- Vuoden vaihdetta -

Niin se on joulu mennyt ja nyt odotellaan jo uuden vuoden vaihtumista.

Meillä vietettiin joulua minun perheen kesken ja joulupäiväksi suuntasimme isämiehen perheen pariin.

Perinteistä menoa ja ruokailua. Joulupukkikin kävi ja lapset olivat kyllä lahja paljoudesta päätellen olleet todellakin kiltteinä! Aikalailla se pukki kantoi mukanaan kovia paketteja mutta onneksi olivat toivottuja suurinosa. Pientä inventaariota lastenhuoneen vanhat lelulaatikot ja rykelmät kyllä nyt kaipaa ja pienimuotoisesti siihen onkin jo ryhdytty. Uutta säilytyslatikkoa sun muuta purnukkaa pitäisi myös hankkia jotta säilyisi järjestys huoneessa paremmin.

Hieman diipa daapa juttua nyt pukkaa ;)

Nämä kuvat on jo parin/kolmen kk takaa, ihana valo josta ei juuri tänä päivänä ole tietoakaan.

Hassua miten sitä kiinnittääkään näissä huomioita esim Poikasen hiuksiin jotka on kuvan oton jälkeen kyllä kasvaneet hurjasti! Mutta muuten kuvassa istuu kyllä sama "riepuristo" joka täällä tälläkin hetkellä viilettää rakas riepu kainalossaan.

Jälleen kerran näin lyhykäisesti ja taas jotain toivotellen:

Jännittävää vuodenvaihdetta sinulle ja perheellesi!

- Yksi yö jouluun -

... ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

- Pikainen tervehdys -

Rip-Rap tulin sanomaan MOIKKA moi pitkästä aikaan.... taaas.

Anteeksi.

Jotta saadaan tuo isänpäivän-posti tuosta jo roikkumasta niin pakko laittaa tähän yksi kuvanen

meitin mini papparaisesta. Ihana.

Ja tokihan kun tähän hommaan ryhtyy vihdoin ja viimein niin eiköhän tuolta lastenkammarista jo kuulu heräämisen merkkejä. Tyypillistä, niin kuin neiti välillä pamauttaa.

Paremmalla ajalla sitten taas joku päivä kuulette meistä enemmän.

- Huomenta Isänpäivänä -

♥ Meitin Isämiehelle ♥ Rakkaalle ♥

Kumpainenkin lapsonen on päivähoidossa askarrellut ihanat kortit iskälle.

Niin on ollut vaikeaa pitää tämä suuri salaisuus esikolla että kerran jo meinasi lipsahtaa mitä oli tehty.

Moneen otteeseen supissut minulle korvaan, kertoen kortista.

Niin innoissaan tekemästään. Nämä on niin iskälle tehtyjä.

Mukavaa päivää kaikille isille!

- Kyllä me täällä -

Edellisen postin kommentteihin olikin jo ehtinyt tulla kysymysmerkkiä siitä että missä me luurataan oikein.

KYLLÄ ME TÄÄLLÄ OLLAAN! :)

Kyllähän se niin on että jos paljon seuraa blogeja ja löytyy niitä omia suosikkeja niin tokihan sitä alkaa ihmettelemään mistä yhtäkkinen hiljaisuus johtuu ja alkaa miettimään mahdollisia syitä.

Joskus olen jopa itsekkin huolestunut etteikö mitään ikävää olisi vain tapahtunut...

Tämä minun blogin hiljaisuus ja hidastunut postaustahti johtuu nyt vain tästä meitin uudesta arjesta.

Josta olen kertonutkin.

Minun työhönpaluu on muuttanut kovinkin meitin arkipäiviä, teen 9-tuntista päivää ja kun kuuden jälkeen palaa kotiin niin eipä ole huurraamista jäljellä olevista kahdesta ja kolmesta tunnista ennen lasten nukkumaanmenoa... Se on kuulkaahan aikamoista rumbaa josta koittaa kuitenkin saada kaiken irti lasten kanssa ja olla tehokas ja reipas vieläpä kodin ja koirien suhteen.

Että hommaa ja tekemistä kyllä riittää.

Valokuvaaminenkin on jäänyt aivan. Nämäkin kuvat on kk takaa....

Eipä sitä vain tule kameraa esiin otettua iltahämärässä.

Ja jottei meitin arki sujuisi liian leppoisasti(...) niin onhan meilläkin jouduttu sairastelemaan.

Neidille nousi kuume 11päivä ja siitä asti onkin ollut kotona. Eli 12 päivää! *huh*

Kuumeen lisäksi tuolla on ollut ainoastaan pikku nuhaa ja nyt parin päivän ajan yskää. 

Tänään pääsi neiti vihdoin taas hoitoon kun taas pikkumies saa jatkaa kotoilua.

Aéonille nousi kuume viime pe ja vielä eilen illalla näytti 38,2*. Yskää ja nuhaa hälläkin.

Ja yöllähän se yskä tietenkin eniten häiritsee pientä reppanaa (ja muita...)

Onneksi, ONNEKSI, miellä on niin mahtavat läheiset jotka aina ovat valmiita auttamaan ♥

Koko viime viikon kuumeista neitiä oli hoitamassa meitin Muori. Fammuakin on saatu työllistettyä.

Onpa Isämieskin ollut parantelemassa omaa kuumettaan lasten kanssa muutaman päivän.

