- Poikasen kanssa -

Kotosalla Poikasen kanssa. Kuumeisen Poikasen. *Huoh*

Pieni takiainen on aikalailla kokoajan minussa kiinni. Oma rakas riepu poskellaan.

Ollaan leikitty, katseltu ohjelmia sohvalla ja hieman syötykkin. Kohta tuon voisi laittaa unilleen.

Yhdet unet jo vaati aiemmin mutta selvästi on "kahden-päikkärin-päivä" tämä.

Tuntuu että meitin lapset on olleet aika paljon kipeinä tänä talvena.

Koko ajan ollut jotain pientä, päivän parin kestävää kuumetta taikka muuten vain kröhää.

Pientä päänvaivaa aiheuttanut kun töistä pitää vähän väliä jäädä pois...

Onko teitä pöpöt kiusanneet?

Kaksi karvakuonoakin välillä olleet mukana leikeissä.

Tuossa kuvassa ne seuraili brion junaleikkejä maton reunalla tapittaen.

Niilläkin on ollut "toipilaspäivä" tänään. Eilen käytiin eläinlääkäriä tervehtimässä kun piti rokotuksia saada.

Mutta kuten näkyy ja kuuluu, tämän järkevämpää juttua ei nyt irtoa joten -> Moikka moin!

- Kyllä me täällä -

Edellisen postin kommentteihin olikin jo ehtinyt tulla kysymysmerkkiä siitä että missä me luurataan oikein.

KYLLÄ ME TÄÄLLÄ OLLAAN! :)

Kyllähän se niin on että jos paljon seuraa blogeja ja löytyy niitä omia suosikkeja niin tokihan sitä alkaa ihmettelemään mistä yhtäkkinen hiljaisuus johtuu ja alkaa miettimään mahdollisia syitä.

Joskus olen jopa itsekkin huolestunut etteikö mitään ikävää olisi vain tapahtunut...

Tämä minun blogin hiljaisuus ja hidastunut postaustahti johtuu nyt vain tästä meitin uudesta arjesta.

Josta olen kertonutkin.

Minun työhönpaluu on muuttanut kovinkin meitin arkipäiviä, teen 9-tuntista päivää ja kun kuuden jälkeen palaa kotiin niin eipä ole huurraamista jäljellä olevista kahdesta ja kolmesta tunnista ennen lasten nukkumaanmenoa... Se on kuulkaahan aikamoista rumbaa josta koittaa kuitenkin saada kaiken irti lasten kanssa ja olla tehokas ja reipas vieläpä kodin ja koirien suhteen.

Että hommaa ja tekemistä kyllä riittää.

Valokuvaaminenkin on jäänyt aivan. Nämäkin kuvat on kk takaa....

Eipä sitä vain tule kameraa esiin otettua iltahämärässä.

Ja jottei meitin arki sujuisi liian leppoisasti(...) niin onhan meilläkin jouduttu sairastelemaan.

Neidille nousi kuume 11päivä ja siitä asti onkin ollut kotona. Eli 12 päivää! *huh*

Kuumeen lisäksi tuolla on ollut ainoastaan pikku nuhaa ja nyt parin päivän ajan yskää. 

Tänään pääsi neiti vihdoin taas hoitoon kun taas pikkumies saa jatkaa kotoilua.

Aéonille nousi kuume viime pe ja vielä eilen illalla näytti 38,2*. Yskää ja nuhaa hälläkin.

Ja yöllähän se yskä tietenkin eniten häiritsee pientä reppanaa (ja muita...)

Onneksi, ONNEKSI, miellä on niin mahtavat läheiset jotka aina ovat valmiita auttamaan ♥

Koko viime viikon kuumeista neitiä oli hoitamassa meitin Muori. Fammuakin on saatu työllistettyä.

Onpa Isämieskin ollut parantelemassa omaa kuumettaan lasten kanssa muutaman päivän.

Tänään ja huomenna olen sitten itse kotosalla pikkumiehen kanssa.

Joskohan perjantaina olisi kaikki jo sairastaneet valmiiksi? 

Ja pakko kai se on ihan kirjoittaa tähän lopuksi että -> Blogin postaustahti tuskin tästä nopeutuu mutta kyllä meistä silloin tällöin tulee kuulumaan sentään. Joten kiva jos pysyt mukana vielä! 

