarkastellaan puhehetkestä käsin.[2] Perfekti kuvaa menneen ajan tapahtumaa siten, että sillä on merkitystä puhehetken kannalta, ei menneeseen sijoittuvan kertomuksen tai tapahtumasarjan osana.[3]
Nimityksestä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimitys perfekti (praeteritum perfectum ’täydellinen mennyt aika’) on peräisin latinan kieliopista, missä päättynyttä toimintaa ilmaisevalla perfekti-aikamuodolla oli työnjako imperfektin ja pluskvamperfektin kanssa. Nimitys on esimerkiksi suomen kielen kannalta ongelmallinen ja harhaanjohtava, sillä se sekoittuu helposti perfektiiviseen aspektiin eli loppuun saatettuun toimintaan. Itse asiassa suomessa ja useissa muissakin kielissä perfekti usein ilmaisee päättymätöntä tai edelleenkin jatkuvaa toimintaa.[2]
Perfektit maailman kielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erityisesti Euroopan kielissä perfektejä on usein kehittynyt resultatiiveista eli tulosta ilmaisevista rakenteista, jotka alun perin muodostetaan joko ’olla’-apuverbin (esim. suomen olen mennyt, saksan ich bin gegangen) tai ’omistamista’ ilmaisevan apuverbin avulla (esim. ruotsin jag har gått, englannin I have gone ’olen mennyt’, saksan ich habe gemacht ’olen tehnyt’). Poikkeuksena tästä on indoeurooppalaisten kielten alkuperäinen, taivutuksella muodostettu perfekti, joka on säilynyt esimerkiksi klassisessa kreikassa ja muinaisintiassa.[3]
Perfektit saattavat edelleen kehittyä narratiivisiksi (kerronnassa käytetyiksi), yleisiksi menneen ajan muodoiksi ja lakata olemasta perfektejä. Näin on käynyt esimerkiksi saksan eteläisissä ja italian pohjoisissa murteissa, ranskan arkipuhekielessä sekä useimmissa slaavilaisissa kielissä.[3] Esimerkiksi puhutussa saksassa perfekti (wir haben uns getrennt, und er ist bei seiner Neuen eingezogen ’me erosimme, ja hän muutti uuden naisensa luokse’) on paljolti syrjäyttänyt preteritin (wir trennten uns und er zog bei seiner Neuen ein) menneeseen aikaan viittaavan kerronnan yleisaikamuotona, tosin muodon valinta riippuu myös lauserakenteesta.[4] Euroopan nykykielten kannalta perfekti on Jouko Lindstedtin mukaan ”merellinen kategoria”, sillä useimmat niistä Euroopan kielistä, joilla nykyään on vakaa perfektikategoria, sijaitsevat maanosan reunoilla ja rannikoilla: itämerensuomalaiset kielet, skandinaaviset kielet, pohjoissaksa, englanti, portugali, espanja, italian eteläiset murteet, kreikka, albania, makedonia ja bulgaria.[3]
Perfekti suomessa ja sukukielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itämerensuomen ja saamen ’olla’-perfektit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen ja sen läheisempien sukukielten (itämerensuomalaiset ja saamelaiskielet) ’olla’-verbin avulla muodostettu perfekti on eurooppalainen aluepiirre.[3] Sen kehityksen taustalla ovat kielikontaktit sekä kopulan eli predikatiivilauseessa käytetyn ’olla’-verbin (esim. minä olen ihminen) vakiintuminen käyttöön.[5] ’Olla’-perfektien käytössä on kieli- ja murrekohtaisia eroja, eivätkä ne kaikissa kielimuodoissa hahmotu kieliopillistuneeksi aikamuodoksi yhtä selkeästi kuin suomessa tai virossa. Esimerkiksi vepsässä kopula voi usein jäädä pois (lähtnud jo amu mecha ’(hän on) lähtenyt jo kauan sitten metsään’), ja perfektirakenteet hahmottuvat joskus pikemminkin predikatiivilauseiksi (jaugad hapanuded ’jalat ovat heikenneet (heikot)’).[6] Pohjoissaamen kieliopeissa ’olla’-perfekti (esim. Iŋgá lea čuohppan muoraid ’Inga on pilkkonut puita’) kuvataan yleensä verbin aikamuotona, mutta se voidaan kuvata myös aikaa ja aspektia ilmaisevana rakenteena, joka rinnastuu esimerkiksi progressiivirakenteeseen (Iŋgá lea čuohppamin muoraid ’Inga on pilkkomassa puita’).[7]
Suomi ja viro
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen kielen perfekti on liittomuoto, joka muodostetaan olla-verbin preesensmuodosta sekä pääverbin NUT- tai TU-partisiipista. Olla-verbi taipuu normaalisti kaikissa persoonissa ja tapaluokissa (esim. olen kertonut, olet kertonut, olette kertoneet; olisin kertonut, lienet kertonut, olkoon kertonut), ja perfektillä on myös passiivimuoto (on kerrottu).[8]