Tänään ja huomenna olen sitten itse kotosalla pikkumiehen kanssa.

Joskohan perjantaina olisi kaikki jo sairastaneet valmiiksi? 

Ja pakko kai se on ihan kirjoittaa tähän lopuksi että -> Blogin postaustahti tuskin tästä nopeutuu mutta kyllä meistä silloin tällöin tulee kuulumaan sentään. Joten kiva jos pysyt mukana vielä! 

- Sekaisin arjesta -

Kuulkaahan, täällä sitä ollaan samaan aikaan innoissaan mutta myös hieman väsyneitä.

Niin se on meitin uusi arki pyörähtänyt käyntiin, peräti kaksi päivää ollaan nyt puurrettu niin työ- että hoitopaikassa, juu-u ja selvitty niistä oikein mallikkaasti!

Huomenna minulla ja lapsilla on vapaapäivä ja kyllä vaan osuu hyvään "saumaan" hengähdystauko.

Lapsillehan kaikki uudessa hoitopaikassa on vielä uutta ja ihmeellistä.

Lelut ja uudet kaverit kiinnostaa, Poikanen vilkuttaa heipat reippaasti ja neiti pussaa ja halii moikat.

ONNEKSI kummatkin näyttävät siis viihtyvän ja nämä kaksi ensimmäistä päivää on menneet todella hyvin.

On kiva kuunnella miten neiti kertoo päivistään innostuneesti ja esittelee uusia opittuja lauluja.

Ja että Poikanen alkaa hihkua jo portilla tietäen minne mennään.

Helpottaa paljon omaa huolta lasten pärjäämisestä.

Lapset aloittaa aamunsa hoidossa aamupalalla yhdessä. Onkin niin kiva että saavat hetken olla samassa "ryhmässä" leikkien ja syöden ennen kuin isommat siirtyvät omaansa. Luulen että jos takapakkia hoitoon jäämisen kanssa joskus tulee niin tuo yhteinen aamuhetki tulee helpottamaan kyllä sitä.

Ainoa asia mitä neiti on miettinyt ja pohdiskellut on se että kun kesällä vietti muutaman hoitopäivän varahoidossa tämän tarhan "pääosastolla" niin että miksei hän nytkin pääse samaan paikkaan ja samalle pihalle leikkimään. Ja varsinkin kun yhdessä ryhmässä on neidin vanha hoitoystävä perhepäivähoitajalta.

Onkin kyllä harmillista että piha on jaettu aidalla sillä tuon "pääosaston" pihalla on paljon enemmän virikkeitä lapsille. Mutta todellakin harmillista tästä tekee juurikin tuo vanha ystävä aidan toisella puolen.

Siinä ne tytöt notkuivat yksi tutustumispäivä aidan nokassa puolin ja toisin ja suunnittelivat yhteisiä leikkejä.

Oli hieman ilkeä äiti-olo kun piti kertomaan ettei se nyt onnistu.

Itselläni töihinpaluu on sujunut myöskin hyvin. Olen työskennellyt paikassa aiemminkin joten työkaverit ja ympäristö on tuttu. Välillä on tuntunut jopa siltä kuin ei olisi poissa ollutkaan!

Onhan siellä toki paljon tapahtunut ja heti eilen koulutettiin uutta ohjelmaa koko henkilökunnalle ja otettiin samalla uusi järjestelmä käyttöön. Joten onhan sitä saanut olla hieman hoo-moilasenakin.

Äkkiä on nämä ekat päivät mennyt ja tosiaan sitä intoa ja energiaa on töissä ollessa mutta illat onkin sitten aika naattina. Aéonista sen myös huomaa ja häntä onkin saanut laittaa puolisen tuntia aiemmin jo nukkumaankin.

Mutta nyt, puhti ja jutut loppui, iltapala odottelee ja sitten sänky, zzzzzz 

- Valmistautumista -

Niinpä meillä on järjestynyt lasten päivähoitoasiat nyt siihen malliin että tuttu ja turvallinen joudutaan jättämään taakse ja katseet suunnataan nyt kohti uusia seikkailuja!

Meillä mennään päiväkotiin! 

Tutustuminen uuteen hoitopaikkaan on aloitettu eilen, tänään käytiin myös ja huomennakin vielä.

Oikein tyytyväinen olen "kodinomaiseen" hoitoympäristöön ja henkilökunta vaikuttaa todella mukavalta.

Adéa onkin innoissaan odottanut näitä tutustumispäiviä ja pienen alku ujostelun jälkeen neiti on pärjäillyt oikein hienosti uudessa paikassa. Sanoikin että on jo iso tyttö ja että pärjää kyllä.

Kummankin ryhmät on onneksi samassa talossa, sillä itse olen seilannut niiden välillä tässä nämä kaksi päivää jotta kumpikin ryhmä tulisi tapoineen tutuksi myös itselle.

Aéonhan sujahti muiden pikkuryhmäläisten sekaan heti ensi hetkestä lähtien, kuin aina olisi ollut siellä.

Hän on ryhmänsä nuorin (1v3kk) vipeltäjä mutta onneksi omaa reippaan ja vahvan luonteen niin enpä usko jäävän muiden jalkoihin. Aéon sopeutuu muutenkin tosi hyvin aina uusiin tilanteisiin ja vaikuttaa kyllä sellaiselta tyypiltä että tulee hyvin toisten kanssa toimeen. Uteliaisuutta ja touhukkuutta riittää joten uskon että tulee viihtymään oikein hyvin tässä uudessa ryhmässään.