- Palataan ajassa taaksepäin -

...viime viikkoon tarkemmin ottaen.

Aéonille nousi kuume ma-ti välisenä yönä ja niinpä piti kuumepöpö otteesaan pientä perjantaille saakka.

*Hoh* eipä ole kovin kivaa sairastella kesällä helteellä.

Muiden blogeista kun on saanut seurailla ihania kesäpäivien puuhia niin hieman kyllä harmitti sisällä kökkiminen. Mutta minkäs teet, nyt on pienimies taas voimissaan ja täynnä puhtia! 

^ Nesteytyksestä piti poikanen visusti huolen. Hörppi vuoronperään mehua ja vettä. Reipas :)

Lauantaina vihdoin uskaltauduttiin kunnolla ulos ja suunnattiin Tammisaareen.

Oli ratsastusta, pitttttkää kirppipöytää, toria, vanhojen paloautojen päivää, puistoilua unohtamatta. 

Mutta se lauantain kohokohta taisi kuitenkin olla Lastenjuhla Ramsholmenissa kera Benny Törnroosin ja Muumien ja Anders apinan.

Ilmahan oli todella synkkä ja kostea. Saimmekin sadetta niskamme niin tuonne meno- kuin tulomatkallakin. Onneksi itse tapahtuma sentään oli sisätiloissa joten ei hätää.

Tähän trampoliinille jonotettiin urheasti pienestä sateesta piittaamatta. Oli neiti hieman iloinen kun pääsi pomppimaan jättihyppyjä puidenlatvojen korkeuteen, niin kuin itse totesi.

Lastenjuhlan jälkeen lähdettiin vielä helssaamaan Mummua ja Mofaa jotka olivat parkkeeranneet asuntovaununsa Ormnäsin leirintäalueelle. Miten tuo asuntovaunuilukin voi olla jännä ja spesiaali juttu lapsen mielestä. Pienet on ilon lähteet ja niitä onkin niin ihana tarkkailla. 

Meillä on kuulkaas ollut hiljaista ja rauhallista täällä kotosalla. Neiti Tättähäärä kun on lomailemassa Fammun ja Onkkelin kanssa mökillä koko tämän viikon!

Voi kyllä vaan tulee tälle Mammalle ikävä kun näitäkin kuvia neidistä katselee. Oma pienisuuri.

No, neidillä on todella kiva viikko edessään siellä. "Kesäkaverikin" on siellä lomailemassa sopivasti joten neideillä riittää varmasti puuhaa.

PompDeLuxin -70% alepakettikin on jo saapunut, eilen! Todella nopea toimitus olikin kun viime viikon tiistaina tosiaan tilasin. Paketin sisältöön palailen seuraavaksi.

- Kymppikuinen -

Laitanpa taas hieman ikäpäivitystä Poikasen osalta joka jo 10kk täytti tässä joku aika sitten.

Hirmu ihmeellistä ajatella että KOHTA meillä on jo 1-vuotias jössikkä!

Apua kuinka aika on TAAS kiitänyt!

Paljastetaan heti alkuun tämän karhukävelijän strategiset mitat:

Paino: 10 kiloa ja 250 grammaa päälle :)

Pituus: 75,3 senttiä

Pipo: 46 senttiä

Muita ylös merkittäviä tietoja:

Käyttää vaatekokoa: 80cm, joitakin 86cm myös.

Jalanmitta: 11,5cm

Suusta löytyy: 7 hammasta. Vahvasti epäilen että kohta on enemmänkin, sen verran kuolaa taas.

Nukkuu: yleensä kahdet päikkärit. Yöt katkonaisesti...

Syö: Vaihtelevalla menestyksellä. Sormiruokailee itse paloja mutta jos lusikalla antaa liian kokkareista niin yökkis tulee! Juomana maito on edelleen paras.

Monella eri tavalla Aéon tätä nykyä painelee menemään. Mutta se tavallisin menotapa on kyllä konttaaminen. Välillä niin lujaa pitää mennä että kompastuu käsiinsä ja kaatuu nenälleen. Useinmiten on selvinnyt pienellä harmistuneella lausahduksella ja matka jatkunut siitä taas.

Välillä pyllistelee tuon kuvan tapaan ja pääsee jopa eteenkin päin noin, mutta yleensä patsastelee ja näyttää vain taitoaan ylpeänä.