Suomen perfekti kuvaa joko päättynyttä tapahtumaa, jolla on merkitystä nykyhetken kannalta (ns. jälkivaikutuksen perfekti: nyt minä olen syönyt tarpeeksi), tai edelleen meneillä olevaa tapahtumaa (ns. jatkuvuuden perfekti: hän on asunut samassa talossa koko ikänsä [ja asuu edelleenkin]).[9] Tulevaisuuteen viittaava ns. futuurin perfekti ilmaisee, että asia tapahtuu ennen tulevaisuudessa sijaitsevaa viitekohtaa (Iltaan mennessä me olemme selvinneet tästä).[10] Perfektillä ilmaistaan usein pääteltyä (täällä haisee – sinä olet taas polttanut!) tai referoitua (toiselta kuultua) asiaintilaa (poliisin mukaan kaasu on syttynyt kipinästä). Teksteissä perfektillä voidaan avata uusi puheenaihe ja luoda kehys seuraavaksi kuvatulle asiaintilalle: Eija Ahvon, Susanna Haaviston ja Jukka Linkolan monivuotinen yhteistyö on jälleen kantanut hedelmää. Lokakuussa julkistettiin Silta-niminen cd-levy.[11]
Samoin kuin suomessa, myös virossa perfektin (täisminevik) kuvataan ilmaisevan joko puhehetken tilanteen kannalta olennaista menneisyyden tapahtumaa (Jüri on lõpetanud ülikooli ’Jüri on valmistunut yliopistosta’, kun olennaista on kertoa, millainen koulutus Jürillä on) tai edelleenkin jatkuvaa toimintaa (Jüri on töötanud õpetajana juba kakskümmend aastat ’Jüri on työskennellyt opettajana jo kaksikymmentä vuotta’). Myös viron perfekti voi viitata tulevaisuuteen: Homseks olen ma siit juba minema sõitnud ’huomiseen mennessä olen jo lähtenyt matkaan täältä’.[12]
Muut uralilaiset kielet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marin kielessä ja permiläisissä kielissä esiintyy menneen ajan muotoja, jotka muodostetaan pääverbin finiittimuodosta ja ’olla’-verbistä (mahdollisesti partikkeliksi kivettyneessä muodossa), esim. marin ludam əl'e (”luen oli”) ’olen lukenut’, tai menneen ajan partisiippiin perustuvia muotoja (esim. komin munömaöś ’he ovat (kuulemma) menneet’). Näitä muotoja ei uudemmissa kieliopeissa aina nimitetä ”perfektiksi” vaan preteritiksi, ”menneen ajan muodoksi” tms. Unkarin kielessä, samoin kuin useimmissa slaavilaisissa kielissä, entisestä menneen ajan partisiippiin perustuvasta perfektistä on kehittynyt yleinen menneen ajan muoto (esim. történ-t ’tapahtunut’ > ’tapahtui’), jota nimitetään ”perfektiksi” vain vanhemmissa kieliopeissa.[13][14][15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Räikkälä, Anneli: "Missä lienee koittaa huomen" – potentiaalin ongelmia. Kielikello, 1988, nro 4. Artikkelin verkkoversio.
- 1 2 Kielitiede:perfekti – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 4.9.2025.
- 1 2 3 4 5 Lindstedt, Jouko: ”The Perfect – aspectual, temporal, and evidential”, Tense and Aspect in the Languages of Europe, s. 365–383. Berlin, New York: Mouton de Gruyter, 2008. ISBN 978-3-11-019709-9
- ↑ Duden | Perfekt vs. Präteritum www.duden.de. Viitattu 6.9.2025. (saksaksi)
- ↑ Osmo Ikola: Perfektin ja pluskvamperfektin synnystä. Virittäjä, 4.1.1960, 64. vsk, nro 4, s. 364–364. ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
- ↑ Riho Grünthal: Vepsän kielioppi, s. 131–132. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2015. ISBN 978-952-5667-73-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.9.2025.
- ↑ Luobbal Sámmol Sámmol Ánte, Jussi Ylikoski: ”North Saami”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 147–177. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.9.2025. (englanniksi)
- ↑ VISK - § 112 Tempustaivutus scripta.kotus.fi. Viitattu 4.9.2025.
- ↑ VISK - § 1534 Perfektin merkitys scripta.kotus.fi. Viitattu 4.9.2025.
- ↑ VISK - § 1547 Perfekti tulevan ajan ilmauksissa scripta.kotus.fi. Viitattu 6.9.2025.
- ↑ VISK - § 1536 Päätelmät ja referointi scripta.kotus.fi. Viitattu 4.9.2025.
- ↑ Mati Erelt, T. Erelt, Kristiina Ross: Eesti keele käsiraamat, s. 406–407. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020. ISBN 978-9949-684-33-5
- ↑ Tompa, József: Ungarische Grammatik, s. 164. The Hague / Paris: Mouton, 1968.
- ↑ Raija Bartens: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 202–203. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2000. ISBN 978-952-5150-55-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.9.2025.
- ↑ Jeremy Bradley, Gerson Klumpp, Helle Metslang: ”TAM and evidentials”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 904–923. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.9.2025. (englanniksi)