Neidin kanssa tiesinkin että hieman ujostelee alkuun ja tarvitsee enemmän minua tueksi ja turvaksi joten ensimmäisenä tutustumispäivänä mentiinkin sitten yhdessä ryhmien välillä.

Adéalle oli muutenkin tärkeää että pääsi näkemään myös ryhmän jossa pikkuveli on hoidossa.

Pihallakin selvästi tarkkaili Aéonin puuhia ja oli auttamassa ja leikkimässä hänen kanssaan jonkin verran.

Oman ryhmän tiloissa selvästi kiinnostaa kovasti kaikki uudet lelut ja uusia kavereita on lähestynyt pikkuhiljakseen. Adéa (4v2kk) taitaa olla ryhmänsä toiseksi vanhin jollen nyt ihan väärin muista.

Eli intoa ja kiinnostusta onneksi on ja luulenpa että kohta on neiti jo kuin kotonaan uudessa ryhmässään.

Ja niin kuin kuvista näkyy meillä on kaiveltu esiin sisätossut ja päästy myös nimeämään vaatteita.

Muutamassakin blogissa vilahtaneet Name bubblesit kotiutuivan myös meille ja oikein näppäriltä vaikuttavat!

Valitsin meille tuollaiset ns. sukupuolineutraalit värit jotta sopivat sitten kummankin lapsosen vaatteisiin.

Noihin tuli kummankin yhteinen etukirjain A ja sitten sukunimi lisäksi jonka olen tässä nyt poistanut.

Kokeillaan ja katsotaan josko ovat maineensa ansainneet nämä merkit.

Itselläni alkaa "jokapäivätyöt" ensi maanantaista ja niinpä myös lapsilla sitten "jokapäivähoito".

Tuntuu todella haikealta jättää tämä kotiäitiys taakseen mutta niin se vain on pakko astua normi työelämään ja tarttua siihen arkeen kiinni vaikka toisin haluaisi.

Eniten ahdistaa ajatus siitä että yhteinen aika lasten kanssa arki-iltanakin on niin lyhyt!

Pääsen kuudelta töistä ja siitä kahden tunnin päästä poikasen pitää olla jo nukkumassa. Neidin 9.ltä.

Aamuisin ehditään näkemään siinä tunnin verran ja sekin aika on pelkkää aamutoimien suorittamista.

Ajatelkaa nyt, 3-4 tuntia päivässä yhteistä aikaa oman lapsen kanssa! Se on niin väärin! 

Sopeudutaan varmasti kaikki uuteen rytmiin mutta aikansa se kyllä tulee ottamaan.

Töihinpaluu tuntuu kyllä perjaatteessa mukavalta ja pääkoppakin sitä vaatii jo omalta osaltaan.

Ihanteellisinta olisi kuitenkin tehdä vaikka lyhyempää päivää/viikkoa tai mukavasti tuottavaa osa-aika työtä.

Mistä sellaisen löytää!?

Mutta niin se vain taitaa olla että "8 tunnin jokapäivätyö" on sitä normielämää suurimmassa osassa perheitä.

*huoh* Kyllä tämä tästä, eikö vain? 

- Poikasen syksy 2012 -

Nyt kun ollaan päästy jo kokemaan syksyisiä puuskia ja sateita, kera kirpakoiden aurinkoisten päivien niin katsotaanpa miten meitin Poikanen puetaan.

Ajatuksena oli että kahdella setillä mennään = haalari ja takki/housut yhdistelmä.

Viime keväästä oli vielä säästössä käytössä olleet T2H ja Racoonin haalarit ja niitä ollaankin nyt soviteltu.

Kummatkin sopii edelleen, T2H on hämmästyttävät 68cm(!) ja Racoon 80cm.

Ja Poikanen n.80cm pitkä.   

Uusia asusteita onkin sitten saanut hankkia, mutta hyvin maltillisena olen pysynyt niiden suhteen.

Yhdet vk-hanskat kuitenkin vielä tarvittaisiin sekä syysmarkkinoilta pitää rohmuta ohuita villalapasia.

Nämä haalarit on siitä oivallinen parivaljakko että samat asusteet käy kumpaankin.

Kolmiohuivit: Lindex. Musta tähtipipo: Anttila. T.harmaa kauluri: Jonathan. T:harmaat hanskat: Name It

ja Fleecetumput: Benetton.

Kengät: tarratennarit Kolmego (22), Superfit goret (22) ja kirppislöytö Eccot (21)

Takiksi valikoitui aika helposti Racoonin anorakki samassa värissä kuin haalarikin. Tykkään!

Tämän tilasin Karpaloshopista kun osui vastaan -40% alessa, on kokoa 86cm.

Didriksonin housut ostin Boutique Lilliksen alesta (-40-50%?) koossa 80cm.

Näissä on aika hauska juju, lahkeiden pituutta saa nimittäin kasvatettua yhdellä koolla! 

Oikein kiva ja käytännöllinen setti jota onkin pidetty jo paljon.

Tämän Racoonin haalarin toivoinkin mahtuvat vielä ja oikein kivasti hihoissa ja lahkeissa onkin vielä varaa. Tätä käytettiin viime keväänä lähinnä vaunuillessa joten on vielä ihan prima kunnossa!