Tasoja apuna käyttäen osaa liikkua jo hyvin ja esim sohvan reunalta osataan siirtyä jo pöydän reunalle ja siitä eteenpäin pöytä kiertäen tuoleille. Näppärää ja selvästi ollaan tyytyväistä pikkuherraa kun pääsee itse paikasta toiseen "kävellen".

Taaperokärryn kanssa on myös aloiteltu harjoittelemaan, varovaisen päättäiväisenä askeliaan eteenpäin kyllä jo vie. Ihanan haperoista ja hidasta menoa, vielä hetken aikaa!

Seisomaan pitää nousta muutenkin heti vain kun pääsee johonkin kurottautumaan. Kaikki asiat ja tavarat kiinnostaa ja on vaarassa matalilla tasoilla. Meillä niitä on sohvapöytä ja yksi arkkulipasto olohuoneessa ja ne onkin tätä nykyä tyhjillään. Adéan huoneessa on matala lastenpöytä ja joka päivä sieltä revitään kaikki tavarat ainakin kertaalleen alas ryminällä. Kuin myös eteisen asustekorit saa kyytiä herran käsittelyssä.

Kipuamaan on myös alettu. Portaita pääsee jo hyvin ylös ja kaiken maailman matalien esteiden yli täytyy kammeta. Hauskin ja mielenkiintoisin kipuamispaikka taitaa olla tiskikoneen aukaistu kansi...

Hiemanko ylpeänä ja intoa puhkuen!

"Ja kyllähän mä äitille poseeraan kun saan näin kivassa paikassa kerrankin istua jököttää!"

Auton kyytiin on myös kova halu päästä. Omat taidot ei ihan vielä siihen riitä mutta tokihan pikkumies täytyy ajalulle päästää jos niin haluaa. Pientä työntöapua vielä niin johan on tyytyväinen jössikkä ratissa. Muutenkin auton pärinä ääni on opittu ja mm. brion formula-autoilla on päristelty oikein kunnolla sylki lentäen. Adéa on myös innokas apukuski pikkuveljelle.

Sisko ja sen veli... välillä ylimmät ystävykset mutta seuraavalla hetkellä pahimmat riitapukarit. Paljonhan nuo leikkivät ja touhuavat Adéan huoneessa. Niin yhdessä kuin erikseenkin. Välillä tosin Aéon ei ihan vielä ymmärrä mitä saa tehdä ja mitä ei... Esim siskon tornia ei saa mennä kaatamaan kesken rakennuksen ja että mitä tahansa leluja ei saa ottaa... Paljon Adéa opettaa veljelleen ja oikein kutsuu mukaan leikkiin, varsinkin katsojaksi erilaisiin esityksiin.

Meillä on olohuoneessa iso- ja matalaikkuna. Joku hetki sitten Aéon keksi sen ja nousi seisomaan ikkunan äärelle. Ja *wow* täältähän näkee vaikka ja mitä mielenkiintoista! Ja kaikenlisäksi mamman verhot on niin kivat että pitää niitä toki aina samalla hieman retuuttaa!

Kaikki uusi ja ihmeellinen kiinnostaa nyt aivan suunnattoman paljon. Näpit oikein selvästi syyhyää kun bongaa jotain jännää uutta. Jopa niin paljon että on alkanut tulla harmistuksen itkuja jos on jotain hältä otettu pois taikka kielletty koskemasta.

Loukkaantumista ja mielensä pahoittamista on myös ollut nähtävissä nyt enemmän. Jos joutuu esim torumaan tai kieltämään kovasti niin silloin tuo katsoo hetken ilme vakavana ja sitten voi alkaa alahuuli väpättämään. Tai sitten alkaa niiskuttelemaan pienesti loukkaantuneena.

Meillä käytetään kieltämiseen usein tiukkaa "Aijai" komentoa ja samalla "heliseväsormi" usein siinä korostaa kieltoa tai pää pudistelee samalla. No, Aéonhan on osannut tuon päänpudistelun jo aiemmin mutta nyt osaa yhdistää näitä torumista kuullessaan... "Aaa-aaa" sanoo ja pudistelee päätään taikka sohii sormellaan!

Joo-o... hieman alkaa yleensä itseä huvittamaan siinä kohdin vaikka kuinka yrittää pitää pokkaa.

Muutenkin tuo Poikanen on niin ilmeikäs juuri kielto- ja torumistilanteissa että usein alkaa hymyillyttämään jos häntä katsoo.