T2H Amino suit koossa 68cm onkin sitten todellinen yllättäjä vielä vain! Edelleen se sopii, hieman vähemmän on kasvunvaraa kuin Racoonissa mutta ehdottomasti on käyttökelpoinen edelleen. *HappyHappy* 

Tämä kotiutui meille viime keväänä -50% alesta.

Samoin alesta (-40%) on poimittu tuo Racoonin tähtifleece. Ihanan pehmeä onkin ja kivoja yksityiskohtia pullollaan. Tämä on myös Karpaloshopista.

Name It:ltä löysin tälläiset hanskat. Väriltään täydelliset tuon T2H:n kanssa!

Näissä on tuossa kämmen osassa sellainen superpehmeä vuori ja varressa tuplana tuo päällikangas.

Jännä nähdä miten "toimivat" mutta melkeinpä harmittaa jo etten ostanut toistakin paria...

PompDeLuxin syksyn/talven mallistosta löytyi tälläinen kiva hiippa-mallinen fleecekypärämyssy.

Tämä on väriltään Navy mutta tämäkin sopii täydellisesti haalareiden pariksi sävyltään.

Hieman on iso vielä mutta katsellaan miten istuu ja pysyy päässä sitten ihan käytössä. 

Sade/kurakeleihin on varauduttu ihan kura-asulla. PompDeLuxinhan tämä on ja onkin ihan tosi magee! Ihana suorastaan. Henkselimalliset pökät ja hieman takaa pidempi takki. Koko 80cm.

Kurahanskat on Lindexin.

Neidillä myös Pompin setti. Samaista settiä on myynnissä nyt syksyn/talven mallistossakin.

Olen ollut tähän todellakin tyytyväinen. Mukavan notkee tuo matsku ja oikein on hyvänä pysynyt vaikka tämä on uskallettu päästää ulkoilemaan myös hoitoon.

Paikallisesta kenkäkaupasta meille kotiutui Crocsin Crocband Jaunt kumpparit kun olivat tarjouksessa 20€. Pakko hekuttaa kyllä näitä -> kevyet ja hyvinkin kapoiset varreltaan!

Meillä olisi ollut Adéan vanhat Vikingin kumpparit säästössä mutta ne on näihin verrattuna NIIN klobot kuin olla ja voi että en epäröinyt hetkeäkään näiden ostoa kun päästiin livenä katsomaan ja koittamaan.

Tässäpä se Poikasen syksyn varustus olikin aikalailla. Jotain uutta jotain vanhaa.

Ihan vain "muutaman kuvankin" saitte mutta enhän mää edelleenkään osaa karsia ;)

- Päiväunet -

Meillä nukkuu päiväuniaan vielä niin 4- kuin 1-vuotiaskin. Melkein joka päivä kumpikin.

Välillä jää neidin voimaunet ottamatta ja suht hyvin kyllä jaksaa iltaan asti.

Mutta kyllä sen eron huomaa mielialassa iltaa kohden mentäessä,

hyvätuulisuus muuttuu oikutteluksi ja känkäksi.

Poikasen päiväuniaikaan on nyt haettu uutta rytmiä hoidon ja minun osa-aikatyöni alettua.

Aika usein meillä heräillään siinä 7.00 aikoihin.

(Ensi kuusta lähtien kun kokopäivätyöni alkaa niin varmasti 6.30)

Ja ennen tuo saikin mennä ekoille päikkäreilleen siinä 10 aikaan.

Kyllähän sen huomaa että väsy jo siihen aikaan tulee mutta jos vain puuhaa riittää niin uniaikaa

saa nykyään venytettyä sinne 11 jopa 12 paikkeille.

Hoitopäivinä päikkärit alkaa siinä 11.30 suurinpiirtein joten ollaan pyritty nyt noudattamaan samaa kaavaa kotonakin. Pari tuntia nukkuu sitten ja loppuilta olisi tarkoitus olla hereillä yöunille menoon saakka.

Aika usein neidiltä jää hoitopäivinä unet ottamatta kun hälle tuo aika on liian aikainen. Mutta siellä on tapana että huilia kyllä pitää ja se onkin ihan hyvä. Kotona vapaapäivinä neiti menee nukkumaan siinä klo.13 ja nukkuu ainakin 1- helposti 2:kin tuntia.

Yleensä kun töistä tulen kotiin, siinä viiden jälkeen, niin vastassa on aika usein väsynyt kitisevä poikanen.

Meillä siis isämies hakee lapset töidensä jälkeen ja hetkeä myöhemmin minä tulen kotiin.

Välillä poikasta auttaa pieni lepohetki maitopullon kanssa ja välillä on nukahtanutkin hetkeksi.

Ennen poikasen sai laittaa toisille päikkäreille siinä iltapäivällä kahden aikaan.

Onhan se pitkä aika, reilu kuusituntia, olla hereillä iltaan!

Yöunille käypi hän sitten viimeistään 20.00. Neiti 21 aikaan.

Pieni herättelemässä isompaa ♥

Nykyään meillä nukkuu, niitä päikkäreitään siis, poikanen omassa sängyssään

ja neiti saa mennä meitin vanhempien sänkyyn.

Aéon on välillä kovinkin herkkä heräämään, näin päivisin, eikä sitten kovin mielellään enään herättyään päätään tyynyyn paina joten saapi näin ollen nukkua täysin rauhassa kunnon unet.

Meillä muuten molemmat nukkuvat rievun (harson) kanssa. Neidillä on yleensä myös unikaverina joku pehmolelu mutta tuo riepu on tärkeä kummallekkin. Tuttia Aéonilla ei ole ollut kuukausiin enään käytössä. Olisikohan ollut siinä puolenvuoden iässä...(?) kun hälle iski ensimmäinen kunnon nuha jolloin tutin käyttö jäi tukkoisen nenän takia kokonaan, eikä sitä sitten enään otettukaan käyttöön.

Adéalla jäi tutti pois hänen ollessaan siinä 2v2kk iässä kun totesi olevansa jo iso tyttö.

Katsotaan miten rievusta osataan luopua.

Minkä ikäiset teillä nukkuvat päiväunia?

- Body -

Lämpömittari näytti tänään iltapäivällä +21,5*.

Ulkona oli ihanaa ja aurinkoista!

No, kaipa se täytyy kuitenkin myöntää että kesä on väistynyt jo alkusyksyn tieltä

ja varsinkin aamut ja illat on jo välillä kovinkin viileitä. *hyrr*

Nyt kun Poikanenkin on aloittanut hoidossa niin pienimuotoinen paluu

bodyjen-maailmaan on tullut tehtyä vähän niin kuin huomaamatta kun on vastaan kivoja osunut.

Eipä se paidanhelma ole koko ajan siellä kainaloissa ja selkä pysyy varmasti suojassa.

Kesän aikana meillä ei käytetty varmaan yhtäkään bodyä ja ajattelinkin ettei sellaisia enään tarvittaisi.

Mutta kylläpä vain, muutama söpöisyys koossa 86cm on meille nyt kotiutunut.

Adéan taaperoaikana taidettiin juurikin tähän kokoon asti ostaa bodyja.

Miten teillä? Tykkäätkö käytää lapsellasi?

Tämä HM:n sirkusteema-body on aikamoinen yllättäjä Poikasen vaatelaatikossa!

Siellä kun on totuttu näkemään joko yksiväristä taikka raidallista tähän asti.

Tämä on niin i-h-a-n-a! ♥

Olen aina tykännyt muutenkin HM:n bodyjen kapeasta ja suht pitkäselkäisestä mallista.

Sopinut parhaiten niin Neitoselle aikoinaan kuin nyt Poikasellekkin.

Isämiehen vanha kännykkä on jännä laite kuulkaahan!

Ja jos se isosiskolta vapautuu niin sen kimppuun hyökkää tämä pieni mies seuraavaksi.

Onnistui saamaan musiikkisoittimen päälle ja sekös ilahdutti ja ihmetytti.

Toinenkin body ihanuus on löytynyt, Lindexiltä se.

Vaarinpaita fiilis pienenpienillä tähdillä höystettynä. Tykkään!

Raidallinen onkin sitten perusturvallinen valinta HM:ltä.

Lisäksi muutama pari perus verkkareita on tullut hankittua ja niinpä on

Poikasella mukavat vermeet hoitopäiviin.

- Minä OSAAN pyöräillä -

                                                   Adéan (n.4v1kk) kanssa on nyt viimeinen kk(?) harjoiteltu pyöräilyä ilman apupyöriä. Neitihän sai 4-vuotis synttärilahjaksi Mummulta ja Mofalta uuden 16" polkupyörän ja nyt tästä vanhasta 12" "pikku pyörästä" olemme siis poistaneet nuo apparit. Ajateltiin että neidin olisi helpompi hallita tätä pienempää pyörää harjoitellessaan. Lisäksi tässä on valmiina tuo "aputanko" niin ei ole tarvinnut meitin vanhempienkaan kyyristellä pyörän perässä tasapainoa pitäen.

Neitihän on potkulautaillut paljon Pukyn laudalla ja sen kanssa onkin tasapaino kehittynyt valtavasti tämän kesän aikana. Nykyään neiti pyrhältää sen kanssa isotkin mäet alas viilettäen.

Siinä on jarru joten aika huoletta olen antanut mennä kun osaa sitä käytää.

Hieman erilaistahan se tasapainon löytäminen/pitäminen on pyörän kanssa ja kyllähän neiti meinasikin alkuun että ei se löydy, ei löydy. Missä se on?

Mutta pikku hiljakseen se sieltä on löydetty ja nyt neiti osaakin jo pyöräillä ihan itse!

Vauhtiin lähteminen on vielä hieman työn alla, helposti pyytää apua vaikka tietääkin jo miten se tehdään.

Se polkaisun voimakkuus ja tasapainon yhdistäminen siihen ei ole ihan helppoa.

Mutta kyllä vain on tyytyväistä neitiä kun on muutamasti onnistunut ja matkaan on päästy omin avuin.

-Äiti mä oon niin ylpee ittestäni- *Mun pieniSuuri* -Niin mäkin!-

Jarruttaminen on toinen juttu mitä harjoitellaan vielä. Se kun on niin helppoa heittää jalat sivuille ja pysäytellä vauhtia siten. Siinäkin se tasapainon pitäminen tulee tietenkin vaikeammaksi kun vauhti hidastuu.

Tämän isomman pyörän kanssa on myös harjoiteltu ja ajeltu menemään.

Apupyörät saa vielä kuitenkin olla paikoillaan jotta tuntuma tähän löytyy ensin.