Tv-kaapillahan ei saisi notkua kuin mikäkin hip-hoppari heiluen ja se tiedetään matkien äitiä sormea helistellen hiiri suun tukkien tällä kertaan.

Ulkona on ihanaa! Vielä suht varovaisesti tutkii ympäristöään ja tarkkailee mitä se sisko puuhailee. Puistossakin istuu paikoillaan hetkisen ja katselee kun muut viilettää leikkien lomassa. Mutta selvästi on iloinen kun pääsee ulkonakin mukaan touhuihin. Jos vaunuihin joutuu jäämään liian pitkäksi aikaan istuskelemaan niin se kuullaan kyllä hetken päästä.

Tuulentuiverrus ja sateen pisarat saa poikasen välillä häkeltymään hauskasti. Näyttää sellaisen hölmistyneen ilmeen jos esim tuuli puhaltaa päin naamaa liian kovaa ykskaks ja vetäisee äkkiä henkeä.

Sadepisarat taas on saaneet naaman ruttuun söpösti.

Makuhermoja on vasta yllättävän vähän koeteltu maanantimilla. 

Ensimmäiset kengätkin on tullut poikaselle hankittua tähän konttausvaiheeseen. Kirpuilta löysin Tutan ensikengät 2€ hintaan joten näillä saa painella menemään miten haluaa. Nuo on koossa 20 ja hurjan söpöiset pikkukenkulit. Muutamat muutkin kengät meille on kirpuilta löytynyt mutta niistä lisää myöhemmin.

Aéonin kanssahan ollaan käyty vauvauinnissa, sisarryhmässä, 4kk iästä lähtien. No, nyt päätettiin että osataan jo se homma ja aletaan omatoimisesti käymään sitten uimahallissa. Onneksi meillä on kylpyamme kotona jossa voi pulikoida aina kun siltä tuntuu ja kylläpä tuo polskiminen onkin yksi hänen mielipuuhista.

Ja kun kylppäriin päästiin niin kerrottakoon myös että hampaiden pesuun on nyt myös alettu tutustumaan. Aiemminkin ollaan jo hammasharjaa maisteltu mutta nyt ihan jo koitetaan pestä niitä seitsemää hammasta jotka siellä suussa jo komeilee. Hauskaa puuhaa Aéonista.

Iso poika tarvitsi uuden autoistuimenkin jo kun alkoi pää hipoa turvakaulakon ylälaitaa. FB:n paikallisella kirpparilla tuli tämä Gracon Nautilus sitten oikeaan aikaan vastaan ja niin vaihdettiin heti poikanen tähän istumaan. Oikein hyvältä on vaikuttanut käytössä ja matkustajakin viihtynyt hyvin.

Keväiset terveiset meitin poppoolta!

- Seitsemästä Kahdeksaan ja Kahdeksasta Yhdeksään -

...ja muutama päivä vielä päälle. Pieni päivitys Poikasen kasvuun ja kehitykseen kahden kuukauden ajalta muistellen ja kuvia nappaillen. Ja noita kuviahan en osaa rankata pois joten pääsette oikein kunnon kuvanäytännön pariin.

Uusimpia nauvolakuulumisia saadaan vasta kun poikanen on sen 10kk.

 

Iloinen, tyytyväinen ja helpohko tämä pieni on. PieniSuuri hassutteleva Poikanen. Ja tässä sitterissä ei kyllä enään kovinkaan istuskella. Menossa pitäisi saada olla koko ajan. Ihan huimasti tullut uusia juttuja ja taitoja kahdessa kuukaudessa!

Mutta, onneksi tuo pieni malttaa vielä käpertyä ja rauhoittua äitinkin sylkkyyn.

Mitäs kaikkea poikasen päiviin onkaan mahtunut:

Aloitetaan ruuasta: ruoka maistuu hyvin vaihtelevasti tällä hetkellä. Itse teen yhä, mutta on meillä nyt enemmän valmispurkkejakin maisteltu... Ajattelin josko on kyllästynyt minun pöperöihin, mutta mutta, eipä nuo mitään huimaa menestystä ole saaneet nuo purkkiruuatkaan osakseen. Loppujenlopuksi kyllä se vaan mamman ruoka peremmin tekee kauppansa. Hyvä niin. Ruokahaluun on myös vaikuttanut se että poikanen on ollut vähän väliä nyt kipeänä. Nuhaa, yskää, kuumetta, hampaita, korvatulehdusta....

Sormiruokailtukkin ollaan, joka päivä jotakin saa maistella ja tunnustella. Mutta nyt varsinkin kun tuolla suussa on juuri kohta 7 hammasta niin aika usein sinne eksyy isoja paloja tai muuten vain liikaa purtavaa... Että aika paljon myös kröhitään ja yökkäillään. No, kaipa tuo oppii pikkuhiljaan. Muutenkin suusta löytyy koko ajan jotain lelua taikka sormea. Ja kuola se valuu!

Ja se ruuan tunnusteluhan on varsinkin kivaa. Ainakin sellaisen makupalan kanssa josta syntyy paljon sotkua jota voi levitellä pitkin pöytää.

¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Istumaan Aéon nousi itse ensimmäisen kerran pari viikkoa alle 8-kuisena. Se onkin ollut taas sellainen helpottava tekijä poikasen touhuissa. Ei tarvitse kitistä pyytää enään apua äipältä kun itse osaa.

Ryömimiseen on keksitty tehokkaampi etenemistapa = liskomaisesti etenevä ryömintä "pienellä ilmavaralla masun" alla melkeinpä! Tehokasta ja välillä tuon vauhti on kyllä aikamoinen ja äkkiä häviää näkyvistä. Yleensä ensin kannattaa lähteä etsimään Adéan huoneesta. Sielläpä tuo useinmiten leikkii tyytyväisenä. Tarkkana saakin olla nykyään kaikein pikkusälän kanssa ja pitäisikin hieman muokata neidin huonetta ns. Aéon ystävällisemmäksi.

Polvet ne hakeutuu enemmän ja enemmän masun alle. Eli konttausasentoa kokeillaan ja harjoitellaan kovasti ja maltilla. Kiikkuu siinä käsien varassa mutta eteenpäin ei vielä mennä nelinkontin. Useinmiten työntää sitten itsensä istumaan tai laskeutuu masulleen. Ja ei kun uudelleen.

Seisominen on myös kivaa mutta kyllä vain on sen verran vielä spagettia jalat että itse ei siihen ole vielä ryhtynyt. Asettaen kyllä seisoskelee tovin innoissaan.

Polvillaan kyykkii jo kovastikkin ja nyt onkin avautunut ihan uusi ulottuvuus kun pääsee matalien tasojen tavaroihin käsiksi ja varsinkin siellä siskon huoneessa... Koiria on myös kiva käydä moikkaamassa sohvan reunalla. Koirat ne vain ei aina ymmärrä nenään taputtelevaa intoilijaa vaan poistuvat paikalta äkkiäkin kun pienet sormenpäät näkyvät nousevan reunalle.

¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Ja kylläpä tuo pikku veijari pahojaankin osaa jo tehdä. Sähköjohtoja revitään, koirien vesikipossa läträtään, lehtikorin papereita revitään niin kuin myös omia vaatteita laatikosta ja tv-kaapin vempaimia käydään räpläämässä.... Ai-jai raikaa useasti päivässä ja sormi helisee kun saa olla kieltämässä.

- Mä ihan vähän vaan kokeilen lisää kun tää on niin kivaa! -

Pinnasängyn toisessa päässä oli aiemmin tämä lamppu, no, sehän piti siirtää kun se oli vallan kiinnostava. Odotankin että milloin keksii siellä toisessa päässä olevan verhon... Juuri tässä yksi ilta otettiin ja laskettiin myös tuo sängynpohja alas, sen verran jo hilluu ja heiluu sängyssään ennen uniaan että eipä tarvitse pelätä että laidan yli kiepsahtaisi yhtäkkiä.

¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Pikkukaverit kiinnostavat ja selvästi on kivaa päästä leikkimään samanhenkisiä leikkejä. Toista kun saa sormeilla ja taputella, välillä sitten pussata ja töniä. Oppia miten ystävän kanssa ollaan. Niin suloisia pienet ystävykset. Tälläisten suht saman ikäisten touhuja on niin ihana katsella.

¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Yhteisiä leikkejä leikitään päivittäin myös isosiskon kanssa ja oikein sopuisasti...

...kunnes iskee toiselle tohoamisvimma! Silloin raikuu ÄÄÄITIII tuu hakemaan Aéon pois, se rikkoo!