Tässä on ajoasentokin enemmän eteenpäin nojaava kuin pikkupyörän kanssa ja satulankorkeus ehkä aavistuksen liian korkea vaikkakin on alimmillaan. Mutta ajettava on kyllä ja keväällä viimeistään on varmasti oikein passeli jo neidille. Ehkäpä sitten voisi jo appareita tästäkin poistaa?

Ja niin kuin kuvasta näkyy on meillä toinenkin pyöräilystä kiinnostunut veijari kypärän sovitus puuhissa.

Hälle olisi ajatuksissa hankkia viimeistään 2-vuotis synttärilahjaksi potkupyörä...

- POMPdeLUX kotikutsut -

Kun kuulin että POMPdeLUX tuo kotikutsut Suomeen niin oli itsestään selvyys että

sellaiset pitää järjestää!

Ystävät kokoon ja edustaja paikalle kiitos!

Saatiin edustajan kanssa sovittua päivä ja aika ja sitä sitten odottelinkin kuin kuuta nousevaa. Niin kuin aina POMPdeLUXIIN liittyvää. Oli se sitten uusi mallisto taikka tilauksen saapuminen. Aina yhtä malttamattomana tämän merkin äärellä.

Sieltä se edustaja sitten saapui yksi alkuilta meille mukanaan kolme rekillistä ihanuuksia ja vieläpä kasa toppavaatteita. Ei vitsit, meinasin pakahtua innosta kuulkaahan ja pakko myöntää että pienesti siinä taisi mennä pää sekaisin kun tuli lupa alkaa vaatetta katsomaan! *oivoi* 

Anteeksi kuvien suttuisuus, en tiedä miksi tälläisen kollaasin yhteydessä kuvat suttuuntuu?

Hirmuinen valinnanvaikeus meinasi iskeä vaatteita läpikäydessä mutta piti vain yrittää pitää pää kylmänä tilauslappua täyttäessä. Ja ajatus kasassa... sillä jaloissani hyöri yksi innokas 4-vuotias tyttönen joka olisi niin mielellään kotiuttanut heti siitä rekiltä muutaman ihanuuden joita kokeiltiin. Neitinen jonka ensin piti lähteä isämiehen mukana Fammulle mutta jäikin sitten yllätysvieraan kaveriksi kotiin.

Adéa nimeltään!

Kaiken kaikkiaan kutsut sujuivat mukavasti ja olipa kivaa

tavata yksi blogituttavuus, ihan kasvotusten!

Alla meille valittuja:

Adéa sai kaksi mekkoa, arkeen ja juhlaan omansa. Ihanan neuletakin ja pari perus trikoopaitaa.

Aéon tarvitsi sadeasun, slipoverin, pitkähihaisia paitoja ja hiippamallisen kypärämyssyn. 

POMPdeLUXIN nettikauppaan pääset TÄSTÄ

- Kohta se alkaa kunnolla, Arki nimittäin -

Viime viikko on mennyt kuulkaahan hujauksessa!

Meitin arki on muuttunut, neidin lisäksi nyt myös poikanen on 10pvä/kk hoidossa.

Ja minä töissä!

Viime viikolla käytiin ma ja ti tutustumassa hoitotädin luona.

Neidillehän täti on jo tuttu ja turvallinen, on ollut siellä koko hoitoaikansa, poikanen on toki ohimennen häntä tähän asti tavannut mutta nyt päästiin kunnolla tutustumaan ja leikkimään hänen luokse.

Niin kuin arvasin, Aéon soljahti ympäristöön ja leikkeihin mukaan kuin olisi aina ollut osa jengiä.

Lapsia tuolla on yhteensä nyt 5 joista tosiaan meitin käy sen 10pvä/kk ja yksi toinen tyttö 15pvä/kk.

Iältään lapset on, tytöt, 5, 4 ja 3 vuotta ja sitten samanikäinen poika kuin Aéon (mahtavaa). 

Adéan läsnäolo varmasti osaltaan helpottaa tätä alkua suurestikin mutta sanoisinpa että Aéon on luonteeltaan kyllä hyvin utelias ja avoin kaikelle uudelle. Ja iältään, 1v3kk, myös aika passeli aloittamaan hoidon.

Neiti oli aikoinaan hoitoon mennessään 1v8kk ja alku meni hänellä myös todella hyvin.

Pientä takapakkia muistan tulleen jossakin kohtaan ja välillä oli itkuista aamua.

Mutta kaikinpuolin neidinkin alku meni silloin hyvin ja helposti.

Eli kaksi päivää tutustuttiin ja sitten viime viikon ke oli sitten totuuden hetki kun poikanenkin jäi ensimmäistä kertaa koko päiväksi hoitoon minun lähtiessä pitkästä aikaan töihin.

Reilu vuosi (1v5kk) tässä meni kotosalla ollessa.

Hyvin oli mennyt ensimäinen päivä ja hienosti oli osannut poikanen käyttäytyä.

Sisko oli kuulemma ollut välillä hieman liiankin innokas hoitoapulainen mutta ihmekkös tuo kun pikkuveikkasta pitää huolta pitää.

Toinen päivä oli mukaillut täysin ensimmäistä. Kyllä ne pärjää nuo pienet ♥

Itse olen tosiaan aloittanut nyt osa-aikatyön lastenvaatteita ja leluja myyvässä liikkeessä.

Teen kahta päivää viikossa ja tämä onkin oikein mukava tapa palailla takaisin työelämään.

Noo, heti toisena työpäivänäni sain tosin ilmoittaa pomolleni että hei....

olenkin saanut nyt "jokapäivätyön" lokakuusta lähtien!

Ei vitsit että oli epätodellinen tilanne, onneksi olimme puhuneet tästä "jokapäivätyön" löytymisen mahdollisuudesta jo silloin kun suunnittelimme vasta tätä tämän hetkisen osa-aikatyöni aloittamista.

Juupa juu, eli lokakuusta alkaa sitten se todellinen arjen kanssa puurtaminen

lasten, kodin ja työn tasapainottelun kanssa!

Samaan aikaan innoissaan ja haikeana. Varmasti monelle oikein tuttu tunne.

Hieman jännitystä tähän tuo nyt se että lasten hoitopaikan säilymisestä ennallaan ei ole takeita.

Katsotaan miten käypi.

Ja niin kuin toisesta kuvasta näkyy, täällä on ajatukset seikkailleet myös lasten syksyn ja talvenkin

ulkovaatteissa... Joskohan sitä saisi kohta puolin teille vilautettua jo syksyyn tehtyjä valintoja.

Kovin montaa uutta juttua ei ole näyttää sillä yllätyksekseni viime keväiset kaksi vk-haalaria mahtuvat erittäin hyvin vieläkin! Mutta muutama kiva "uutuus" mahtuu mukaan.

Ja nämäkin siis poikaselle.

Talviasut sitten... niitä katsellaan lähempänä niitä ensipakkasia ;)

Blogini on saanut myös ilahduttavan tunnustuksen Pink Dreams-blogista!

Kiitän tästä suuresti, sai hymyn huulille.

- Helge(n) -

Ihanaa, viikonloppu. Vaikka sitä tässä kotiäitinä onkin niin kyllä niitä vaan odottaa.

Silloin meillä on isämies myös vapaalla ja yhdessä on kiva olla.

Ihan vain vaikka aloittaa aamupäivä yhdessä ulkoillen, kahvilla käyden tai olemalla vain.

Joku aika sitten ostin Aéonille söpöisen hirvipaidan, eli helgepaidan. Oli sievoisessa alessa joten tokihan se meille kotiutua sai. Kokona 86cm ja kasvunvaraa on kivasti joten saamme nauttia tästä vielä pitkään.

Aéonhan sai 1-vuotis synttärilahjaksi meiltä tämän Pukyn Wutsch menopelin.

Ajattelin pikaisesti kertoa sen käyttökokemuksista hieman.

Ikäsuositushan tälle on yli 1,5v (-3v) tai sitten pituutta saisi olla 80cm.

Pakko myöntää että meillä ei täyttynyt kumpikaan kun tämä käyttöön otettiin.

Aéon oli 1-vuotiaana 78,4cm mutta mainiosti pystyi jo potkuttelemaan tämän kanssa.

Ensin mentiin takaperin peruuttaen mutta aika äkkiä keksi että eteenkinpäin pääsee hieman tekniikkaa muuttamalla. Ja siitä lähtien se onkin ollut menoa ja iloa!

Tässä Wutschissa on hieman keikkuva tuo etuosa joten sen kanssa sai olla hieman tarkkana ensi alkuun.

Ehkä juuri sen takia ikäsuositus on tuo 1,5v koska tämä tarjoaa hieman enemmän haastetta tasapainon kanssa kuin toinen nelipyöräinen malli Pukylino.

Hyvin äkkiä Aéon on tähänkin ominaisuuteen tottunut eikä se pitkään menoa hidastanut.

Välillä jos on hieman liian kiire hypätä kyytiin ja akseli keikahtaa niin mukkelismakkelin mennään mutta ei se mitää. Ylös ja kyytiin!

Tässä on isot kumiset pyörät jotka antaa sentään tukea joten ei tuolla siis helposti kaatuile sentään.

Mukavan hiljainen muutenkin juuri noiden renkaiden ansiosta.

Aéon tykkää menopelistään tosi paljon, tällä huristellaan joka päivä monet kerrat

ja kylläpä tämän kyydissä viihtyy myös neitinen vaikka onkin jo 4-vuotias.

Aika usein meillä onkin täällä rallikisat käynnissä jolloin toinen pyrhältää menemään tämän kanssa ja toinen Plaston auton kyydissä. Silloin saapi pysytellä poissa ajoväylältä jollei halua varpaitaan survottavan...

Summasumarum vai miten se nyt oli...

Hyvä hankinta! 

- Mukavaa Viikonloppua sinulle -

- Poppi pipo - **EDIT*

Nyt saisi auttaa hätää kärsivää!

Nyt kun monella muulla jo on talvikamppeet valmiina odottamassa niin minä vasta heräilen pikkuhiljakseen talvivaate tuumailuihin. Ja ensimmäisenä tuli mieleeni pipo jonka olen parissa blogissa jo nähnyt.

Eli tämä Po.P:in pipo olisi saatava meitin poikasen talveen. Kyllä, ihana!

Nettikauppa ilmoittaa nollasaldoa ja ainakin Flamingon, Sellon ja Kampin liikkeistä oli jo loppunut

koossa 48-50cm.

Onko nämä jo myyty loppuun joka paikasta?!

Mutta mutta, ehkäpä juuri sinulta löytyisi tälläinen "vikatikki" ostoksena taikka viime vuodelta sievässä kunossa? Löytyykö?