Yleensä nuo puuhastelevat omiaan Adéan huoneessa sulassa sovussa. On Adéa ehdottanut jo piilosta ja hippaakin leikittäväksi Aéonille. Ja onpa Aéon saanut olla hoidettavana lääkärin vastaanotollakin, toimia mallina vaatesovituksissa ja päässyt päristelemään autollakin tarkassa ohjauksessa.

Välillä neiti on hyvinkin tarkka omista leluistaan ja kieltää Aéonia joka asiassa. Toisaalta myös pikkuveljen lelut kiinnostaa ja niitä pitääkin välillä omia itselleen. Varsinkin Adéan vanhat "vauvalelut".

Kaikkea kivaa se isosisko keksii ja kyllä ne vaan niin tykkää yhteisistä touhuistaan.

- Äiti kato, mä oon näin pitkä ja Aéon noin lyhyt. Mä mahdun tähän väliin mut Aéon ei -

¤ ¤ ¤ ¤ ¤

^ Iskän kanssa Aéon oivalsi eräs ilta että tuon pienen peilin kauttahan näkee myös iskän. Se vasta oli ihmeellistä se, vaikka peilit muuten onkin tuttuja. Miten ihmeessä se iskä siellä pikku peilissä saattoi olla??

Oli hieman huvittavan näköistä kun poikanen painoi nenänsä kiinni tuohon peilin juureen ja tiiraili sieltä näkymää ja sitten välillä nosti katseensa isämieheen.

^ Omaa varjoa on myös ihmetelty ja pitänyt kovastikkin kolistella päin seinää, milloin lelun milloin käden taikka pään kanssa, hämmästellen kun se varjo liikkuu siinä.

^ Mummu tositoimessa

¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Herranen on keksinyt myös tavaroiden pudottelun. Noin kun hän sen parissa itsekseen leikkii on ok mutta niitä tavaroita heitellään myös syöttötuolista alvariinsa alas ja selvästi tyytyväisenä. Välillä kuuluu harmistunut *höh* *öh* ja tokihan tämä mamma nostaa tavaran ylös, kunnes... Äitin pikku ketale.

Inkkaria leikitään myös useasti "kailotellen" ja kailottamiseen käy niin oma käsi tai vaikka rasvapurkki, miksen myös sängyn reuna... johon hampaitakin on jo kokeiltu.

"Puhetta" pulppuaa muutenkin ihan eri lailla nykyään kuin kaksi kk sitten. Pari ns. sanaakin on osunut oikeaan paikkaan hauskasti. Ja äitiähän mä harjoitan tuota lausumaan ahkerasti ;)

Suun kanssa osataan myös naksutella ja se onkin ihan pop juttu nyt *naksnaksnaks* kuuluu vaan kun tuo painelee paikasta toiseen. Ja välillä pudistellaan päätä vimmatusti edestakas siinä samalla.

Vilkuttamistakin on alkanut näkymään.

¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Reittejä liikkua etsitään täällä kotona, kunhan eteenpäin pääsee ja saa liikkeessä olla. Koitetaan mennä pöytien alta, tungetaan itseä pienistä raoista, kurkistetaan verhojen taakse, tuolien alarimojen päältä pitäisi yli ja ihan mistä vain sellaisesta paikasta josta äiti miettii että mitäs sä nyt sieltä menet tai tunget ja että pois sieltä nyt. Kaikkea pitää koittaa ja on selvästi kiva onnistua ja osata.

¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Unet on olleet todella katkonaisia näiden kahden kk ajan. Aéonille iski ensimmäinen flunssa tässä reilu kk sitten ja tuntuu kuin siitä ei eroon pääsisi millään. Nenä valutti ja yskä oli kova. Ruoka, saatikka juoma, pysynyt masussa kun yskitti niin kovin. Helpotti jo joku aika sitten mutta nyt tuo taas köhii ja on kuumeinen... Sitkeä korvatulehduskin vaati kaksi antibioottikuuria tässä taannoin kera kovan kuumeen. Ja jottei liian helpolla ole päässyt pieni mies niin samaan syssyyn on tosiaan niitä hampaitakin pitänyt tehdä. Katsotaan josko paussia pitäsi jo kohta, niin hampaat kuin pöpötkin... Saataisiin rauha öihin takaisin!

Sellainen se on se meitin 9-kuinen pojan veitikka.