Kokona 48-50cm olisi varmasti hyvä talveen kun poikasen päänympärys on nyt 46,5cm.

No nyt on meille pipo tuloillaan!

Mammani mun, eli Mummu, otti ja pelasti päivän!

KIITOS! :)

Eli, nyt kaikki pipoa vailla olevat:

Lempäälän Ideaparkissa oli vielä hetki sitten tätä pipoa, ainakin koossa 48-50cm.

Postiennakolla laittavat tänään pipoa meitin kylälle päin. Niin happy!

- Högsåra + Farmors Café -

Ai että nautin nyt taas kun tuli tämä lämmin viikko!

Eilen käytiin ensin puistoilemassa kera ystäväni ja A-tiimin poikien.

Sitten vielä saman konkkaronkan kanssa lähdettiin myöhemmin uimaan.

Niin teki hyvää päästä vilvoittavaan veteen pulikoimaan helteisen päivän päätteeksi.

Aéon loiskutteli ja viihtyi tapansa mukaan rantaviivalla mutta Adéa yllätti ja polski tyytyväisenä uimarenkaan kanssa ensimmäistä kertaan oikein kunnolla. Oli kivaa kuulemma kun ei uppoa.

Tänään ollaan jo ehditty käymään kylässä ja päästy istahtamaan yllättäen valmiiseen lounaspöytään,

superkiitos -S-!

Nyt kun lapset nukkuu päikkäreitään niin on hetki aikaa taas miettiä seuraavaa tekemistä.

Adéalla on nimittäin nyt selvästi alkanut sellainen kausi jolloin pitäisi saada koko ajan olla menossa jonnekkin, leikkiä jonkun kanssa ja muutenkin tehdä jotain koko ajan. Tjaa, tylsäähän se kotona on kökkiä.

Varsinkin tälläisellä ilmalla se kyllä itseäänkin ahdistaa jos sisällä joutuu olemaan.

Kyllä se varmasti kannattaisi pakata uimakamppeet taas kassiin ja suunnata rantsulle!

Vielä kun on mahdollista.

Mutta hei, nyt paremman tekemisen puutteessa latasin teille kuvia meitin Högsåran päiväreissusta.

Högsåra on kylä Kemiönsaaren kunnassa Hiittisten saaristossa.

(lainattu tieto Wikipedia)

Rakastan tuota paikkaa ja tuonne onkin päästävä joka kesä, ainakin kerran!

Ja se mikä tekee paikasta käymisen arvoisen, minun näkökulmasta, on että siellä sijaitsee mahtavan ihana

♥ Farmors Café ♥

Ja tietenkin mukava hyvin hoidettu ja lapsiystävällinen uimaranta, rantatuoleineen!!

Kauniita vanhoja puutaloja, lampaita ja lehmiä.

Idylliä koko paikka pulloillaan!

Farmors Café on tunnelmallinen kesäkahvila Högsåran saarella.

Vanha punamultainen mummonmökki vehreine pihapiireineen tarjoaa vierailijoille idyllisen kesäparatiisin, jossa voi nauttia herkullisia itseleivottuja kakkuja ja maukkaita lounaita.

Farmos Café on viidentoista vuoden aikana muodostunut suosituksi vaelluskohteeksi,

jonne jokainen haluaa palata.

(Teksti lainattu heidän omalta kotisivultaan)

Ihmeellistä kyllä, niin vasta tänä kesänä lähdimme reissuun ihan syödäksemme siellä myös.

Yleensä olemme kahvilla ja leivoksella käyneet.

Päivänä jolloin me kävimme tuolla niin saimme nauttia todellakin maittavaa salaattia kera tuoreen leivän ja lounaaksi sitten kalakeittoa. *mumms* 

Jälkkäriä emme, tietenkään, jättäneet väliin.

Kahvipöytään on katettu monenmoista kakkua ja piirakkaa ja omantunnon mukaan saa itse leikata sopivan kokoisen palan herkkua. *köhöm* ja se oma pala ei suinkaan ollut ihan pieni täytyy myöntää...

Lapsille tuossa kahvilan pihapiirissä riittää tekemistä mukavasti.

On Pupulandiaa, lampaita, lehmiäkin näkyy jos ovat ulkosalla

sekä pieni leikkialue jossa on hiekkalaatikko ja liukumäki sekä ihan Adéan suosikki

puuheppa jonka selkään saa kiivetä. *Ii-haaa* 

Kaiken herkuttelun jälkeen meillä oli vielä aikaa lossin seuraavaan lähtöön joten suuntasimme

uimarannalle. Ihana ihana ranta! Adéa ihmetteli kovasti rannan todella tummaa hiekkaa (vedessä) ja levittikin sitä iholleen parin muun tytön tapaan mutakylpynä. No, mutaahan se ei ollut vaan todellakin mukava hiekkapohja oli. Uiskenneltiin siinä hetki ja nautittiin olostamme rantatuoleilla löhöten.

Reissupäivän päätteeksi oli mukava palata mökille ja alkaa valmistelemaan illan rapujuhlaa.

Ensimmäistä kertaan maistoin Suomalaisia pakasterapuja muuten, oli kyllä huomattavasti paremmin suolattuja kuin peruskiinalaiset joita yleensä pakastealtaasta noukkii. Mii laik!

Onko Högsåra tuttu paikka sinulle?